papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.


Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #480 : 08.03.14 - klo:16:24:12 »
Miss Koponen on kotonaan tottunut nukkumaan häkin päällä, mutta hoidossa ollessaan katsoin paremmaksi häkin sisällä. (Lintu oli hoidossa 3 kk) Kuulemani mukaisesti nokasta tulee herkästi, mutta ei koskaan minulle. Olkapäällä oli paras paikka viettää yhteistä laatuaikaa. Pieni riski siinä oli, mutta kannatti ottaa. Molemminpuolisen luottamuksen saavuttaminen vaatii paljon työtä, aikaa ja vaivaa. Minulla on ollut mahdollisuus, koska elän yksin ja muita lintuja tai kotieläimiä ei juuri nyt ole. Yksi mikä tulee mieleen, että niinkuin ihmisten kemiat eivät joskus kohtaa, samoin on eläimilläkin. Toisaalta eläimet ja erityisesti linnut kyllä aika herkästi vaistoavat heti, jos jollakin ihmisellä on  "piittaamaton, dominoiva ja itsekäs asenne." Eli nokasta tulee. Sitä saa mitä tilaa. Minulla on ollut vaikeitakin "ongelma" lintuja, mutta yhteinen sävel on aina löytynyt. Joskus ulkopuolinen saattaa nähdä ongelman syyn helpommin, kun lintu on pois normaali ympäristöstä. Ikäänkuin lomalla. Suosittelen kaikille ongelmalinnuille pientä "muuttomatkaa" silloin tällöin jonkin "lintukuiskaajan" pakeille. Saattaa höyhentenkin nyppiminen yms. ongelmat unohtua matkan varrelle.
KaijaKoo

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #481 : 24.04.14 - klo:12:03:17 »
En tiedä kuka meidän senegalin on kouluttanut, mutta  oli mielenkiintoista havaita linnun ymmärtävän täydellisesti ruotsinkielisen Nej sanan.  Se lopettaa oitis kielletyn asian ja sen silmissä on hetken mietteliäs katse.
Senegalit Helga ja Harald, sekä naamiokaajaiset Viivi, Wesley, Roope ja Kerttu.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #482 : 09.05.14 - klo:04:33:38 »
NO HUH HUH! 33 sivua tuli tässä lukaistua, mitä nyt töiden jälkeen päivisin ehdin, taisi viikko vierähtää koko topiciin! Olen todella onnellinen siitä, että olen kiinnostunut linnuista nyt, enkä 10v sitten. Aika mielenkiintoista luettavaa, tosin välillä turhan puuduttavaa, ärsyttäviä pikku seikkoja jäi vaivaamaan. Kauheaa puolustelua ja hyssyttelyä: "..en tarkoita tätä henk.kohtaisesti, mutta..", sitten hyvin kärkkäitä viestejä puolin ja toisin. Turhaa jankuttamista ja toisten kirjoituksista väkisin virheiden etsintää. Minusta ainakin "aikalisä" (time out) on helv*** hyvä keksintö kun omasta näkökulmasta mietin. En ole ikinä opiskelemalla opiskellut koulutus metodeja, muuten kuin mitä netistä lukenut ja etsinyt tietoa koirista. Kaikki nuo positiiviset ja negatiiviset vahvistamiset ja vahvistamattomuudet on minulle täyttä utopiaa. En ole kirjaviisas ja hyvin teknisten tekstien esim. asiakirjojen lukeminen tuottaa suurta hankaluutta, kaikki poliittiset sanojen vääntelyt ym. menee aivan yli hilseen. Mutta ihmiset jotka työkseen kirjoittavat tai lukevat tms. paljon, pitävät näitä itsestään selvyyksinä, minulle tuollainen "asia teksti" ei jää mieleen ja lukeminen on todella hidasta, joka sanan miettimistä, mitä tämä tarkoittaa.. En ole mitenkään ADHD tai muuten vajaa älyinen, normaalisti luen ja kirjoitan, eikä minulla ole lukihäiriötä, mutta luulen että kovin moni voi samaistua tähän. Tähän vedoten "time out" on minulle suuri helpotus, koska pystyn helposti yhdistämään nimen koulutustyyliin! -Kiitos siitä

Jossain kohtaa oli viestiä ettei lapsia voi opettaa olemaan linnun kanssa nätisti. Kyllä voi! Lapset ei ole tyhmiä vaikka aikuiset monesti viisaampana näin olettavat. Omia lapsia minulla ei ole, mutta sisaruksilla useita eri ikäisiä ja kyllä ne oppii jos opettaa. Jos tulee joku esim. riitatilanne lasten kesken ja joku lapsista saa "raivarin" ja suuttuu pahasti jostain, menen katsomaan mikä on ja käsken riehujan omaan huoneeseensa rauhoittumaan jos ei osaa olla nätisi. Kun rauhoittuu menen kyykkyyn lapsen tasolle ja keskustellaan asia läpi mistä se lähti ja mihin se johti, miksi oli riehuttava. Aikuisena voin sitten järkeillä kuka on tehnyt väärin ja neuvotella tilanteen niin ettei enään tehdä väärin. Mun mielestä kaikki tilanteet pitäisi käydä lapsen kanssa rauhallisesi läpi, ei huudeta jostain sohvan pohjalta, vaan mennään katsomaan tai pyydetään lapsi luokse ja heti käsitellä asia mitä on tehty ja miksi. Ite olen aina sanonut näiden tilanteiden päälle että "Jos te olette tuhmia, minäkin olen tuhma teille. Jos te olette ilkeitä, minäkin olen ilkeä. Jos olette kiltisti ja nätisti, minäkin olen teille ja tehdään yhdessä jotain kivaa tms." Ja on tepsinyt aina. Tiedän että on eri asia onko ulkopuolinen tai vanhempi, mutta lapset eivät ole tyhmiä. Yhdesti olen joutunut radikaalisti toimimaan kun eräs poika kiusasi herkästi kiihtyvää koiraani, eikä uskonut kieltoja vaikka kuinka puhuttiin asia. Tämä taputteli rajusti koiraa selkään, päähän kylkiin, otti hännästä ja korvista kiinni ym. sitten kun sain tarpeekseni menin pojan luo ja aloin taputella poikaa napakasti kuten hänkin oli koiralle tehnyt. Taputin naamaa ja selkää ja kylkiä, lopulta poika huusi että "lopeta", silloin kysyin tältä että "oliko sinusta tämä mukavaa" ja poika vastasi että "ei", johon taas vastasin että "miltä koirasta tuntuu kun teet noin sille?"... Tämän jälkeen ei koskaan enään kiusannut koiraa. Mutta katsokaa Super nanny -ohjelmaa, siinä on tosi hyviä kasvatus vinkkejä lapsille. Alempana lisää tuosta koirasta, eli koin tärkeäksi että tätä koiraa ei tule kiusata missään tilanteessa..

Tähän Millan asiaan, hällä on kyllä ronskit koulutus otteen ja joissain tapauksissa voisi päästä paljon pehmeämmin etenemään. Pakko tunnustaa että olen varmaan katsonut lähes jokaisen jakson tätä sarjaa ja kirjoja omistan myös. Minun mielestä siellä on paljon sellaisia hyviä vinkkejä, eikä kaikki ole pelkkää "hakkaamista" tms. Mutta ottakaa huomioon se että Millanilla on satoja entisiä aggressiivisiä koiria, joiden koulutus ei varmasti ole ollut helppoa. Mutta eniten minua naurattaa ohjelmissa esiintyvät kädettömät omistajat jotka eivät vie koiriaan edes lenkille! Tai raivopää chihuahuita! En kyllä tässä lähde Millanin metodeja ylistämään enkä alistamaan, mutta oikeanlaisella suodattimella sieltä saa hyviäkin vinkkejä, kuten että pitää itse olla rauhallisen varma ja perusasiat että koira tarvii liikuntaa sekä kuria, eikä lääpitä sitä pilalle. Voisin jopa sanoa että olisin ollut kusessa nykyisen koirani kanssa jos en olisi ohjelmia katsonut. Minulle tuli 1v kodinvaihtaja alle vuosi takaperin, kaikki meni hyvin kunnes koira teki jotain mistä sitä piti kieltää, murisi ja näytti hampaita mulle ja lopulta kävi päälle. Ei siis hullunraivolla, mutta puri kuitenkin ja kun en antanut periksi, silloin otettiin yhteen kunnolla. Aika moiset matsit otettiin alkuaikoina ja tuo koira piti minua aivan luuserina ja täytetä nollana. Olen aina ollut koirille se "auktoriteetti" ja mieheni "lälly", eli minua uskovat kun kiellän, miestä ei vaikka kuinka kieltää. Nyt kävikin niin että ilmeisesti edellisessä kodissa asiat oli toisin päin ja koira piti minua naisena aivan hulluna kun tulin sitä kieltämään, miestäni uskoi kun kielsi, muttei minua. Ja aina sai raivarit kun menin kieltämään, pakko oli ottaa koira vaan ronskisti kiinni ja maahan ennen kuin veri lentää tai luita murtuu, pidellä siinä niin kauan että rauhoittuu. Yritettiin liikunnalla saada koiran kierroksia alas (oli hyper aktiivinen), mutta kävikin ilmi että liikunta vain lisäsi kierroksia. Lopulta minimaaliset lenkit, jääkausi, osittainen eristys ja täysin huomioimatta jättäminen oli ratkaisu ja nämä satunnaiset painit. Nyt alle vuosi tapahtumista on kuin eri koira, kiihtyy yhä herkästi rajuihin leikkeihin, mutta pikkuhiljaa edistytään ja ikää tulee niin alkaa rauhoittua. Mutta periksi en koskaan antanut ja nyt olen koiran silmissä paikkani ansainnut (ei mitään laumanjohtaja sontaa!) ja ollaan erittäin läheiset, totellaan kun kielletään ym. Hirveä remmirähjääjä oli myös, mutta nykyään kävelee nätisti hihnassa ja vain vinkuu ohitetuille koirille. Toinen koirani oli myös kodin vaihtaja, stressasi paljon ja kaikesta, lenkillä pelästyi kerran tutulle lenkkipolulle ilmestynyttä betoniporsasta. Koira oli irti, otin sen kiinni ja reippaasti hihnan kanssa mentiin esteen ohi pari kertaa ja vein koiran esteen luo, pyristeli varoen ensin vastaan, mutta suostui matkaani ja näin saatiin yhtäkkiä ilmestynyt pelko pois päiväjärjestyksestä samantien, eikä jääty potemaan sitä pelkoa pidempään. Minusta pelon ilmetessä on erityisen tärkeää viedä koira heti sen kohteen luo ja saada se pelko heti pois, eikä jäädä kasvattamaan sitä, niin kuin siinä Millanin uima-allas pelossa oli käynyt. Ja jos koira pelästyy jotain, ihmisen pitää olla rauhallinen AINA, johon koira voi tukeutua, jos ihminen pelästyy, koira pelästyy vielä enemmän.

Mutta aikani loppuu, täytyy jatkaa joskus toisten jos tulee mieleen jotain lisättävää, ja tähän pakollinen: En tarkoita tätä henkilökohtaisesti kenellekkään, ei saa suuttua, toin vain oman näkökantani esille.  ;D
Kirsi

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #483 : 09.05.14 - klo:13:51:09 »
Minä olen tällainen vähän vajaaälyinen ADD (en loukkaantunut, huvitti vain). Minulle positiivisen koulutuksen termit aukenivat vasta kun olin kolmatta kertaa Barbaran seminaarissa, ja tuntuu, että vasta nyt alan osata soveltaa. Minulla on kiinanharjakoira, jota olen kouluttanut samalla tavalla kuin lintuja, koska se on ollut arka nössö ja mennyt ihan lukkoon kovemmasta äänestäkin.

Kannattaa varmaan ottaa selvää erilaisista koulutuskeinoista, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. Itse ainakin olen skeptinen, varsinkin auktoriteettien kanssa, ja haluan itse ajatella ja kokeilla. Positiivnen koulutus, vaikka se onkin ällö termi, näyttää vain toimivan todella hyvin.
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #484 : 10.05.14 - klo:00:58:44 »
Vähän ehkä sekava tai vailla punaista lankaa tuo kirjoitukseni, kun kiireessä kirjoitin noinkin pitkään aiheeseen mieleen jääneitä juttuja. Mutta koska koirat vedettiin tuohon, oli siihenkin pakko jotain laittaa. Ja juuri ettei eri lajeja voi oikein keskenään verrata. Mutta koukkunokkiin palatakseni tämä oli mielenkiintoinen aihe, hyvine kuin pahoinekin puolineen. Näitä lukiessani menin jotenkin hämilleni kuinka yritetään pos.koulutusta kukkahatuttaa, mutta ilmeisesti jotkut ei vain halua yrittää ymmärtää ja ovat niin juurtuneita vanhaan tyyliin, mutta eihän se minun asia ole. Erittäin hyviä konkreettisia kokemuksia/näkemyksiä tullut joita on helppo soveltaa eteenpäin. Myöskin esimerkkejä miten ei kannata tehdä. Minulle nämä ovat tärkeämpiä kuin viralliset termit ja pystyn käsittämään asiat paremmin. Tänään juuri luin toisessa aiheessa olleet pitkät selitykset näille termeille ja yritin todella keskittyä ja sisäistää asiat, mutta enään en muista niistä mitään! ;D Olen käytännön ihminen enkä tykkää 'koulun penkeissä istumisesta', voisin verrata tuota asia tekstiä esim. englannin lukemiseen. Ymmärrän, mutta vaatii paljon keskittymistä ja kohta asia jo unohtuukin.. Tosin mielenkiintoisesta aiheesta ahmin tietoa minkä ehdin, eikä loppua näy. Minusta on hienoa että on olemassa tällainen oikeiden ihmisten reaaliaikainen tietoverkosto tukena avun ja tiedon puutteessa! Ja luulen että tätä kautta voi oppia myös koiralle pehmeämpiä koulutus menetelmiä sekä kärsivällisyyttä. :)
Kirsi

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #485 : 10.05.14 - klo:20:00:11 »
Eivät ne minullekaan lukemalla aukea, minun pitää itse miettiä asia ja päästä kokeilemaan.  :)
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Vs: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #486 : 23.02.16 - klo:20:53:25 »
Huh! Johan olikin urakka. Luin läpi näitä koulutukseen ja lintujen käytökseen liittyviä topikkeja muutaman tunnin. Toki tauotettuna lasten toimesta. Romaania pukkaa:

Aihe on aina ajankohtainen ja taas tänään saadessani Urholta kunnon löylytyksen ajattelin lukaista muiden ajatuksia/kokemuksia lintujen agressiivisesta/ haastavasta käytöksestä ja koulutuksesta ylipäätään.
Tuolla jossain mietittiin eri lajien puruvoimaa ja nokan tuottamia kipu kokemuksia. Amatsonin kohdalla voin viime keväisestä kokemuksesta sanoa, että nokan leikkuupinnan kokoisen palan milliä vaille irtoaminen korvan ylälaidan rustosta sattuu
todellakin enemmän kuin mikään muu lävistys ikinä!
Eikä ollut mieluisa kokemus tämän päiväinen isku sarja niskaankaan, joista viimeisin tosiaan osui ja upposi. Ketä kiinnostaa kokea miltä se tuntuu niin voi ottaa kuorimaveitsen ja pistää sen niskaansa n.1cm:n syvyyteen... En tosin suosittele.

Näiden kahden amatsonin, varsinkin Urhon, kanssa eläessäni tämän kolme vuotta en voi käsittää, että joku estäisi kädellään lintua tekemästä jotain kiellettyä. Toisaalta katselen kateellisena myös niitä omistajia joiden linnut antautuivat rapsuteltaviksi. Ei onnistu meillä. Oikein hyvänä päivänä voin hipaista Urhoa keveästi jalasta tai päälaelta. Mikä yllättävää alkuun hyvin ujo Nilo antautuu nykyisellään kosketteluun vähän enemmänkin ja alkoi vuosi sitten lentää ja viihtyä miun olallakin!!

Vaan ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin vai miten meni..?
Samaan aikaan Urhon käytös miuta kohtaan muuttui ja ajoittain se on hyvinkin agressiivinen suhteessa minuun.
Tuo eka puaraisu vuosi sitten tapahtui niin, että Nilo istui miun olalla ja Urho tuli lentäen seuraksi. tai niin mie luulin. Samalla hetkellä, kun sen jalat tapasi miun olkaan se iski voimalla kiinni korvaan. Hetken purtuaan lähti molemmat linnut lentäen häkilleen. Tuo tuli aivan puista niin en ehtinyt reagoida siihen ollenkaan. Ja sitten, kun tajusin tilanteen en voinut yhtään keskittyä lintuihin vaan piti saada verenvuoto tyrehdytettyä. Jossain välissä Urho oli rauhoittunut ja sain molemmat häkkiin siksi aikaa, kun liimautin korvani terveyskeskuksessa.
Tuosta alkoikin Urhon ja miun "taisto" joka on nyt kestänyt vuoden. Ihan omaan intuitioon pohjaten kyykistyin sen tarjotessa uhkaavin elkein olalle. Paha, paha! Urho lämpeni siitä entisestään. Ei olisi käynyt mielessäkään tarttu anokkaan kiinni tai estellä lintuä käsin. Mie tartteen miun sormia ja muitakin ulokkeita vielä...
Lopulta päädyttiin pitämään linnut eri aikaan irti. Silloin Urholla ei ollut/ole mitään ongelmaa olla miunkaan seurassa. Päinvastoin. Alkuun kuljin tosin sisällä paksu huppari päällä ja pipo päässä.
Häkkiin saaminen olikin sitten eriasia... Urho alkoi leiskahdella jo metrin päässä häkistä ja aiemmin pyynnöstä häkkiin mennyt lintu ei mennyt sinne muuten kuin kepillä viemällä. Vuosi tässä tehtiin töitä myös miun ja Urhon paremman suhteen eteen. Ja tasan en ole käyttänyt mitään linnulle negatiivisia keinoja. Tietoisesti. Niitä tiedostamattomiakin yritän saada kiinni.
Viime viikonloppuna päästiin molemmat linnut irti ja kaikki meni loistavasti. Toki Urho leimahteli (kevättä rinnassa?), mutta siitä selvittiin antamalla sille tilaa.

Tänään Urho sitten iski jälleen. Linnut olivat irti aamusta alkaen monta tuntia ongelmitta ja molemmat istuivat miun olalla. Urho välillä myös mieheni olalla ja tutki tapansa mukaan kukkia jne. Kävin vessassa lintuen nuokkuessa keinussaan ja isännän selaillessa puhelintaan siinä vieressä. Paha, paha!!
Samalla hetkellä, kun sain vessan oven auki ulos tullessani Urho lensi miuta kohti ja vaistomaisesti tarjosin sille käsivartta laskeutumista varten. Joo, ei kovin fiksua katsomatta kuka sieltä tulee ja millä asenteella. Siitäpä Urho syöksyi juosten siivet levällään ja raivoisasti suhisten suoraan kiinni niskaani. Oli siinä kuulkaa tekemistä, että sain pidettyä itseni tyynen rauhallisena, kun lintu roikkui kiinni lihassa. Hammastapurren odottelin milloinka ote irtoaa. Ja irtosihan se. Urho siirtyi olalle alkoi lauhtua ja totesi ykskantaan herttaisesti:"Juu-u." Loppu päivä meni taas ihan normaalisti ja Urho hengaili Nilon kanssa miun oallla ja keinussa, kunnes äsken pyysin menemään häkkiin. Nilo meni itse kuten aina. Urhon vein häkin viereen käsivarrella ja palkitsin ruhtinaallisesti sen kiivetessä häkkiin sisälle tyynen rauhallisena! Siellä ne ovat nyt molemmat ilta kujerruksillaan.

Ja mie puolestani.
Mie täällä mietin miten en näe niitä asioita joista tuo kuumakalle milloinkin leiskahtaa?
Miksi se leiskahdus kohdistuu oikeastaan vain minuun?
Mikä niissä tilanteissa jää miulta huomaatatta?
Onko se pointti just siinä, että en huomaa? Olen omissa ajatuksisani enkä huomioi..?

Eteenpäin sanoi mummo hangessa.
Kaijan nokka niskassa.
Positiivisesti vahvistamalla.





Vs: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #487 : 26.02.16 - klo:13:56:08 »
Oivaa mietintää, noin sitä saa omia ajatuksia jäsenneltyä! :)

Valitettavasti joillain linnuilla syyt kuumenemiseen ja lopulta hyökkäykseen voivat olla mysteerin peitossa. Tai miksi juuri tietty ihminen on aina kohteena ja toinen saa olla rauhassa...

Nämä on varmaan ikivanhoja vinkkejä sinulle, mutta pakko toistaa, josko niissä olisi edes jotain uutta joka voisi teidän arkea helpottaa:
- Onhan linnuilla tasainen 12-12h unirytmi, joka toteutuu aina samaan aikaan, päivä kirkkaana ja yö pimeänä?
- Onhan linnuilla tasapainoinen, lajityypillinen ruokavalio, joka ei sisällä liikaa rasvaa?
- Eihän linnuilla ole mitään paikkaa, mihin ne pääsisivät leikkimään pesää, esim. leluina pahvilaatikoita, pohjapapereiden alle, huonekalujen alle, tai vaikka sohvatyynyjen rakoon?

Hyvä että mietit, koska huomaamattaan ihminenkin voi käyttää pakotteita ja dominointia, vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Heikompia eläimiä on niin helppo vahingossa pakottaa. :-\ Harmi että häkkiin meno vapaaehtoisesti on hankaloittunut, koska itse häkkiin kipuava lintu on se ihanne, silloin se menee sinne todella vapaaehtoisesti. Kepillä (tai kädellä) viedessä voi olla mahdollisuus, että lintu ei haluaisi mennä häkkiin, mutta on muussa mielentilassa eikä välttämättä väistä häkkiin laittoa vaikka oikeasti haluaisikin.

Yksi, mikä voisi vähentää puremia on, että lintu ei saa tulla ihmisen kosketusetäisyydelle muuten kuin pyytäessä. Onhan se tietty ihana tunne, kun lintu tulee vapaaehtoisesti luokse ja on kiinnostunut ihmisestä, mutta jotkut linnut oppivat hyvin läheisriippuvaisiksi näin, ja roikkuisivat aina mukana jos ne saisivat päättää. Tämän vuoksi osa omistajista opettaakin linnuille, että ne eivät ole tervetulleita olkapäälle, päähän tai kädelle kuin ainoastaan pyydettäessä. Kaikilla linnuilla ei ole edes mitään aggression merkkejä, omistajia on vain alkanut ärsyttämään linnun iänkaikkinen mukanaroikkuminen (joka voi myös johtaa vaaratilanteisiin).

Olisiko mitään ideaa, jos teidänkin taloudessanne otettaisi puremien välttämiseksi linnuille kielto tulla ihmisen päälle ilman pyyntöä? Tällöin omistaja voi ehtiä tulkitsemaan linnun mielentilaa ennen kuin se lähtee liikkeelle, ja täten pyytää lintua tulemaan luo vain kun se vaikuttaa rauhalliselta ja säyseältä. Vaarapuolena voi omasta mielestäni kyllä sitten olla, että koska kädelle/olalle pääsystä tulee "harvinaista herkkua", se voi kuumentaa lintua niin innostuksiin, että kädelle pääseminen on niin jännää, että se voi purkautua aggressiona. Pitäisi kuitenkin löytää se kultainen keskitie, että lintu saa hengata lähellä ihmistä, mutta kädelle se saa tulla vain kun pyydetään. Tässä on tietty oma kouluttamisensa, jos linnut ovat tottuneet, että ne saavat tulla luo koska vain haluavat...

Yksi keino olisi, että yrittää pitää kirjaa kerroista, milloin lintu on päässyt puremaan. Mitä tapahtui sitä ennen, välittömästi ennen ja sen aikana, josko omista muistiinpanoista löytyisi jokin yhdistävä tekijä, jonka avulla tajuaisi, mikä linnun saa kuumenemaan niin pahasti...

Voimia tilanteen kanssa ja toivotaan teille sopuisaa yhdessäeloa!

Vs: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #488 : 13.03.16 - klo:11:57:32 »
Meillä aiheutti hepulin mun uudet lahjasukat, missä on pieni raita pinkkiä. Nostin siis jalat sohvalle näkyviin ja siitä se sitten lähti - eli tuo aiheuttaja voi olla ihmiselle aivan mitätön asia.

Mulla hyvin agressiivisen linnun käytös parani huomattavasti temppukoulutuksen avulla. Eli pidin koulutushetken melkein joka päivä sen kanssa. Kyseessä oli siis aivan merkityksettömät temput kuten tavaran nouto, pikkuesineiden lajittelu erilaisiin purkkeihin yms. mutta selvästi tuo ajatustyö vei energiaa niin paljon, että se vaikutti linnun rauhoittumiseen. Myös "aarteista luopuminen" (toi minulle käteen jonkun lelun ja sai palkan) lievitti oman häkin puolustamista ja agressiivista käytöstä esim. ruokakuppien käsittelya kohtaan.