Päivitellääs taas kuulumisia.

Täällä menee oikein mukavasti yhteisiin rutiineihin oppiessa. Kide ei enää pyri kuppeihinsa nukkumaan, vaan kun lintuvalo sammuu illalla, se siirtyy kupista pois nukkumaköydelleen vaikka olisikin ollut syömässä. Minä vuorostani otan kupit pois ennen verhojen kiinnilaittoa, jotta ne on helppo täyttää aamulla uusilla sörsseleillä. Viimeksi kupissa oli punaherukkaa, mustikkaa ja porkkanakuutioita. Joskus tuntuu, ettei Kide ole koskenutkaan kuppinsa tuoreruokiin, mutta eilenkin töistä tullessa Kiden nokka oli punaisena herukoista.

Joten ainakin se näprii / maistelee niitä.
Kämppä alkaa pikkuhiljaa muuttua entistä lintumaisemmaksi. Yllättäen sitä huomaa, miten kätevä ja oikeastaan aika tyylikäs koivukarahka onkaan työpöydän kulmalla.

Pohdin myös pitkään, mitä tekisin kun Kide tykkäsi mennä lastulevyisen verhokotelon päälle pärisemäään. Se jarnutti siitä irti palasia, mikä ei ole vuokra-asunnssa kovin toivottavaa. Lisäksi pinnassa oli maalia, jota en halunnut Kiden nielevän edes vahingossa. Muuten olohuoneemme rakenteissa ei ole neitokakadun kokoisesta linnusta särkyviä paikkoja. Seinät on rapattu tasaiseksi, listoja ei pahemmin ole - ainut mitä voisi ehkä nakertaa, on oven päällinen. Mutta olkkarin ovi on Kiden vapaanaollessa aina kiinni.
Ainut ongelma on siis (ainakin tähän mennessä

) tämä verhokotelo. Lisäksi Kide käyttäytyi siellä ollessaan hieman pesääpuolustavasti. Levitteli siipiään ja roikkui pää alaspäin. Suunnittelimme jos jonkinlaista estettä verhokotelon päälle. Mielessä kävi verkko, ja jopa kuivauskaapin ritilät. Mutta lamppu syttyi viimein, kun äkkäsin A3 -maalauslehtiöni, ja väkersin pelkästä paperista liuskan esteeksi. Halpaa ja helppoa - ja kaiken lisäksi ilmeisen toimivaa.

Kide yritti kerran tämän jälkeen mennä verhokotelon päälle, mutta koska se ei saanutkaan enää siltä otetta, palattiin takaisin narulle. Naru on lähes yhtä korkealla ja sieltä on yhtä hyvät näkymät, joten Kide viihtyy siinäkin oikein mainiosti.

Toinen pähkäilyn aihe oli, miten pimentää Kiden häkkiä vielä enemmän, kun vietämme illalla olohuoneessa hiljaisesti aikaa pöytävalot päällä. Kyllä, häkin ympärille vedetään pimennysverhot, mutta niihin jäi sen verran rakoa että valoa pääsi mielestäni liikaa sisään. Taas piti vaikeimman kautta suunnitella, miten ompelisin vetoketjut verhoihin, tai sittenkin ehkä napit. Onneksi en ehtinyt repimään ompelukonettani esiin, ennen kuin äkkäsin pyykkipojat.

Hieman helpompaa tilkitä verhot yhteen niillä. Häkki on pimeä, vaikka olkkarissa olisikin valoa - problem solved.
Kide on oppinut kylpemään!

Ostin sille oman uunivuoan tapaisen, matalan mutta laakean astian, jossa pulikoida. Sinne mennään vain, jos vesi on selkeästi lämmintä. Kide kylpee mieluiten sormeni kanssa, ja levittelee siipiään antaumuksellisesti, kun roiskutan vettä päälle. Isommat roiskepisarat ovat mukavampia, kuin vesisumu suihkepullosta.
Hämmästyin kyllä aika tavalla,kun n.15min kylpemisensä jälkeen Kide kakkasi - mutta kakka oli lähes puhdasta vettä.

Siinä ei ollut mitään kiinteää tai värillistä. Tällainen kakka tuli myös toisen kerran seuraavana päivänä. Muut kakat ovat normaaleja. Tulisiko huolestua?
Tuoreruokaritamalla edistytään mukavasti. Uusi suosikki ovat ruusunmarjat.



Naama röhnässä on hyvä hymyillä!