papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Hei kaikki!  :)

Tämä nyt on oikeastaan aika hauska aihe (ellei nyt sitten paljastu luonneviaksi minun lintuni kohdalla jota en kyllä usko) mutten oikein tiennyt mihin tämä kuuluisi enkä hakusanoilla löytänyt vastaavaa keskustelua.

Oletteko huomanneet että linnuillanne on oma, oikein uniikki persoona? Varmasti erityisesti isompien lintujen kanssa huomaa vahvemmin lintujen oman persoonan ja tyylin käyttäytyä, mutta entä esimerkiksi pikkuisten suoranokkien kanssa?
Voiko niinkin pienellä linnulla olla oikeasti pääkopassa ihan oma käyttäytymismalli ja oma, ainutlaatuinen tapa reagoida asioihin vai kulkeeko lintu ns. "vaistojensa varassa"? Itse olen alkanut vahvasti uskomaan etteivät nämä pienet tipuset mitään tyhmiä ole, vaikka pari skeptistä kaveria onkin sanonut ettei ne mistään mitään älyä.

Minun kohdallani erityinen persoonallisuus koskee pienen, neljän hengen kanariaporukkani ehkä hieman hönöä yksilöä, Feliä.
Olen tuon vuoden ikäisen naarastirpan touhuja seuraillut jo kauan enkä osaa oikein pättäää että onko se älyttömän fiksu vai vaan kovin yksinkertainen  ;D
Felillä tuntuu olevan tapana "ärsyttää" muita tahalteen.

-Tuijottaminen. Sekä ihmisten että lintujen. Se usein menee muiden lintujen viereen ja aloittaa sen tapittamisen. Se siis vain tuijottaa paikalleen jäätyneenä toista niin kauan kun toisella menee hermo ja Felille tulee ajolähtö oksalta. Sama pätee ihmisiin. Aina kun menen lähelle lintua se aloittaa sen tuijottamisen. Se ei näytä kauhistuneelta, ennemminkin uteliaalta. Se myös vastaa vihellykseen ja ikään kuin "höpöttelee" kanssani.

-Pyrstöstä nykiminen. Se usein hiipii ihan hiljaa toisen linnun taakse esimerkiksi kun toinen on ruokailemassa ja lähestyy vaanien toisen pyrstöä.
Kun toinen vähänkin kääntyy niin se katselee muualle. Sitten meno taas jatkuu ja lopulta se näykkää toista pyrstöstä josta toinen tietysti hermostuu.

-Toisten asioihin puuttuminen. Aiemmin minulla oli vain Feli, ja toinen naaras Vida. Kun luokseni muutti Cielo koiras, alkoi Cielon ja Vidan välille heti romanssi ja pesintäpuuhat. En tiedä oliko Feli mustasukkainen, mutta aina kun Cielo alkoi ruokkimaan Vidaa, Feli ryntäsi joko niiden väliin, viereen häkin seinälle roikkumaan ja tuijottamaan tai samalle oksalle katsellen muualle ja välillä vilkaisten ikään kuin ei olisikaan. Sama päti sitten myöhemmin kuoriutuneen poikasen ruokinnassa; Feli koki että hänen tehtävänsä on vahtia poikasta. Tämä tirppa istui pesän reunalla ja tuijotti poikasta 24/7 ja välillä nyki hautovaa emoa (Vidaa) pyrstöstä. Oikein näin miten Vida kihisi kiukusta.

-Muut lintuni kanarialinnuille tyypillisesti nauttivat omasta tilasta eivätkä esimerkiksi peippojen tapaan nuku lähekkäin. Asia on päinvastainen Felin kanssa. Valojen sammuessa illalla Feli koettaa mennä jokaisen viereen, siis ihan kiinni toiseen nukkumaan. Kaikki häätävät sen aina pois ja se jatkaa yrittämistä kunnes lopulta se nukahtaa yksin jollekkin oksalle. Se nauttii muiden lintujen läheisyydestä ja pyrkii aina toisen viereen ja hyvin lähelle. Ehkä se onkin oikein hyvin naamioitunut peippo..?  ;D

Onko Felin käyttäytyminen normaalia? Voiko linnulla olla joku ongelma vai onko se vain oikein erityisen utelias ja ärsyttävä tapaus?
Olen huomannut jokaisella linnullani omia persoonallisia piirteitä mutta Felillä ne ovat kaikkein vahvimpia.
Hönöydestä huolimatta Feli on kovin rakas ja koko perheen suosikki ja poikasystäväkin on nimennyt sen koko porukan ainoana keltaisen värisenä lintuna yksinkertaiseksi keltaiseksi...  ::)
-Rose