[onnimanni Viestejä: 40 Tila: Poissa Sukupuoli: Hei, kuka siellä?]

En löytänyt viestiketjua aiheesta ja haluan jakaa kokemuksiani ja saada myös ohjeita/kommentteja. Tavoitteena on kohteen seuraamisen oppiminen, jotta pystyn "siirtämään" Onnin ja/tai Annin haluamaani paikkaan tarvittaessa - nyt ihan ensiksi kädelle. Perusasiat hallitsen, koska minulla on ollut lemmikki lähes koko ikäni; lapsena hamstereita tai marsuja ja vanhempana koiria. Positiivinen vahvistaminen on ollut aina opetusmetodini jo ennen termin käyttöönottoa - minulla varmaan oli naapuruston ainoat marsut, jotka saatiin pois sohvan alta yksinkertaisesti kutsumalla niitä 

Linnuista ja niiden käyttäytymisestä minulla kuitenkin on vielä opittavaa, koska en ole niitä aiemmin omistanut. Undulaateista on sen verran kokemusta, että tutuessani avoukkooni n. 10 vuotta sitten, hänellä oli kaksi undua. Ne vain olivat sen verran iäkkäitä, että en ehtinyt nauttia niiden seurasta kuin reilun vuoden. Kiitos internetin ihmeellisen maailman ja Kaijuleiden sivuston, tietoa on onneksi runsaasti saatavilla.

Lätinät sikseen ja asiaan!

Luonnollisesti muksut saivat ensin kotiutua ja tottua uusiin rutiineihin sekä käsiini, jotka liikuttelivat ruokakuppeja yms. En yrittänyt koskea lintuja vaan annoin aina aikaa ja tilaa siirtyä karkuun.

Sitten aloitin systemaattisen opettamisen tutustuttamalla ne aluksi hirssiin - eläinkaupassa ei ilmeisesti paljon hirssillä herkuteltu, koska ne pelkäsivät tähkää. Alussa vein tähkän vain häkin sisälle, niin että ne saivat tarkastella sitä matkan päästä. Asteittain vein tähkää lähemmäs ja lopulta sain laskea tähkän pään orrelle ja kun muksut maistoivat, niin herkuksi havaitsivat. Halusin pitää hirssin vain palkintona onnistumisesta eli muulloin ei hirssiä ole tarjolla.

Kun tähkän napostelu orrella sujui rentoutuneesti siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Minulla täytyy olla keino säännellä palkinnoksi popsitun hirssin määrää - kyseessä on kuitenkin melkoinen kaloripommi - joten aloin irrottaa kokonaisesta tähkästä niitä "pikkutähkiä". Sitä sitten pitelin peukalon ja etusormen kynnen välissä käsi muutoin nyrkissä ja taas asteittain etenemällä päästiin siihen, että pystyin tarjoamaan hirssin suoraan nokan eteen. Tässä vaiheessa Onni ja Anni myös oppivat nimensä - minunhan oli helppo tarjota pikkuhirssiä erikseen kummallekin. Toistelin nimeä ja jos oikea pää kääntyi, hirssiä tuli.

Sitten ruvettiin harjoittelemaan kohdentamista. Oppilaiden mittasuhteet huomioiden parhaaksi kohteeksi osoittautui lyijykynä, jossa on kumi päässä. Ensin nimi, sitten pikku maistiainen hirssistä, kynän näyttäminen ja jos istuttiin rauhallisesti paikoillaan, kynä meni pois ja sai palkinnon. Seuraavaksi muutoin sama, mutta kynä ei mennytkään pois. Sitten vein kynää aina vain lähemmäs ja kun alettiin lähestyä koskettamisetäisyyttä, liitin mukaan vielä "komennon". Eli sanoin "Onni, kato" (en tänäpäivänä osaa selittää, miksen yhtähyvin olisi voinut sanoa loogisesti:"koske" - mutta tällä mennään  ) ja pidin hirssiä kyllä näkyvillä, mutta vähän kauempana kuin kynää. Toistin "kato" ja vein kynää varovasti vielä lähemmäs. Kun Onni sitten yritti ottaa kumin suuhunsa, kiittelin ja annoin hirssiä. Tätä on nyt toistettu muutamana päivänä useita pieniä sessioita ja TÄNÄÄN ON KOKO PÄIVÄN HOMMA PELANNUT KUIN VETTÄ VAAN  Saan viedä kynän suoraan nokan eteen, sanon "kato" ja olipa kumpi tahansa, niin pikku nokka ottaa kiinni kumista.

Kaikkein mahtavinta tässä on se tunne, että kaikki on tapahtunut ilman pakottamista, kiljumista tai pelkäämistä. Päinvastoin, muksujen luottamus minua kohtaanhan on vain kasvanut.

Olenko siis oikealla tiellä vai onko jotain jäänyt huomioimatta?

[annip Viestejä: 2741 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kuulostaa ihan hyvältä, pääasia ettei mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Kohteella linnun lähestymistä yleisempi tapa on vaiheittaa homma niin, että ensin kynää katsomalla tulee herkku, sitten siihen päin nojaamalla, sitten askeleella lähemmäs, parilla askeleella jne. Eli yleensä neuvotaan houkuttelemaan lintu lähemmäs kohdetta kohteen lintua lähemmäs siirtämisen sijaan. Molemmat kuitenkin toimivat takuulla mainiosti, mutta tuo linnun itsensä liikkuminen tietysti pienentää sitä riskiä, että lintu säikähtäisi tai stressaisi kohdetta tai muuta uutta esinettä. Linnun lukeminen onkin siis a ja o, eikä sen sujuessa sinunkaan metodissasi ole minun silmiini mitään huolestuttavaa.

Pakko sanoa, että valtavan ihanaa törmätä ihmiseen, joka jaksaa undulaatinkaltaisten pikkutirriäistenkin kanssa treenata! Neitokakadua pienemmät linnut ovat kovin aliarvioituja usein, eikä moni temputtele tai kouluta pieniä lintujaan, vaikka potentiaalia niistä löytyy valtavasti. Itse hieman haaveilen, että ensi vuoden koulutusseminaariin mennessä saisin ensimmäisen itse kasvatetun - ja tietysti positiivisin metodein alusta asti kesytetyn - undupoikueen siihen pisteeseen, että voisin ottaa yhden tai pari nappisilmäistä undupienokaista seminaariin mukaan treenailemaan.

[onnimanni Viestejä: 40 Tila: Poissa Sukupuoli: Hei, kuka siellä?]

Linnun lukeminen onkin siis a ja o, eikä sen sujuessa sinunkaan metodissasi ole minun silmiini mitään huolestuttavaa.

Kiitos kannustuksesta! 

Niin kuin mainitsin, olen vielä noviisi mitä tulee lintujen käyttäytymiseen, mutta olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen - ja tutkimusmatka jatkuu ja muuttuu koko ajan vain mielenkiintoisemmaksi. Onneksi erilaisia tutkijoiden ja kasvattajien papukaija-aiheisia sivustoja löytyy netistä runsaasti ja Kaijulit-forumin olen kohta kait kahlannut läpi kokonaan 

Alussa pyrin minimoimaan häiriötekijät, että voitaisiin keskittyä vain tekemiseen, mutta muutaman kerran kävi niin, että jompikumpi antoi hälytyksen - syystä, jonka taivas yksin tietää.... . Tyhmempikin ymmärtää, että kirkuvaa undulaattia on turha yrittää saada "haltuun". Harjoitus siis lopetettiin aina sillä erää.

Olen myös huomannut, että muksujen tarkkaavaisuus herpaantuu herkästi - vai pitäisikö sanoa, että ne ovat liiankin tarkkaavaisia - eli käyttäytyvät saaliseläimelle tyypillisesti. Huushollin normaaleihin elämisen ääniin ne ovat jo tottuneet, mutta muutoin kaikki risaukset, rasahdukset, valon välähdykset, puiden lehtien liikkeet ikkunan takana jne.jne. saavat ne varuilleen, jolloin on myös syytä keskeyttää.

Myös ajankohdan valinnan olen huomannut tärkeäksi. Onni ja Anni ovat parhaassa oppimismoodissa alkuillasta n. 18-20 välillä ja toisaalta aamupäivällä 10-12 välillä. Tunsinpa itseni hölmöksi, kun erään kerran luulin niiden heränneen päikkäreiltä, koska alkoivat rapsutella ja sukia. VÄÄRIN! Minä innoissani ovea avaamaan hirssi ja kynä kädessä. Näytin kynää ja sanoin Annille:"Kato". Anni katsoi kynää, sitten minua ja voisinpa vannoa, että se ajatteli:"Kato ite!", käänsi päänsä ja sulki silmänsä ja jatkoi nukkumista 

En muuten tullutkaan ajatelleeksi tuota, että linnunhan siis pitäisi olla se aktiivinen osapuoli eli pyrkiä omasta halustaan koskemaan kohdetta. Mutta nyt kun tuntuu tuo kosketus sujuvan, voin alkaa loitontaa kynää tai siirtää sen paikkaa.

Ja ennen kaikkea koitan muistaa pitää jäitä hatussa. Ollaan kuitenkin jo näin hyvässä menossa vaikka muksut ovat meitä isännöineet vasta kaksi kuukautta - tulivat 15.7.

[onnimanni Viestejä: 40 Tila: Poissa Sukupuoli: Hei, kuka siellä?]

Tässä vähän päivitystä meidän targetingtreeneistä.

Homma sujuu päivä päivältä paremmin, kiitos annip toimintamallin oikaisusta  Onni tuntuu tässä asiassa olevan hoksaavaisempi; se on nyt älynnyt, että pelkkä nokan kopaus riittää. Ja on myös ihan selvästi ymmärtänyt oman tekemisensä ja hirssin saamisen yhteyden. Onni ottaa jo muutaman askeleen kynän perässä esim. orrella kun pidän kynää sen verran kaukana, että pelkkä kurottelu ei riitä. Annille taitaisi olla paras palkinto, jos se saisi irrottaa kumin kynän päästä, sen verran nakertelevainen tyttö se on  Anni nimittäin ottaa kunnolla kiinni kynästä ja välillä jopa nykii sitä, jos en ehdi ottaa kynää pois.

Jokohan kohta uskaltaisi yrittää, kun pyörivät häkin katolla vapaana ollessaan......

[Marhinen Viestejä: 997 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Tosi kiva kuulla, että olet harjoitellut undujen kanssa kohdetta. Minä olen käyttänyt neitsikoille ja kauluskaiijalle targettina pitkää puikkoa, jonka päässä on puuhelmi. Sitten jossain vaiheessa hoksasin, että linnuthan erottavat värit hyvin, ja tein kolme targettia, joissa eriväriset helmet. Ei tarvinnut monta kertaa yrittää, kun linnut hoksasivat, että palkka tulee vain tietynvärisestä targetista.

Sinun pitää tulla kuuntelemaan Barbaran seminaariin keväällä ja ottaa undut mukaan. Ties mitä ne jo siihen mennessä osaavatkaan...

[onnimanni Viestejä: 40 Tila: Poissa Sukupuoli: Hei, kuka siellä?]

Pulputinten koulutuskuulumisia

Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..... koulutus sujuu hyvin. Onni nostaa oikean jalan sormeni päälle komennolla "left" ja vasemman komennolla "right" - en sitten älynnyt että lintu on minuun nähden peilikuvana  , vaan väliäkö tuolla kunhan itse käytän johdonmukaisesti näitä komentoja jatkossakin. Onni myös nousee kokonaan sormelle komennolla "up". Nyt olen alkanut pidentää sormella oloaikaa mikrosekunnettain, jotta varmasti pääsen palkitsemaan oikeasta suorituksesta.
Myös Anni osaa nostaa kummankin jalan muttei vielä nouse sormelle. Ja meidän pikkuinen Assikin nostaa jo vasemman jalan (Assin päivitys Elämänkaari-osiossa).

Kielillä puhumisen - käytän englannin- ja ruotsinkielisiä komentoja - aloitin, kun huomasin että napakka, yksitavuinen komento opitaan nopeammin. Suomenkielestä ei juuri tällaisia sanoja löydy vrt. va-sen, oi-ke-a, y-lös.

Assin tultua oli aluksi hiukka haasteellista jatkaa "isojen" koulutusta - Assi on nimittäin tottunut tulemaan kädelle hirssin perässä eli kun Onni sai palkkaa, Assin silmät alkoivat pyöriä päässä ja sekin halusi hirssiä. Ja koska  Assi ei pelkää ihmistä, se änkesi väkisin kädelle josta Onni sai hepulin ja itkupotkuraivarin ja sitten hypittiin seinästä seinään. Pienen chillailun jälkeen kuitenkin taas jatkettiin. Nyt kaikki pulputtimet osaavat "käydä koulua" ja odottavat vuoroaan.

Pikkuhiljaa on myös tarkoitus aloittaa hyötykoulutus totuttautumalla kynsisaksiin ja lääkeruiskuun tavoitteena kynsien leikkuu ja lääkkeen/vitamiinien anto tarvittaessa. Tästä olisinkin kysynyt: jos käytän itse puristettua tuoremehua, pitäisikö sitä laimentaa vedellä?

Tässä yhteydessä haluan kannustaa kaikkia uusia undulaatin omistajia: älkää aliarvioiko pieniä älykköjänne!! Myönnän, että itsekin olin aluksi hiukan epäileväinen, mutta vähitellen olen oppinut "lukemaan" lintujani ja sen myötä tarvittaessa muuttamaan omaa toimintaani toivottuun tulokseen pääsemiseksi. Vielä sanoisin kaltaisilleni aloittelijoille, että kannattaa perehtyä positiivisen vahvistamisen kautta tapahtuvaan askeleittain etenevään koulutukseen.

[Eurwentala Viestejä: 23 Tila: Poissa]

Piti tulla erikseen tänne kiittämään erinomaisista palikkaohjeista. 

Vaikka eläinharrastusta ja -ammattiakin on takana erinäiset määrät, ovat sekä lintujen käyttäytyminen että eläinten koulutus olleet tähän saakka mustia aukkoja. Papukaijaharrastajaksi päädyin puolivahingossa vuodenvaihteessa (voit lukea sen tarinan tästä). Viime viikonloppuna löysin tämän ketjun ja sen luettuani lampsin välittömästi neitokakadujen luo testaamaan oppeja. Ja totta tosiaan, vielä samana iltana molemmat nuoret linnut osasivat tulla luo ja koskettaa sormea pyynnöstä. Kaiken kukkuraksi tänään sivusta seurannut, paljon arempi vanha lintu osoitti osaavansa saman, vaikken ole sitä edes opettanut.

Saapa nähdä, millaisia sirkuslintuja vielä saankaan. Eli siis suurkiitokset avusta. 

[onnimanni Viestejä: 40 Tila: Poissa Sukupuoli: Hei, kuka siellä?]

Papukaijat todellakin oppivat esimerkistä; meillä Onni ja Anni rohkaistuivat huomattavasti, kun pikkuriiviö Assi tuli taloon. Assihan oli tottunut kasvatuskodissaan tulemaan kädelle hirssin perässä ja kun isommat huomasivat, että mokoma saa namia, kun tulee kädelleni, niin nykyään nekin tulevat reippaasti sormelle ja voin jo siirrtääkin niitä lyhyitä matkoja paikasta toiseen. Matkaa pidennän todella pienin askelin kerrallaan, jotta pääsen palkitsemaan paikallaan pysymisestä.

Olen myös huomannut, että pikkutirpat pitävät koulutussessioista; ilmiselvästi ne haluavat käyttää päätään - ja saada namia. Välillä kun meno Assin takia uhkaa mennä häröilyksi (Assi haluaa tehdä KAIKKI temput ja saada KAIKKI namit), Onni lentää kauimmaiselle leikkikentälle ja kutsuu minut sinne, että voidaan jatkaa. Ensimmäisen kerran, kun Onni teki näin, en tajunnut, mistä on kysymys vaan luulin sen kyllästyneen koko touhuun ja jatkoin tyttöjen kanssa välittämättä Onnin huuteluista. Kerran sitten siirryin Onnin luo tarkoituksena kysyä, että "mitäs sä täällä huutelet". Onni nosteli jalkojaan ihan täpinöissään ja teputteli edestakaisin orrella. Kun pyysin sen sormelle, se tuli heti ja samalla tehtiin muitakin harjoituksia. Kun tämä toistui pari kertaa, tajusin että Onni tarkoituksella ottaa välimatkaa kierroksilla käyvään Assiin, jotta voisi jatkaa temputtelua ja herkkujen saamista minulta. Huutelun olen tulkinnut kutsuksi minulle, sillä Onni lopettaa kutsuhuudot heti kun siirryn sen luo.

Minusta me olemme päässeet melko pitkälle yhdeksässä kuukaudessa Onnin ja Annin kanssa, kun ottaa huomioon, että ne ovat eläinkaupan asukkeja ja pelkäsivät ihmisiä tullessaan. Puolivuotias Assi-ohjus on sinkoillut täällä vasta neljä kuukautta ja on sikäli helpompi tapaus, että pelkokerroin puuttuu. Joskus tuntuu kyllä siltä, että sillä voisi olla vähän enemmän "herranpelkoa" 

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Ihana homma että ihmiset innostuu kouluttamaan myös pienempiä, ja näyttävät samalla muille, että kyllä ne pienetkin osaa ja oppii! Saisitko jossain välissä videolle undujesi koulutusta, ainakin itse olisin kiinnostunut näkemään.