[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Hihi! Tyttö kotiutuu ja rentoutuu, selvä "tämä on minun kämppäni ja voin tehdä täällä mitä tahdon" ele. Tarja- rouva tekee myös joskus niin, puolisonsa ei, mutta ei myöskään reagoi oikeastaan mitenkään vaimonsa kujeiluun. Vai olisiko se jo jokin kutsuele mahdollisille kosiomiehille tai yleensä vain lajikumppaneille?! Luonnossa tuon ikäiset poikaset hengaavat väljässä parvessa sisarustensa ja mahdollisten muiden nuorten kanssa. Tämä on mutua eikä sillä ole mitään tieteellistä pohjaa, itse alkaisin silmäillä myynnissä olevia nuoria komistuksia kaveriksi . Kaveria etsiskellessä vielä vapaana lentämisen ja häkkiin palaamisen opiskelut, älä hätäänny jos tulee pakkolasku outoon paikkaan, ellei lintu ole selvästi pulassa se osaa kyllä kömpiä sopivaan kohtaan jatkaakseen hommailuaan.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kidelle on jo vähän kyselty kaveria eräältä kasvattajalta. Mutta koska en halua pesittää, kaveri tulee olemaan toinen tyttö. Toiveissa olisi saada toinen tirppa taloon puolen vuoden sisällä.

Tänään oli suuri päivä - Kiden ensilento! Varauduin vähän kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin järjestäessäni huoneen lentovalmiiksi ja varmasti lintuturvalliseksi. Päässäni pyörivät niin yleisiksi kuvaillut skenaariot ikkunoihin ja seiniin törmäilyistä ja epämääräisestä räpiköinnistä sinne tänne. Syötin Kidelle hieman hirssiä pinnojen välistä, ennen kuin avasin ovet. Tämän jälkeen menin istuskelemaan parin metrin päähän työpisteeni tuolille. Rupattelin Kidelle lempeästi, hirsin unohtuessa käteeni. En olisi uskonut, mutta kyllä vain: Kide pyrähti häkistään ja lensi taidokkaasti, täydellisellä koordinaatiolla suoraan kädelle tämän parin metrin matkan, ja ryhtyi popsimaan hirssiä.  Tästähän ällistynyt omistaja kehui kovasti. 

Kide todistautui päivän aikana todelliseksi lentotaituriksi. Se tuumailee ja sihtailee ensin minne tahtoisi mennä, lentää taitavasti ja räpistää paikoillaankin tarvittaessa hyvän aikaa kohteen äärellä ennen hallittua laskeutumista. Kertaakaan ei lennetty holtittomasti eikä törmäilty. Parin tunnin päästä vein Kiden kädellä häkin avonaisen oven karmille istumaan, kun se alkoi haukotella ja näyttää väsähtäneeltä. Istahtaessani taas tietokonetuolilleni tyttö huuteli pari kertaa kimakasti ja liihotteli suoraan päähäni istumaan.  Siinä oli hyvä torkahdella hetken aikaa. Kide kävi myös puolisoni kädellä ja käsivarrella, minun sylissäni, polveni päällä ja olkapäällä, kiipeili pöydillä ja rahilla sekä tuolin selkänojalla. Kaikki täysin vapaaehtoisesti ja itseohjautuvasti.



Jouduin kovaan kutituskoetukseen, kun Kide äkkäsi silmälasini, suki ja näperteli niitä hellästi, ja päätti lopulta käyttää silmälasini sankaa astinlautana ohimolle. Tästä kavuttiin hiuksia pitkin uudestaan pään päälle. Ohimon ja korvan iho on itselläni ainakin hyvin herkkää, joten kyyneleet silmissä nauraa kihersin hiljaa, kunnes tipu pääsi takaisin mielipaikalleen. Katsokaa ja samaistukaa tähän erittäin edustavaan kuvaan minusta ja rohkeasta vuorenvalloittajasta:



Sain päivän aikana hyviä tilaisuuksia tutkiskella lähemmin Kideä. Olen huomannut, että hän kasvattelee paljon uusia sulkatuppeja täyhtöönsä ja pienen takaraivon kaljunsa päälle. Sä jää ehkä jopa kokonaan pois näkyvistä.  Vein Kiden kädellä häkin oven lähelle, josta se kapusi itse häkkiin juomaan ja syömään. Nyt suitaan kauniit sulat ojennukseen.

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Ihania kuvia, kaikesta näkee miten hyvä ja luottavainen suhde teidän kaikkien välillä on nyt jo. Ja kivaa, että ootte ajatelleet kaveria hänelle, hän saisi myös oman lajitoverinsa seuraa, mikä on tosi tärkeää.

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Jes! Kaunista! Meidän mutut olivat samoilla linjoilla . Nämä ovat ällistyttäviä lentäjiä ja kehittävät pienemmässäkin tilassa melkoisen vauhdin, isossa häkissä pyrähtely on antanut voimia ja valmiuksia tarkkaan laskeutumiseen. Lintu osaa jotenkin sisäistää parvikaveri- tai kämppisajatuksen, käsitykseni vahvistui tuosta kun Kide lensi oitis tutkimaan teitä.
Toinen tyttö on hyvä ajatus, uroksen hormonipörinä on vaan joskus rasittavaa, sen kaikkea toimintaa määrittää uroksen velvoitteet (=vartiointi ja suojelu) ja jos luppoaikaa jää niin etsitään tai yritetään tehdä pesäkoloa sekä harrastetaan yleistä kukkoilua.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Jeps, lajitoverin seura on niin tärkeätä, että toisen neitsikan ottaminen on ollut aina varmaa. 
Kide on tähän mennessä lähestynyt innokkaasti kaikkia, jopa täysin vieraita, kun olen ensin ohjeistanut heitä oikein: miten linnun lähellä käyttäydytään ja miten sitä kannattaa lähestyä. Minulle on tärkeätä, että Kide saa hyviä kokemuksia kaikista ihmisistä, ja tuntisi olonsa turvalliseksi myös vieraiden pistäytyessä kylään. Tähän mennessä meillä on käynyt neljä vierasta, ja Kide on kiivenyt itse jokaisen kädelle syömään siemeniä pienen alkututustelun jälkeen.

Viime viestissä puhuin Kiden töyhdöstä ja pikku kaljusta, ja sain siitä nyt melko hyvää kuvaakin. Saattaa tosiaan olla, että kaljusta jää näkyviin hyvin vähän, kunhan nuo sulat puhkeavat auki. 



Ida-Emilia mainitsikin Kideä meille tuodessaan, että neitsikat voivat olla hyvin nirsoja syömään tuoreita kupista. Olen huomannut Kiden kohdalla saman. Kupista siirretään kaikki mahdolliset tuoreet missä muodossa tahansa pois siementen tieltä. Jos kupissa on vain tuoreruokaa, sitä siirrellään hieman siementen löytymisen toivossa, mutta peräännytään närkästyneenä pois jos niitä ei löydy. Basilika kyllä kelpasi (ainakin näperreltäväksi) kiinnitettynä häkin seinään. Herneenversot heiteltiin myös kupista korkeassa kaaressa pois, mutta kappas vaan:



...orteen sidottuna ne ovat superherkkua! 

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kide on nyt ollut meillä kaksi viikkoa ja kolme päivää. Tänään tarjottiin niskaa rapsutettavaksi. <3
Voi sitä ilon määrää, mikä sydämmessä läikähti kun näki tuon pienen pään painamisen ja silmien siristelyn. Rapsutuspyynnön kohde oli tosin nenäni, ja alku oli vähän haparoivaa.  Mutta sormi tuli hämysti nenän viereen ja pian rapsuja pyydettiin sormelta. Varovasti mutta mahdollisimman varmaeleisesti tunnustelin, mistä ja miten neitiä sopii rapsutella. Pian nojattiin päätä kämmeneen ja sai muhjoa niskaa ja päätä kaikilla sormilla. Parasta oli myös nokan pitäminen peukalon ja keskisormen välissä, samalla kun etusormi kuoputti hellästi otsaa ja töyhdön sivuja silmien yläpuolelta. Välistä kuului pieniä, lyhyitä kujerruksia. Silmät painuivat kiinni ja rapsutustuokio jatkui ja jatkui.  Helpotusta sulkatuppien kutinaan. Täällä on erittäin onnellinen ja otettu omistaja. 

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Kiva pikkuinen . Hyvin se orientoituu teidän parveen ja ihan loogisesti pyysi nenältä rapsutusta. Odottakaapa kun neiti alkaa liikkua lattialla ja löytää sukkajalan..siinä on naurussa pitelemistä kun se nyppii sukkaa ja varpaita ja alkaa kiivetä jalkaa myöten syliin. Se saattaa myöhemmin pyytää rapsutusta tai sen lopettamista pienellä kopautuksella mutta sitä ei tarvitse säikähtää, niin ne tekevät siivekkäidenkin kamujensa kanssa. Oletko jo ottanut selvää pitääkö neiti enemmän suihkuttelusta vai kylpemisestä altaassa? Siinä on myös hauskaa seurattavaa, meillä pimahdetaan kun otan suihkupullon esiin

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kideä on kyllä oikein selkeätä lukea rapsuttelun aikana. Ei ole niinkään kyllä kopautellut; aina rapsutuksia halutessaan kumartaa päätään ja katsoa killittää suoraan silmiin tai sukimisen lomassa hieraisee päätään lähellä olevia sormia vasten ja jää odottelemaan. Lopetan rapsuttelut kun neiti ravistelee päätään tai ryhtyy jatkamaan omaa sukimistaan.

Kide ei ole vielä tähän mennessä älynnyt kylpemisen ideaa laisinkaan. ^^' Suihkepullonkin käyttö sai aikaan vain hämmentyneitä katseita töyhtö pystyssä, ei minkään sortin intoa pörhistelyyn tai sukimiseen. Kerran syötin Kidelle hirssiä samalla, kun suihkuttelin sumupullosta lämmintä vettä niin, että vesisumu ja pisarat laskeutuvat pehmeässä kaaressa selän päälle. Kide syödä natusti rauhassa, muttei kummemmin suihkuttelusta välittänyt. En ole viitsinyt kiusata pientä moisella kummemmin - pikku hiljaa hyvä tulee.

Huomenna olen ajatellut aloittaa naksutinkoulutuksen ja katsoa, mitä sillä saadaan aikaan. Kädelle tulemisen ja siitä pois lähtemisen Kide osaa jo hyvin. Tästä on siis helppo alkaa opettamaan tytölle, mitä naksuttimen ääni merkitsee. 

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Päiväunilla.  Hauskaahan tässä on, että en ole vielä kertaakaan nähnyt Kiden nukkuvan täällä ollessaan. ^^' (Päikkäreitä ei oteta ja aina killittänyt silmät auki kun laitetaan häkkiverhot kiinni illalla tai kun niitä avataan aamulla.) Mutta nytpäs näin.  Voi tätä ihanaa sulkapalleroa. <3



Nyt loppuu se kuvaaminen ja verhot kiinni, minä nukun! 

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Toivottavasti ette kyllästy kun kirjustelen tänne niin tiuhaan tahtiin. 
Tänään kylvettiin ekan kerran!  Selkeästi lämpöiseltä tuntuva vesi on paljon mukavampaa kuin kädenlämpöinen / haalea. Laitoin lämmintä vettä pari senttiä uunivuoan pohjalle, ja loiskuttelin vettä sormella. Kide viipotti heti tutkimaan, käveli muutaman kerran uunivuoan halki ja asettui lopulta juomaan, tepastelemaan ja viskomaan nokalla vettä. Pirskottelin sormilla vettä selälle ja tämä sai aikaiseksi innokasta siipien availua ja sulkien pörhistelyä.  Rinta ja vatsa kastuivat melko märiksi. Minun niskaani oli hyvä tulla kuivattelemaan ja pöristelemään. ^^'

Olen hieman epäileväinen parista asiasta. Kide ei ole hoksannut laisinkaan kalkkikiveä. Kalkkihan on tunnetusti linnuille hyvin tärkeää, joten kovasti pohdin, millä saisin Kiden innostumaan kalkkikivestään. Ehkä poraan siihen itse reiän, kaikenlaiset pienet epätasaisuudet ovat Kiden mielestä pop.  Vitamiinijauheitakin löytyy, mutta tuoreruokaakin menee vielä vähän kehnosti, joten siihenkään ei saada vitamiinitujauksia. Tuoreruokakoulutus jatkuu kuitenkin sinnikkäästi, ja alan jo hoksata millaisesta tarjonnasta neiti pitää. Spaghettia ei ole vielä kokeiltu, luuletteko, olisiko se tässä vaiheessa tarpeellista? Kuitenkin kyseessä nuori, kasvava tipu.

Ja sitten hengitystieasiaa. Kide aivastelee päivittäin muutaman kerran. Usein sukiessaan, mikä on ymmärrettävää, jos pöly ja untuva kutittavat tiehyeitä. Mutta joskus harvoin aivastus saattaa tulla muuten vain. Kerran kädelleni lensi myös tuontoaistimuksella havaittavaa nestettä aivastaessa. Kide on alkanut harjoittelemaan myös pidempiä lentopyrähdyksiä, tai useita pyrähdysten sarjoja. Tällainen "jumppa" toteutetaan ainakin kerran päivässä. Kun tyttö tällaisen spurtin jälkeen viimein pysähtyy, voin selkeästi kuulla nopean "läähätyksen", hengästyneisyyden, kun vedetään pari kertaa henkeä suun kautta. Hengästyneisyys on kuultavissa n. kolmen nopean hengenvedon verran, jonka jälkeen nokka sulkeutuu ja rintakehä kohoilee vielä hetken aikaa selvästi enemmän. Kuulostaako teistä normaalilta?

Koska Kide on ensimmäinen lintuni, en osaa ihan suoriltaan sanoa, onko tämä normaalia vaiko viittauksia hengitystieongelmiin. Lintujen sairastumista kun on niin hankalaa nähdä päällepäin, joten sitä aloittelijana saattaa vain neuroilla ja kaivaa eläinlääkärin numeroa esiin jo ekasta aivastuksesta. 

[Sillisalli Viestejä: 7 Tila: Poissa]

On ilo lukea viestejäsi. Kunpa kaikki linnut löytäisivät laisesi omistajan ja sinulta ei milloinkaan loppuisi innostus. Vitamiinit kalkkia myöten kannattaa antaa juomaveden mukana. Jos lintu syö valmiita pellettejä, pitää muistaa, että myös pellettit sisältävät vitamiineja. Itse suosin pellettejä, vihanneksia ja hedelmiä. Vastapainona, keitetty kananmuna ( toiset syövät ainoastaan valkuaista tai keltuaista ) ja pähkinät, sekä vihannekset. Älä unohdä nyt kesällä voikukkaa ja kaikkien suosimaa ns. vesiheinää.
Joillekin papukaijoille on tyypillistä, että hengitystiehyeisiin kehittyy tulppia, jotka lopulta haittaavat hengitystä huomattavasti. Linnut ehkäisevät ko. ilmentymää aivastelemalla itseään siivotessaan, kylvyssä jne. Tervettä, ei muuta, kuin ole tyytyväinen, että toimii terveesti. Sairaalloisen nuhan kyllä huomaa.
Kaikkea hyvää tirpallesi ja teille muillekin.

[Naakka Viestejä: 84 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Sillisalli, kiitos ystävällisestä vastauksestasi!  Tosiaan, varmaan on tervettä tämä käyttäytyminen, sillä aivastelu ei tosiaan ole jatkuvaa tai tiheästi toistuvaa. Kide aivasti tänään kerran sukiessaan, ja siitä ei lentänyt (ainakaan näkyvästi) mitään eritettä, eikä untuvia jäänyt nenälle kiinni.

Tänään otin asiakseni ryhtyä korjaamaan viime viestissäni kuvailemiani ongelmakohtia. Pomppasin aamu kahdeksalta ylös ja lähdin pienelle metsäretkelle ennen Kiden heräämistä. Saavuin kotiin juuri sopivasti lintulampun syttyessä ja Kide saikin häkkinsä sisustukseen syötäviä ja järsittäviä luonnonantimia: pihlajaa, maitohorsmaa, voikukkaa, koivua, timoteitä, mustikkaa sekä poimulehteä. Löysin myös poimulehden pieniä, sykeröllä olevia "silmuja", mitä hamstrasin maukkaan syömisen toivossa.

Kaupassakin piti pyörähtää ja sieltä tarttui mukaan maissintähkä, minttua, punaista ja keltaista paprikaa, sekä parsakaalia.
Kaikki pestiin huolellisesti ennen tarjoilua.



Kide ei pitkään jäänyt ihmettelemään, vaan lentää pyristi paikalle jo kun asensin uutta sisustusta. Timoteit tuhottiin ensimmäisenä - niitä natustaa ylemmässä kuvassa. Loppu vihreä oli jäi vähemmälle huomiolle. Päivän aikana tutustuimme yhdessä näihin tuoreisiin. Söin yltiöllisen antaumuksellisesti poimulehtiä ja voikukkaa, ja lopulta Kidenkin oli aivan pakko maistaa, kun se kerran niin maukasta tuntui olevan. 



Parasta olivat nämä pienet poimulehden silmut, jotka selkeästi nieltiin pienissä palasissa. Voikukkaa revittiin kyllä antaukmuksella ja jotain taidettiin nielläkin, vaikkei yhtä syömällä syöty kuin silmuja. Tutustumisen jälkeen kelpasi repiä myös häkin pihlajaa. Kupista ei kuitenkaan kaupan antimia syöty. Näihin tottumiseen parhaiten auttaa varmasti aika.

Mahtui päivään muutakin jännää. Irrotin kalkkikiven häkistä ja jurnutin siihen reiän. Kappas vaan, Kiden mielestä kalkkikivi oli tällöin heti parempi juttu.  Hän järsi kiveä mielellään sohvan selkänojalla ja poimi kielellä tarkasti irronneita kalkkihitusia. Jes!

Eikä siinä vieläkään kaikki. Aloittelin tytön kanssa matkahäkkikoulutuksen. Kun kaikkialla oli ollut pelkkää vihreää syötävää, iltapäivän koulutustuokiossa hirssin eteen olisi tehty vaikka voltti. Ei siis mennyt aikaakaan, kun matkiksessa jo pyörittiin ja leikittiin uudella lempilelulla, sekä syötiin siemeniä ja hirssiä matkahäkin kupeista. Ei haitannut oven liikuttelu, hetkeksi laitoin oven jopa kiinni, ja avasin muutaman sekunnin jälkeen. Leikit jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Myös katon päällä on kiva keikkua.



Koko päivä meni minulla linnun kanssa touhutessa - loistava lauantai.  Ja niin paljon taas edistyttiin, ettei voi muuta kuin hymyillä. 

[PirjoG Viestejä: 24 Tila: Poissa]

Älä huolestu pienistä! Alkutaivaltanne on kiva lukea ja siitä on varmasti apua muille uusille linnunomistajille ajan saatossa sekä iloa meille kalkkisharrastajille . Kide harjoittelee matkalentoa joka on aerobisempaa kuin pieni pyrähtely ja sen mielestä jännittävää, puuskutus ei siis haittaa, puuskuttaisimme itsekin jos pitäisi lähteä ravaamaan kolmen tonnin aitoja. Spagettia en itse antaisi ellei linnun rintalasta törrötä, antaisin vain ehkä hiukan reilummin auringonkukan siemeniä energianlähteeksi lentoharjoituksiin. Jos luontoretkiltä sattuu osumaan eteen muurahaisen munia niin nappaa mukaan, ne ovat luomu voimaruokaa linnunpojille, pihalla nuoret pikkulinnut popsivat niitä hullun lailla. Linnut oppivat syömään eri juttuja juuri matkimalla, oletkin urheasti "ahminut" voikukkaa ym, mandariinien ja kiivien opiskelu onkin sitten miellyttävämpää . Joissakin lemmikkiliikkeissä on pienempiä sydämen muotoisia kalkkikiviä, niitä on kaksi pakkauksessa ja Tarja pitää niistä kovasti, lisäksi ne hupenevat niin nopeasti ettei niihin ehdi tulla kakkatahroja.
Edellä tulikin jo ilmi että aivastelu kuuluu neitsikoiden elämään, jos linnun silmät ovat kirkkaat, se sukii ja touhuaa normaalisti ja lepää yhdellä jalalla se on kunnossa.
Päikkäriasiaa sen verran että huomasitkin varmaan että Kide ottaa tirsat varjossa tai katveessa (hiuksetkin sopivat), onko häkissä varjopaikkaa pikku tirsoja varten? Ellei ole voit valoa ajastamalla järjestää siestan. Meillä on kohdevalaisimen oloinen lintulamppu joka valaisee häkin pimeämpää päätä, linnut paistattelevat sen alla juuri sopivalla etäisyydellä ja vetäytyvät sitten "varjoon" tirsoille tai puuhastelemaan jotakin, ulkolinnutkin vetäytyvät pensaiden katveeseen päivän paahteisimmaksi ajaksi.
On hyvä että kysyt reippaasti jos jokin askarruttaa, ilman tätä sivustoa ja Ida-Emilian neitokakadut- sivustoa (KIITOS!) olisi ollut monta kertaa sormi suussa kyynärpäätä myöten. Vaikka onkin vanhaa maalaistietämystä on tullut myöskin paljon uutta päivitettyä tietoa jonka avulla voimme järjestää linnuillemme mahdollisimman hyvät olot.
Hyvin teillä menee, lintuun tutustumalla näet missä tahdissa ja mitä se haluaa opiskella milloinkin, teillä on hyvä vaisto siihen

[jkl Viestejä: 100 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

Hienosti teillä on lähtenyt arki sujumaan! Olen mielenkiinnolla (joskin kasvavan lintukuumetuskan kourissa  ) lukenut viestejäsi - mukavaa, että jaat pajlon ajatuksiasi ja huoliasikin ensiaskeleista linnun kanssa. Varmasti samoja fiiliksiä tulee mullakin liikkumaan päässä sitten kun/jos joskus itse tuore linnunomistaja olen, ja silloin voi tästä ketjusta olla paljon iloa 

[akvirta Viestejä: 130 Tila: Poissa]

Näitä sinun juttujasi Kide-linnun kanssa on aivan ihana lukea. Käyn päivittäin katsomassa oletko kirjoittanut uusia kuulumisia. Aivan mahtavaa edistystä teillä on ihan kaikessa, hienoa. Mutta yhden asian pyytäisin sinun ottavan huomioon/tarkkailuun. Tuossa matkahäkissä näkyi olevan tuollainen naruista kierretty orsi.... Katso, ettei Kide koskaan ala repimään ja nielemään niitä narunpätkiä. Itselläni on 1 neitokakadu kuollut, kun se nieli niitä langanpätkiä ja kupu meni niistä tukkoon..... Arvaa 2 kertaa löytyykö meiltä yhtäkään sellaista enää mistään.