Meillä on vihreä potilas. Pari viikkoa sitten pikku – Puha törmäsi lennolla Teoon ja yhteentörmäyksen seurauksena Teolla murtui jalka. Vein Teon eläinlääkärille ja hänelle laitettiin teräspiikki jalkaan ja kipsi päälle. Gisle antoi minulle haasteeksi että Teon pitäisi olla aika hissukseen eikä saisi hurjastella ympäriinsä. Voin kertoa että kakarikeille paikallaolo ei onnistu. Sain lainaksi ihan pikkuruisen matkahäkin jonka pohjan korotin reippaasti, silti Teo kiipeää kaltereissa ja roikkuu häkin katosta pää alaspäin. Maanantaina on sitten kipsin poistopäivä. Vasta sitten selviää josko jalka on käyttökunnossa.
Kesä on näiden kanssa sujunut vauhdikkaasti, en voi muuta sanoa. On aikamoinen vilske kun kaikki neljä lentävät kilpalentoa, syövät kirjoja (Teo pitää puutarhakirjoista, Koru vanhoista perintökirjoista, Iwa tietokirjoista ja Puha syö kaiken muun kirjallisuuden) ja muutenkin pistävät kaiken mullin mallin. Puha on se joka järjestää meille eniten hommia, koska hän todellakin ehtii kaikkialle ja on aina jossain pahanteossa. Korulle iski pesimishuuma alkusyksystä ja hän etsii hyvinkin määrätietoisesti pesäkoloja koska minä en anna hänelle mitään pesäpönttöä koska en aio pesittää niitä. Pojat ovat kaikki hybridejä enkä halua lisätä hybridien määrää ollenkaan.
On ollut jännä seurata koiraiden ja naaraiden käyttäytymiseroja. Siinä missä pojat menee pää edellä vailla päämäärää suunnittelee Koru ensin mihin hän menee ja mitä aikoo tehdä. Pojista minun ei tarvitse olla huolissani koska he eivät malta pysyä hiljaa kun löytävät jonkun jännän kolon tutkittavaksi – äänen perusteella löydän ne aina. Koru on tässäkin hyvin erilainen. Ensinnäkin hänellä on erittäin hiljainen ääni – ihan hento piipitys ja toiseksi hän EI ilmoita mitenkään mistä hän milloinkin löytää kolon. Puolen tunnin sisällä onnistun hyvinkin hukkaamaan hänet pari – kolme kertaa. Neiti menee ihan mahdottomiin koloihin ja kaivautuu kaikkien laatikoiden pohjalle, täysin äänettömänä. Ainoa johtolanka on hiljainen rapsutus kun neiti tekee pesän. Kun olen paikallistanut neidin ja häätänyt hänet näistä ihanista koloista pois saan hyvin mulkoilevan katseen ennen kun neiti vastahakoisesti siirtyy turvallisempaan paikan. Tästä johtuen on perhe syksyn mittaan oppinut että kaikki kaapinovet ja laatikostot suljetaan huolellisesti ennen kun lintuja päästetään häkistä pois. Kukaan ei myöskään istu varomattomasti mihinkään lintujen ollessa vapaana.
Koru ja Daltonit (miinus Teo) pääsivätkin esiintymään mökkiviikonlopussa ja ottivat ilon irti Sannitan helmiarattien kanssa. Leirikeskuksen lentotilassa pyyhittiin huolellisesti kaikki pölyt lampuista ja verhotangoista. Puha ja Pele pääsivätkin vähän raksahommiin ja korjasivat verhotangot antaumuksella. He tekivät myös tuttavuutta kaikkien lintujen kanssa, vaikka he eivät aina olleet tervetulleita muiden ruokakupeille. Iwa kävi päättäväisesti lähes jokaisen häkin ruokakupeilla koska muiden ruuat ovat aina paremmat kuin omat!
