Mä sanoisin, että älä stressaa!
Mun mielestä kaksin on aina parempi kuin yksin, ihminen ei koskaan voi korvata toista lintua joilla on oma kieli ja ymmärrys toisesta linnusta, olivatpa sitten miten tahansa kasvatettuja.
Kahden kouluttaminen onnistuu tottakai! Tosin meillähän homma on enempi pellossa kuin hanskassa mutta se vaan johtuu omasta osaamisesta ja tajusta. Vilmaa oli/on tosi helppo opettaa koska se suhtautuu siihen innokkaasti. Ryynikin suhtautuu innokkaasti uuden oppimiseen mutta sitä häiritsee tehokkaasti Vilma, jonka pitää olla koko ajan mukana kaikessa. Joten Ryden kanssa asioihin keskittyminen on jäänyt valitettavasti vähemmälle. Vaan meillä on koko elämä aikaa...
Minäkin pelkäsin, että Vilma olisi mennyttä lintua kaverin saatuaan, vaan ilokseni totesin pelkoni olleen turhan.se on edelleen ihan yhtä seurallinen mutta vähemmän takiainen eli itsenäisempi. En olis konsa voinut kuvitella että johonkin eläimeen voi rakastua niinkuin näihin, se on erilaista tunnetta mutta yhtälailla vahvaa kumpaakin kohtaan. Vilma on meidän ensimmäinen ja niin herttainen pyöriteltävä sulokki, Ryyni taas tulee rakkaammaksi sitä mukaa kun siihen tutustuu ja oppii tuntemaan sen hyviä ja huonoja puolia.
Huomaan, että puhun näistä kuin toiset lapsistaan!

Koetan kuitenkin tosissani välttää liikaa inhimillistämistä..
Mä sanoisin, että vaikka on kaksi lintua, ei ole ihmiseltä pois se, että lemmikki saa lajiseuraa. Päinvastoin. Vaikka linnuista ei parhaita kavereita tulisikaan, oma laji -paras laji.
Olet aivan oikeassa; kun lintu hankitaan, sen kanssa eletään eikä palauteta jos arki ei suju, sillä se on pantava sujumaan. Asiat on hyvä miettiä etukäteen.
Niinkuin sanottu, kokemukseni ovat kovin suppeat ja rajalliset joten suhtaudu varauksin tähän tunteellisen vuodatukseen.
Elo näiden kahden kanssa on hauskaa, raivostuttavaa, ärsyttävää, mielenkiintoista. Mitä vaan mutta tuskin koska tylsää!