papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Kultaposki Ami
« Vastaus #15 : 15.09.14 - klo:19:56:58 »
Oih, onnea! :D Jokiamatsonit ovat kyllä aika harvinaisia, haluatko tiivistää mitä sait niistä irti esim. luonteesta?

Re: Kultaposki Ami
« Vastaus #16 : 15.09.14 - klo:20:17:25 »
No siitä tiedon määrästä mitä saatavilla on ei kauheesti kehtaa tiivistää :) mutta pääasiat jotka minua eniten miellyttivät ovat seuraavat:
Amatsoniksi lentää paljon (miellän aktiiviseksi)
Ei ole kovin herkkä kiihtymään (ei kuulu "hot kolmosiin")
Tykkää järsiä paljon (paljon orsia yms siis oltava tarjolla)

ja on kuulemma kohtalaisen hyvä matkimaan. Tosin yksilöitä kaikki, eikä minulle mikään ratkaiseva kriteeri.
Tosin nämä arvostelut saattavat hyvinkin olla vain muutaman ihmisen mielipiteitä hyvin suppealla kokemuksella muutamasta yksilöstä, sillä tietoa on tarjolla vielä varsin vähän ja ilmeisesti suhteellisen vähän jokiamatsoneja vielä on. Vaikkakin euroopasta löytyy jo useampia kasvattajia.

Re: Kultaposki Ami
« Vastaus #17 : 15.09.14 - klo:20:30:19 »
Niin ja kokokin on kultaposken kanssa lähes samaa luokkaa.

Re: Kultaposki Ami
« Vastaus #18 : 15.09.14 - klo:21:32:22 »
Sally Blanchard muummuassa kirjoittaa näin:
" Unfortunately, these gorgeous Amazons are uncommon as companions. Their most notable feature is the intense patch of red feathers on their backs. I think they are one of the best kept secrets of the parrot world."
"Since they can be a bit shy, it is important for the people in their lives to keep them interested in new adventures. They are not just fun to be around but can also be  extremely humorous. "
"If I was 20 years younger, there is no doubt in my mind that I would have a Bodini’s or Festive Amazon in my life."


ja linkkejä kiinnostuneille:
https://companionparrotonline.com/PSP_Amazon_Parrots.html
http://www.parrots.org/index.php/encyclopedia/profile/festive_amazon/
http://www.arndt-verlag.com/projekt/birds_3.cgi?Desc=E328.htm&Pic=328_1.JPG

Re: Kultaposki Ami
« Vastaus #19 : 16.09.14 - klo:09:59:39 »
Onnittelut tulevasta erikoisuudesta! Minullekkin tarjottiin Ruotsista (kun etsiskelin sopivaa Amatsonia) erittäin harvinaista lajia, Kaunoamatsonia. En kuitenkaan ensimäiseksi Amaksi viitsinyt ottaa moista kun kuulemma oli Ruotsinkissakin ainut henkilö joka oli tämän lajin saanut lisääntymään.  Toki tämä Jokiamatsoni ei niin harvinainen taida olla.    :)

Re: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #20 : 22.09.14 - klo:15:17:58 »
No niin. Nyt on reissusta kotiuduttu. Tultiin Linnunmäen kautta. Urholta otettiin verta ja veri  sulkia testejä varten, muummuassa höyhenmädän testaamiseen. Lintu näyttää päällisin puolin oikein terveeltä ja sai kehuja luonteestaankin :) on kuulemma itsevarma lintu.

Hienosti on alku täällä kotonakin lähtenyt sujumaan. Urho on jo hieman syönyt ja juonut ja nyt tuossa näkyy päiväunille laittavan rankan matkan jälkee. Tässä vielä kuva matkanvarrelta, kotona ei ole vielä kehdannut häiritä.

Re: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #21 : 22.09.14 - klo:15:20:00 »
En tiedä olitko jo maininnut, kuinka vanha Urho on, tai onko emojenruokkima vai käsinruokittu? Hienon näköinen, huomaa kyllä vielä lapsenomaisuuden päässä ja katseessa! Kuinka meni paperisota maahantuonnin kanssa, haluatko vähän lisäselvitystä kertoa? :) Ah, ja vielä! Onko alalajiltaan A. f. festiva vai A. F. bodini, kun noin nuoren päästä en vielä osaa sanoa.
« Viimeksi muokattu: 22.09.14 - klo:15:22:13 kirjoittanut Lintunen »

Re: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #22 : 22.09.14 - klo:15:37:29 »
Paljon kysymyksiä  :) Urho on siis festiva festiva, en tosiaan ole sitä muistanut kertoa. Ja ikää on neljä kuukautta, eli ihan vauva vielä. Paperisodassa ei ollut muuta vaikeaa kuin riistakeskuksen lupa, jonka käsittely tuppaa venymään. Evira on uudistanut/ lieventänyt vaatimuksiaan eu sisältä tuontiin silloin kun lintu tuodaan itselle lemmikiksi. Eviran sivuilta löytyy kyllä selkeät ohjeet mitä tuonnissa pitää ottaa huomioon :)

Re: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #23 : 22.09.14 - klo:15:43:53 »
Heh, sori kysymyksistä, harvinaisemmat lajit tuppaa kiinnostamaan. ;D A. f. festiva on mun mielestä aikuisena tosi nätti, joten innolla odottelen että jaksat päivitellä Urhon kuulumisia myös kun aikuistuu. Ja tietty miten tulee Amin kanssa toimeen! :D

Re: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #24 : 29.09.14 - klo:19:16:35 »
Tuohon paperisotaan vielä sen verran, että Eviralta sain vastauksen ihan muutamassa tunnissa sähköpostikyselyyni. Evirahan ilmoitti heti että tuotava papukaija lasketaan lemmikkilinnuiksi, sillä se tulee sinulle itsellesi eikä esim. myyntiin. Rekisteröintiä tai tuontilupaa ei Eviralta siis vaadita. Kertoivat myös, että lainsäädäntö muuttui vuodenvaihteessa, eikä sen jälkeen ole EU-alueelta Suomeen tuotaessa lemmikkilintujen osalta vaadittu enää Traces-todistusta vaan vain vapaamuotoinen kirjallinen vakuutus eläinten terveyttä koskevien ehtojen täyttymisestä. Evira välitti myös viestini SYKE:en,  josta Harry Helmisaari (Ylitarkastaja, CITES-lupa-asiat Suomen ympäristökeskus) vastasi vielä saman päivän aikana, että "II/B-liitteen lajin tuonnille et tarvitse meiltä CITES-lupia koska kyseessä on siirto EU:n alueella. Varmista että saat ostaessa linnulle kattavan alkuperätodistuksen ja kaupasta kauppakirjan." Sitten jäljelle jäi enää se paljon puhuttu Riistakeskuksen lupa..... Jättäessäni lupahakemusta Riistakeskuksesta ilmoittivat käsittelyajaksi n. kaksi viikkoa. Ei riittänyt. Neljän viikon kuluttua tuli riistakeskuksesta ilmoitus, että lupahakemus jätetään tutkimatta. Perustelut; Suomen Riistakeskus katsoo, että hakemuksessa mainittu laji on eksoottinen yleisesti hallussapidetty lemmikkieläinlaji, joka ei muodosta uhkaa tai haittaa luonnolle tai luonnonvaraisille eläimille. Riistakeskus katsoo myös, että metsästyslain 42 §:n tulkinta-alaa EI OLE tarkoitettu tässä päätöksessä tarkoitettua lemmikkilintulajia..... Näin ollen  kyseisen lajin maahantuonnille hakemuksessa mainittuun tarkoitukseen ei siten tarvita metsästyslain 42 §:n mukaista lupaa.  ::) Tästäpä saapi nyt sen käsityksen, että jos hakee papukaijan lemmikiksi itselleen eu-maan sisältä, ei kyseistä lupaa tarvita. Mutta mene ja tiedä mikä kanta jatkossa on seuraavan kohdalla.

Urho on emojen ruokkima, mutta paljon käsitelty. Siirretty suureen lentohäkkiin sisälle omakotitaloon muiden lajisten poikasten kanssa siinä vaiheessan kun oppivat syömään itse ja lentämään. Näin jälkeen päin kumminkin hieman alkanut mietityttään tulikohan sitä vahingossa tukeneeksi jotain kyseen alaista toimintaa. En osaa tarkalleen sanoa miksi asia on alkanut vaivaamaan. Epäilykset hieman heräsivät siitä, että kun paluu matkallamme tulimme linnunmäen kautta, kaivoi ensi töikseen Gisle pölypallerot Urhon kummastakin sieraimesta ja sainoi, että on ollut pölyisessä paikassa. Poikasia oli kyllä jonkin  verran  ja nyt kun jälkeen päin asiaa mietin niin olihan siellä hieman tunkkaista, mutta en kyllä hakiessa kiinnittänyt huomiota että olisi mitenkään tosi likaista ollut. Tosin pöly on saattanut olla ongelmana tilassa jossa Urho on aikaisemmin ollut ennen tuohon kyseiseen häkkiin siirtoa, josta hänet hain. No joka tapauksessa Urho vaikuttaa kaikin puolin terveeltä ja hyvä luonteiselta. Otettiin Linnunmäessä varmuuden vuoksi testit lähes kaikista taudeista, tarkempaa erittelyä en muista ja tulokset tulevat onneksi piakkoin.

Urho alkoi tosi nopeasti ottamaan minulta herkkuja pinnojen välistä. Herkkuina meillä näyttää toimivan nyt oikein hyvin nuo Harrison´s High Potency pelletit joita vahingossa tilasin fine kokoa. Aivan loistavan kokosia palkitsemiseen ja Urhon nälkä niiden suhteen on aivan kyltymätön :D Päätin sitten alkaa kokeileen targettia häkin sisällä, kun ei vielä ulkoilemaan uskalla päästää. Ja poikahan tajusi jutun juuren heti. Nyt ollaan parin päivän ajan harjoiteltu useita lyhyitä kertoja ja siirtyminen orrelta toiselle kohteen avulla sujuu jo mallikkaasti. Huomenna alamme harjoitella kohteen avulla kädelle tuloa.

Vs: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #25 : 30.09.14 - klo:18:27:47 »
Ami tuntuu olevan hirveän kiinnostunut Urhosta. Kamala hinku olisi päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Mitään agressiivisuuteen viittaavaa en ole onneksi sen käytöksessä huomannut. Toivottavasti tulevaisuudessa tulevat hyvin toimeen keskenään.

Tänään aloimme opetella Urhon kanssa häkissä kädelle tuloa kohteen perässä. Ja hirmu nopeasti jalkansa kädelle laskikin. Ja vain muutaman jackpot palkkauksen jälkeen poitsu tulikin kädelle jo kokonaan :) Sitä ja samalla orrelle jäämistä ollaan tässä nyt useampi toisto harjoiteltu ja hienosti on lähtenyt sujumaan. Onpa mukava aloittaa vapaanaolokin sitten kun tietää, että Urho tulee jo kädelle, eikä häkkiin takaisin menosta näin todennäköisesti koidu sen suurempia ongelmia. Ja palkkanahan meillä toimii ihan pelletti. Muuten Urho syö kasvattajalta mukaan saatua siemensekoitusta sekä tuoreita. Tuoreita uppoaa ihanan monipuolisesti ja otetaankin ihan asiaksi tutustua tässä mahdollisimman monipuolisesti kasviksiin. Tällä hetkellä lemppareita näyttäisi olevan paprika, pihlajanmarja ja ruusunmarja. Ja tietysti omena..

Vs: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #26 : 13.10.14 - klo:19:10:33 »
Urho kotiutuu vauhdilla on melkoinen rämäpää. Tai ainakin tunkemassa erinäisiin paikkoihin, mihin Amilla ei ole kyllä tullut mieleenkään edes yrittää. Yhtään ei voi pitää valvomatta vapaana. Urho alkaa myös löytää ääntään ja pulputus/molotuksen lisäksi alkaa jo vähän niitä kimeitä kiekaisujakin tulemaan. Ja siitäkös Ami tykkää kun on kotonakin joku kenen kanssa voi kiekua kilpaa  ::). No toivottavasti tässä ajan kanssa rauhoittuu ja ymmärtää, ettei välttämättä ihan jokaisesta äänestä, minkä Urho päästää tarvi innostua.

Urhon ensimmäiset ulkoilut meni loistavasti. Yksi suhteellisen hallittu tipahtamis-laskeutuminen lattialle, muuten hallitusti laskeuduttu milloin mihinkin. Urho on kyllä jo taitava lentäjä ja lentelee mielellään sekä häkissä, että ulkopuolella.

Ai niin, Urhon höyhenmätä ynnä muut testitulokset, joita kaikkia en edes muista , tulivat takaisin negatiivisina. Eli terve poika näyttäisi kaikin puolin olevan.

Niin uteliaalta ja reippaalta kun Urho vaikkuttaakin, ainakin Amiin nähden, saattaa joissakin asioissa olla hyvin arka. Esim. muutaman kerran kun olen Urhon nähnyt pelästyvän on se ollut hyvin suuri eleistä ja dramaattista. Kerran Urhon leikkiessä mini tennispallollaan jolla oli jo monena päivänä leikkinyt, vingahti pallo kesken leikin. Siitä herra lähes pakokauhun vallassa peruutti niin, että hyvä ettei selälleen kaatunut. Tämän jälkeen hetken uhosi amatsonimaisesti pyrstö levällään ja kävi sitten siivet levällään pallon kimppuun I kill you meiningillä. Tänä aamuna sattui kanssa erikoinen, ikävä tilanne kun hetki aamupalan viennin jälkeen Urho lenteli häkissä seinästä toiseen. Menin katsomaan ja poikahan oli selvästi peloissaan ja lähes pakokauhun vallassa. Siinä pieni hetki meni kun yritin ymmärtää mitä oli tapahtunut, eihän häkissä näkynyt edes mitään kärpäisen tapaisiakaan. Kunnes sitten tajusin, että ainut asia mikä tänä aamuna oli toisin kuin muina aamuina oli se, että olin laittanut aamupalan joukkoon granaattiomenaa paloina. Ja ei tarvinnut kuin ottaa yksi pala kupista käteen niin tiesin, että sehän se kauhua herättävä asia oli. No ei auttanut muu kuin ottaa kuppi pois ja keittiössä vähin äänin poistaa kyseiset tuotteet kupista ja kuppi takaisin. Sen verran järkyttävä kokemus kuitenkin oli, ettei kupille pystynyt siltikään menemään, vaikka yleensä aamulla on heti ensimmäisenä syömässä. Päivän aikana oli kuitenkin onneksi kupille rohjennut. Toivottavasti tästä ei vaan jäänyt traumoja häkkiä tai granaattiomenaa kohtaan.
« Viimeksi muokattu: 14.10.14 - klo:10:13:24 kirjoittanut Teuhe »

Vs: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #27 : 26.10.14 - klo:15:23:58 »
Poikien tutustuminen on sujunut hienosti. Paremmin kuin koskaan uskalsin edes odottaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ainakin Amille, joka roikkuu Urhon perässä koko ajan vapaana ollessaan. Alusssa kontaktit olivat yhtä nokankolistelua . Ami haki kontaktia aina nokasta ja Urho rupesi heti kerjäämään ruokaa. Tottumattoman silmään touhu näytti vähän hurjalle sivusta seurattuna ja toivoin vain että kumpikin pitää kielen keskellä suuta :) Nykyisin tuo käytös on jäänyt jo vähemmälle ja tilalle on tullut toistensa rapsuttelu. Alkuun Urho joutui muutamaan otteeseen jopa ojentamaan Amia, kun tämä olisi sukinut vaikka väkisin, jos ei muualta niin sitten vaikka siivestä tai pyrstöstä. Mutta Ami on sen suhteen jo onneksi hieman rauhoittunut.  Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. Pientä käninää välillä on, mutta mitään isoa yhteenottoa ei ole ollut. Urho on kyllä aika kukkoilija. Se hakee sujuvasti ruuan Amilta suusta tai jalasta, jos on sitä mieltä, että Amilla on jotakin parempaa. Muutenkin Urho on kova syömään, ymmärtäähän sen kun on kasvava lapsi. Välillä kyllä tuntuu, että sillä on pohjaton vatsa. Jännä myös huomata, että yhden linnun tultua taloon lisää on sonnan määrä varmaan kolminkertaistunut. No se mikä menee sisään niin on kai sen tultava uloskin.  ::) Urholla on kyllä painokin noussut kahdessa viikossa reilut 20g.

Ami tuntuu olevan vähän kierroksilla koko ajan, sillä tavalla innoissaan, ja siitä on tullut vähän agressiivinen meitä ihmisiä kohtaan. Ami ei anna enää rapsuttaa, ja yrittää käydä kyllä heti sormiin kiinni jos ne lähietäisyydelle vie. Ellei sitten käsissä satu olemaan kokonainen pähkinä tai pelletti. Ne kyllä nätisti otetaan, mutta ilman ei ole sormilla nokan eteen asiaa. Amin kanssa saa olla tarkkaavainen kun käy Urho hakemassa kädelle, sillä yleensä siellä missä Urho on on siellä myös Ami. Tämän innoittamana ollaan Urhon kanssa alettu harjoittelemaan luoksetuloa, joka alkaakin sujumaan ihan kivasti. Tosin aina se ei jaksa kiinnostaa, varsinkaan silloin kun ollaan jossain missä ei pitäisi olla, esim. tv:n päällä. Ja siinä saakin olla sormiensa kanssa tarkkana kun käydään hakemassa ettei Ami käy kiinni.

Toisena ongelmana on ollut Amin kiekuminen. Aina kun Urho alkaa jotain jutteleen, niin Ami innostuu kiekumaan korkealta ja kovaa. Ja tätä tapahtuu aika paljon päivän mittaan. Urho alkaan nyt pikku hiljaa löytämään erilaisia ääniä ja välillä pulputtelee paljonkin. Toisin kun Amin, Urhon mölinät ovat pääsääntöisesti vielä todella miellyttävän ja hauskan kuuloisia. Onneksi naapurit ovat ainakin vielä olleet pitkähermoisia, eikä valituksia ole tullut. Toivottavasti tuo Amikin tuosta ajankanssa pikkuhiljaa alkaisi rauhottua, ettei olisi niin kierroksilla koko ajan. Nyt kun näkee kuinka paljon Amille tuo amatsoni kaveri merkitsee on aika surullista ajatella, että hän on joutunut ensimmäiset 12 vuotta elämästään ilman sellaista elämään.

Pojat tulevat toimeen niin hyvin ja koska nukkuvat päiväunetkin jo yhdessä, niin ajattelin ottaa häkistä väliseinän pois. Saavat sitten päivätkin olla yhdessä ja pääsevät nauttimaan isosta häkistä, jossa mahtuu vähän lentää pyrähtelemään ja on enemmän paikkoja missä touhuta.

Näin syksyn tullen Amilla on taas alkanut tuo "rintakarvojen" kasvatus ja ihan mukavasti alkaa olemaan jo vihreetä. Ja uusia sulkia on tulossa. Tuntuu, että joka päivä aukeaa lisää vihreitä sulkia  :)


Vs: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #28 : 26.10.14 - klo:16:21:35 »
Oi, mikä ihanan näköinen parivaljakko! Harmi että Amista on herännyt vähän negatiivisempia puolia Urhon myötä, mutta mainiota että osaatte suhtautua niihin oikein. :)

Vs: Kultaposki Ami ja jokiamatsoni Urho
« Vastaus #29 : 09.12.14 - klo:20:35:42 »
Elämä täällä alkaa jo pikkaisen rauhoittua :) Viikonloppuna oltiin Urhon kanssa ensimmäistä kertaa mökillä ja hienosti meni. Automatkalla vähän jännitettiin, mutta kun perille päästiin niin ei Urho kyllä aristellut. Voi tietysti johtua siitä, että Ami on jo kokenut mökillä käviä ja automatkasta kun on selvitty tuttuun paikkaan mihin ei ennenkään ole jätetty, niin Ami rentoutuu heti ja tyytyväisenä narskuttelee nokkaansa kiekurassaan. 

Amin kanssa ollaa taas jo ihan väleissä, vaikkei rapsuttamaan pääsekään. Huutaminenkin on jo hieman vähentynyt ja toiveissa on että se ajan kanssa siitä vielä jonkin verran vähenee. Ami on nyt kanssa Urhon esimerkistä hullaantunut noihin fine kokoisiin pelletteihin, vaikkakin ne ovat melkein samaa tavaraa mitä isommassa koossa syö päivittäin ruokana :) Nuo kummatkin vetävät niitä kuin hullu puuroa, enkä valita. Terveellisempää se on kuin pähkinät. Amin kanssa ollaan taas totuteltu käsiin ja tässä tämän päivän kuvamateriaalia:

https://plus.google.com/photos/105533965679287389394/albums/6090895033294281713/6090895040227074146?pid=6090895040227074146&oid=105533965679287389394

Urho on sellainen häslä ja ahmatti, että se on lukittava aina häkkiin jos meinaa Amia kouluttaa. Muuten on tunkemassa aina väliin ja näykkimässä joko Amia tai kättä mikä Amille herkkuja antaa. Ja Amikin siitä sitten häiriintyy. Kaksi kertaa sain kipeästi nokkaa Amilta kyseisessä tilanteessa kun  omakin keskittyminenkin siirtyi liiaksi Urhon vahtimiseen. Mutta nyt on mennyt ihan kivasti kunhan vain Urhon sulkee pois koulutuksen ajaksi.

Urho on melkoinen hölöttäjä. Pääsääntöisesti tulee sellaista etäisesi puheentapaista pulinaa ja erillaisten äänien kokeilua, mutta muutama sanakin jo sanavarstosta löytyy. Urho sanoo jo terve, ilman ärrää tosin useimmiten ja kukkuu. Lisäksi osaa aikahyvin sanoa jo mitä kuuluu ja tapailee jo jotenkin yhdistelmää Urho poika. Tosin ärräharjoitukset hänellä on vielä kesken ja se onkin semmoista vähän huvittavan kuuloista kurkkukorinaa. Ai niin Urho 6 ja 1/2 kuukautta ja ensimmäiset kolme punaista sulkaa selässä :) kuva löytyy tuolta
https://plus.google.com/105533965679287389394/posts/8qQNc5hGYoz?pid=6090895652126133282&oid=105533965679287389394