Olin yhteydessä Michael Sazhiniin - ja sain tilattua sen kirjan (Parrot Wizard's Guide) ihan jenkkilästä asti. Oli mainio kirja; suosittelen kovasti lukemaan jos vain jostain saatte käsiin. Lähetti myös meille naksuttimen sekä osoitustikun. Sillä sitten olen opettanut ja treenannut Simoa (eli vanhempien kasvattama kauluskaija) ja upeasti on kyllä lähtenyt liikkeelle. Erityisesti kun ottaa huomioon sen että Simo ei ollut yhtään tottunut ihmisiin ja pelkäsikin minua sekä siippaa. En ole myöskään koskaan ennen omistanut lemmikkilintua!
Kesytys on ollut oikeastaan todella upea kokemus ja erityisesti kärsivällisyyttä kysyvä prosessi. Aloitin ihan alusta, eli tarjoamalla herkkupalaa kalterien välistä. Aluksi Simo ei tehnyt elettäkkään ottaakseen sitä - mutta jo muutaman päivän kuluttua pikku herra uskalsi nakertaa pitkän hirssipätkän päätä. Rupesin pikkuhiljaa yhdistämään naksuttimen makupalaan: eli naksautus, ja makupala tarjolle! Sitten rupesin vaihtelemaan paikkaa esim. sivuilta, päältä, häkin pohjalta jne. Sitten pienensin hirssin pätkää hiljalleen aivan pieneen palaan (sen verran pieni että nokka koskettaa hellästi sormenpäitä kun ottaa sen). Nyt ollaan otettu osoitintikku käyttöön, ja Simo kosketti sitä rohkeasti jo aivan ensimmäisellä kerralla. Eli tikku hitaasti häkkiin, kosketus, naksautus, ja tarjoan palan hirssiä.
Simo on muuttunut arasta villilinnun untuvikosta pieneksi mammanpojaksi
Jo luonnekkin on tullut hyvin esille ja leikkisyys! Se tykkää istua orrella (häkin sivulla joka on meitä lähimpänä) ja tuijottaa nyt erittäin uteliaasti meidän elämää. Kovat äänet eivät haittaa ollenkkaan; päin vastoin, Simo vaikuttaa jopa nauttivan esim. kun pelaan jotain videopeliä jossa vaikka ammuttaan. Sama juttu kun kuuntelen vaikkapa jotain metallimusaa; se rupeaa ääntelemään innokkaasti. Kun esim. nauramme jollekkin siipan kanssa niin taas sama juttu: Simo rupeaa ääntelemään innokkaasti mukana. Myöskin aina syömisen, kylvyn ja treenauksen jälkeen se piipittää vallan suloisesti ja kehonkieli kertoo hyvästä olosta.
Pääruoaksi on aina tarjolla vihanneksia ja toisessa kupissa hieman pellettejä. Ei ole ollut mitään ongelmia syömisen kanssa - Simo ei onneksi kranttuile. Ainoa kummallinen juttu sen ruokatottumuksissa on se, ettei MITKÄÄN pähkinät vaikuta kelpaavan! Tämä ei onneksi ole kovinkaan iso ongelma koska herkkupaloina / treenaus palkintoina menee hirssi, tai kuivatut hedelmän palaset. Ai niin, ja se on aivan hulluna paprikaan! Eniten juuri oranssiin!
Jatkamme treenausta ja jos kaikki sujuu hyvin niin kohta voimme jo lennättää sitä turvallisesti vapaana ja opetella helppoja pieniä temppuja
Uskaltaisin sanoa että olen ainakin nyypäksi osannut aloittaa ihan hyvin! Sillä on muuten huvittava tapa heitellä vihannekset häkin lattialle; josta se menee sitten syömään ne. Välillä me laitetaan ne vihannekset sille ns. "kaivelupalloon" josta se tykkää tonkia ja repiä ne ulos.
(tuo heittely on kuulemma todella yleistä kauluskaijoille) Toinen hassu tapa on herättää jos minä ja siippa molemmat otamme päiväunia (selvästi ännäähtää todella kimeästi aivan tahallaan!). Jos taas otamme nokoset yksi kerrallaan niin eipä ole moksiskaan. Sama juttu jos ollaan poissa paikalta. Vakoiltiin sitä hieman salaa...
leikki vallan iloisesti yksinään (nahkainen lelu vaikuttaa olevan sen lemppari, se rakastaa järsiä sitä).
Simo istui vallan kauniina ja kilttinä keinullaan...
Mikä ei tietenkään kauaa kestänyt koska kamera sai sen aivan mielettömän uteliaaksi!
