papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« : 04.11.04 - klo:12:53:10 »
Eli meillä vajaa 2-vuotias OWA Lilo on yltynyt oikein todella huutohäiriköksi. Lapsiperheessä kun tuota meteliä piisaa - ja lintu sitten osallistuu osaamallaan tavalla ::)

Eli huutaa aika häiritsevästi jo - ei puhuta siis muutaman minuutin pari kertaa päivässä toistuvasta huudosta, vaan enemmästä.

Huutaa kun jää yksin - ja monia konsteja kokeiltu. Ei mennä ikinä kun huutaa vaan vasta kun hiljenee, viedään pimeään pikkuhäkkiin jne. Ei vaan ole auttanut. Lisäksi on alkanut huutamaan vaikka seuraa olisikin - lapset eivät sitten tunnu olevan ne toivotut seuralaiset, ja huutaa meidän aikuisten perään. Lisäksi huutaa myös usein vaikka kaikki olisivatkin paikalla - varsinkin jos keskustelu on vilkasta.

Hyvät neuvot huutamisen vähentämiseksi siis ovat erittäin tervetulleita. Lapsilla alkaa hihat palamaan...ja on alkanut lapsiinkin suhtautua hieman ikävämmin, puree eikä anna käsitellä jne.

Alkavaa murkkuikää? Normaalia amatsonikäyttäytymistä? vai mitä?

Apu-va!

t neuvoton Epe ja äänekäs Lilo

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #1 : 04.11.04 - klo:13:46:33 »
Meilläkin ajoittaista kiekumista ilmenee - onneksi kuitenkin vain pari minuutin jaksoa päivässä. Kerrostalossa vaan sekin tuntuu joskus paljolta... ::)

Parhaiten on tuntunut tehoavan tuikea mulkaisu ja selän kääntäminen koko linnulle. Yleensä aiheuttaa sen, että hiljenee hetkeksi, kiekaisee kokeeksi pari kertaa kiellon päälle, hiljenee taas kunnes kysäisee vienolla äänellä "kukkuu" tai jotain muuta vastaavaa, jolloin käännyn ja juttelen sille hetken aikaa.

Temppu ei tietenkään aina toimi (jos oikein on vauhdissa, menee häkkiin jäähdyttelemään ensin ne vauhdit pois), ja vaatii sen että kaikki huoneessa läsnä olevat esittävät tämän teatterin. Mutta ehkä kuitenkin kokeilemisen arvoinen... ::)

Milla
« Viimeksi muokattu: 04.11.04 - klo:13:47:13 kirjoittanut milla »

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #2 : 04.11.04 - klo:21:39:33 »
Meillä liikojen huuteluiden rangaistus on häkkikomennus.Jos sekään ei tehoa niin häkin ympärille vedetään verhot,jos vielä jatkuu niin huoneen ovi kiinni.Ihan viimeisenä se että kävellään kauempana olevaan huoneeseen ja laitetaan ovi kiinni. ;D

Näitä viimeisimpiä ei ole tarvinnut tähän mennessä tehdä kuin pari kertaa.Yleensä verhojen sulkeminen riittää... :-X
« Viimeksi muokattu: 04.11.04 - klo:21:40:01 kirjoittanut Kirsikka »

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #3 : 05.11.04 - klo:00:19:27 »
Täällä iltahuutelun lopettaa yleensä valaistuksen himmentäminen, siis ei pimeäksi, vaan hämäräksi.

Päivisin huudon yleensä lopettaa se kun nostaa sormen pystyyn ja toruu tuima ilme kasvoilla. Toisinaan tämä ei kuitenkaan riitä. Silloin olen koittanut ohjata energian huutamisen sijasta jutteluun, hokemalla lempisanoja tai viheltämällä lempiääniä.

Viimeisenä vaihtoehtona on käytetty ns. vessa- / vaatehuonejäähyä, pikkuhäkkiin ja pimeään hetkeksi. Mutta ulos kuitenkin hyvin pian, heti kun ääni vaimenee... Toistettuna tarpeen mukaan.

Näillä eväillä Nooan ääni on saatu pysymään aisoissa.

- J
The arch rival and nemesis of Young Nasty Man

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #4 : 05.11.04 - klo:00:46:26 »
roosakin tossa keväällä rupes huuteleen vähä. joskus se rauhoittui kun, ottin sen kepille ja jutelin rauhallisella ja hiljaisella äänellä. välillä ei autannut kun pieneen häkiin ja vesaan pilkkomimeään. kun toistin muutamaan otteeseen, niin aika äkkiä herra tajus, että kun huutaa, niin joutuu piemeään.

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #5 : 05.11.04 - klo:10:35:32 »
Meillä tuo pimeä toimii todella tehokkaasti Petran (sinikelta-aran) kanssa. Jos sitä jaksais tehä vain säännöllisesti, niin tirpasta tulis varmaan mykkä... Vähemmän säännöllisesti jaksaneena voin sanoa Petran hiljentyneen merkittävästi. Meillä ei tuo valojen sammmutus riitä, pitää olla säkkipimeää, siksi vien sen alakertaan vessaan.  
« Viimeksi muokattu: 05.11.04 - klo:10:36:07 kirjoittanut Jussi_K »

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #6 : 05.11.04 - klo:11:00:01 »
No juu, hauska havaita että muistakin lähtee ääntä.

MEillä häkkikomennus ei auta, huutaa niin pirusti sielläkin (mm aamuisin kun jää sinne ja tietää muiden lähtevän talosta). Pimeä paikka ja pikkuhäkki siellä auttavat - ongelma on tietty se, että kun lapset yrittävät viedä sinne, niin 1.puree 2. lentää karkuun hornettina ::) jepjep, sitä se tietty teettää kun on täydet siipisulat.

Lilo on siitä "hauska"  ;) että jos sitä komentaa se suuttuu ja rähjää takaisin (kehen lie tullut, ei kai emäntäänsä ;D )

Mutta yritetään. Lapsille vaan tuntuu olevan vaikea selittää tuosta johdonmukaisuudesta - niillä kun käämi palaa ja korvat soivat, niin karjaisevat kyllä linnulle (= kiva ja toivottu reaktio linnun kannalta). Ja lintu karjuu takaisin jne.  ::)

Lapset ja amatsonit...huokaus.

Epe ja kiljukaula

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #7 : 05.11.04 - klo:11:49:39 »
Opeta lilosi siihen, että varpaista pidetään peukalolla kiinni, kun on kädessä, helpottaa siirtelyä

Kai Nalo

Re:Huutaminen - neuvoja kaivataan!
« Vastaus #8 : 06.11.04 - klo:10:42:39 »
 ;D

Onhan tuo Lilo hiljentynyt mielestäni siitä, mitä se oli silloin kun ensimmäisen kerran oli meillä hoidossa.

Huomattiin Miukun kanssa tuo sama, että Lilo huutelee perään. Tästä seuraa tietty se, että Papukin innostuu huutamaan.

Meillä on ollut, kuten moni tietää, paljonkin ongelmia Peen huutamisen kanssa. Papuhan hiljennettiin lemmikkiliikkeessä ollessaan aina herkuilla, joten melkoinen sarka meillä oli edessä kun Papu meille tuli ~1,5 vuotta sitten.

Meillä on nollatoleranssi huutamiselle, siis sille täysiä kiljumiselle. Aina kun huuto kajahtaa, lintu peitetään. Samoin teimme Lilolle, kun se oli meillä hoidossa.

Lilolla on selvästi kaksi eri vaihdetta. Se normaali Ihqu Lilo joka juttelee ja pulputtelee vienolla äänellä pitkiäkin aikoja. Sitten se hirviöLilo joka huutaa heti jos menet muutamankin metrin kauemmaksi häkistä. Se on selvästi mielialakysymys.

No mielestäni meillä ollessaan Lilo sai jo ihan kivasti juonesta kiinni. Loppuajasta oli huutoa paljon vähemmän. Tärkeää on väliton, eleetön peittäminen. Tämä oli tietty helppoa, koska Lilon matkahäkki on kuitenkin sen verran pieni, että peittäminen on helppoa. Vapaana ollessaan Lilohan ei juurikaan kilju.

Papulla kiljumattomuuteen oppiminen on kestänyt nyt 1,5 vuotta. Nykyäänkin Peen joutuu vielä välillä peittämään, joskus jopa päivittäin, mutta sen jälkeen huuto kyllä loppuu ja peiton voi ottaa päältä heti pois ja ei tarvitse uudestaan laittaa.

Meillä on siis tasan se yksi raja huudon kovuudelle, ja silloin Papu peitetään, se on aina sama ja peitto tulee joka kerta päälle...aina.

Nykyään Papu on aikast helppo lintu kiljumisen suhteen, toki välillä sitäkin ottaa päähän ja silloin huudetaan, mutta se kuuluu asiaan.

Mutta tosiaan aikaa tuo ottaa ja vaatii tosi tiukan linjan. Se on hauskaa kun lintu rupeaa oppimaan. Aluksi Papulta tuli sellaisia kiekaisuja, lintu aloitti kovan huudon yhdellä kiekaisulla, mutta tajusi heti mitä tuli tehtyä ja vaimensi sen nätiksi kujerrukseksi.

Sitten yksi tärkeä juttu, normihuutoa ja pelästyshuutoa ei pidä sekoittaa. Pelästyshuuto kuuluu asiaan ja se on nopea, todella kova huuto, mutta loppuu yhtä nopeasti kuin alkaa.

Lopuksi. Itse en kyllä usko Amatsonien kohdalla mihinkään muuhun keinoon, kuin peittämiseen. Papun kohdalla mikään muu keino ei tuonut mitään edistystä asiaan. Ei pienintäkään edistysaskelta.