[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kiitos taas kaikille vastailuista.

PirjoG, kiitos hyvistä vinkeistä! En tosiaan ole tullut edes ajatelleeksi nyt noin ilmiselvältä kuulostavaa asiaa, että torkut otettaisiin mieluiten katveessa. Kide herää 9:20 ja menee nukkumaan illalla 21:20. Se saa olla ulkona häkistään ainakin klo. 16 eteenpäin, ja silloin kun joku vain on kotona, pääsee tyttö ulos heti aamupalansa jälkeen. Häkki on valaistettu koko pituudeltaan yhdellä loisteputkella ja lisävalaistusta olen suunnitellut päivänvalolampun kautta. Häkin ulkopuolella valaistus ei ole tavallista energiansäästölamppua kummoisempi. Ehkäpä päiväunia voisi ottaa esimerkiksi häkin katolla vapaana ollessa, jos Kide niin tahtoisi? Se vain vaikuttaa kovin harvoin väsyneeltä: on mieluummin aina menossa. ^^' Voin toki kokeilla ajastimen säätämistä niin, että lintulamppu sammuu esim. puoleksi tunniksi joskus iltapäivällä.
Mikä olisi sopiva aika mielestänne?

jkl, ihana kuulla että seurailet Kiden puuhia.  Minä odotan innolla sinunkin puolestasi, milloin saat sen ikioman tirpan. 

akvirta, kiitoksia huomautuksesta ja suuret osanotot kyseisen linnun puolesta.  Todella surullista. Olen seurannut Kideä tarkasti narujen kanssa. Se pitää niin kovasti narulla istumisesta, että hyödynsin naruajatusta erään aiemman pikkuongelman kanssa. Kide nimittäin tykkäsi nukkua vesikuppinsa reunalla niin, etten saanut vesikuppia pois illalla. Aamuun mennessä vesikuppi oli täysin kakkainen. Aamulla aikaisin töihin lähtiessä en saanut vesiä vaihdettua, koska Kide pötkötti kupissaan ja oli kiukkuinen jos yritin houkutella sitä pois kesken unien. Onneksi puolisoni oli kotona näinä päivinä ja sai vaihdettua veden myöhemmin, kun Kide siirtyi pois kupista. Laitoin sisalköyden pätkän häkkiin ja Kide on ottanut sen uudeksi nukkumapaikakseen. Samassa paikassa oleva orsi ei helpaa, vaan jos köysi puuttuu, jäädään iltaruokailun ja -juomisen jälkeen kuppiin nukkumaan...
Meillä menee myös pitkä paksu sisalköysi koko huoneen poikki katonrajassa. Kide ei ole vielä nakertanut itse narua, mutta tämän sisalköyden leikattua päätä se on näperrellyt. Ei ole kuitenkaan vielä nakertanut pätkiä irti. Matkahäkin köyden vaihdan pois pian, koska se on melko huteran oloinen. Korvautuu paksummalla, kuorellisella luonnonoksalla. Aion tarkkailla Kideä jatkossakin erityisen tarkasti narujen ja köysien kanssa.

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Päikkärijuttu ei välttämättä ole kiveen hakattua, omat linnut ovat vanhempia (6-9v, arvelen) rouva ottaa mielummin kauneusunia herran vartioidessa ja laulellessa sille ihan itse sävellettyhä serenadeja , rouva on taas yöllä valppampi ja on se joka kiroilee jos hipsin jääkaapille. On mahdollista ettei nuori lintu niin päikkäreistä välitäkään.
Meille tuli juomapullo sen jälkeen kun yllätin Tarja- rouvan kylpemästä vesikupissa . Pullo on lasia, metalliset kiinnittimet ja sen osat voi pestä tiskikoneessa eli se on hygieeninen, rouvalle se oli ennestään tuttu, herralla meni jonkin aikaa ennenkuin se älysi mistä on kysymys. Vesikuppikin toki jäi käyttöön, sinne salaperäisesti ilmestyy höyheniä ja roskaa edelleen. Pullon kiinnittimien kanssa pitää olla tarkka etteivät linnun varpaat jää kiinni mihinkään.
Kohtapuolin saamme tarjoilla linnuille pihlajanmarjoja, ne punoittavat jo lupaavasti...

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Viikonloppu olikin meille kaikille erityisen jännä. Kide pääsi ensimmäiselle matkalleen kanssamme, viikonloppuvisiitille perheeni luokse. 

Kiden kanssa oli opeteltu matkahäkkiin vain viikon verran ennen matkaa. Treenasimme päivittäin häkkiin menoa ja siellä oloa naksutinkoulutuksen avulla. Häkki oli auki koko ajan koulutustilanteiden ulkopuolella, joten Kide alkoi viettämään siellä omatoimisesti aikaansa syöden ja leikkien. Kide matkusti matkiksessaan viidentenä koulutuspäivänä olohuoneesta keittiöön, jossa se ei ole päässyt käymään täällä olonsa aikana. Kävimme myös ilman häkkiä (Kide vapaana kädelläni istuen) makkarissamme, jälleen kerran tirpalle uudessa ympäristössä. Tutkin näin turvallisesti, miten pieni reagoi uusiin maisemiin. Kaikki meni hienosti ja rennosti, herkkuja natustellen. 

Lähtöpäivä koitti perjantaina ja Kide siirtyi pyynnöstä kädeltäni matkahäkin orrelle. Häkin ovi meni kiinni ja palkka otettiin tyytyväisenä vastaan. Kulkeminen rappukäytävän poikki ulos ja autoon oli jännittävin vaihe, ja Kide roikkui tämän matkan pinnoissa. Se oli selkeästi hämmästynyt tapahtumasta. Oikein onnistuneista koulutustuokioista huolimatta manailin päässäni, että matkahäkkiin totuttaminen ja kouluttaminen ei ollut jatkunut tarpeeksi pitkään ennen reissua, ja että tipu nyt varmaan oppisi iäkseen inhoaman matkahäkkiään kun se oli selkeästi hämillään. Mutta autoon päästyään ja matkan alkaessa Kide yllätti jälleen reippaudellaan. Se kävi syömään hirssiä matkahäkin kupista ja alkoi pian sukimaan. 



Matka kesti kaksi tuntia. Kide suki itseään koko matkan, välillä venytellen, haukotellen ja sirkutellen. Olimme todella positiivisesti ilahtuneita, miten rennon oloisesti Kide koko matkustamisen tuntui ottavan. 

Vanhemmmillani on koira, mikä aiheutti pieni järjestelysuunnitelmia. En halunnut että koiramme ja Kide kohtaisivat laisinkaan, sillä pohjanpystykorvallamme on vahva saalistusvietti. Siirtymät hoidettiin niin, ettei koira saanut edes katsekontaktia lintuun. Perillä kotona Kidelle ja meille ihmisvieraille omistettiin ulkosaunan tilava pukuhuonetila, jossa nukumme ja Kide sai olla vapaana. Uusi tila tuli pian tutuksi ja siellä tehtiin lentoharjoituksia, laskeutuen minun tai miekkosen päähän tai matkahäkin päälle.
Tokihan Kide esiteltiin myös perheelleni. Ja tirppahan ihastui samoin tein kaikkiin.  Se lentää pyrähti isäni luokse saman tien, ja jäi sukimaan ja näpräämään hänen kynsiään. Pikkusiskoltani pyydettiin seuraavana päivänä jo rapsutuksia, ja äitini hiuksissa oli mukava muhjata uutta kampausta. Kaikki meni niin kivasti, etten voinut olla kuin ylpeä tästä reippaasta pikku otuksesta. 



Yönsä Kide nukkui levollisesti matkahäkissään, johon se siirrettiin aina kärsivällisyydellä, niin että Kide itse astuu häkkinsä orrelle ja saa siitä palkkansa. Jatkoa varten olen ajatellut hankkia Kidelle suuremman häkin määränpäähän, jossa se voisi viettää mukavammin aikaansa.

Paluumatkaa varten Kide siirtyi jälleen itse omaehtoisesti häkkiin, parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Matkahäkkiin siirtymistä jatkotreenataan kotona, että saadaan toistoilla suoritusvarmuutta. Paluumatka meni kuunnellessa uskomattoman hauskan kuuloista livertelyä.  En tiedä onko tämäntyylinen "lauleskelu" naaraille kovin ominaista? Sain serenaadista vähän kehnon laatuista videotakin, yritän ladata sen tännekin myöhemmin niin pääsette kuulemaan. 

Kide on nyt tyytyväisenä omassa kotihäkissään. Verhojen sulkeuduttua kuuntelimme vielä äänekästä nokan narskutusta.  Onnistunut reissu!

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kuvapostaus Kiden päivästä.



Tyttö rakastaa ketjuja. En voi yksinkertaisesti pitää mitään koruja silloin kun puuhailen tirpan kanssa, koska ne vievät muuten kaiken huomion. Ja kutittaa niin vietävästi, jos Kide räpeltää kaulaketjua; tepastaa solisluun päällä ja välillä vahingossa nipistää kaulanahkatkin nokkansa väliin peuhatessaan ketjulla.  Joten omat ketjut hengailuoksalle niin saa omistajakin hengähdystauon ja pystyy leikittämään tirppaa muutenkin kuin että pieni olisi koko ajan olalla.  Parasta on heittää koko ketju lattialle ja seurata, kuinka minä nostan sen takaisin. Kide käyttää melko paljon jalkaansa leikkiessään ja syödessään. Ei siinä kovin hyvin mikään pysy, mutta ainakin tyttö yrittää kovasti ja jalka härvää aina lelussa tai ruuassa. Kide leikkii ketjuilla vain valvotusti. 



Kameran linssi saa niin kohta kyytiä! 

Yhdessä hengailun ja kaiken saman näpertämisen tarve on aivan valtava. Niin hyvässä kuin ehkä "pahassakin": voikukka ja muut tuoreet kelpaa melko pian edes kerran maisteltavaksi, jos minäkin sitä syön, mutta jos minä koitan tehdä kouluhommia, Kidekin haluaa auttaa.  Voitte kuvitella miten hyvin kalenterin rustaus onnistuu kun kieli pitkänä kynän perässä tepasteleva sulkapallo viipottaa lukkarin päällä.  En tiedä miten hyvin tässä nyt koulutetaan toista, mutta sama homma kuin korujen kanssa: Kidelle omat välineet! Minun vanha (samanlainen) kalenteri ja (samanlainen) kynä, joita saa valvotusti näpertää.





Ekaa kertaa kelpasi myö horsma, erityisesti sen pikku nuput.



Iltapalan jälkeen kelpaavat hyvin iltarapsutukset, joiden lomasta sopii toivotella hyvät yöt pienellä kurinaäänellä. 

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Aivan ihanat kuvat taas Kidestä, suloinen lintu. Hänen kanssaan on niin helppo olla, kun hän on noin kesy, Tuli mieleen, että pitääkin omillekin "tirpoille" tarjota Horsmankukkaa, sitä ei ole maistetukaan. Kiva seurata näitä sinun juttujasi Kiteen kanssa.

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Ihana Kide! Ihan täysillä fanitan pikkuista ja teidän yhteistä elämää täältä ruudun takaa! Omasta mielestäni viikko matkahäkkitreeniä ennen reissua kuulostaa aika lyhyeltä, mutta erittäin hyvä homma, jos paikanpäällä kuitenkin meni hyvin eikä lintua ainakaan jouduttu matkahäkkiin pyydystämään! Tosi ihana ja reipas nuorukainen, voin vain kuvitella kuinka loputtoman utelias se on...

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Ihanaa kun kommentoitte. 
akvirta, horsmaa kannattaa varmasti tarjota kun sitä vielä löytyy.  Kide ei oikein muusta kasvista näytä kiinnostuvan, mutta nuo nuput oikein syömällä syödään.
Lintunen, yksi viikko on tosiaan lyhyt aika. Olisin mielelläni antanut Kiden totutella häkkiin pidemmän aikaa ennen reissua. Mielessäni pohdin toivorikkaana ainakin kuukauden koulutusaikaa ennen ensimmäistä matkaa. Mutta kutsu kävi ja kaikki kolme hoitajaa, jotka olin alustavasti pyytänyt linnunhoitajaehdokkaiksi, olivatkin juuri samana viikonloppuna itsekin reissussa. :/ Pohdin melkoisen syvällisesti vielä lähtöpäivänä, voisiko olla parempi että tirpylä jää kotiin ja olemme poissa vain yhden yön... Mutta tietäessäni miten sosiaalinen tämä kaveri on, ja miten onnistuneesti se oli kuitenkin aloittanut matkahäkkikoulutuksen, lähti hän mukaan. Matka meni tosiaankin hyvin, eikä Kideä  tarvinnnut missään vaiheessa pyydystää tai hätyytellä.  Tyttönen lentää mielellään luokse myös vieraassa paikassa, kun vain kutsuu... tai on kutsumatta, jos on jotain mielenkiiintoista käsissä.  Matkahäkkikoulutusta on jatkettu täällä kotosalla, ja Kide viettää erityisesti matkiksen päällä ja oven reunalla istuen mieluusti aikaansa.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Päivitellääs taas kuulumisia. 
Täällä menee oikein mukavasti yhteisiin rutiineihin oppiessa. Kide ei enää pyri kuppeihinsa nukkumaan, vaan kun lintuvalo sammuu illalla, se siirtyy kupista pois nukkumaköydelleen vaikka olisikin ollut syömässä. Minä vuorostani otan kupit pois ennen verhojen kiinnilaittoa, jotta ne on helppo täyttää aamulla uusilla sörsseleillä. Viimeksi kupissa oli punaherukkaa, mustikkaa ja porkkanakuutioita. Joskus tuntuu, ettei Kide ole koskenutkaan kuppinsa tuoreruokiin, mutta eilenkin töistä tullessa Kiden nokka oli punaisena herukoista.  Joten ainakin se näprii / maistelee niitä.

Kämppä alkaa pikkuhiljaa muuttua entistä lintumaisemmaksi. Yllättäen sitä huomaa, miten kätevä ja oikeastaan aika tyylikäs koivukarahka onkaan työpöydän kulmalla.



Pohdin myös pitkään, mitä tekisin kun Kide tykkäsi mennä lastulevyisen verhokotelon päälle pärisemäään. Se jarnutti siitä irti palasia, mikä ei ole vuokra-asunnssa kovin toivottavaa. Lisäksi pinnassa oli maalia, jota en halunnut Kiden nielevän edes vahingossa. Muuten olohuoneemme rakenteissa ei ole neitokakadun kokoisesta linnusta särkyviä paikkoja. Seinät on rapattu tasaiseksi, listoja ei pahemmin ole - ainut mitä voisi ehkä nakertaa, on oven päällinen. Mutta olkkarin ovi on Kiden vapaanaollessa aina kiinni.
Ainut ongelma on siis (ainakin tähän mennessä  ) tämä verhokotelo. Lisäksi Kide käyttäytyi siellä ollessaan hieman pesääpuolustavasti. Levitteli siipiään ja roikkui pää alaspäin. Suunnittelimme jos jonkinlaista estettä verhokotelon päälle. Mielessä kävi verkko, ja jopa kuivauskaapin ritilät. Mutta lamppu syttyi viimein, kun äkkäsin A3 -maalauslehtiöni, ja väkersin pelkästä paperista liuskan esteeksi. Halpaa ja helppoa - ja kaiken lisäksi ilmeisen toimivaa.



Kide yritti kerran tämän jälkeen mennä verhokotelon päälle, mutta koska se ei saanutkaan enää siltä otetta, palattiin takaisin narulle. Naru on lähes yhtä korkealla ja sieltä on yhtä hyvät näkymät, joten Kide viihtyy siinäkin oikein mainiosti.

Toinen pähkäilyn aihe oli, miten pimentää Kiden häkkiä vielä enemmän, kun vietämme illalla olohuoneessa hiljaisesti aikaa pöytävalot päällä. Kyllä, häkin ympärille vedetään pimennysverhot, mutta niihin jäi sen verran rakoa että valoa pääsi mielestäni liikaa sisään. Taas  piti vaikeimman kautta suunnitella, miten ompelisin vetoketjut verhoihin, tai sittenkin ehkä napit. Onneksi en ehtinyt repimään ompelukonettani esiin, ennen kuin äkkäsin pyykkipojat.  Hieman helpompaa tilkitä verhot yhteen niillä. Häkki on pimeä, vaikka olkkarissa olisikin valoa - problem solved.

Kide on oppinut kylpemään!  Ostin sille oman uunivuoan tapaisen, matalan mutta laakean astian, jossa pulikoida. Sinne mennään vain, jos vesi on selkeästi lämmintä. Kide kylpee mieluiten sormeni kanssa, ja levittelee siipiään antaumuksellisesti, kun roiskutan vettä päälle. Isommat roiskepisarat ovat mukavampia, kuin vesisumu suihkepullosta.

Hämmästyin kyllä aika tavalla,kun n.15min kylpemisensä jälkeen Kide kakkasi - mutta kakka oli lähes puhdasta vettä.  Siinä ei ollut mitään kiinteää tai värillistä. Tällainen kakka tuli myös toisen kerran seuraavana päivänä. Muut kakat ovat normaaleja. Tulisiko huolestua? 

Tuoreruokaritamalla edistytään mukavasti. Uusi suosikki ovat ruusunmarjat. 





Naama röhnässä on hyvä hymyillä!

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Siellähän on hienosti edistytty. Piti just ehdottaa sulle niitä pyykkipoikia pimennysverhoihin, mutta olitkin hoksannut ne itse. Kide on niin mainion näköinen ruusunmarjaa suussa ja tosiaan; ihan kuin se hymyilisi. Mielestäni sun ei tarvi olla huolestunut, jos kakka on löysää kylvyn jälkeen tai satunnaisesti joskus muutoinkin. Linnun yleiskunnosta näkee parhaiten onko kunnossa tai ei. Kun Kide touhuaa, laulaa, syö ym. ym. ei hetkellisestä löysästä kakkasta tarvi olla yhtään huolissaan. Tuo "suojus" tuolla verhotangon päällä oli loistava  idea ja nätin näköinenkin. 1 vaihtoehto olisi ollut uusia kokonaan kattoon asti oleva verhotangonsuojus, jolloin ei jää rakoa, mutta tuo keksimäsi on hyvä ja halpa ja helpoin toteuttaa. Kiva istumaköysi ja koivunkäkkärä hänellä.

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Touhujanne on tosi hauska seurata, kivoja juttuja . Lintujen kodissa tosiaan on kaikenlaista mielenkiintoista tilataidetta, siksi itsekin yritän löytää häkkiin ja muualle erityisen käkkäröitä koivun oksia sekä rouheita sisalköysiä saadakseni aikaan taiteellista vaikutelmaa. Pyykkipojat käyvät monenlaiseen kiinnittämiseen, persiljan oksat ja muut heinät pysyvät niillä napakasti kiinni, muita juttuja kiinnitetään S- koukuilla ja nippusiteillä. Värikkäät pyykkipojat ovat myös kiintoisia, joskin aika kalisevia leluja helminauhamaisesti häkin pinnoihin kiinnitettyinä. Undulaatit leikkivät niillä kyllä enemmän.
Kidellä on hyvä asenne matkoihin ja uusiin ihmisiin, se on oikeasti parvilintu ja haluaa tehdä samoja juttuja kun tekin ja sen koti on siellä missä tekin olette.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kiitos taas vastauksista, ideoista ja rauhoitteluista.  Kide voi kyllä muuten oikein hyvin eikä löysyiä kakkoja ole enää tullutkaan. Ehkä se johtui runsaasta vedenjuonnista kylpemisen yhteydessä, tms. 

Mutta voi että sentään, minkälainen piikkipallero pikkuneidistä on kehittymässä.  Kide on vasta kohta neljän kuukauden ikäinen, mutta se pudottaa melko reippaasti päällyshöyheniään niskan ja selän alueelta.  Samaa tahtia puskee uutta sulkatuppea. Aika hurjan näköisiä piikkejä niin pehmoisten sulkien joukossa.  Onko tämä jo nyt sitä sulkasatoa, vai jotain pienimuotoisempaa sulkien uusimista? Kide tarjoaa kovasti niskaa rapsutettavaksi, mutta saattaa pian ravistaa päätään tai sihahtaa - liekkö haluaisi helpotusta kutinaansa, mutta sormi osuu arkaan sulkatuppiin. Joskus taas nauttii rapsuttelusta pitkään ja hartaasti, kun saan rikottua jo aukeamaan valmiina olevien sulkien tuppeja. Kävinkin kuitenkin miettimään, pitäisikö rapsutukset jättää rapsuttamatta pyynnöstä huolimatta, ettei opi pelkäämään satuttavia sormia?  :/ Vai ymmärtäneekö, etten minä tahallaan satuta...

Ja vielä heitän ilmaan kysymyksen: kuinka usein vaihdatte lintujenne häkin sisustusta? Siis niin, että sisustus vaihtuu rankemmin kuin vain yhden uuden lelun verran. Ja kuinka usein olisi hyvä väli vaihtaa sisustus ns. "suuremmin"? Täällä oli nyt puolitoista kuukautta ollut pohjimmiltaan sama sisustus, pieniä lelujen muutoksia lukuun ottamatta. Viime viikon perjantaina vaihdoin kuitenkin orsien paikkaa ja vaihtelin leluja rankemmalla kädellä. (Oli hieman haastavaa, kun Kide halusi tulla istumaan uudelle oksalle jo ennen kuin sitä ehti kiinnittää.  Pieni orren heilunta ei neitiä haitannut) Siitä asti Kide on kuitenkin taas pyrkinyt kuppiinsa nukkumaan. Liekkö vähän jännä uusi sisustus, ja haetaan kupista turvaa? Viime yönä kuitenkin otin kupit pois jo ennen kuin Kide meni häkkiin yöpuulle, jotta saan aamulla ennen töihinlähtöä puhtaat ja tuoreet eväät tarjolle. Syötin sen sijaan iltapalat kädestä. Häkkiin mennessä Kide asettui nukkumaan tutulle narulleen aikansa pohdiskeltuaan.

Pari tuntia kului Kiden nukkuessa ja meidän törötellessä puolisoni kanssa iltalukemistemme äärellä. Meinasimme purskahtaa miekkosen kanssa nauruun, kun kaiken hiljaisuuden keskeltä häkistä kuuluukin vaimeaa nauruntapaista.  Ke-ke-ke-ke... Taitaavat ne linnutkin osata "puhua" unissaan. 

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Hei taas! Lintu on sellainen otus ettei se voi menettää lentokykyään sulkasadon aikana, ne vaihtavat ainakin tärkeimmät sulat porrastetusti, meilläkin herran hormonihyrinät hyytyivät sivuperäsimen ja pitkien sormisulkien vaihtoon, rouva vaihtoi pitkät pyrstösulat, kallistuksenvakaajat ja muutamia kämmensulkia sekä hurjan määrän pienempiä höyheniä..pitäähän tyypeillä syyslook olla .
Sisustusten vaihto on ihan makuasia ja riippuu lelujen ja orsien likaantumisesta ja linnun sopeutuvaisuudesta. Nukkumapaikan olen pitänyt vakiona, leluja vaihtelen kun löytyy jotain inspiroivaa. Ostetut orret ovat häkin yläosassa ja helposti löytyvät luomuorret alaosassa. Luonnonoksat vaihtuvat useita kertoja vuodessa likaantumisen ja tuhoutumisen vuoksi tai ihan muuten vaan kun/jos löytyy joku erityisen taiteellinen käkkyrä. Linnuista voi aikuistuessaan tulla vähän konservatiivisempia ja ne asennoituvat kielteisemmin isompaan mullistukseen mutta voihan tavaroita vaihdella useammin ja vähemmän. Uudet naruorret herättävät ihmetystä enemmän kun mieluisat luonnonoksat, niiden tuhoaminen aloitetaan viimeistään silloin kun nippusiteitä kiristetään ja niiden päitä leikellään.
Oma lukunsa on häkin pohja, ritilää ei ole ja pohjalla on mörttiröpöä jonka käyn kissanhiekkatyylisesti läpi päivittäin eli kikkareet pois. Nakkaan sinne "päivän leluja" esim luomuorsien ylijäämäpätkät, talouspaperirullien hylsyjä ym jotka korjaan pois illalla häkin putsauksen yhteydessä, linnut käyvät retuuttamassa näitä ja näykkivät vielä itse pudottelemiaan ruoanjämiä. Joskus röpö on kekoina kun on myllätty oikein urakalla.

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Sisustusta en oikeastaan muuttele, mitä nyt joskus uusien luonnonorsien myötä vähän eri asentoihin laitan. Vanha tuttu ja turvallinen on koettu parhaaksi meillä. Kaikkea uutta ajanvietettä sen sijaan koetan keksiä ahkeraan. Vessapaperirullien ja kananmunakennojen silppuminen on erityisen hauskaa. Häkin pohjan vaihdan ihan joka ikinen ilta ja pyyhin/pesen sen. Pohjalla käytän sanomalehtipaperia ja linnuille tarkoitettua hiekkapohjapaperia, siitä ollaan kahta mieltä, mutta meillä se on toiminut hyvin vuosia ja sitähän on myös mukava silppua. Kyllä Kide-linnun kelpaa, tulee kaunis uusi "syyspukukin". On niin mukavaa lukea juttujanne.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Selvä, en siis liikaa häslää sisustuksen kanssa turhan päiten. Tarvittavat oksien vaihtelut sitten, kun ovat vaihdon tarpeessa. Kide käyttää paremmin hyödykseen ympäristöään, joka on sille tuttua - vasta nyt se on alkanut liikkua uuden sisustuksensa joukossa yhtä ketterästi kuin vanhan. Toki uudenlaiset etäisyydet ja muodot vaativat hieman totuttelua, ennen kuin liikkuminen on yhtä ketterää. Vaihtelen kyllä useammin leluja ja virikkeitä; näin loppukesästäkin löytyy vielä kivoja lehteviä oksia ja muuta tuoreravintoa näperrettäväksi. Kide ei kyllä käytä nokkaansa kovin paljoa repimiseen / tuhoamiseen. Hän näpertää ketjuja, kankaita, oksia, yms. hyvin hellävaraisesti. Vain ohuet heinänkorret, lehdet ja heinät katkotaan poikki. Ainut mitä se on jarnuttanut kunnolla, oli se verhokotelo. 


Olen seuraillut Kiden painon kehitystä keittiövaa'an avulla. Tässä Kide noin viikko sitten, 11.8:


Ja tässä tänään, 17:8:


Välissä kuusi päivää, ja kokonaiset 9 grammaa. Vaa'an tulokset vaikuttivat melko luotettavilta. Ensimmäisessä kuvassa lukema vaihteli tepastelun tuoksinnassa 100-102g välillä, tämänpäiväisessä kuvassa 109-111g välillä. Nämä olivat parhaimmat kuvat, mitä tästä vauhtihirmusta sai.  Vaa'an napit meinasivat saada kyytiä.

Olemme myös Kiden kanssa jatkaneet naksutintreenailua. Tähän mennessä ollaan opittu jo kädelle tulo (myös lentäen) ja kädeltä pois lähtö, matkahäkin orrelle astuminen pyynnöstä, ja uusimpana renkaan läpi meno. Tässä videonpätkä siitä, missä vaiheessa oltiin 10 ensimmäisen minuutin jälkeen. Parin koulutustukion jälkeen neiti kipitti renkaan läpi jo ilman houkutteluakin. On se naksutin kätevä laite.  Videonihan ovat kuvattu perunalla, mutta saatte nyt halutessanne vähän liikkuvaa tuhrukuvaa katseltavaksenne.  Ja onhan videoinnista hyötyä myös itselle: huomaan, että olen naksuttimen kanssa hieman jäljessä. Voinen korjata tätä jatkossa.

Tässä myös lupaamani pätkä Kiden matkalaulusta.  (Aivan kamalaa perunalaatua tämäkin, jossa on näköjään ollut pakko puhua päälle... ja puhelimella kuvatut videot eivät näytä kovin kauniilta leveäksi suunnitellulla youtube -näytöllä, anteeksi ^^'Jatkossa kuvaan videot paremmalla kameralla ja harkitummin.  ). Kiinnostaa vain tietää, liruttelevatko naaraat useastikin tällä tavalla? Tätä kuunneltiin lähes koko kaksituntinen automatka. 

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Hauskaa katseltavaa. Automatkalla Kide vaan sukii itseään ja vienolla äänellä ääntelee. Nostaa/kohauttaa siipiään eli vaikuttaa tosi rentoutuneelta/innostuneelta. Tuolla automatkalla tuo naruorsi on kyllä hyvä, kun auto liikkuu, niin lintu pysyy paremmin orrella eli saa paremman otteen. Siinä on parempi pito. En osaa sanoa naaraitten ääntelystä mitään, kun itselläini on vain koiraita, mutta paaaljoon kovempi äänisempiä kuin Kide (hänellä on vieno naisen ääni). Ja tuo renkaan läpi tulo.... on uskomatonta miten hienosti Kide sen tekee. Siitä vaan painelee mennä läpi edestakaisin hienosti. Uskomatonta kehitystä pienessä ajassa.