Tuossa lähettyvillä on erään kauppakeskuksen eläinkaupassa Jako ja, niinkin vaikeaa kuin se oli, päätin lopettaa sen katsomassa käymisen ja jatkossa kävellä kylmänviileästi liikkeen ohi kun käyn muilla asioilla. En ole mikään luonnonsuojeluaktivisti mutta kun luin viime yönä pari artikkelia papukaijan hommaamisesta, toinen oli teidän tekemä, niin totesin että en halua olla näkemässä Jakon mahdollisia jatkotapahtumia. Tuohon meni vain muutama tunti.
En tiedä linnuista sen enempää kuin että ne ovat pirun fiksuja mutta kommentoikaa toki, asiantuntevampina, seuraavia mielipiteitäni:
-Papukaijan hommaaminen on samanlainen päätös kuin on lapsen hankkiminen. Papukaijasta ei toki tule huoltajuus- ym. kiistoja mutta, älykkäänä ja sosiaalisena eläimenä, se vaatii hyvän koulutuksen ja paljon tilaa ja seuraa. Jos niitä ei suoda niin seurauksena on pitkä "terapiajakso" jotta yksilön saa taas terveeksi.
-Alku ko. yksilön tapaamiselle oli se kun kuulin liikkeestä hänen äänen ja ihmettelin että mistä se tulee. No, pari kertaa tutustuttua, se alkoi pyytää rapsutuksia ja meni vielä joku tovi että uskalsin raaputtaa. Lopulta tilanne oli siinä pisteessä että lähes aina, kun menin kauppakeskukseen muille asioille, herra huuteli, jos en sattunut huomaamaan, minun perään. Ja jos häkin viereen meni niin jopa ruokailu keskeytyi ja hän tuli rapsutettavaksi. En tiedä miten monta ihailijaa lintu ehti saada, minun lisäksi oli kuulemma ainakin yksi perhe, kunnes kauppias päätti siirtää sen tiskin taakse ja ensi kohtaaminen sen jälkeen oli aika ikävä. Aiemmin hän käyttäytyi normaalisti minun läsnäollessa, tuon jälkeen hän selkeästi vapisi kuten aloituksessakin oli. Miten sosiaalisesta tapauksesta tuli yhtäkkiä niin pelokas? Aiemmin pelokkuutta on esiintynyt vain joidenkin vieraiden ihmisten kanssa ja vauvoista hän on suorastaan pitänyt. Ja nyt kun yksi tuttu ihminen kävelee vain ohi niin mahtaako lintu tajuta sen ja mahdollisesti ahdistua tms.?
-Joulumyynnin aikana lintua siirreltiin takahuoneen ja tiskin vieruksen väliä ja lintu "sai" käsittääkseni olla päivän tai parikin takahuoneessa. Sitä, oliko häkin luukku auki, en tiedä. Mitä luin niin Jakonhan pitäisi olla jatkuvasti niin että näkee mitä ympärillä touhutaan ja saada siitä virikettä minimissään 3-4h päivittäisen vapaanaolon lisäksi. Mitenköhän paljon tuo siirtely on stressannut lintua? Etenkin kun papukaijat eivät välttämättä näytä heikkouksiaan etteivät joudu saaliiksi. Nyt lintu on sellaisessa paikassa että se näkee liikkeen ja lasin läpi ulos mutta ei käytävällä kulkevia ihmisiä.
-Ennen joulua ihmettelin sitä kun alusvillan lähdön lisäksi häneltä lähti myös, höyhenpeitettä sukiessa, kokonaisia sulkia. Ihmettelin myyjälle että onko tuo normaalia vaihtoa vai onko joku vikana. Myyjä ei ottanut kantaa. Seuraavana päivänä vuorossa oli kauppias, joka omistaa linnun ja jolle kerroin havainnosta, ja hän totesi että "en ole havainnut tuollaista." Siis häh? Tarkoittaako "en ole havainnut" sitä että "mitään ongelmia ei ole"? Ja muutenkin yleinen asenne tuntuu olevan että "meillä on kaikki hyvin." Jotenkin muistuu mieleen vanha kehittämäni viisaus, joka koskee jokaista alaa, että "silloin kun lopettaa virheiden tekemisen niin silloin niitä alkaa vasta syntyä." Viimeeksi, kun häntä näin, höyhenpeite näytti olevan ok.
-Kauppias ei käy liikkeessään edes joka päivä. Eihän kukaan yrittäjä joka päivä liikkeessään ole mutta useimmiten kuitenkin. Tuntuu että eläinliikkeen pito on työntekijöiden, joskin ammattitaitoisten sellaisten, harteilla ja mukana hänellä on koira- ja kissakennelin hoito ja erään yrityksen talousasioiden hoito. Lisäksi viikonloput menevät, kuuleman mukaan, usein näyttelymatkoilla. Tuosta voi laskea paljonko jää aikaa omistuksessa ja omalla vastuulla olevasta papukaijasta huolehtimiseen tai siihen että katsoo ja oikeasti näkee että onko sillä kaikki ok. Tuntuu jotenkin aika vähäiselle tuo aika mutta onko se oikeasti linnun kannalta riittävä?
-Miten liikkeen vaihteleva aukiolo vaikuttaa lintuun kun vuorokausirytmit eivät aina mene samaa rataa?
Pohjimmiltaan herkkänä ja välittävänä, lievästi autistisena, ihmisenä toivotan heille hyvää jatkoa mutta pahoin pelkään että linnun hankkiminen oli liian heppoisin perustein tehty päätös ja taas on saatu aikaan yksi, elämänsä alkupuolella oleva, kiertolainen. Jakosta oli minulle paljon apua, kuten esimerkiksi ilmeiden/eleiden tunnistuksen oppiminen, mutta jotenkin pelottaa että olenko saanut taas yhden huonon esimerkin siitä mitä ihmiset voivat pohjimmiltaan olla ja mitä linnun tulevaisuus on. Onneksi olen enää sivustaseuraaja mutta pelkään että milloin vastaavanlainen tapaus sattuu omalle kohdalle vaikkapa puolison asemassa. Ei mitenkään hyvä asia kun olen muutenkin sosiaalisesti aika erakko. Olen verrannut itseäni papukaijaan joka on eristäytynyt häkkiinsä ja jäänyt takahuoneeseen. Lisäksi, aiheeseen liittyen, harmittaa kuinka tietämätön olen ollut. Siitä voi miettiä millainen olo, tätäkin viestiä kirjoittaessa, oli.
