[s-de Viestejä: 148 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Noniin, heipparallaa taas kaikille!

Nyt on tullut viimein se se aika että meidän poppooseen olisi vihreälle siivekkäälle paikka vapaana. Sen verran että Pikku-Myy-Pikkuara oli ennen nykyistä omistajaansa minulla. Tosiaan jouduin pikkuisesta luopumaan, en kyllästymisen, vaan oman elämäntilanteen vuoksi, josta en viitsi tähän sen enemäpää kirjoittaa. Vuosia on kulunut ja kokoajan olen seurannut täältä Pikku-Myyn kuulumisia ja muidenkin. Nyt elämäntilanteeni on viimein sellainen että pystyisin tarjoamaan säännölliset rutiinit ja vakaan kodin linnulle. Minulla on säännöllinen työ, jota teen paljon kotoa päin, joten mahdollisuus pitää linnulle seuraa pitkin päivää, tai olla siinä läsnä ainakin.   Nykyiseen asuntoon ei mahtuisi joten olen juurikin parhaillaan etsimssä suurta kolmiota/neliötä silmälläpitäen papukaijan tarpeita (tilaratkaisuja ja naapureita). Linnulle tulisi oma huone. Lisäksi muihinkin huoneisiin ständit/kiipeilypuut.

Sitten itse otsikon asiaan. Olen päätynyt että tuleva lintu olisi Amatsoni. Kaksi vahvaa vaihtoehtoa olisi mielessä; Keltapää ja siniotsa. Lähinnä niiden ulkonäön, mutta myös luonteen takia. Omaa kokemusta ei siis ole ollenkaan Amatsoneista. Osaisiko joku kertoa näistä kahdesta lajista kokemuksiaan? Toki myös muut ehdotukset ovat tervetulleita.

Linnun ajattelin hakevani ruotsista. En mielellään halua käsinruokittua, luovutusikäistä takiaista, mutta en myöskään ihmisten pelottelemaa täysin villiä lintua. Siitä väliltä. Emojen ruokkima jolla olisi vain hyviä kokemuksia ihmisestä käy. Tietty se käsinruokittukin on varteenotettava vaihtoehto, jos on jo hieman vanhempi ja opetettu elämään enempi linnun tavoille. Kasvattajalta vai yksityiseltä? Siinäpä vasta kysymys. Maahantuontiin liittyvistä asioista pitää vielä ottaa selvää!

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Molemmat lajit ovat hottislajeja, joten kannattaa todella perehtyä kuumaluonteisen linnun luonteeseen, ja miten sen kanssa tulee elää. Vaikka lajin sisälläkin on suurensuuria eroja, kannattaa varautua siihen "pahimpaan", jolloin elämä on vaan helpompaa jos sattuukin se lössykkä itselle. Eli siis perehtyä hyvin koulutukseen, sillä varsinkin kuumat lajit saattavat reagoida helposti aggressiivisesti pakotteisiin koulutuksessa. Samoin kuumien yksilöiden kohdalla tulee olla erityisen tarkka elekielen lukemisen kanssa, jotta lintua ei kiihdytä turhaan.

Olet siinä hyvillä jäljillä linnun haun suhteen, että sinulla on hyvät päämäärät millaisen linnun haluat. Luovutusikäinen, emojen ruokkima yksilö on vielä tyhjä taulu, ja vaikka sillä ei olisi ollut vielä runsaasti ihmiskokemuksia, se kesyyntyy kyllä hyvin. Luovutusikäisen tai muuten nuoren linnun hyvä puoli on se, ettei sitä ole keretty vielä pilata esim. väärällä käsittelyllä. Mikäli päädyt ostamaan "second-hand" linnun, muista kysellä tarkkaan millainen lintu on luonteeltaan, sillä itse ainakin saattaisin jopa vähän liikaakin pelätä, että sukukypsyyden partaalla olevasta hottislinnusta luovutaan juurikin nousevan aggressiivisen käytöksen vuoksi, jos sitä on koulutettu pakottavin keinoin elämänsä ensimmäiset vuodet. Siihen en ota kantaa, ottaako linnun yksityiseltä vai kasvattajalta, sillä molempiin mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä ja jokainen lintukin on yksilö.

Tulipas pelottelevan kuuloinen viesti. Johtunee vähän omista lukukokemuksista (ja henkilökohtaisista kokemuksista tuttujen lintujen kanssa), että tavallaan hottisamatsonit eivät ole turhaan tulisen maineensa arvoisia, mutta suurinosa näistäkin linnuista olisi vähemmän aggressiivisia, jos omistajalla olisi ollut alusta asti ymmärrystä linnun oikeanlaiselle käsittelylle ja koulutukselle.

[s-de Viestejä: 148 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Näin olen käsittänytkin, että ovat niitä korkean kierroslukeman omaavia niin päättäessään. Amatsoneihin päädyin kuitenlkin, sillä hain keskikokoista ja seurallista otusta. Kakadu olisi niin mahtava, mutta äänensä takia se vaihtiehto on jyrkkä ei, vaikka omat korvat kestäisivät, niin naapureiden ei.  Isokauluskaijakin olisi myös upea, mutta pitkän pyrstönsä takia vaatisi jo sitten paljon suuremman häkin ja enemmän tilaa. Pienet arat on mukavia ja siitä onkin kokemusta, mutta silti nämä Amatsonitt tulevat nyt ekana.

Vähän kieltämättä Lintunen jo säikähdin että mihin olenkaan nyt ryhtymässä, jos saan moniongelmaisen tapauksen. En anna kuitenkaan sen asian estää linnun hankinttaa, että pelkäisin liikaa millainen sieltä sitten tulee. Vaan kuten sanoit, täytyy varautua pahimpaan. Olen kyllä siinä ajatuksessa että minua ei haittaa vaikka lintu ei antaisi koskea tai tulisi kädelle. Luulen että siitä tulee jokatapauksessa ihastuttava perheenjäsen johon kiintyy, oli sillä ongelmia tai ei. Ja kun minä olen tämmöinen ikisinkku omasta tahdostani, ennemmin hommaan sen papukaijan kuin miehen. Jakamaton huomio on taattu.

Sehän tässä vähän hankalaa onkin, kun Ruotsista asti hakee, että lintua ei niin helposti voi ottaa koeajalle, kun välimatka on niin pitkä. Myöskään myyjän sanaan ei voi 100 prosenttisest luottaa, aina voi olla jotain mitä myyjä jättää kertomatta linnusta. Sinänsä se kasvattajalta tullut poikanen olisi luotettavin vaihtoehto jos ongelmia haluaa välttää, hauskasti sanottu, "tyhjä taulu".  Keltapää taitaa olla vähän harvinaisempi ja cites 1 A laji. Ei taida paljoa näitä olla suomessa?