[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

On varmaan aika luoda Amille ihan oma ketju, jos vaikka tuli päiviteltyä kuulumisiakin hieman useammin.
Eli Ami on iältään n. 11 vuotias ja meillä hän on ollut nyt 1 1/2 vuotta. Tämä on tietääksi ainakin Amin kolmas koti ja toivottavasti myös viimeinen.  Luonteeltaa Ami on rauhallinen (toisin kun kaikki seminaarissa viimekeväänä olleet saattavat luulla) ja symppis. Ei siis ollenkaan agressiivinen, vaikka nyppimisongelman entinen elämä on kehittänyt.

Ami ei oikein luota käsiin vaikka antaakin välillä rapsutella kun siltä tuntuu Isännän kylläkin enemmän kuin minun. Ami on jo entisessä elämässään jossakin vaiheessa opetettu nousemaan omille puutikkailleen, joilla häntä on voinut siirtää paikasta toiseen mm häkkiin tarvittaessa. Viimekeväänä seminaarissa keksin että juustohan se on papukaijojen suurta herkkua ja jälkeenpäin Aminkin kanssa todettukin näin olevan. Siitälähtien on juusto ollut meillä vain ja ainoastaan häkkiin ja matkahäkkiin menoherkkuna. Ja nykyään Ami meneekin häkkiin aina omasta tahdosta ja vieläpä innolla (ainakin kahdesti päivässä). Muuten koulutuksessa meillä toimii maapähkinä aivan loistavasti.

Kädelle tuloa on tässä Amin kanssa yritetty opetella jo useampi kuukausi ja jonkin verran edistyttykin ollaan Nyt tosin tunnutaan olevan jumissa siinä vaiheessa, että toinen jalka kyllä laitetaan kädelle, mutta ei millään uskalleta tulla kokonaan. On yritetty muuttaa opetustapaakin. Ensin on pidettu peukaloa orren jatkona, sen jälkeen kokeiltu josko eteen asetetulle kädelle olisi helpompi nousta. Ja kun sekään ei toiminut niin palattiin taas tuohon peukalo orrenjatkona tyyliin. Siinä ilmeni sitten se huono puoli, että kurotellessa meinasi kädellä oleva jalka lipsua kun ei saanut tukevaa otetta, joten muutin käsen asentoa siten sormet on yhdessä ja kämmen pystyssä niin saa paremman otteen ja kädelle johdatellaan kohdentamisen avulla nyrkin ollen kohde. Ollaan tässä kohtaa junnattu jo useampi viikko. Takimmaista jalkaa ei vaan millään uskalleta laittaa kädelle. Tuntuu että ollaan niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.... Ami ei ole tietääkseni missään kodissaan tullut kädelle. Tässä hieman kuvaa koulutuksesta, pahoittelen huonoa kuvan laatua, parempaakaan ei nyt pystynyt...
https://plus.google.com/105533965679287389394/posts

Kaikki neuvot otetaan ilolla vastaan...

Edit. korjattu linkki.

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Kiva että aloitit Amille oman ketjun. Kuvat/videot ei valitettavasti mulle ainakaan näy, pitäisiköhän jostain albumin asetuksista laittaa ne näkymään julkiseksi tms.?

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

nyt toivottavasti toimii

[norega Viestejä: 359 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

Hyvinhän tuo sujuu ku noim pitkällä jo olette!! kyl se siitä pikku hiljaa ku jaksatte vaa treenata

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Amilla taas vaihteeksi nyppiminen kiihtyy   Asian kanssa on taisteltu nyt 1 1/2 vuotta ja ajoittain näyttää olevan huonoja ja parempia aikoja. Eilen kävimme taas eläin lääkärillä, tällä kertaa Toijalassa Anan luona, kun aikaisemmin olemme käyneet Linnunmäessä. Muutama uusi vinkkikin taas saatiin. Niistä päällimmäisenä jokapäiväinen suihkuttelu. Tämä saattaa tosin olla helpommin sanottu kuin tehty, Amikun jaksaa innostua kylpemisestä iltapäivällä, kun taas me olemme siihen aikaan töissä viitenä päivänä viikossa. Eikä innostu kylpemään kahtena päivänä peräkkäin. Olen kumminkin nyt aikonut ottaa asiakseni joka ilta hänet suihkepullolla sumutella vaikka sitten vaan pintapuolisesti jos ei ihan kylpemään asti innostu. Mukava oli kuitenkin taas kuulla että mitään muuta terveydellistä ongelmaa ei ole. Lihakset on hyvässä kunnossa ja silmät kirkkaat . Otettiin samalla sitten DNA testikin, joten nyt sitten seuraavat kaksi viikkoa jännitetään kummaksi Ami osoittautuu. Itse veikkaan vahvasti poikaa hormonaalisen käyttäytymisen perusteella, siihen malliin joskus lempi vinkulelulle kujertelee ja nostaa jalkaa. (Juu, kaverin hankkimista aletaan miettimään tosissaan).

Tähän mennessä olemme Amin tänne tulon jälkeen ehtineet korjata seuraavia asioita.
12 h yöunet, Ami laitetaan ajoissa nukkumaan ja häkki peitellään yöksi.

Ruokavalio; ollaan opeteltu syömään monipuolisemmin tuoreita. Mm herne-maissi-paprika, tuore herne, tuoreet paprikat, mungapavun idut, kesäkurpitsa, mansikka, pihlajanmarja, pakaste kukkakaali (esikeitetty) ja porkkana (esikeitetty) menevät jo tosi hyvin. Ja tietysti hedelmät, joista lemppareita näyttää olevan klementtiin ja vihreä rypäle Jossain määrin kausittain menee myös retiisiä ja tuoretta porkkanaa, kurkkua ja tomaattia(silloin tällöin annettuna) Varsiselleri ei uppoa, mutta siihen yritetään totutella. Amin mielestä sen koostumus näyttäisi olevan inhottava tai sitten se on maku... Siemenet olemme eläinlääkärin ohjeestä jättäneet kokonaan pois ja käytössä on Harrison´s adult liftime pelletit joihin sekoitettu HEALx:n releaves lisäravinnetta. Lisäksi tuoreruokaan sekoitetaan faether uppia (yhteiskäyttö varmistettu Gisleltä
Calsivet:a olen lisännyt tuoreruokaan silloin tällöin. Gislen kertoman mukaan sen antaminentarpeetonta  , mutta mitä täältä olen lueskellut olisi sitäkin syytä antaa. Sen suhteen nyt kanssa kunnostautumassa, eli kerran viikkon myös Calcivet.

Amille on myös ensimmäistä kertaa elämässään hankittu lintulamppu meille tullessaan. käytössä on kaksi 18w loisteputkea.

Ilmankostutin on otettu käyttöön (samoin myös ilmanpuhdistin, mutta sellainen oli jo edellisessäkin kodissa).

Lelujen määrään ja vaihtuvuuteen on yritetty panostaa. Sekä virikkeellistää kouluttamalla.

Säännöllistä suihkuttelua olemme harrastaneet kerran viikossa, siis ihan läpimäräksi ja suihkun yhteydessä vaivihkaa vielä vähän hoitosuihketta perään.

Isompi häkkikin Amille on tilattu ja se on jo matkalla ja toivottavasti auttaa asiaan. Ainakin se lisää elinmukavuutta, mikä on pääasia

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

No niin uusi häkki on saatu kasattua ja käyttöön

Ami kyllä jaksaa yllättää reippaudellaan. Kovasti innoissaan herra seuraili häkinkasaus touhuja ja jo ensimmäisenä iltana käytiin häkin päällä ihmettelemässä. Seuraavana päivänä häkissä vierailtiinkin jo, ensin toki juuston perässä. Neitsikat Danny ja Dylankin, suureksi ihmetyksekseni, uskaltautuivat jo toisena iltana häkin päälle ihmettelemään Niillä kun uusien lelujenkin kanssa saattaa hyvinkin mennä viikkojakin ennen kuin tehdään tuttavuutta. Ami oli kyllä sitä mieltä, että häkki on yksin hänen ja yritti ajaa neitoja pois. Häkki vaan oli sen verran iso ettei siitä mitään tullut, neidot vaan ketterästi pyrähtivät toiseen päähään häkkiä ja Ami kömpelön näköisesti tallusti perässä vanhan häkin päällä pystyivät kyllä ihan sulassa sovussa oleskelemaan yhdessäkin.

Ami näyttää viihtyvän tuolla uudessa häkissäänkin, eilen illalla se ei meinannut tulla sieltä millään pois ja sitten kuin viimein tuli niin leikki hetken häkin ulkopuolella ja paineli sitten takaisin häkkiin. Tänään meidän töistä tullessa se tuli sentäs tunniksi ulos, kerjään herkkuja yms. mutta nyt taas häkissä touhuilemassa omiaan. Siis mukavaahan se on että viihtyy, mutta  No varmaan nuo pari uutta lelua ja uudet orret kiinnostavat.

Nyppiminen tuntuisi hieman vähentyneen, ainakin rintaan tullut muutama uusi sulan alku, eikä sitä saa kiinni itse teosta enää ihan niin usein. Rehellisesti täytyy kyllä myöntää että ihan joka ilta ei olla ehditty suihkutella, mutta yritetty on ja projekti jatkuu....

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Ami viihtyy udessa häkissään Pojasta on tullut koko ajan vaan leikkisämpi. Tänään Ami oikein "riehaantui" leikkimään tavalla jota ei täällä olla ennen nähty. Pallollaan on toki leikkinyt ennenkin ja leluja järsinyt mutta ei tällä tavalla ole leikkinyt. Katellisena olen muiden videoita katsellut leikkisistä linnuista ja harmitellut kun Ami ei osaa samalla tavalla iloita ja irrotella, mutta nyt näyttää sujuvan sekin Voiko tosiaan isompi häkki saada tuollaisen muutoksen aikaan näin lyhyessä ajassa? Vai onkohan useamman asian summaa....

https://plus.google.com/105533965679287389394/posts

Ai niin, nyt se on sitten virallista. Ami on poika! Itsehän en ole sitä epäillyt hetkeäkään mutta hyvä olla varma ennen kuin alkaa kaveria etsimään. Nyt sitä voi sitten alkaa kultaposkiamatsonin kasvattajia katselemaan. Tavoite olisi, että vuoden saataisiin tähän talouteen koiras vauva.

[KaijaKoo Viestejä: 7 Tila: Poissa Sukupuoli: KaijaKoo]

Hei Teuhe, olen hoitorinkiläisiä Helsingin suunnalta. En ole huippu expertti lintu eläinlääkäri, mutta useita lintuja on ollut. Myös jotain tietoa on papukaijojen tarhaamisesta. Viime kesänä oli tyttö Kultaposki Koponen hoidossa 3 kuukautta. Nopeasti aika vierähti ja viimeksi tänään olin yhteydessä linnun omistajaan.
  Muutama vinkki nyppimiseen. Ulkomailla lintu täit ja punkit ovat aika yleisiä. Ainoastaan kokenut lintu eläinlääkäri osaa etsiä. koska ne ovat hyvin pieniä. (kokematon saattaa vain todeta, että niitä ei ole, jos ei heti löydä) Ulkomailla asuessani ja linnun nyppiessä höyheniä, ensisijaisesti selvitin tämän. (Bird lice ja mite englannin kielisillä hakusanoilla löytyy kuvahaullakin) Ilkävää on, että ne tarttuvat hyvin herkästi myös ihmiseenkin ja purevat myös.Suomessa ei ole tätä ongelmaa niin paljon, mutta opin varovaiseksi ulkomailla. Hoidon yhteydessä häkin huolellinen puhdistus myös tarpeellinen. Kuuma vesi (suihkepullo) tehokas ja muovi lattian suojana.
 Joskus jää nyppimisvaihde päälle sulkasadon jälkeen. Ehkä viikon loma, ympäristön vaihdos saattaa tehdä linnulle hyvää. Nyppiminen unohtuu. Linnuilla hormonaaliset tekijät soidinaikaan saattavat vaikuttaa myös. Naaraan vierailu viikoksi saattaa tehdä elinikäisen rakkauden ja nyppiminen jää kokonaan pois. Kahden toisilleen vieraan Amazon uroksen laittaminen samaan häkkiin vähän arveluttaa.

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Hei vaan!
No joo, itse en laittaisi toisilleen täysin vierasta naarasta ja koirastakaan samaan häkkiin. Kyllä kummallakin oma tila täytyy olla ja tutustumisen tapahtua pikkuhiljaa lintujen ehdoilla. Naarasta en halua hankkia sillä minulla ei ole aikomustakaan pesittää lintuja, joten kahden koiraan kanssa sen suhteen varmastikin huolettomampaa. Linnuistahan on kuitenkin seuraa toisilleen vaikka eivät välttämättä samassa häkissä olisikaan. Juuri nyt en kuitenkaan ole mitään hommaamassa, vaan poikasen hankinta on vasta vakavasti harkinnassa ja suunnitteluvaiheessa.

Mitä noihin lintutäihin tulee, niin Ami on kyllä käynyt kahdenkin eri suomesta löytyvän lintujen päälle ymmärtävän lääkärin luona. Jotenkin minustakin tuntuu ettei täistä ole tässä kysymys, sillä nyppiminen on kausittaista, ei jatkuvaa. Eivätkä taloudessa olevat neitokakadut oireile millään tavalla.

Kiitos kuitenkin vinkistä. Täytyy tuohon asiaa perehtyä kyllä paremmalla ajalla, varsinkin kun ulkohäkin myötä meillä nyt ulkoilukin lisääntyy.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä että nyppiminen on hieman rauhoittunut,  joskin sitä vielä esiintyy.

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Päivitetäänpä tännekin välillä. Kyllä se niin näyttäisi olevan, että varma kevään merkki on nyppimisen kiihtyminen Vaikka taas kaikkea yritettiin, niin niin siinä taas kävi, että Ami on taas ihan harmaavarpunen. Ruokavaliossa ei ole tapahtunut muutoksia, jo vuosi ollaan oltu ilman siemeniä. Hedelmiä kohtuudella yms. Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, niin nyt mentiin jo joulusta edellisvuotta huomattavasti pitemmälle vihreänä. Joulun aikoihin tuntuu tuo sulkapeite olevan parhaimmillaan. Kevät on muuten mennyt ihan mukavasti, pientä kiukkuisuutta on välillä ollut havaittavissa, mutta ei mitään suurempia tunnekuohuja. Alkukeväästä otettiin kyllä rapsutuksia tavanomaista enemmän.

Ulkoilukin ollaan päästy harrastamaan jo lähes päivittäin. Ensimmäiset kerrat piti kyllä kovasti taas jännittää suurta ulkomaailmaa, mutta jo muutaman kerran jälkeen meno oli jo rentoutunutta. Paljon siellä tuntuu olevan mielenkiintoista seurattavaa Kevennyksenä vielä hellepäivän kylpynautintoja

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

vielä toinen

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Hienoja ja ihanan pirteitä ja kesäisiä kuvia Amista! Harmi että nyppiminen palaa kesäksi, voisiko olla valaistukseen liittyvä juttu, kun kesällä kuitenkin yleisvalaistus päivällä on paljon valoisampi kuin talvella, ja lisäksi kesäyön unet saattaa olla pimennyksistä riippumatta valoisampia kuin talvella...

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Hyvin paljon mahdollista. Vaikkei meillä mikään pimeä kämppä ole, kun on isot ikkunat, mutta onhan se valon määrä keväällä ja kesällä ihan toista kuin syksyllä ja talvella. Amilla on häkin päällä kaksi Arkadian 60 cm loisteputkilamppua, mutta eihän niistä samallaista tehoa lähde. Jotenkin olen pitänyt sitä riittävänä, mutta täytyypä miettiä vielä lisälamppujen asentamistakin. Lisäksi ongelmana on myös se, että Ami viettää häkissään vain osan aikaa päivästä. Arkisin Ami pääsee häkistä ulos jo yleensä iltapäivällä ja palaa sinne yleensä vasta nukkumaanmenon aikoihin. Ja viikonloppuisin vieläkin vähemmän. Muualla asunnossa onkin sitten normaali valaistus... Tosin häkin päällä myös hengaillaan ja leikitään.

Nukkumiseen on rahoitettu 12 tunnin aika, jolloin pimennysverhot vedetään häkin eteen (kahdelta sivulta, kaksi sivua senää vasten). Ja on ihan totta, ettei sitä siltikään kesällä täysin pimeäksi saa. Ami kyllä rauhoittuu kyseiseksi ajaksi omalle nukkumaorrelleen, ei liiku eikä ääntelekään, paitsi joskus alkuun vähän. Mutta olenkin miettinyt, että mistä siitä unen laadusta oikeastaan voi olla varma. Kuinka hyvin tosiasiassa yönsä nukkuu, vai heräileekö sittenkin vähän väliä. Aina kumminkin samalta orrelta aamulla herää, kun lappusyttyy ravistellaan sulat paikalleen ja sitten lähdetään kohti ovea ja seurailemaan aamupalan kuppiin laittoa

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Jep, en sitä siis meinannutkaan, etteikö olisi panostettu niin siihen valoisaan kuin pimeäänkin, mutta Suomen luonnolliset vuorokauden valoisuudet vaihtelee niin rankasti, että kaiketi on ihan täys mahdottomuus päästä siihen, mitä näiden elikoiden luonnollisilla elinalueilla olisi.

[Teuhe Viestejä: 55 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Jaahas, päivitelläänpä tännekin. Eli meillä on asiat nyt edenneet sille mallille, että Amille tulee kaveri Saksasta viikonpäästä. Ei kuitenkaan kultaposki, niin kuin aluperin olin ajatellut, vaan jokiamatsonin poikanen. Törmäsin jokiamatsonin lajiesittelyyn jonkun sattumuksen kautta, jota en enää muista, ja ihastuin täysin. Ihastuin sekä ulkonäköön kuin luonteeseenkin, siihen vähään mitä siitä nyt onnistuin tietoa löytämään. Kasvattajan löytäminen ei ollut kovin helppoa, mutta aikani etsittyä ja tuskailtua googlekääntäjän avustuksella onnistuin löytämään sopivan kasvattajan Saksasta, jolla sattui olemaan koiraspoikanen ja oli myös valmis tekemään kaikki tarvittavat taperit sekä odottaamaan kolme viikkoa, että saan maahantuontilupa-asiat kuntoon. Nyt alkaa asiat olemaan valmiina ja torstaina Road Trip kohti Saksanmaata voi alkaa. Nyt alkaa jo jännittää. Meille tulee vauva....