papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Koulutus ja eläinsuojelu
« : 02.03.14 - klo:22:03:32 »
Olen miettinyt pitkään kahden Jakon omistajana; miten eläinsuojelu ja koulutus liittyy lintuihin. Kyllä, liittyy. Toinen kaijoistani on ns. pitovaikeus-kaija, joka olisi todennäköisesti elänyt elämänsä pienessä häkissä ilman mitään virikkeitä, jos emme olisi kohdanneet. Tulee päälle ( käsille ), kuin häkä ja puree surutta. Välillä ihan oikeasti potuttaa, kun olet laittamassa esim. uusia oksia tms. ja saat vain korkeintaan pirun äkäisen kaijan käsillesi. No, olen jaksanut tietäessäni ettei kaijalla ole todellakaan ollut helppo elämä.

Toinen kaijoistamme on aivan unelma; vanhempien kasvattama. Tosi, tosi mahtava lintu.

Mutta kysymys: Mitä isohkot papukaijat vaativat omistajiltaan oppiakseen : onko se pelkästään makupalat ja ymmärtämys, vai johdonmukainen koulutus jopa pienine rangastuksineen ( miten? ).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että linnut ovat aivan potentiaalisia KIERTÄJIÄ juuri niin kauan, kuin ne on opetettu omistajan toivomille tavoille.

Tämäkin liittyy mielestäni suoraan kohtaan eläinsuojelu.


Re: Koulutus ja eläinsuojelu
« Vastaus #1 : 03.03.14 - klo:11:19:25 »
Moikka! Hyvä aiheenavaus. :) Asia on ollut useamman vuoden paljon puhuttu ja herättänytkin keskustelua monipuolisesti. :) Tämä ihan hyvää muistinvirkistämistä! Aihe on laaja ja on sääli, etten ehdi kirjoitella tätä viestiä enempää nyt, mutta ehkä tämä auttaa viemään asiaa eteenpäin. Ihan täysin en ole varma, mitä haettiin takaa tai miksi toivotun käytöksen opettaminen johtaisi kiertäjyyteen, mutta jos meinasit muuta kuin mihin vastaan, niin oikaise vaan. :) Osa tekstistä aloittajalle on varmaan tuttuakin, mutta koitan silti avata termejä ja olla simppeli.

Ikävää, että toisella linnulla on vaikea tausta. Mutta onneksi nyt sen asiat ovat jo paremmin! Tosi ihana kuulla aina, kun ikävät tarinat päättyvätkin hyvin. :) Tie etenkin opitusta aggressiivisuudesta voi olla pitkäkin, mutta täysin mahdollinen ja palkitseva.

Aggressiivisuus voi papukaijalla syntyä monenlaisista syistä, mutta yksin virikkeettömyys harvemmin on syynä siihen. Hormonaalisten pulmien lisäksi ongelmalinnuilla tyypillistä on se, että aggressiivisuus on "opittua". Se tarkoittaa sitä, että linnun pienempiä varoituksia ei matkan varrella ole kuunneltu, jolloin se on oppinut, että vain puremalla ikävä tilanne päättyy. Tällaisen puremakäytöksen jos ratkaisee nokkanippauksin tai muin fyysisin rangaistuksin on tuloksena joko se, että lintu lopettaa pelosta rangaistusta kohtaan tai että ongelma pahenee entisestään. Sen sijaan opittu aggressiivisuus olisi parhainta ratkaista siten, että pikkuhiljaa aletaan vahvistaa niitä pienempiä varoitussignaaleja, ihan jokaisessa tilanteessa. Jos lintu näyttää edes vetäytyvän kauemmas ihmisen lähestyessä, se on merkki siitä, että "En halua sinua tähän nyt." Tärkeää on, että varoituksia kuunnellaan heti ja välittömästi ja selkeästi.

Johdonmukaisuuttahan etenkin ongelmalinnunkoulutus toki vaatii, tarkoittaen säännöllisyyttä ja sitä, että suunnitelmasta ei luisteta. Sen sijaan monet rangaistukset voivat aiheuttaa myös paljon hallaa ja "laimeampienkin" rangaistuksien (yleensä ns. negatiivisten rangaistuksien) käyttämisessä on oltava hyvin säästeliäs ja varovainen, sillä perusteetta viljeltynä nekin voivat johtaa linnun turhautumiseen. Jos mennään virallisesti koulutuksen puolelle termeineen päivineen, rangaistukset voidaan jakaa kahteen:

"Positiivinen rangaistus" on kaikkein kyseenalaisin vahvistuskeino kaikista, enkä suosittele sen käyttämistä. Positiivinen ei siis tarkoita myönteistä tässä tilanteessa, vaan sitä, että tilanteeseen lisätään jotakin linnun mielestä epämieluisaa. Positiivinen rangaistus on se, minkä ihmiset yleisimmin mieltävät rangaistukseksi, kun termiä rangaistus käytetään. Positiivinen rangaistus voi olla fyysistä kurittamista, maahan painamista, satuttamista, karjumista ja säikyttämistä, häkin lyömistä tai muuta linnun kannalta ikävää. Jos vilkaistaisiin koirapuolelle, esimerkkejä positiivisesta rangaistuksesta ovat esimerkiksi sitruunapannat tai koiran kuonon painaminen sen omaan ulosteeseen, jos se on tehnyt vahingossa tarpeensa matolle. Ihminen tuntuu turvautuvan positiiviseen rankaisemiseen herkiten silloin, kun turhautuu itse, ymmärtämättä oikeastaan sitä, että yleisimmin kyseessä on vain koulutuksen puolitiehen jääminen tai muu ihmisen itse aikaansaama ei-haluttu toiminto. Esimerkiksi koiran positiivinen rankaiseminen matolle kakkaamisesta on täysin hyödytöntä, koska rangaistus ei todennäköisesti tapahtuu viiveellä, eikä koira yhdistä tapahtumaa välttämättä rangaistukseen. Esimerkki: Omistaja yrittää saada Paten kädelle ja tökkii sitä rintakehään. Pate ei pidä tästä, vaan puree omistajaa. Omistaja nippaisee Patea nokkaan ja aiheuttaa näin sille epämukavan olon. Lisäksi omistaja vie Paten häkkiin "miettimään tekosiaan". Paten silmin tilanne oli hyvin ikävä. Omistaja ajattelee, että Pate oppii, että puremisesta seuraa nippaisu nokalle ja laittaminen lukkojen taakse häkkiin. Eli että lintu jättää tekemättä jonkin asian, koska siitä seuraa jotakin ikävää. Voi hyvin olla, että tämä olisikin tulos. Mutta koska Patelle purema on luonnollinen reaktio ahdistavassa tilanteessa, se saattaakin oppia yhdistämään nippaisun käden lähestymiseen, eikä puremaan. Erikoista tilanteessa on myös se, että jos häkki on Patelle turvallinen paikka, voi sinne pääseminen olla Patelle itse asiassa suuri huojennus. Voikin tapahtua niin, että Paten puremakäytös vahvistuu vahingossa, ja positiiviseksi rangaistukseksi tarkoitettu rangaistus muuttuukin negatiiviseksi vahvistamiseksi. "Kannattaa purra, jotta pääsee eroon ikävästi käyttäytyvästä omistajasta."

"Negatiivinen rangaistus" syntyy viemällä jotakin mukavaa tilanteesta pois. Kyseessä voi olla esimerkiksi lelun tai palkkion poistaminen. Negatiivisen rangaistuksen yleisin esimerkki lintumaailmassa on jo syntyneen peräänhuudon kitkemistilanteet, joissa tyypillistä on, että linnun huutaessa omistaja joko ignoraa sen täysin tai kävelee pois paikalta. Kun lintu lopettaa huutamisen hetkeksikin, lisätään vastapariksi positiivinen vahvistaminen - palkkion muoto, jossa jotain mukavaa lisätään tilanteeseen - eli omistaja palaa takaisin linnun luokse. Tällä tavoin tilanteen tavoite olisi päättyä miellyttävään kokemukseen sillä hetkellä, kun lintu tekee oikein. Esimerkki: Patea ahdistaa joka kerta, kun omistaja lähtee pois, koska Patelle omistajasta on muodostunut kumppani. Pate huutaa omistajaansa hädissään ja sen käytös ajan kanssa voimistuu niin, että jo omistajan kiinnittäessä huomiota muihin asioihin samassa tilassa Pate alkaa huutaa perään. Omistaja ratkaisee tilanteen siten, että joka kerta Paten alkaessa huutaa hän kävelee pois tilasta. Pate oppii, että huutaminen saa aikaan mukavan asian poistumisen. Jotta Pate ei turhautuisi ja ahdistuisi kuitenkaan liiaksi, näppärä omistaja käyttää positiivista vahvistamista vastaparina: heti, kun Pate on hetken hiljaa, omistaja palaa sen luokse rapsutellen ja palkiten Paten toivotusta käytöksestä. Omistaja pidentää pikkuhiljaa poissaoloaikojaan, mutta palaa aina takaisin. Pate oppii, että omistaja tulee kyllä takaisin, eikä ole jäänyt petolintujen kynsiin.
Jos aggressiivisuus johtuisi huomionhakuisuudesta, eli papukaija purisi, koska haluaa reaktion, olisi myös reaktion poistaminen "negatiivinen rangaistus". Tällaisessa tilanteessa negatiivisen rangaistuksen käyttäminen on ehdottomasti perusteltavaa. Sen sijaan linnun läimäiseminen, pimeään koppiin tunkeminen tai vaikka ilmapallon pistäminen häkkiin aiheuttaisivat pelkoa ja pelkotilat tuppaavat aiheuttamaan uusia ongelmia.

Mitä tulee häkin sisällä tapahtuviin hyökkäyksiin, niissä kyseessä on todennäköisesti se, että ihminen tunkeutuu linnun turvapaikkaan ja reviirille. Se on pelottavaa ja uhkaavaa, vaikka ihminen olisi kivakin tyyppi, ja jos taustalla on yhtään kurjia kokemuksia ihmisistä, tällaiset primitiiviset vaistopohjaiset hyökkäykset laukeavat ilmoille tosi paljon helpommin. Joillakin käytös voi laueta myös häkin ulkopuolella, jos oman tilan puolustaminen on erityisen vahvasti eläimen biologisessa koodissa. Parasta näissä tilanteissa olisi, jos lintu voisi olla muualla silloin, kun häkkiä sisustetaan. :) Silloin omistajan näpit säästyvät ja lintu ei joudu stressaamaan kotinsa feng shuin rikkomisesta. ;D Voisitte kokeilla tätä! :)

Tiivistettynä:

Iso papukaija vaatii oppiakseen sen, että halutuista asioista palkitaan. Rankaiseminen ei välttämättä itse asiassa opeta lintua lainkaan. Jos opettaa, se ei klikkaudu päässä siten, että "Omistajaa ei saa purra." vaan enemmänkin "Jos omistaja tulee lähelle kerrottuani, etten halua häntä lähelleni, minulle tapahtuu jotain ikävää." Rangaistus taphatuu yleensä lisäksi niin viiveellä, ettei se yhdisty välttämättä siihen asiaan, mistä omistaja tarkoitti rangaista alunperin. Sen sijaan, voikin käydä niin, että rangaistus yhdistyy väärään asiaan, kuten ihmisen lähestymiseen. Tärkeintä on iskostaa linnun mieleen ne asiat, joista seuraa jotakin hyvää. Kun linnun mieleen syntyy asiayhteys siitä, että haluttu toiminto aiheuttaa mukavia asioita, se rohkaistuu tekemään niitä. Eli teko vahvistuu. Ja sitä positiivinen vahvistaminen suoraan käännettynä onkin: jonkin linnun toivoman asian lisäämistä, millä pyritään muuttamaan haluttu käytös vahvemmaksi. :)

Jotta aiheen topic eläinsuojelun liittymisestä asiaan täyttyy, on positiivinen rangaistus yleensä siksikin pois suljettu vaihtoehto, että eläinsuojelukantilta eläintä ei saa tarpeettomasti pelotella, satuttaa tai vahingoittaa. Jotkut "lisätyistä rangaistuksista" menevätkin herkästi sellaiseen kastiin, jota ei edes saisi käyttää. Negatiiviset rangaistukset ovat joskus tarpeellisia, mutta vain harkitusti.

Kaiken juju on se, että haluttaessa linnun toimivan tietyllä tavalla, linnulle on tarjottava syy toimia. Mikäli lintu toimii siten kuin ei haluttaisi, syy ikävään toimimiseen (esim. puremiseen) on poistettava ja vakuutettava lintu siitä, että myöskään uhkaa syyn syntymisestä ei ole.

Paljon tsemppiä!  :) Ja terkkuja villasukille!  :-*

Linkkejä:
Pureman kunnioittaminen
Papukaijakoulutusta.net: Kiihtymistilanteessa toimiminen
Aggressiivisuus, sen kouluttaminen ja sen kanssa eläminen
Miksi neitokakaduni on aggressiivinen? (Teksti sopii luettavaksi myös muiden lajien omistajille.)
Korkeuteen perustuva valta-asema?
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:22:48:29 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Koulutus ja eläinsuojelu
« Vastaus #2 : 03.03.14 - klo:12:11:57 »
Merkkiraja haluaa tulla vastaan, enkä pääse editoimaan viestiäni, mutta selvennän varmuuden vuoksi Pate-esimerkkiä negatiivisesta rangaistuksesta vielä sen verran, että mukava asia on siis tosiaan tuossa tilanteessa omistaja. Eli omistaja ratkaisee tilanteen siten, että joka kerta Paten alkaessa huutaa hän kävelee pois tilasta. Pate oppii nyt, että huutaminen saa aikaan sen, että mukava asia lähteekin pois. Eli mukava asia on siis tässä tilanteessa omistaja. Jos omistaja tulisi paikalle aina Paten huutaessa, vaikutus olisi päin vastainen ja sitten puhuttaisiinkin jo positiivisesta vahvistamisesta, eli mukavan asian lisäämisestä. :)

Re: Koulutus ja eläinsuojelu
« Vastaus #3 : 03.03.14 - klo:14:18:10 »
Kaikki tarpeellinen ja tärkeä tulikin hyvin esille edellisissä viesteissä. Varsinaiseen kysymykseesi voin kuitenkin kertoa omankin mielipiteeni, ja olen ehdottomasti samaa mieltä; lintuun ei käytetä kuin pos. vahvistamista, sekä harkitusti edellä mainittua, yhtä ns. "rankaisun" tyyppiä, joka ei vaikuta negatiivisesti linnun psyykeeseen, keskenäiseen luottamukseenne, tai suhteeseenne. Heittomerkeissä se on siksi, ettei se ole sellainen rankaisu, miten termi ollaan perinteisesti ymmärretty - lintuun ei tarvitse koskea ollenkaan. :) Se kuitenkin toimii omiin kokemuksiin perustuen paljon tehokkaammin, ja se on turvallinen keino kertoa linnulle mikä käytösmalli ei nyt hyödytä sitä. Mutta on myös tärkeää aina vahvistaa vastaavassa tilanteessa sijaistoimintoa, joka on sallittu.
Esimerkiksi itse opetin mm. Pikkuaralleni Myylle ettei se saa hyökätä brasilianarani Jekun kimppuun niiden molempien ollessa edessäni pöydällä, poistumalla sen luota kun se hätyytti Jekun pois. Ihan ensin tietysti tulkitsin tilanteen; mikä Myytä motivoi ja miten sille voisi kertoa ettei tämä ole sallittua. Koska se pitää seurastani, päätin poistaa itseni tilanteesta kun se hätyytti Jekkua. Näin Myy oppi että jos se tahtoo olla seurassani, se ei saa hätyytellä Jekkua, muuten se jää pöydälle yksin. Sijaistoiminto jota palkitsin oli kun se ensimmäistä kertaa käveli kauemmas kun Jekku tuli liian lähelle, ja tästä palkitsin suuresti. Nykyään Myy paljon todennäköisimmin valitsee mennä itse kauemmas kuin hätyyttää Jekku pois. :) Tämä muutos tapahtui ihan muutaman toiston jälkeen samana päivänä, eikä aiheuttanut minkäänlaista luottamuspulaa tai välirikkoa, päinvastoin, Myy sai paljon rapsutuksia, kehuja ja jopa namin kun se teki fiksun päätöksen siirtyä kauemmas.

Tällaisen koulutustavan omaksuminen vaatii toki enemmän ymmärrystä siitä, miten lintu ajattelee ja toimii, mikä sitä motivoi ja miten se tilanteen aina näkee - eihän linnun huitaisu tai nippaisu aina sen tehdessä jotain väärin vaadi paljoakaan aivotyötä. Mutta loppujen lopuksi asiaan perehtyminen palkitsee suuremmin. Arki sujuu huomattavasti helpommin, eikä ole mitään vaaraa että voisi vahingoittaa linnun luottamusta tai saada aikaan enempää agressiivisuutta, sillä tätä aiheuttavien tai lintua mahdollisesti provosoivien asioiden kanssa ei olla tekemisissä lainkaan.

Osasyy kokemiinne ongelmiin on varmasti myös luottamuksen puute. Lintu ei luota sinuun mutta et kai voisi sanoa että sinäkään valaisit paljoa luottamusta lintuun juuri nyt. Se on hyvin harmittavaa, mutta onneksi täysin korjattavissa! :) Enkä suinkaan vain sano tätä. Olen nähnyt sen monta kertaa ja osan toteuttanut omien lintujeni kanssa joilla vastaavanlaisia ongelmia on ollut. Kuuntelemalla ja kunnioittamalla linnun pieniäkin eleitä ja antamalla niin paljon positiivisia kokemuksia ihmisistä kuin vain mahdollista, pääsette alkuun luottamuksen peruspilareiden rakentamisessa. Pelkkä namien antaminen kun kuljette linnun ohi tai kehutte sitä voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta kyse on paljon syvemmästä, aivokemialliseen yhteyteen liittyvästä asiasta. Kun puhutaan linnun kyvystä yhdistää kaksi asiaa, ei puhuta pelkästään pinnallisesta tuntemisesta vaan tosiaan aivoissa kemiallisesti tapahtuvasta reaktiosta, josta voi seurata lopulta niin vahva side kahden asian välille, että lintu tekee vaikka tempun vaikkei tiedossa olisi palkintoa lainkaan. Omista linnuista löytyy Veeti joka pyörii ympäri, tulee kädelle ja poistuu kädeltä pyynnöstä ja kumartaa vaikkei tiedossa olisi palkkaa, ja Myy menee sekä koti- että matkahäkkiinsä palkatta yhdestä pyynnöstä. Ja koko neitsikkaparvi kipuaa omaan häkkiinsä kun tulen illalla niitä siihen kehottamaan, sillä ne ovat aikaisemmin saaneet silloin iltapalan ja osa extra-herkkujakin. Niiden aivot palkitsevat ne hyvän olon tunteella, jonka ne ovat saaneet saadessaan toiminnosta palkan. Samankaltainen side voidaan luoda suulliselle kehulle, tai vaikka ihan ihmisen läsnäolollekin. :)
Tästä syystä myös ihan yksinkertaistenkin temppujen opettaminen ja yhdessä toimiminen luo perusteita hyvälle ja terveelle suhteelle, jossa molemmat osapuolet nauttivat toistensa seurasta.
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Koulutus ja eläinsuojelu
« Vastaus #4 : 03.03.14 - klo:14:51:50 »
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että linnut ovat aivan potentiaalisia KIERTÄJIÄ juuri niin kauan, kuin ne on opetettu omistajan toivomille tavoille.

Tämäkin liittyy mielestäni suoraan kohtaan eläinsuojelu.
Tästä piti vielä sanoa, etten välttämättä nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa, mutta loppukommentista olemme kuitenkin samaa mieltä. Koulutusasiat tietenkin liittyvät eläinsuojeluun. :)

Jos asia olisi niin kuin jotkut perinteiseen rangaistukseen uskovat luulevat, eli ettei lintua voisi muulla keinolla kouluttaa niin että niiden kanssa arki sujuisi ongelmitta, meillä olisikin valtava ongelma. Eläimen lyöminen, pahoinpitely, sekä turhan kivun ja tuskan aiheuttaminen on nimittäin eläinsuojelulaissa kielletty, ja papukaijojen pito voitaisiin tämän pohjalta pahimmassa tapauksessa kieltää. Onneksi meillä on kuitenkin tehokas tapa kouluttaa papukaijoja niin, että arki sujuu ongelmitta aiheuttamatta linnulle turhaa stressiä tai pelkotiloja (esim. Rangaistuksen pelko), lyömättä tai muuten auheuttamatta niille turhaa kipua, luomalla niille elinympäristö jossa ihminen ja lintu toimivat yhteistyössä. Tämä toimii vain, jos lintu saadaan tekemään eettisimmällä mahdollisella tavalla, eli pakottamatta tai pelottelematta, yhteystyötä omistajien kanssa, ei pelosta vaan omasta tahdosta. Ja siihen tässäkin edellisissä kommenteissa kuvailtu koulutustapa perustuu. Lintu ei suinkaan itse koe että sen on pakko tehdä pyydetty asia, vaan se tekee sen vapaaehtoisesti, täysin omasta halustaan. Minun ei tarvitse kuin pyytää lintu matkahäkkiin ja se menee, vaikkei (lintu koe) että siitä tapahtuisi yhtään mitään vaikkei se menisikään. Se kuitenkin tekee sen, koska se hyötyy siitä enemmän kuin häkkiin menemättömyydestä, ja saa siitä jopa erittäin hyvän olon tunteen. :)

Käsitin sinun tarkoittaneen, että jos lintu saadaan tekemään mitä omistaja tahtoo, eli vaikkapa menemään häkkiin tai tulemaan kädelle tai ojentamaan jalkaa kynsien leikkuutta varten, se on tuomittu kiertolaiseksi? Korjaa toki jos olen väärässä. Mutta tällöin olemme asiasta eri mieltä, sillä itse taas koen että kun arki sujuu ja lintu on tyytyväinen, myös omistaja on tyytyväinen eikä hänellä ole syytä antaa lintua pois sen takia ettei hän tulisi sen kanssa toimeen, joka on valitettavasti yleinen syy antaa lintu eteenpäin. Jos saisimme tämän karsittua pois, ja ihmiset ymmärtämään lintujaan, oikeanlaisen koulutuksen tärkeyttä, ja millä tavoin elämää pystyy todellakin helpottamaan, moni lintu saisi pitää kotinsa.
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Koulutus ja eläinsuojelu
« Vastaus #5 : 03.03.14 - klo:22:52:38 »
Uuden linnun tultua taloon, on taas vähän koulutettavaa. Milo (joo, saa lopullisesti o kirjaimen nimeensä aan sijaan) Tänään se keksi Suuren taulun päällä istumisen. Mietin hetken, että miten opetan sen pois sieltä. TAulu on äitini maalaama ja se on olkkarissa periaatteessa ainoa paikka, minkä päällä en halua lintujen oleskelevan.

Joten toteutin Milon kanssa tämän periaatteessa negariivisen rangaistuksen - kävelin pois huoneesta. Käsinruokittu ihmisriippuvainen litu ampaisi heti perään ja lensi olkapäälle.
Olkapäälle laskeutumisesta Milo saa koko ajan kehuja, samoin kun kädelle tulemisesta.

Periaatteessa siis lintu saa tutkia uutta elinympäristöään ihan vapaasti, mutta tuolle taululle laskeutiminen aiheuttaa sen, että ihminen lähtee pois huoneesta.
Kun se seuraa minua kutsusta ja laskeutuu olkapäälle tai kädelle, se saa kehuja.

Eläinsuojelullinen näkökulma tässä on se, että en pelota lintua pois taulun päältä, vaan poistan sen läheisyydestä itseni - eli aiheutan sille ehkä epävarman tunteen, mutta luokseni lentämisestä se saa kehuja - positiivista vanhvistamista. Voin palata taulun läheisyyteen istumaan linnun kanssa ja aivan pienen hetken kuluttua lintu jatkoi tutkimusmatkaansa ihan itse  toiseen sallittuun paikkaan.
Katsotaan miten tämä alkaa toimimaan.

Mila pitää kehuista, herkut saa sen hieman aggressiiviseksi, joten kaikki koulutus mennään huimalla kehumisen määrällä - tällä hetkellä.
Herkun se saa häkkiin mennessään.