Ongelmalinnusta en itse puhuisi koskaan. Lintu vain yrittää elää omalta kannaltaan hyvin epätyypillisessä ympäristössä parhaansa mukaan. Joskus tuo vain on meille ihmisille ongelmallista.

Mutta linnun vika se ei tietenkään ole.
Tuon kuvauksen pohjalta omaan korvaan kuulostaa melko tyypilliseltä tilanteelta (tosin munkkiarattien lajityypillinen elämä ei minulle niin tuttua ole), jossa käsinruokittu (oletus) lintu on leimautunut ihmiseen ja pitää yhtä kumppaninaan sekä muita luultavasti kilpailijoina, jotka pitää hätistää pois.
Lähtisin purkamaan seuraavilla tavoilla tuota tilannetta:
- Ympäristöstä kaikki pesimistarvetta lisäävät tekijät pois. Varsinkin 12 tunnin rauhallinen yöuni täysin pimeässä voisi olla tärkeää. Samoin mm. blokkaa pesäpaikaksi sopivat paikat pois (joku munkkiarattien pesänrakennuksesta mitään ymmärtävä voi ehkä täydentää, että miten se risupesän rakentaminen nivoutuu tähän).
- Itse hieman etäisyyttä lintuun. Mm. rapsuttelut vähemmälle ja erityisesti sitten kaikki muu fyysinen kontakti (kuten silittely) jos semmoista on.
- Muut perheenjäsenet voisivat tilanteen salliessa yrittää antaa hyviä kokemuksia vuorovaikutuksesta itsensä kanssa. Kannattaa vain valita paikaksi joku "neutraali", eli ei häkin lähistöllä, ja niin, ettet itse ole samassa tilassa. Esim. jotain ihan simppeliä, kuten kohteen seuraamisen opettamista.