Meidän jakoilla on ihan omituisia pelkoja ja mielenkiinnon kohteita. Nuorempi pelkää sormia ja kädelle tullessaan ei suostu siirtymään sormien päälle. Sormet ovat kuitenkin varsin ihanat, jos sormien välissä on pienikin namin murunen tai mikäli niillä rapsutetaan. Vanhempi jako pelkää kaikkea pajusta tehtyjä juttuja, ihan jo pelkkää pientä tikkuakin. Samoin kuorimaton puunpala aiheuttaa kauhistusta vaikka orret ovat ihan samaa materiaalia (ja ovat kuorimattomia). Tuo vanhempi yleensä pelkää kaikkea uutta, joten uudet lelut tarjotaan aika pitkällä aikavälillä. Kuitenkin tuo samainen lintu änkee itsensä kaikkiin pimeisiin paikkoihin, kuten kaappeihin, sohvan alle ja viimeisin villitys on vaatenaulakko. Siellä se usein piileksii takkien seassa ja kolina vaan kuuluu, kun tyhjät henkarit viskotaan lattialle.
Välillä ihan päätä särkee kun yritän ymmärtää näiden logiikkaa

Vielä en ole löytänyt niitä yhteisiä nimittäjiä, mitkä määrittelevät asiat tai esineet joko käsittämättömän ihanaksi tai järkyttävän kamalaksi.