[Jaya Viestejä: 1018 Tila: Poissa]

Tinnitys on melko hurja sanonta.  Ainoastaan, jos allergia on ja se ilmenee myös tinnityksenä. TAI: Metalliporan jatkuvan käytön seurauksena jää pysyvä tinnitys. Edellyttäen, että volyymia on liikaa. Ikävä asia. Ei kakadut tuollaista VOI aiheuttaa. Ei kai niistä mitään yliääniä lähde, jotka korvan tuhoaisivat? Korvia saa öljytä jos liika meteli riivii korvia. Keväisin kuivat tärykalvot kiusaavat useimmin, eikä kaikilla sitäkään. Sitten on kuulosuojaimet, joita toivottavasti ei koskaan tarvita. Linnuilla kun on tosi ihanaa silloin kun mekkalaa on eniten. 

[-Petra- Viestejä: 94 Tila: Poissa Sukupuoli: Oivalliset siipiveikot - Oiva ja Veikko]

Ei kakadut tuollaista VOI aiheuttaa.

...Se oli vitsi!...

[Keijukaija Viestejä: 242 Tila: Poissa Sukupuoli: Keijuni.. <3]

Kakadua en voi hyvällä tahdollakaan suositella sellaiselle henkilölle, kellä ei aiemmin ole ollut lintuja, ne tosiaan osaavat olla tosi vaativia...

En nyt suosittelemisesta tiedä, mutta minun ensimmäinen oma papukaija oli ns. "iso kakadu", ja hyvin on pärjäilty. Käsikesyksi on tullut ja näin. Tätähän olen jo päässyt toitottamaan: Ensimmäisen linnun rotu riippuu enemmän ihmisestä kuin linnusta JA kaikki linnut ovat yksilöitä, kuten ihmiset.

Viestin lähettäjälle vielä: Kakadut on tosiaan mitä ihanimpia lintuja (ainakin omien kokemuksien mukaan) mutta osaa ne raastaa hermojakin.  Itse olen oman lintuni lisäksi tavannut vain molukkienkakadun (sekin oli meillä ennen) ja kaksi valkokakadua sekä satunnaisia elukoita kaikenmaailman lintumessuilla. Kovaäänisiä ja kaikenlaisia kahlekuninkaita ne on. Mutta tosin hellyydenhaluisia  eikä niitä voi koskaan rapsutella liikaa. <3

[Keijukaija Viestejä: 242 Tila: Poissa Sukupuoli: Keijuni.. <3]

Samaa minäkin kuin Anni, isommat kakadut eivät sovi lapsille, varsinkaan ensimmäiseksi linnuksi. Jos välttämättä haluat jonkun isomman linnun, suosittelisin neitokakadua. Helppohoitoinen, eka "iso" lintu. 

Mitäs tällä lapsella sitten tarkoitetaan? Kypsyys elukan omistamiseen ei ole iästä kiinni (tietenkin vähän pienemmät lapset tarvitsevat vanhempien osaamista ja apua). Muuutta itse olen 14 ja sain n. 3-4 vuotta sitten (eli 10-11 vuotiaana) oman papukaijani, jonka koulutin itse, se ei ollut käsikesy, vaan ihan ''villi'' aikuinen papukaija. Nyt se on n. 8-9 vuotta ja täysin käsikesy, rakastaa hellittelyjä ja sylissä istumista ja istuu juuri nyt tietokonepöydällä (ja kerjää rapsutuksia). Jos kiinnostus ei riitä, sitten ei kannata ottaa, mutta oma kiinnostukseni on vuosien aikana vain kasvanut. Eli ensimmäinen lintu voi olla kakadukin sen ei ole pakko olla ''harkkarilemmikki''. Mutta jos hankkii kakadun ensimmäiseksi linnukseen, täytyy olla määrätietoisuutta ja varmasti kiinnostusta, joka ei heti lopahda. Ja ennen kaikkea täytyy jaksaa kerätä tietoa, kasapäin tietoa kakaduista ja niiden hoitamisesta ja kouluttamisesta.

hmh ja nyt myöhemmin tätä lukiessani sanon että olenpas outo. En oikeen osaa muodostaa ajatuksia selkeäksi tekstiksi, anteeksi tästä.  Nomutta ja tässä on mainittava että Keiju on suhteellisen helppo, ei huuda eikä tuhoa paljon tavaroita. Ja olen liian nuori oikeasti tällaista omistamaan en suosittele kenellekään. 

[_saana_ Viestejä: 52 Tila: Poissa Sukupuoli: <3 :)]

Tungen nyt nokkani tänne väliin mutta ( ) missä hinnoissa nuo valkokakadut liikkuvat ?  Ja millä asteikon kohdalla( 1-10 )valkokakadu puree ? Kiitos jos joku viitsisi vastata näihin kahteen kysymykseen

[kipparilili Viestejä: 29 Tila: Poissa Sukupuoli: Meillä siis pari valkkista Kafu ja Kerttu <3]

 ::)Meillä Kafu huutelee kun " ei olla huomaavinamme" sitä. Koko ajan vaatisi että ollaan rapsuttamassa tai muuten hellimässä. Meillä kakadu saa huutaa jos siltä tuntuu ja ennemmin tai myöhemmin lopettaa sen kun huomaa etta sillä ei huomiota saa. VAIKKA VÄLILLÄ TÄRYKALVOT OVAT KOVILLA  Kafu on upea ja kiltti lintu, tosin olen kerran saanut tuosta mahtavasta nokasta korvaanikin

[koukkunokka Viestejä: 62 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Onko teillä tietoa onko kovinkin yleistä, että kakadut huutelevat (keskustelevat itsekseen) yöaikaan?  Meidän Kalle (tanimbarin kakadu, cacatua coffini)  huutelee tai lurittelee useimpina öinä minutin tai pari n. 2.00-3.00 maissa aamuyöstä.  Hän hiljenee kyllä itsekseen kun ei mene katselemaan hänen puuhiaan.  Kalle ei yövy häkissä mutta kyllä "omassa huoneessaan" häkin päällä.

Kuinkahan yleisiä nämä tanimbarin kakadut ovat Suomessa?  Aika vähän tuntuu niiden omistajat ainakin osallistuvan näihin foorumeihi.  Kalle tuli meille n. 3 vuotta sitten, hän oli ollut paikallisessa lemmikkikaupassa ikäänkuin omistajien omana lemmikkinä n. 7-8 vuotta( liikkeseen oli kuulemma tullut 0,5 - 1 v.ikäisenä), emmekä laisinkaan tiedä mistä oli tulut liikkeeseen.  Kallella ei ole rengasta jalassaan eikä mitään papereita.  Ilmeisesti ei ole mitään mahdollisuutta jäljittää hänen menneisyyttään.

Kalle on kakaduille tyypilliseen tapaan rakastunut minuun mutta sietää myös kohtuullisesti mieheni läheisyyttä.  Minä voin kyllä käännellä ja otta hänet käsiini ja rapsutella joka paikasta mutta mieheni sallitaan hieman sormella rapsuttaa kaulaa, sensijaan valmiisksi pureskellut pähkinät kelpaavat kuitenkin suoraan suusta syötettynä mieheltäkin.

Ongelma on, että Kalle pelkää kaikkia esineitä.  Hänelle ei voi tarjota mitään leluja ei uusia orsia tai muuta tavaraa.  Miten häntä voisi totuttaa niihin?  Olen yrittänyt pitää niitä esillä Kallen näköpiirissä mutta herra väistää niitä viikko ja kuukausi tolulla.  Orsiksikin kelpaavat vain keittiön tuolin selkänojat tarjoilupöydän kahva yms. ja tietysti minun olkapääni ja tietysti pääni!

Olisi kiva totuttaa Kalle valjaisiin mutta niitähän ei saa tuoda puolta metriä lähemmäs lintua.  Kallen siipiä ei ole typistetty ja se on suht hyvä lentäjä,  mutta viimekesäisen onneksi onnekkaasti päättyneen karkuretken jälkeen en uskalla viedä häntä ulos ilman valjaita,  osaisiko joku neuvoa miten saisin Kallen hyväksymään uusia esineitä ja mm. valjaiden pukemisen.

[Sannita Viestejä: 1912 Tila: Poissa Helmiaratit, neitokakadut ja mikälie-sunnuntai]

Kyllä lintu voi aiheuttaa tinnityksen.

Siihen voi riittää yksi ainoa kiljaisu korvan lähellä.

Tinnitys aiheutuu kuulokarvojen katkeamisesta kovan ja tai /jatkuvan kovemman äänen kuulemisesta. Kuulokarvat eivät kasva uudelleen, eli ääni korvassa pysyy loppuelämän.

Joissain kännyköissähän on desibelimittari; olisikohan jollain kakadun omistajalla sellainen.

Melutaso (dB) Esimerkki
0- Kuulokynnys
5 - 25 Pensaiden lehtien havina
25 - 50 Tietokone,tuuletin
50 - 70 Äänekäs puhuminen
70 - 85 Liikenne,ruohonleikkuri
85 - 90 Moottoripyörä,sirkkeli
90 - 110 Disco,paineilmatyökalut
110 - 130 Kipukynnys,ilotulitus

Turvallinen altistumisaikapäivässä:
85dB      8h
88dB      4h
91dB      2h
94dB      1h
100dB    15 min

Itse pidän välillä kuulosuojaimia kotona, kun tuo palmuaratti oikein innostuu. Kakadu voi varmasti aiheuttaa tinnituksen.

Lisätietoja mm.  http://www.korva.net/

nim. työsuojeluasiamies

[kipparilili Viestejä: 29 Tila: Poissa Sukupuoli: Meillä siis pari valkkista Kafu ja Kerttu <3]

Täällä onnellinen valkokakadun omistaja  Kakadut ovat haasteellisia ja vaativat kärsivällisyyttä ja aikaa roimasti. Meillä poika on kuin pikkukakara kun kiukuttelu päälle sattuu ja äiskähän sitä kiukuttelua joutuu kuuntelemaan. Kafu on kova juttelemaan ja pussailemaan, osoittaa hellyyttään, mutta kun riemastuu tai ei oteta pojan mielestä tarpeeksi huomioon, niin HUUTO on korvia huumaava    EI OLE MISSÄÄN TAPAUKSESSA MIELESTÄNI KOKEMATTOMIEN LINTU. Olen itsekin joutunut tuntemaan  mahtavan nokan voiman korvassani JA SE EI OLE KIVAA. Mutta kannattaa miettiä rauhassa ja ottaa linnusta selvää.

[koukkunokka Viestejä: 62 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kakaduita eikä yleensäkään suuria papukaijoja suositella sellaisille henkilöille, jotka eivät aiemmin ole olleet lintujen kanssa tekemisissä.

Kaikkien lintujen peruselkeet ovat hyvin samanlaisia (sukiminen, nokan siistiminen,pörhistely tyytyväisyydestä ym.) niissä ei ole suurtakaan eroa olipa sitten kyseessä peippo, kana tai papukaija.  Jokaisella lajilla on sitten tietysti lukuisia lajityypillisiä käyttäytymistapoja.

Omaa lintuaan oppii "lukemaan" eli tuntemaan hänen kehonkieltään melko hyvin jos on tarkkaavainen.  Lintu kyllä kertoo olemuksellaan hlauaako vai tarjotun esim. tarjotun herkkupalan vai ei tai haluaako hän, että häneen ei kosketa vaiko, että hyväilyt ovat tervetulleita.

Katsele ja kuuntele lintuasi ja tarkkaile sen reaktioita kun puuhailet hänen kanssaan niin yhteistyönne sujuu hyvin eikä tule niin helposti väärinymmärryksiä puolin jos toisinkaan.

Minä olen harrastanut lintuja koko ikäni ja vaikka minulla ei niitä aina olekkaan ollut lemmikkinä olen oppinut paljon tarkkaillessani niitä luonnossa ja ruokintapaikalla.   Samat tali- ja sinitiaiset tulevat ruokintapaikalleni vuodesta toiseen  ja ovat kesyyntyneet niin, että lentävät ihan viereeni syömään.  Samat västäräkit ja kirjosiepot tulevat pesimään pihapiiriimme joka kesä.  Ne oppivat tuntemaan minut ja minä ne.

Tällä hetkellä minulla on melko paljon lemmikkejä: kakadu, peippoja ja fasaaneja!

[koukkunokka Viestejä: 62 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Perehtyessäni näihin foorumin kleskusteluihin sekä kirjojen ja netin antamaan tietoon olen tullut siihen tuloksen, että kakaduja pidetään hyvin tuhoisina, pahapäisinä ja kovina kirkujina.

Meidän Kalle ei ole pahapäinen vaan hellä ja herkkätunteinen.  Voin ihan huoletta antaa sen sukia silmäripseni tai korvani ilman pelkoa siitä että se olisi liian kovanokkainen.  Se on ollut meillä nyt kolme vuotta eikä koskaan ole purrut minua tai miestäni.  Joskus se kyllä uhoaa tai tekee "taistelulentoja" mieheni tai jonkun vieraan ylitse. 
Tuhoisa nokka sillä on ja se on yksin ollessaan syönyt parit ovenkarmit ja muutamia taulun raameja muttei koskaan kun me olemme kotona.

[Keijukaija Viestejä: 242 Tila: Poissa Sukupuoli: Keijuni.. <3]

Meiän Keijuhan on kanssa tosi kiltti. Ja vieraat kauhistelevat kun annan  sen sukia nokalla silmäripsiä ja naamaa. ''Sehän puhkasee sun silmän vielä,'' sano setäkin.  Mutta eihän se tietenkään sitä tee.

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

silti parempi aina suhtautua isojen papparien nokkaan niin, että kunnioittaa sitä, sillä kerta se on ensimmäinenkin... ja usein se eka kerta tulee aikalailla puskista, ja jos sattuu sitten osumaan silmään, niin...

Papukaija on papukaija eikä sitä voi muuksi muuttaa, ja vaikka kuinka hyvin sen oman linnun tuntee, niin kannattaa silti pitää mielessä, että kyseessä on villieläin, joka reagoi tiettyihin juttuihin täysin vaistonvaraisesti, ja nokkaa voi tulla ja pahasti... eikä ole kovinkaan viisasti päästää nokkaa silmien tai muiden herkkien kehon osien lähelle.

Jonne

[kipparilili Viestejä: 29 Tila: Poissa Sukupuoli: Meillä siis pari valkkista Kafu ja Kerttu <3]

  meilläkin Kafu on kiltti poika, tosin aina pitää se varaus olla. Välillä kun saattaa innostua eikä tajua nokkansa voimaa. Toisinaan taas päättää lehahtaa tai juosta isännältä mulle ja ottaa "hiukan" kovakouraisesti mun käsivarrestä kiinni, niin mustelmillahan sitten ollaan. Tosin Kafu on perehtynyt vaan mun kanssa lisääntymiseen  PÖLJÄKE
Kafu tykkää kovasti lapsistakin, mutta ei tosiaankaan voi lapsille antaa, LAPSET SAAVAT KYLLÄ SILITTÄÄ MUTTA KÄSIVARRELLE EI OLE MITÄÄN ASIAA! Mäkin olen itselläni Kafua vaan pidellyt sylissä ja käsivarrella, olkapäälle en sitä päästä, on korviksissa tai nutturassa kiinni MELKI 100 varmasti 
Kafu ei onneksi huuda paljoa, silloin kun ei saa tarpeeksi seuraa tai muuten vaan osoittaa mieltään. Pääasiassa juttelee ja porisee!
Meillä ei olla vielä mitään tuhottu!!!! KOPUTTAA PUUTA
Kafulla on palloja + puuleluja mitä saa riepotella

[Keijukaija Viestejä: 242 Tila: Poissa Sukupuoli: Keijuni.. <3]

Nomutta harvemminpa se tuota tekee. Ja yleensä lintua rauhoittaa kun tungen naaman siihen sen naamaan. Mutta tokihan papukaija on papukaija, se on myönnettävä.  Senyt ei ole koskaan purrut lujaa, mä voin laittaa siinä mielessä vaikka pääni pantiksi että pure eli ei. Tilanteissa joissa se voi esim. säikähtää, pidän toki mielihyvin naaman poissa nokan tieltä. Mua kerran melki kunnolla.