Yllä tulikin hyviä vinkkejä ja ajatuksia, mutta saanen vielä jatkaa käyttäytymykselliseltä kantilta, sillä painoin mieleen pari aika kriittistä kohtaa.
Kerroit Leevin olevan n. 3-vuotias, joka on muistaakseni aikalailla ikä jolloin se pahamaineinen murrosikä alkaa. Toki se voi olla alkanut jo ennen kuin lintu tuli sinulle, sillä kuten jo sanottu, kotiutuminen voi kestää kuukausia. Lisäksi murkkuiän vaikutusten ilmaantuminen on hyvin yksilöllistä, kuten meillä ihmisilläkin. Pääsääntöisesti kuitenkin amatsonien murkkuiästä jaksetaan varoitella ja ihan syystäkin - etenkin erityisen kuuman luonteen omaavien lajien (siniotsa-, keltapää-, keltaniska- sekä keltaotsa-amatsoni). Murrosikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lintu astuu aikuisten hormonien vallitsemaan maailmaan, eli Leevi vasta nyt todella ymmärtää että se on itsenäinen ja oman arvonsa tunteva yksilö, jonka keho valmistaa sitä pitämään puoliaan luonnossa petoja ja kilpakosijoita vastaan.
Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että Leevi on ollut erityisen kesy. Tiedätkö onko se käsinruokittu?
On arvioitu että ruokintatapa vaikuttaa lintuun monella negatiivisella tapaa: koska käsinruokittu on leimautunut ihmiseen, se on voinut olla täysin pyöriteltävä (poikanen). Tämän takia se ei ole osannut eleillään riittävän selvästi kertoa milloin koskettaminen ei ole ollut sopivaa tai mukavaa - emolinnut kun eivät ole päässeet opettamaan poikaselleen lintujen elekieltä, tai että minkälainen koskettaminen on hyväksyttävää tai sopivaa. Emothan eivät edes koskettelisi poikasiaan tavoilla joilla me ihmiset kosketamme usein lintujamme, joka on kuitenkin niille erittäin epäluonnollista etenkin poikasiässä, sillä tapaamme kosketella niitä tavoilla jotka esiintyy luonnossa yleensä vain pariskuntien välillä. Tämä aiheuttaa varmasti hämmentyneisyyttä linnun aikuistuessa.
Tästä on hyvä keskustelu alkaen vuodesta 2006:
Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa, jossa käsitellään mielestäni hyvin kattavasti ko. aihetta.
Etenkin ensimmäiset sivut suosittelen lukemaan ajatuksella.
Mikäli kyse on mistä luulen, eli tästä surullisen kuuluisasta "murkkuiästä", edessä voi olla kivikkoinen tie vielä kuljettavana, joka tulee vaatimaan omistajilta paljon ymmärrystä, rauhallisuutta ja pitkää pinnaa.
Hyrräys voi loppua parhaimmassa tapauksessa kevään jälkeen, viimeistään syksyllä, mutta todennäköisyys on ettei se tuttu pyöriteltävä Leevi tule enää takaisin, ainakaan ihan samanlaisena, mutta toivon mukaan saatte tämän myötä kuitenkin uuden, entistä ehomman, aikuisen Leevin!
Kuinka paljon on vielä edessä riippuu paljolti etenkin Leevin ensimmäisistä elinvuosista, sen ihmiskokemuksista, ja miten se on kokenut ihmisen. Oikeaoppisesti toteutettu positiivinen koulutustapa on kehitetty niin, että se lieventää ja jopa ehkäisee monen muun ongelman ohessa mm. aggressiivisuutta, sekä murkkuiässä että sen jälkeen, vaikka osa siitä on tietysti myös synnynnäistä (=sekä lajityypillistä, että osittain myös periytyvää), sekä käsinruokinnan suoria lieveilmiöitä. Myös tosiaan tapa jolla Leevi on kokenut koskettamista vaikuttaa siihen juuri nyt.
Käytännössä Leevin aivot ovat viimeiset vuodet aktiivisesti kehittyneet, erityisesti ensimmäisen vuoden aikana joka on käsittääkseni erittäin kriittinen aika linnunkin psykofysiologisessa kehittymisessä. Tällöin linnun aivot, sosiaaliset suhteet ja -taidot, ja tunne-elämä kehittyvät voimakkaasti.
Poikasen omistajille, etenkin hot-amatsonien kohdalla, suositellaan monesti opettamaan 100% toimivaksi tietyt arkea helpottavat rutiinit, joista häkitys ja leikkipuuhun meno ovat mielestäni kaksi erityisen tärkeää toimintoa. Yhtä tärkeää on, että ne on opetettu positiivisesti ja hyvässä hengessä tarkkaillen linnun omaa jaksamista, jotta niiden toteuttaminen loisi linnulle mahdollisimman positiivisen mielleyhtymän. Tämä on tärkeää siksi, että vaikka lintu olisi kuinka kiihtyneessä tilassa, jo käskyn anto voi teoriassa vapauttaa endorfiineja luoden mielihyvän tunteen linnulle aikaisempien erittäin positiivisten kokemusten perusteella, joka saattaa rauhoittaa sitä sen verran että se tottelee ja se saadaan häkkiinsä tai leikkipuuhun rauhoittumaan. Mikäli tätä ei olla opetettu, suosittelen jättämään "akuutissa tilanteessa" huoneen ja palaamaan hetken päästä uudelleen kun lintu on rauhoittunut. Häkitys kannattaa kuitenkin opettaa heti kun linnulla on parempi päivä tai hetki, ja sitä toistetaan aluksi päivittäin, ihan leikkiä muistuttavassa hengessä.
Yhteenvetona sanottakoon, että jo mainitun ympäristöön vaikuttamisen lisäksi positiivisen koulutustavan omaksuminen ja käyttö on lähinnä se mitä voitte tehdä linnun hyväksi nyt. Jos koulutus on aiheena vielä vähän hämärän peitossa, tai aiheeseen liittyy vielä kysymysmerkkejä muuten, lisää tietoa löytyy yhdistyksen
artikkeleista, joista etenkin kohdat
käyttäytyminen ja koulutus sekä
Susan G. Friedmanin käyttäytymistä ja kouluttamista käsittelevät artikkelit kannattaa lukea.
Toivotan onnea teille, toivottavasti täällä saamista tiedoista on hyötyä.
