[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Mielestäni sinun kannattaisi odottaa vielä muutama vuosi, vaikka et kyllä sanonutkaan että olisit nyt heti tässä hankkimassakaan valkokakadua. Iso lintu on kuin lapsi, vaatii aikaa ja hermoja. Noin nuorilla kuin sinä, elämäntilanne ehtii muuttua vielä moneen otteeseen (opiskelut, muutto jne.) ja joku näistä tilanteista voi olla niin ylivoimainen, että linnusta olisi luovuttava, esim. jos joutuu opintojen takia muuttamaan vuokralle asuntoon, jonne ei saa lemmikkejä ottaa. Toivottavasti en lyö sinua ihan lyttyyn, mutta mielestäni noin nuoren kannattaisi vielä odotella ison linnun hankkimisen kanssa, vaikka tuntuu että kokemusta olisikin jo ison linnun kanssa elämiseen.

No mutta yritän silti vastailla kysymyksiisi:

- Kesytettävyys (ja kesyys) riippuu linnun iästä ja siihenastisista elämänkokemuksista. Aikuinen ja kaltoinkohdeltu lintu on aivan eri luokkaa kun vasta pesästä lähtenyt poikanen.

- Valkokakadujen hinnat pyörivät kaiketi noin 1000-2000 eurossa, riippuen linnun kesyydestä ja taustasta, sekä tietty myyjästä. Sillointällöin noita on saatavilla, ja taitanee yksi kasvattajakin suomessa toimia.

- Yleensä suositellaan että kesyn, yksin elävän papukaijan (siis ettei papukaijalla ole hyvää, vakituista kumppania, toisen lajinen, erissä häkissä asuva ei välttämättä kelpaa seuraksi) kanssa tulisi seurustella vähintään neljä tuntia joka päivä. Tietty mitä enemmän, sen parempi, varsinkin jos lintu nauttii ihmisen seurasta. Ei kuitenkaan niin, että ensin osoitetaan huomiota paljon (jos lintu hankitaan loma-aikana) ja sitten seurustelua vähennetään yhtäkkiä ja rajusti.

- En keksi syytä miksei valkokakadua voisi jättää pienempien lintujen kanssa samaan huoneeseen, mikäli isompi on häkissään. Pienemmät saattavat kuitekin osoittaa tappavaa uteliaisuutta valkoista kohtaan, ja saattavat tunkea ison häkkiin pinnojen välistä tutkimusmielessä. Mikäli kaikki linnut ovat häkeissään, mitään tämmöistä vaaraa ei pääse syntymään.

- Papukaijavilla Hiltonin pohja-ala on 0,77 neliötä, kun taas valkokakadulle suositellaan häkkiä jonka pohja-ala on vähintään 1,20 neliötä.

[Howli Viestejä: 666 Tila: Poissa Sukupuoli: "Kurr"]

Ok, jatko opiskeluihin en ole edes harkinnut meneväni että niistä ei ainakaan ole kiinni Pitää sitä nyt sitten katsoa.. Jos vaikka sitten ½ vuoden päästä hankkisi

Meinasitko peruskoulun jälkeen päästä suoraa vakituiseen työhön loppuiäksesi? Lintunen puhuu asiaa, harkitse ja katso mihin elämä vie.

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

aikalailla suora vastaus voisi olla valkokakadun hankintaan kohdallasi, että ei onnistu vielä noin nuoresssa iässä ja elämän tilanteessasi, ja noin nuoren elämä ei ole vielä siinä mallilla, että kannattaa edes miettiä valkkarin hankintaa... tiedätkö edes minkälainen valkkari on lemmikkinä, tai mitä se vaatii, tai oletko livenä nähnyt ja KUULLUT valkkaria?... Tuskin nyt jäät ihan peruskoulu pohjalle koulutuksen suhteen, ja mihinkään opiskelijaboxiin valkkari ei mahdu edes tilan puolesta, saati kerrostaloon, sillä ovat aikalailla äänekkäitä ja nokka saa sitten hieman eri jälkeä kuin pikku neitsikan nokka... Siksi toiseksi ikäistesi mielijohteet vaihtuvat aikalailla tiiviiseen tahtiin, että oletko pohtinut asiaa edes todenteolla, ja valmis siihen että lintu elää yhtä kauan kuin sinäkin (potentiaalisesti).... Valkkari on todella vaativa lintu, ja erittäin herkkä ongelmille, nyppiminen etc, joten lintu vaatii aikaa todella paljon ja puuhaa ym... Opiskelujen alkaessa tuskin jaksat päivystää linnun kanssa riittävästi, jolloin luopuminen tai ongelmien alkaminen on liiankin monesti kuultu juttu...

Jonne

[annip Viestejä: 2741 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Olen miettinyt asiaa ja tiedän kyllä että valkokakadut vaativat erittäin paljon huomiota ja työtä.. Mutta kyllä olen itse tietoinen että en ole menossa jatko-opiskeluihin...

Onko siinä tapauksessa työpaikka tiedossa? Jotain, mistä saa riittävästi rahaa muuttaakseen joskus omaan asuntoon ja yleensäkin pitääkseen kallista lemmikkiä? Se on myös mietinnän arvoinen juttu. Peruskoulun jälkeen on kovin vaikea saada vakituista ja hyväpalkkaista työtä - siellä kun pitäisi vielä itsekin viihtyä. Osittain menee ohi aiheen, mutta arvelin, että tämäkin puoli kannattaisi tuoda esille tässä.

[fischeri Viestejä: 1483 Tila: Poissa kaijaset, avot ja villasukat WWW]

Aika monella sivulla löytyy maininta:

PET POTENTIAL
The Major Mitchell is quite often kept as a pet bird, but is one of the less suitable cockatoo's as a pet. While they are delightful when young and hand raised they often become aggressive as they mature, and many end up as only suitable for an aviary. If a bird is to be kept as a pet, it will need some firm handling to stop it becoming dominant as it matures. It is also a destructive chewer, and has a very loud "shout" at times.

Laitetaan vielä kerran linkki muistutukseksi kaikille kakaduista haaveileville:
http://www.mytoos.com/
(kajarit täysille ja korvat kiinni niihin...)

[Netta* Viestejä: 555 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

Inkakakadu?  Vai onko se sama kuin arokakadu?  Tai vaikka ruusukakadu?

[fischeri Viestejä: 1483 Tila: Poissa kaijaset, avot ja villasukat WWW]

ruusukakadu, Eolophus roseicapilla (Rose-breasted Cockatoo, Galah Cockatoo)
arokakadu, Cacatua leadbeateri , (Inkakakadu, Major Mitchell`s Cockatoo, Pink-Cockatoo, Leadbeater's Cockatoo)

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

ja inkakakadun kohdalla esteeksi tulee myös se, että saatavuus on todella huono... mutta sitä kauniimpaa kakadua saa kyllä hakea, itsekin lajia useasti ihailleena 

Mutta vielä palatakseni tuohon, että mikä papukaija sopii lemmikiksi lapselle tai varhaisnuorelle, niin yksinkertaisesti yksikään isoista tai keskikokoisista papukaijoista ei ole lasten lemmikki, vaan papukaijat ovat ns. aikuisten harrastus... kaikki ``isot´´ lajit elävät pitkään, ovat suht. herkkiä stressiin, ja usein kärsivät jos jonkinlaisista ongelmista (nyppiminen, seuran huutaminen, ``perskärpäisyys´´ etc etc), vaativat todella paljon seuraa ja aktiviteetteja, hermoja, rahaa (hoitoon menee yllättävän paljon rahaa), tilaa, ja listaa voisi jatkaa vielä pitkään... Vaikka papukaijoista saa ihanteellisia lemmikeitä, niin se vaatii täyttä uhrautumista harrastukselle, ja elämää osittain linnun ehdoilla, eikä linnun elämää omistajan ehdoilla... Lapsilla (anteeksi yleistäminen) ja useilla nuorilla papukaijat ovat usein hetken mielijohde, johon kyllästytään vuodessa tai parissa, ja sitten yritetäänkin kaikin konstein päästä eroon linnusta, ja taas yksi kiertolainen lisää... Omasta mielestä vastuulliset vanhemmat, joita ei pahemmin linnut kiinnosta, ovat ne ketkä EIVÄT hanki papukaijaa lapselle lemmikiksi, sillä usein lemmikit tahtovat lopulta jäädä vanhempien riesaksi... kotoa muuttaminen jo sinänsä on niin iso juttu, että ei siihen kuvioon useille sovi lintu riesaksi, jonka kanssa sitten uudessa paikassa tarvisi päivystää joka ikinän päivä, kun mieli tekisi mennä pitkin uutta kotopaikkaa, käydä kavereilla ym... ja opiskelun ohessa on aika painottelua pitää lemmikeitä, tienata rahaa jostain, ja vielä opiskella (BTW: kokemusta on)... etenkään jos asuu yksin, niin kyseinen yhtälö on lähes mahdoton, niin että mikään ei siitä kärsi... no en nyt enempää jaksa puida asiaa, mutta ainoa järkevä vaihtoehto, kun kysellään että sopisko jako, tai amatsoni, tai kakadu, tai ara, on että yksikään isoista papukaijoista ei sovellu lasten lemmikiksi, jos lintua ei olla ottamassa koko perheen voimin, niin että vanhemmat ovat yhtälailla kiinnostuneita asiasta, ja ottavat linnun vastuulleen, sekä käsittävät sen, että mitä luultavammin lintu tulee jäämään heille koko heidän loppuelämäkseen, niin kannatta saman tien unohtaa koko juttu vielä vuosiksi eteenpäin...

Jonne

[Keijukaija Viestejä: 242 Tila: Poissa Sukupuoli: Keijuni.. <3]

Ei saa yleistää.  Miten niin kyllästyy vuodessa tai parissa?  Ite en oo kyllä kyllästynyt viimesinä neljänä (melkein viitenä) vuotena vaan ainoastaan innostunu enemmän (ainenki viimesten parin vuoden aikana).  Mut sähän jo pyysitkin anteeks yleistämistä. 

[GoldieC Viestejä: 1837 Tila: Poissa Sukupuoli: Töyhdölliset ja pieni vihreä]

Saana, minun neuvoni on ottaa asia puheeksi ennemminkin vanhempiesi kanssa ja kysellä, mikäli he ovat kiinnostuneita yhdessä sinun kanssasi noin suuresta linnusta. En itse tällaista lintua omista, mutta mitä olen noista suurimmista lukenut ja kuullut, hylkäsin idean jo siihen vaikka pienimmistä paljon kokemusta olikin.. Neitokakadut ja pienemmät ovat ikuisesti (tai ainakin todella pitkään) minun juttuni. Näin olisi pitänyt liian monella ihmisellä olla, kun katselee kiertolintujen määrää.. 
Mikäli vieläkin kaiken lukemisen jälkeen noin vaativaa lintua todella ja rehellisesti haluat, kaikkine sen pois kitkemättömien, huonojen tapojen ja äärettömän kovan äänenkin jälkeen, yritä saada vanhempasi harrastukseen mukaan. Luette yhdessä linnun hoidosta, kuluista ja kahlaatte läpi kaiken irtisaatavan tiedon - AINAKIN kasvattajien sivuilta, jotka todellakin asiasta tietävät ja jotka asioita kaunistelematta totuuden kertovat. 

Muistathan ettei suuret linnut välttämättä ole ikinä hyvä vaihtoehto jollekin, vaikka olisi kuinka kokemusta.. Kiertolintujen omistajia ovat olleet myös ne, jotka ovat vuosia ja vuosia harrastaneet undulaatteja ja neitokakaduja ja sitten päättäneet ostavansa "vaikean linnun", sillä uskovat selviävänsä, mutta joka onkin osoittautunut täysin mahdottomaksi, eikä se olekaan neitokakadu suuremmassa koossa vaan täysin erilainen lintu erilaisine tarpeineen.
Jos minä joskus suurempiin lintuihin siirryn, en todellakaan mene ostamaan neitokakadun jälkeen vaikka kultatöyhtökakadua tai jättimäistä araa.
Valitettavasti suurimmista papukaijoista on tullut niinkin yleisiä, että liian moni luulee pystyvänsä pitämään niin suurta lintua onnellisena ja terveenä "kun kaikki muutkin osaavat" ja jälkihän siitä näkyy eläinkaupoissa, eläinten turvakodeissa jne.

Mikäli päätät kuitenkin sellaisen linnun ostaa, kaikkea hyvää ja onnea sinne!

[AnnikaW Viestejä: 78 Tila: Poissa Sukupuoli: Leevi ja Ukko]

Vaikee sanoa varmasti, mun mielestä ihanne on jos pääsee hoitamaan ja sillä lailla tutustumaan erilaisiin lintuihin. Meillä on yks hyvä esimerkki, löysin ihanan hoitopaikan meidän kakaduille, ( Celebesi Ukko ja Valkokakadu Leevi ) Turusta. Matkaa 150 km Hangosta, käytiin tutustumassa ja linnut oli mukana. Meni koko ilta mukavasti ja opit otettiin vastaan ja harjoiteltiin lintujen kanssa seurustelua. Pariskunnalla ikää reilusti yli 20, opinnot kesken, ja haaveissa oli oma papukaija. Kun sitt lähdettiin reissuun linnut oli 3 päivää siellä, leikkipuu, häkit ja lelut myös... Linnuille oli oma rauhallinen huone nukkumista varten. Molemmat omistautuivat lintujen hoitoon tunnontarkasti ja innokkaasti! Mutta toista kertaa ei enää tullut, saivat kokea miten vaativaa on huolehtia linnuista ja huomata miten paljon aikaa vaaditaan päivittäin seurusteluun,siivoukseen ym.. Ei yllätyksiä, kun hankkii nuoren linnun ja pärjää hyvin, mutta kun tulee ikää enemmän ja hormoonit ottaa vallan niin ei kukaan osaa kuvitella sitä surua ja kärsimystä ilman kokemusta. Celebesi Ukko joka on salaman nopee, jumaloi mua välillä mutta toisinaan myös vaanii ja hyökkää, puremat on vakavia ja syviä, eikä se itse edes ymmärrä mikä siihen meni eikä muista mitä tapahtui.. Leevi taas joka on nuorin ja aina ollu hellä, hyökkäs mun tyttären kimppuun ja puri kunnon ventin nenään, verta tuli paljon ja jälki ei ollu kaunis.. Kaikki tämä kuuluu Kakadun luonteeseen kypsällä iällä, sitä oppii vaan lukemaan linnun kehon kieltä ja ennakoimaan. Ehkä poikkeuksia on mutta harvemmin niistä kuulee. Onnellisimpia on ne jotka ei kohtaa liikaa yllätyksiä, meillä on käyny 10 vuotias neiti monesti moikkaamassa lintuja ja joka kerta silmistä näkee että hänellä on samanlainen haave, hyvä vaan että tietää sitten mitä on odotettavissa, ja ehkä saan hyvän hoitajan tuuraamaan mua! Neitokakadut on myös ihania luonteeltaan kun Kakaduista puhutaan, pienempiä puremiakin aikaansaavat!!! Ja meille ainakin saa tulla tutustumaan kakaduihin, osaavat hurmata vieraat täysin!.. Omistajalle vaan pitää näyttää kaapin paikan..   

[Sannita Viestejä: 1912 Tila: Poissa Helmiaratit, neitokakadut ja mikälie-sunnuntai]

Yks hyvä perehtymiskeino ison linnun omistamiseen on lukea esim. kaikki viestit tästä osiosta, sekä käyttäytymisestä ja koulutuksesta, ainakin ne, mitkä koskee tässä tapauksessa kakaduita. Tulee reaalikuvaa linnun kanssa elämisestä ja mahdollisista ongelmista.

Itse olen lukenut esim amazoneista - ja huokaissut helpotuksesta. Miten mukavaa ja helppoa onkaan parin aratin ja neitsikoiden kanssa - niillä on omat metkunsa, mutta ei siinä mittakaavassa. Suosittelen.