Käytiin eläinlääkärillä sitten heti seuraavana päivänä. Sanoi, että liittyy sulkasatoon (joka oli kiivaimmillaan tuossa vuodenvaihteessa) ja että jotkut kasvavat uudet sulat aiheuttavat kirvelyä ja muuta ärsytystä siipeen, siksi Otto repii sitä. Ei löytänyt mitään sellaista sulantynkää, jonka olisi voinut poistaa, joka olisi ollut jotenkin tukkona uusien kasvulle. Leikkasi toiveestani rispaantuneet sulantyngät ihan lyhyiksi, koska ne ainakin selvästi osuivat ikävästi kylkeen ja Otto piti siipeä vähän etäällä vartalosta. Nyt pitäisi kovasti suihkutella lintua ja ihan märäksi, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, koska tuo ei halua kylpeä kuin suunnilleen 2 viikon välein, ja sehän ei kastu, jos ei se halua. Päivittäin pitäisi kerran tai kaksi laittaa aloe vera -suihketta siipeen rauhoittamaan kutinaa ja kirvelyä ja pehmentämään ihoa. Soother topical spray on nyt käytössä, mutta senkin suihkuttaminen on hankalaa, koska Otto pelkää pulloa ja yrittää hyökkäillä sitä kohti, jolloin naama on aina ensin tulossa eteen suihkuttaessa. Kiinni ottaminen ja pitäminen ei tule kysymykseen, ei anna myöskään koskea siipiinsä. En haluaisi stressata lintua enempää. Jos Otto jatkaa siiven repimistä, sille voisi sitten laittaa kaulurin siksi aikaa, kunnes uudet sulat ovat kasvaneet. Sekin on huono vaihtoehto, koska se stressaa lintua ja se saattaa aloittaa repimisen uudelleen heti kun kaulurin poistaa.
No sitten tuli erilaisia psyykkisiä syitä, mitä voisi olla kyseessä, mm seksuaalinen turhautuminen. Eläinlääkäri sanoi, että nyt kun se on sukukypsä, tätä ongelmaa voi tulla. Ottohan on 9-vuotias koiras, eli ollut sukukypsä jo muutamia vuosia, ja se on yrittänyt paritella kanssani suunnilleen yhtä kauan. En ole antanut sen tehdä sitä eikä siitä ole aikoihin seurannut mitään kummempaa. Alkuaikoina se tuli aggressiiviseksi ja hyökkäili noissa yhteyksissä, mutta silloin tyhmyyksissäni annoin sen kihnutella, ja varmaan sitä turhautumista tuli silloin. Nyt ei ole pariin vuoteen ollut mitään aggressiivisuusongelmaa, on poika päässyt pahimmista murrosiän höyryistä jo. Joka tapauksessa eläinlääkärin mielestä kannattaisi hillitä tätä paritteluintoa (kuten ongelmamunijoiden munintaakin) kurjistamalla olosuhteita. Enemmän pimeää, esim Oton voisi pitää pienessä matkahäkissä muista linnuista erillään vaikka kellarissa vähin virikkein ja vähemmällä valolla. Siemenet kokonaan pois ja pelleteille. Ottohan ei ole tähän mennessä suostunut syömään mitään pellettejä. Tähän sanoin kyllä, että jos Oton eristän kaikesta syrjään pieneen tilaan, kun sen häkki on nyt olohuoneessa ja vapaana ollessaan se saa liikkua melkein koko talossa, niin saan sille aikaiseksi vain stressin ja se alkaa takuulla oikeasti nyppiä. Tässä suhteessa siis jatkan entisillä linjoilla. Iso häkki virikkeineen pysyy entisessä paikassa ja Otto saa olla vapaana sen 3-6 tuntia päivästä riippuen. Se on raukka nytkin niin hämillään tilanteesta, kun lentäminen ei onnistu. Eilen se repi vielä pari sulkaa irti siivestä (siis niin, että tynkä jäi siipeen ja irronneet sulat ovat repaleisia) ja on nyt täysin lentokyvytön. Ymmärrettävästi sen on vaikea tajuta, ettei se pääsekään lentämällä paikasta toiseen, yrittää kyllä ja mätkähtää lattialle tai milloin mihinkin. Vaarallista on siis tällä hetkellä pojan elo, ja nyt täytyykin yrittää vahtia, ettei se pääse satuttamaan itseään. Tänään ei ole siivestä lähtenyt mitään lisää. Olen nyt vaihtanut heti aamusta häkin pohjapaperit, joten on helppo nähdä, tuleeko lisää tuhoa.
Ja kerrottakoon tässä, että vaikka kyseinen eläinlääkäri on linnuista paljon tietävä ja osaava, niin hänen mielesään mm papukaijan oikea paikka on mahdollisimman matalalla, häkki lattianrajassa, ettei lintu ala dominoivaksi...
