Kiitos kaikille ihanista onnitteluista.

Olen kyllä älyttömän onnellinen, iloinen ja ylpeä tästä pienestä päivänsäteestä.
PirjoG, Kide on lutino, jolla on piilossa joko valkokasvo tai pastellikasvo.

Ei siis ollenkaan harmaata näkyvissä - kuva toki voi hämätä vähän. Otan jossain veiheessa uusia kuvia. Keltainen sävy liukuu hänellä todella kauniisti päästä alas vartaloon. Siivet ovat puhtaan valkoiset, paikka paikoin hailakkaa keltaista voi niissäkin erottaa.
jkl, olet varmasti tehnyt ihan hyvän ratkaisun, vaikka lintukuumeen johdosta odottaminen voi tuntua todella riipaisevalta. Itsekin odotin, haaveilin ja opiskelin vuosia - ja odottavan aika on tavattoman pitkä... mutta se palkitaan kyllä aikanaan.
Tänään seikkailtiin häkissä kuulemma entistä enemmän - miekkonen piti tirpalle seuraa kun olin itse töissä. Kuulemma räpisteltiin omatoimisesti vähän siellä ja täällä, ja tehtiin muutama hieman hallitumpikin pyrähdys. Olen vähän suunnitellut häkkiin helpompia kulkureittejä, joita voisin toteuttaa kunhan saan vähän uusia orsia - ja samalla poistaa aikaisempia turhia / hankalissa paikoissa olevia juttuja. Lintu opettakoon, mikä on sille hyvä häkin sisustus.

Kun pääsin töistä kotiin ja tulin häkin lähelle jutustelemaan, oli ihanaa seurata miten tyttö lähti vinttaamaan ortta pitkin suoraan kohti ja jäi aivan pinnojen viereen tuijottelemaan.

Siinä sitten syöttelin taas hirssiä ja houkuttelin hänet hirssin avulla pinnoja pitkin kiipeillen ruokakupille. Voi sitä tyytyväisen narskutuksen määrää kun päästiin kupin reunalle ihmettelemään ja syömään.
Vesikupin etsintää toteutetaan ehkä huomenissa - tänä iltana hörpittiin vielä viinilasista niinkin innolla, että pompattiin aivan epäilemättä lasin reunalle istumaan. Minä roikuin kuuliaisesti häkin ovenraossa käsi puutuneena niin pitkään, kun neidille vaan sopi.

Olen aivan rakastunut.

Puolisen tuntia sitten sammuivat valot ja käytiin yöpuulle. Keskiviikkona saapuvat pimennysverhot häkin yllä oleviin kiskoihin, mitkä antavat entistä paremman unirauhan.