Noniin, täytyihän minun heti tulla huutelemaan tänne, sillä viimein meillä on lintu taas talossa! Halusin nyt aloittaa ihan oman ketjun meidän uudelle tulokkaalle eli Siniotsa-Amatsoni Murulle.
Muru muutti meille reilu viikko sitten ihan täältä Suomesta. Muru on neljä vuotias, emojen kasvattama tyttö. Oikein kaunis neiti.
Ensimmäiset päivät oli todella vaisu, nökötti yhdellä orrella ja uskalsi kulkea vain ruokakipoille. Kaikki on uutta, häkkiä myöten joten hirmuisesti Murua jännitti. Taloudessa on myös kaksi koiraa ja niitä kovasti tuijottelee epäilevän näköisenä. Neljännen päivän jälkeen kun oli kalunnut häkkinsä jo lähes kokonaan läpi, leikki uusilla leluillaan ja suustakin rupesi juttua kovasti kuulumaan, uskalsin aukaista häkistä luukun. Tähän mennessä on kyllä käynyt muuallakin, mutta tykkää edelleen eniten leikkiä häkin lähistöllä.
Murulla on siis oma huone jossa on koiraportti, joten koirilla ei sinne ole asiaa ja näin Muru saa valita halutessaan oman rauhan. Huoneessa ei ole ovea, vaan on aulan tapainen kulkuaukko, jossa vedettävä liukuovi(laitetaan vain öisin kiinni). Niinpä Murulla on kokoajan hyvä näköyhteys olohuoneeseen.
Huomaa kyllä, että Murua on koulutettu aina positiivisin menetelmin. Vaikka olemme tyttösen kanssa tunteneet vain vähän aikaa, on Muru jo tullut kädelleni ja olkapäälle. Tulee siis namejen avulla kädelle sekä menee helposti häkkiin. Mikä on tosi hyvä juttu ja helpottaa arkea. Meillä jatketaan samalla linjalla, enkä aio missään vaiheessa painostaa Murua mihinkään. Paljon olen jutellut Murun kanssa sekä lahjonut herkuilla. Ottaakin nameja ilolla vastaan.
Varovasti olen pyytänyt kädelle ja kyllähän tyttö on herkun perässä tullutkin. Jos ei ensimmäisestä pyynnöstä tule, jätän asian sikseen ja annan herkun jokatapausessa. Niin ei jää pahaa mieltä.
No, tiedättekin varmaan miten mukava tunne on huomata kun lintu alkaa luottamaan. Tämä olkapäälle tulo nimittäin oli sellainen tapaus. Olin keittiössä ja vastailin Murulle kun se jutteli omasta huoneestaan. Yhtäkkiä otti ja pyrähti keittöän kautta olohuoneeseen ja raukka laskeutui hädissään lipaston päälle kun ei muutakaan keksinyt. Koirat tuijottivat (selvennys:tottelevat kun komennan ettei saa mennä lähemmäs lintua). Oli raukka niin säikähtäneen näköinen, että menin kyykkyyn viereen ja ojensin varovasti kättä turvaksi. Ja niin Muru hyppäsikin kädelleni! Kävelin playringiin ja koitin tarjota tätä istuinpaikaksi herkun avulla, mutta sekin näytti pelottavan ja Muru päättikin kavuta kädeltä olkapäälleni. Siinä istuskeli jonkun aikaa kunnes tarjosin uudelleen playringiä, johon lopulta meni(ja leikkikin koko loppuillan siinä). Voi sitä hymyn määrää!
Tuoreet myös maistuu tooodella hyvin. Tähän mennessä kokeiltu: palkopapu, mango, herneet, paprika, kesäkurpitsa, viinirypäle, nektariini, porkkana, banaani. Ainoa joka lensi pois kupista oli kirsikkatomaatti. Tämän perusteella uskon että lähes kaikki mitä vain laittaa, menee kyllä massuun. Näin minulle kerrottiinkin. Ennemmin söisi pelkkiä tuoreita, kuin pellettejä tai siemeniä. Ja hyvä näin päin!

Lahjontaherkkuna toimii monikin juttu. Parhaita kuivatut hedelmät, pähkinät, palkoherneet, palkopavut sekä juusto(tätä äärimmäisen harvoin).
Tiivistettynä ensivaikutelma Murusta: tasapainoinen ja rohkea lintu. Olisinko parempaa voinut löytää? Enpä usko.

Pakolliset kuvat:



muoks virheet..