Vaikka olen lukenut ja tutkinut aihetta, olen hitusen hämmentynyt Simo kauluskaijan käytöksestä. Kyse on siitä miten se reagoi kun lähestyn häkkiä rauhallisesti.
Se nimittäin lähtee energisen näköisesti kiipeilemään häkin sivua pitkin kattoon josta se roikkuu ennekuin "pudottautuu" alas, ja toistaa tuota muutaman kerran ennekuin rauhoittuu. Reitti vaihtelee hieman (silloin tällöin roikkuu katosta ripustetusta leikkitikkaasta, joskus taas pujottautuu läpi, jne,) mutta pudottautuu aina keskitason orrelle josta se hypähtää takaisin korkeammalle orrelle; ja sitten taas uudestaan.
Ainakaan mitään negatiivisia merkkejä en havainnut mikä olisi kertonut aggressiivisuudesta tai pelosta (ei tärinää, pyrstösulkien levittelyä, pörhistyneitä sulkia, pyrstön heiluttelua, tai hyökkäys valmiutta). Tulkintani mukaan kiipeily ja roikkuminen ylösalas on leikistä kertovaa kehonkieltä, mutta asia hämmentää koska Simo on emon kasvattama joten en usko että olisi jo näinkin pian tottunut läheisyyteeni? Vai onko tämä tosiaankin jo leikistä tai mukavuudesta kertovaa kehonkieltä? Sen verran tarkennan vielä että se kiipeilee ja roikkuu mielellään muutenkin.
Yritän luoda hyvää luottamusta Simoon joten olisi tosi kiva jos joku osaisi hieman selittää mistä tässä on kyse. Aloitin lähestymällä häkkiä rauhallisesti ja hitaasti, ja kun se rauhoittuu, palkitsen sen kävelemällä pois - tätä olen toistellut ja nyt Simo aloittaa kiipeilemisen vasta kun olen ihan häkin vieressä. Mitään ääniä se ei päästä tai päästele lukuunottamatta kerran jolloin se päästi hyvin paljon vihellykseltä kuulostavan äänen. Onko tämä kiipeily siis stressireaktiota, ujoutta, epävarmuutta tai mitä?
