Ehkä vähän hölmö aihe mutta haluan kuitenkin purkaa tuntojani...
Hankimme yhdessä avomieheni kanssa muutama viikko sitten harmaapapukaijan, minun aloitteestani. Olen ennen omistanut undulaatteja ja lintuharrastus on kummitellut mielessäni useita vuosia, nyt oli hyvä hetki hankkia lintu ja satuinpa törmäämään yksilöön joka kuulosti täydelliseltä meidän huusholliin.
Kyseinen tirppa on ihastunut mieheeni ihan totaalisesti, antaa rapsuttaa ja lentää olkapäälle ilman muuta. mieheni on otettu ja mielissään saamastaan luottamuksesta, ja miksipä ei olisi, onhan lintu kuitenkin ollut meidän hoivissamme vasta vähän aikaa.
Itse olen iloinen ja harmissani samaan aikaan, harmittaa, sillä papukaijan oli tarkoitus tulla etupäässä minun lemmikikseni, toisaalta olen iloinen että linnulla on mieleinen ihminen uudessa ja vieraassa paikassa.
Minä olen pääasiassa se joka hoitaa linnun, ruokkii, siivoaa häkin ja päästää häkistä ulos. Seurustellaan ja leikitään muutenkin, laittelen häkkiin kaikenlaisia virikkeitä sitä mukaan kun keksin! Silti tympii kun miekkosen ei tarvitse muuta kuin ilmestyä paikalle ja tirppa on myyty.
Tiedän että on ihan lapsellista pahoittaa mielensä semmoisesta, ja luultavasti osat vaihtuvat ajan myötä mutta siltiki harmittaa hieman.
