[YoOdi Viestejä: 138 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Haluisin vielä korostaa edellisten lisäksi tätä MELUISUUTTA. Oltiin tossa n. kuukausi sitten käymässä Ähtärin eläinpuistossa ja tällöin ihailin kovin myös noita valkeita söpöläisiä. Siellä sitten oli muutamiakin valkokakaduja ja vaikuttivat todella ihanilta otuksilta. Noooh. Lähdettiin kävelemään pois päin siitä papukaijatalon luota ja kun oltiin n. 500m-1km kävelty ni kuului kova ja selkeä huuto. Katsoin kaveriini ja kysyin: "Mikä eläin noin kovaa huutaa?" Ja kaveri tokasi hymyillen et: "Se valkokakadu..." Se jälkeen en ole harkinnutkaan.
Varsinkaan kun asun äidin ja isäpuolen kanssa saman katon alla -> eivät vanhemmat kestä moista meteliä. Kun neitokakadutkin oli pari viikkoa alakerrassa niin saivat vanhemmat raivostumaan kun ovat niin "meluisia" ja neitojen meteli ei oo mitään verrattuna valkokakadun meteliin.. 

[Jake Viestejä: 1633 Tila: Poissa Sukupuoli: Täällä vartioin minä WWW]

neitojen meteli ei oo mitään verrattuna valkokakadun meteliin.. 

Eihän valkokakadu nyt meteliä pidä... mitä ny joskus vähän 

[salla Viestejä: 267 Tila: Poissa Sukupuoli: "wihree" WWW]

neitojen meteli ei oo mitään verrattuna valkokakadun meteliin.. 

Eihän valkokakadu nyt meteliä pidä... mitä ny joskus vähän 

Akkojen höpinöitä!   

Omin korvin kuultuna kahdesta pahasta (valkokakadu & celebesinkakadu) pienempi pitää oikeasti pahempaa ääntä.. Isommalla taitaa olla tuota kaikupohjaa sen verran enemmän että vaikka ääni on suurempi, se on paljon "pehmeämpi" eikä satu korviin samalla lailla kuin celebesin huuto, vaikka desibelejä tosiaan riittää molemmilla ihan kiitettävästi.

salla.

[monna Viestejä: 53 Tila: Poissa]

itse hankin parisen vuotta sitte oman valkokakaduni ruotsista.lintu maksoi 1600e,häkki 1000e,lamput jamuut rensselit nii kyl siitä tuli aika paljon. :Dnoin 3000e tuli hankintahinnaks.

[Ice Viestejä: 295 Tila: Poissa Sukupuoli:]

No täytyy munkin vähän pääni tähän laittaa..

Itse hankin papukaijan nuorena vuoden vanhempana kuin tämän ketjun aloittaja. Kokemusta oli kaikista eläimistä ja myös undulaateista ym. Mutta kyllä undulaatissa ja isossa papukaijassa (amatsonissa) on todella paljon eroavaisuuksia (undulaatit eivät riko paikkoja, ei huuda läheskään niin paljoa, ei vaadi ollenkaan niin seuraasi ym..) Neitokakaduista en tiedä.

Asuin aluksi kotona, mutta sitten muutin kerrostaloon. Kyllä olikin totuttamista lintu kerrostalo elämään, sillä siellä ei sitä korvia raastavaa huutoa saakaan tulla naapureiden takia. Opetin linnun olemaan aina mukana joka paikassa, myös kun matkustin johonkin. Kesyhän linnusta tuli, mutta myös vaativa seurani suhteen.

Nyt kun elämäni on erilaista (miesystävä, perheensuunnittelu, koirat, opiskelu...) niin on todella hankalaa antaa linnulle sitä seuraa mitä se vaatisi. Sille ei meinaan tahdo riittää se, että se vaan on katselemassa toimintoja vaan sen pitäisi olla jatkuvasti olkapäällä, sohvalla (vapaana) ym. Mitäs menin sen opettamaan nuorena sellaiseksi. Asun edelleen kerrostalossa ja onnesta ei ole vielä tullut valituksia huudosta. Ja lintu huutaa (itkee) koska se haluaisi vieläkin olla jatkuvasti vierellä.

Aloittajalle: Mieti monta kertaa haluatko ihan oikeesti ISON LINNUN vierellesi myös silloin kun olet 30v! Tiedän että sanot; tottakai, mutta mieti sitä myös linnun kannalta! Se oikeasti VAATII sun aikaasi ja seuraasi myöhemminkin. Sitä ei voi jättää hoitoonkaan samanlailla kuin pienempiä lintuja, joiden elämä ei murru vaikkei näe sua pariin viikkoon. Isolle linnulle on aina suuri paikka jos ei näekään sitä omaa ihmistä pariin viikkoon varsinkin jos olet opettanut/totuttanut sen jatkuvaan seuraasi.

[Jenni. Viestejä: 389 Tila: Poissa Sukupuoli: Kananen WWW]

Minulla oli sama tilanne, kun emme vielä olleet hankkineet lintua.

Halusin kovasti sinikelta-aran koon, värin ja ulkonäön takia  . Sitten meni n. 3 vuotta muun ulkolintuharrastuksen parissa, kunnes netti tuli taloon. Netin kautta lueskelin paljon ara-juttuja ym. papukaijakivaa.
Juttelin äitini kanssa vuoden verran (ei yhtä menoa... ) ja sitten tulimme siihen lopputulokseen, että jos kesälomalla löytyy sopiva lintu, me otamme, mutta jos ei olisi löytynyt emme olisi ottaneet.
Äitini työkaverilla on kaksi agaa, joista äitini kyseli paljon. Lisäksi aina eläinkaupoissa viivyin monet minuutit lintujen luona.

Sitten sillon kesälomalla otimme neitokakadun, koska äitini ei suostunut ottamaan isompaa (hyvä niin ). Mutta lintu poistui kuitenkin parin kuun päästä...

Sitten pidimme parin kuukauden tauon ja otimme uuden.

Monesti olen ajatellut millaista tämä elämä olisi isomman linnun kanssa, ja lopputulos olisi tämä: Ei mitään.

Olen tyytyväinen tähän pieneen olkapääkiehnuriin, joka saa ikävä kyllä aina tahtonsa läpi  monissa asioissa, eli se on varsinainen lellikki!

Koiramme oli ennen perheen suosikki, mutta nyt siitä on tullut niin mustasukkainen että! Murhaavasti katsoo kun papukaija saa tulla ruokapöydälle! 

[schance Viestejä: 56 Tila: Poissa]

Meillä on celebesin kakadu eevi ja se kyllä pitää niin kamalaa meteliä etten missään nimessä suosittele lintuja kerrostalossa asuville. Lintu on muutenkin hyvin vaativa enkä voisi kuvitellakaan pitäväni sitä pienessä/normaali kokoisessa häkissä. Eeville on rakennettu iso lentohäkki jossa voi lennellä. Ei kyllä ole aloittelijan lintu. 

[TipTop Viestejä: 36 Tila: Poissa Sukupuoli: Hulda]

No siis eikö ne yleensä maksa jtn 1000-2000 euroa? En oo iha 100% varma mutta näin muistelisin.

ööp. minä olen muistaakseni nähnyt valkokakadun hinnan olevan jopa 2500e..  Joskus kun mietiskelin valkokakadun hankintaa. Nyt olen kyllä luopunut ajatuksesta. Hinta oli osasyynä siihen..

[riitasointu Viestejä: 189 Tila: Poissa Sukupuoli: omituinen höpöttäjä]

tosta kakadun äänestä:joko mulla on tosi huono kuulo tai sit hyvät hermot...mut ei mun mielestä ääni ollut kovinkaan paha.... .olin jokunen vuosi sitten kotieläinpuistos töis ja lintula oli mun aluetta...ja siel oli kakadu....tai sit mun muisti on huonontunut vuosien varrella ....arateista kyl kiva ääni lähtee.....

[Howli Viestejä: 666 Tila: Poissa Sukupuoli: "Kurr"]

Kakadujen hinnat pyörivät juuri tuon 1000-2500 huitteilla. Ainakin näiden mitä suomesta on yleisimmin; Celebesi, tanimbari, kultatöyhtö, ruusukakadu, valkokakadu... Hinta tulee paljolti sen mukaan kuin vanha lintu on, kuinka kesy ja onko sillä jotain häiriökäyttäytymistä. Kyllä nuo käsin kasvatetut on aina lähempänä tuota 2000 €.

Kakadun äänestä minäkin viitaten edelliseen:
Tietysti riippuu pitkälti kakadusta millainen ääni siitä lähtee. Oltiin tässä kylässä kultatöyhtömme kanssa paikassa missä oli celebesinkakadu, niin kun huusivat kilpaa, oli meidän kultatöyhdön ääni huomattavasti kovempi ja kamalampi kuin celebesin. Celebesi kuulosti pieneltä töötöttelyltä ja oli paljon siedettävämpi ääninen. Onhan celebesi kolme kertaa pienempikin kuin kultatöyhtö . Voisi sanoa että mitä isompi lintu, sitä isompi ja raastavampi ääni. Ainakin kakadujen kohdalla.

[Mira Viestejä: 413 Tila: Poissa Sukupuoli: Tikita]

pistetäänhän vielä linkki: www.mytoos.com

[P@P Viestejä: 1842 Tila: Poissa Sukupuoli: Peppi....<3 WWW]

Nii juu ,neitokakadu on varmasti aivan yhtä ihana ,vaikka ei olekkaan niin iso  Ja ihan samalla lailla sekin kaipaa huomiota ,kuin muutkin linnut.

^kompsis, kyllä tää näin on... mulla on haaveissa vähän isompi lintu ja nyt onkin sitte pää puhki ukon kanssa alettu lukee kaikkee matskuu isommista, mut neidot on oikeesti ihania,-en kadu yhtään että otin meille nuo kaks kiljuhanhee!  on ne mulle niin rakkaita 

voi verrata lapseen

  päätä vadille mut mä olen 4 lapsen äitinä aivan samaa mieltä, ei niitä voi jättää tosta noin vaan johonki hoitoon, ei niitä välttämättä haluta (siis lapsia tai lintuja) joka paikkaan mukaan - esim kyläpaikkoja on myös missä on näin, ainakin näiden termiittien kanssa (pauli ja peppi sai porttikiellon mamman luo ku pudottivat sieltä kristallivaasin lattialle) ja ja ja
eli sekin on tiedossa että ne on ja pysyy mulla niin kauan ku me hengitetään, hoidot sun muut ei oo helppoi... oppii jos haluaa oppia, mut mä laitan oman pääni vielä toisen kerran vadille ja sanon et harkitse monta kertaa, yks tai kaks kertaa ei siis riitä
ite oon isompaa haaveillu jo öööö vuoden! ja pänttiä pänttiä... ei oo sit kiva huomata jälkeen päin et "oho" ei se ookkaan kiva,tai et se on tuholainen tai tai tai...  mut näin se vaan, tuntukoon kuinka inhottavalta tahansa ni ei isompi puhuvaja temppuja ehkä osaava papukaija oo sen helpompi ku pieni neitsikka...    et siitä meillä lähetään,....

[JussiM Viestejä: 494 Tila: Poissa Sukupuoli: Nemo 8 vk]

voi verrata lapseen

  päätä vadille mut mä olen 4 lapsen äitinä aivan samaa mieltä, ei niitä voi jättää tosta noin vaan johonki hoitoon, ei niitä välttämättä haluta (siis lapsia tai lintuja) joka paikkaan mukaan - esim kyläpaikkoja on myös missä on näin, ainakin näiden termiittien kanssa (pauli ja peppi sai porttikiellon mamman luo ku pudottivat sieltä kristallivaasin lattialle) ja ja ja
eli sekin on tiedossa että ne on ja pysyy mulla niin kauan ku me hengitetään, hoidot sun muut ei oo helppoi... oppii jos haluaa oppia, mut mä laitan oman pääni vielä toisen kerran vadille ja sanon et harkitse monta kertaa, yks tai kaks kertaa ei siis riitä
ite oon isompaa haaveillu jo öööö vuoden! ja pänttiä pänttiä... ei oo sit kiva huomata jälkeen päin et "oho" ei se ookkaan kiva,tai et se on tuholainen tai tai tai...  mut näin se vaan, tuntukoon kuinka inhottavalta tahansa ni ei isompi puhuvaja temppuja ehkä osaava papukaija oo sen helpompi ku pieni neitsikka...    et siitä meillä lähetään,....

Asenne juttujahan nää on.... koittelemukset vaan kertautuu linnun koon myötä. Jos neitsika pudottaa vain yhden kipon, rysäyttää iso kakadu koko astiaston. Se oma ympäristo vaan pitää olla sellainen että ei tule suru puseroon jos jotain vähän rikki meneekin. Eikä isotkaan kovin hirveästi tuhoa paikkoja, jos vaan luvallista kamaa on riittävästi. Tärkein pointti on se että mahdollinen tuleva ison kakadun hankkija tietää mihin sitoutuu, ja mitä on odotettavissa. Vaatii siis todella paljon ennen hankintaakin. Mutta jos kaikki on kohdallaan, niin iso kakadu on mitä parhain lintu. On ne meluisia, on ne sotkevia, on ne tuhoeläimiä, mutta on ne tosi-ihaniakin. Ja varmasti luonteensa suhteen siitä parhaimmasta päästä. Itse en kadu vaahtiksen hankintaa hetkeäkään. Jos ei omistajalla ole "suitset" hallinnassa, niin kakadu kyllä osaa ne ottaa hallintaansa..... ja sit on taaas yks kiertolintu lisää.

[whitelady Viestejä: 237 Tila: Poissa Sukupuoli:]

On ne meluisia, on ne sotkevia, on ne tuhoeläimiä, mutta on ne tosi-ihaniakin. Ja varmasti luonteensa suhteen siitä parhaimmasta päästä. Itse en kadu vaahtiksen hankintaa hetkeäkään. Jos ei omistajalla ole "suitset" hallinnassa, niin kakadu kyllä osaa ne ottaa hallintaansa..... ja sit on taaas yks kiertolintu lisää.

Jussin kanssa samaa mieltä kaikesta muusta kuin tuosta meluisuudesta. Meillä Jadea en voi kyllä luokitella meluisien joukkoon. Kun ajatellaan, montako tuntia päivässä on melutonta aikaa, ja millaisen ajan vie tuo linnun ilon ilmaisu kakadutanssina, niin kyllä meluton aika vie kirkkaasti voiton. Olen jo aiemminkin kertonut, että Jade ilakoi  k e r r a n   tai harvinaisemmin kaksi kertaa päivässä. Ja silloin tuo kovemman äänen -jakso kestää ehkä (päivästä riippuen), puolen tunnin, harvemmin tunnin säteellä! Muu aika on puuhastelua ja seurustelua muuten vaan, ja ihan  h i l j a i s e l l a  ja rauhallisella äänellä. 

[Howli Viestejä: 666 Tila: Poissa Sukupuoli: "Kurr"]

Jos ei omistajalla ole "suitset" hallinnassa, niin kakadu kyllä osaa ne ottaa hallintaansa

Jep, näin on. On kakadu-ihmisiä ja ei-kakadu-ihmisiä. Joillekin se sopii, joillekin ei. Niille se sopii, jotka osaavat etukäteen lukea pitkälle, mitä se tahtoo sanoa ja mitä se ilmaisee käytöksellään. Ja kun kakadu 'riistäytyy käsistä', se riistäytyy kunnolla. Sitäpaitsi, kakadu on HYVIN helppo pilata erilaisilla toiminnoilla, mitä ei sillähetkellä tiedosta tekevänsä väärin. Myöhemmin se kostautuu huomiohuutona, nipistelynä, ym. mitä on vaikea kitkeä pois.

Voin suoraa ilmaista, että kakadu ei sovi kaikille. Saattaa alussa mennäkin hyvin ja pölyinen vaikuttaa mitä mainoimmalta valinnalta, mutta sitten myöhemmin.... On amatsoni-ihmisiä ja on jako-ihmisiä.. Ja sitten nämä kakadu-ihmiset.
Itse kuulun siis vahvasti jälkimmäiseen. Kakadut sopii meille kuin nyrkki silmään, enkä yhteisiä hetkiä vaihtaisi mistään hinnasta. Joskus tietenkin palaa pinna huutamisen ja riehumisen kanssa, mutta ei niitä voi olla rakastamatta yli kaiken pahanteon ja jyrsittyjen seinien ja tapettien.