Nykyinen käsitys on, että lintuja itsessään ei pitäisi
käsitellä, vaan niiden kanssa pitäisi touhuta muuten. Ennen oli vallalla käsitys, että poikaset kesyyntyvät paremmin, jos niitä jo pönttöikäisenä nostellaan kädelle, mutta nykyään käsitys on, että tuosta ei ole kesyyntymisen kannalta hyötyä, vaan ennemminkin siitä voi olla haittaa: emot voivat stressaantua jos eivät pääse pöntölle, poikaset voivat altistua kylmälle, ja aivan pienten poikasten silmät myös kärsivät liiasta valosta.
Sen sijaan jo pesästä pois kurkkivien ja liikkuvien poikasten kanssa voi toimia samoin kuin aikuistenkin, arempien lintujen: anna poikasille vain positiivisia kokemuksia ihmisestä.
Älä vahingossa pelästytä niitä tunkeilemalla tai liikkumalla liian nopeasti jne. Kannattaa lukea artikkeli
Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Valitettavasti joskus poikasten kesyyntymistä hidastavat emot. Jos emot ovat kesyjä, niiden avulla poikanenkin ottaa mallia ja kesyyntyy nopeammin. Emojen ollessa villejä poikanen ottaa niiltä mallia, ja jos emot pelkäävät ihmistä ja hoitotoimenpiteitä, pian pelkää myös poikanen.
Jos emot ovat villejä, etkä halua että ne antavat esimerkkiä poikasille, odota että poikaset vieroitetaan, ja siirrä ne sitten eri häkkiin. Tällöin ne eivät niin helposti ota mallia emojen säikkyilystä välttämättä. Siihen saakka linnut kannattaa hoitaa niin, että poikaset yhdistävät mahdollisimman vähän emojen säikkymistä ihmiseen. Tietty ideaalitilanne myös emojen ja ylipäätään minkä tahansa lemmikkilinnun kannalta olisi, jos sen ei tarvitsisi pelätä ihmistä, vaan se voisi elää arkea pelkäämättä. (Tässä nyt saatoin hyvinkin liioitella teidän tilannetta tietämättä emolintujen arkuutta.)
Eli:
- Ei negatiivisia kokemuksia (pelkäämätön arki)
- Paljon positiivisia kokemuksia (esim. ihmiseltä saa herkkuja)
Onnea poikasista ja onnea niiden sosiaalistamiseen.
