NO HUH HUH! 33 sivua tuli tässä lukaistua, mitä nyt töiden jälkeen päivisin ehdin, taisi viikko vierähtää koko topiciin! Olen todella onnellinen siitä, että olen kiinnostunut linnuista nyt, enkä 10v sitten. Aika mielenkiintoista luettavaa, tosin välillä turhan puuduttavaa, ärsyttäviä pikku seikkoja jäi vaivaamaan. Kauheaa puolustelua ja hyssyttelyä: "..en tarkoita tätä henk.kohtaisesti, mutta..", sitten hyvin kärkkäitä viestejä puolin ja toisin. Turhaa jankuttamista ja toisten kirjoituksista väkisin virheiden etsintää. Minusta ainakin "aikalisä" (time out) on helv*** hyvä keksintö kun omasta näkökulmasta mietin. En ole ikinä opiskelemalla opiskellut koulutus metodeja, muuten kuin mitä netistä lukenut ja etsinyt tietoa koirista. Kaikki nuo positiiviset ja negatiiviset vahvistamiset ja vahvistamattomuudet on minulle täyttä utopiaa. En ole kirjaviisas ja hyvin teknisten tekstien esim. asiakirjojen lukeminen tuottaa suurta hankaluutta, kaikki poliittiset sanojen vääntelyt ym. menee aivan yli hilseen. Mutta ihmiset jotka työkseen kirjoittavat tai lukevat tms. paljon, pitävät näitä itsestään selvyyksinä, minulle tuollainen "asia teksti" ei jää mieleen ja lukeminen on todella hidasta, joka sanan miettimistä, mitä tämä tarkoittaa.. En ole mitenkään ADHD tai muuten vajaa älyinen, normaalisti luen ja kirjoitan, eikä minulla ole lukihäiriötä, mutta luulen että kovin moni voi samaistua tähän. Tähän vedoten "time out" on minulle suuri helpotus, koska pystyn helposti yhdistämään nimen koulutustyyliin! -Kiitos siitä
Jossain kohtaa oli viestiä ettei lapsia voi opettaa olemaan linnun kanssa nätisti. Kyllä voi! Lapset ei ole tyhmiä vaikka aikuiset monesti viisaampana näin olettavat. Omia lapsia minulla ei ole, mutta sisaruksilla useita eri ikäisiä ja kyllä ne oppii jos opettaa. Jos tulee joku esim. riitatilanne lasten kesken ja joku lapsista saa "raivarin" ja suuttuu pahasti jostain, menen katsomaan mikä on ja käsken riehujan omaan huoneeseensa rauhoittumaan jos ei osaa olla nätisi. Kun rauhoittuu menen kyykkyyn lapsen tasolle ja keskustellaan asia läpi mistä se lähti ja mihin se johti, miksi oli riehuttava. Aikuisena voin sitten järkeillä kuka on tehnyt väärin ja neuvotella tilanteen niin ettei enään tehdä väärin. Mun mielestä kaikki tilanteet pitäisi käydä lapsen kanssa
rauhallisesi läpi, ei huudeta jostain sohvan pohjalta, vaan mennään katsomaan tai pyydetään lapsi luokse ja heti käsitellä asia mitä on tehty ja miksi. Ite olen aina sanonut näiden tilanteiden päälle että "Jos te olette tuhmia, minäkin olen tuhma teille. Jos te olette ilkeitä, minäkin olen ilkeä. Jos olette kiltisti ja nätisti, minäkin olen teille ja tehdään yhdessä jotain kivaa tms." Ja on tepsinyt aina. Tiedän että on eri asia onko ulkopuolinen tai vanhempi, mutta lapset eivät ole tyhmiä. Yhdesti olen joutunut radikaalisti toimimaan kun eräs poika kiusasi herkästi kiihtyvää koiraani, eikä uskonut kieltoja vaikka kuinka puhuttiin asia. Tämä taputteli rajusti koiraa selkään, päähän kylkiin, otti hännästä ja korvista kiinni ym. sitten kun sain tarpeekseni menin pojan luo ja aloin taputella poikaa napakasti kuten hänkin oli koiralle tehnyt. Taputin naamaa ja selkää ja kylkiä, lopulta poika huusi että "lopeta", silloin kysyin tältä että "oliko sinusta tämä mukavaa" ja poika vastasi että "ei", johon taas vastasin että "miltä koirasta tuntuu kun teet noin sille?"... Tämän jälkeen ei koskaan enään kiusannut koiraa. Mutta katsokaa Super nanny -ohjelmaa, siinä on tosi hyviä kasvatus vinkkejä lapsille. Alempana lisää tuosta koirasta, eli koin tärkeäksi että tätä koiraa ei tule kiusata missään tilanteessa..
Tähän Millan asiaan, hällä on kyllä ronskit koulutus otteen ja joissain tapauksissa voisi päästä paljon pehmeämmin etenemään. Pakko tunnustaa että olen varmaan katsonut lähes jokaisen jakson tätä sarjaa ja kirjoja omistan myös. Minun mielestä siellä on paljon sellaisia hyviä vinkkejä, eikä kaikki ole pelkkää "hakkaamista" tms. Mutta ottakaa huomioon se että Millanilla on satoja entisiä aggressiivisiä koiria, joiden koulutus ei varmasti ole ollut helppoa. Mutta eniten minua naurattaa ohjelmissa esiintyvät kädettömät omistajat jotka eivät vie koiriaan edes lenkille! Tai raivopää chihuahuita! En kyllä tässä lähde Millanin metodeja ylistämään enkä alistamaan, mutta oikeanlaisella suodattimella sieltä saa hyviäkin vinkkejä, kuten että pitää itse olla rauhallisen varma ja perusasiat että koira tarvii liikuntaa sekä kuria, eikä lääpitä sitä pilalle. Voisin jopa sanoa että olisin ollut kusessa nykyisen koirani kanssa jos en olisi ohjelmia katsonut. Minulle tuli 1v kodinvaihtaja alle vuosi takaperin, kaikki meni hyvin kunnes koira teki jotain mistä sitä piti kieltää, murisi ja näytti hampaita mulle ja lopulta kävi päälle. Ei siis hullunraivolla, mutta puri kuitenkin ja kun en antanut periksi, silloin otettiin yhteen kunnolla. Aika moiset matsit otettiin alkuaikoina ja tuo koira piti minua aivan luuserina ja täytetä nollana. Olen aina ollut koirille se "auktoriteetti" ja mieheni "lälly", eli minua uskovat kun kiellän, miestä ei vaikka kuinka kieltää. Nyt kävikin niin että ilmeisesti edellisessä kodissa asiat oli toisin päin ja koira piti minua naisena aivan hulluna kun tulin sitä kieltämään, miestäni uskoi kun kielsi, muttei minua. Ja aina sai raivarit kun menin kieltämään, pakko oli ottaa koira vaan ronskisti kiinni ja maahan ennen kuin veri lentää tai luita murtuu, pidellä siinä niin kauan että rauhoittuu. Yritettiin liikunnalla saada koiran kierroksia alas (oli hyper aktiivinen), mutta kävikin ilmi että liikunta vain lisäsi kierroksia. Lopulta minimaaliset lenkit, jääkausi, osittainen eristys ja täysin huomioimatta jättäminen oli ratkaisu ja nämä satunnaiset painit. Nyt alle vuosi tapahtumista on kuin eri koira, kiihtyy yhä herkästi rajuihin leikkeihin, mutta pikkuhiljaa edistytään ja ikää tulee niin alkaa rauhoittua. Mutta periksi en koskaan antanut ja nyt olen koiran silmissä paikkani ansainnut (ei mitään laumanjohtaja sontaa!) ja ollaan erittäin läheiset, totellaan kun kielletään ym. Hirveä remmirähjääjä oli myös, mutta nykyään kävelee nätisti hihnassa ja vain vinkuu ohitetuille koirille. Toinen koirani oli myös kodin vaihtaja, stressasi paljon ja kaikesta, lenkillä pelästyi kerran tutulle lenkkipolulle ilmestynyttä betoniporsasta. Koira oli irti, otin sen kiinni ja reippaasti hihnan kanssa mentiin esteen ohi pari kertaa ja vein koiran esteen luo, pyristeli varoen ensin vastaan, mutta suostui matkaani ja näin saatiin yhtäkkiä ilmestynyt pelko pois päiväjärjestyksestä samantien, eikä jääty potemaan sitä pelkoa pidempään. Minusta pelon ilmetessä on erityisen tärkeää viedä koira heti sen kohteen luo ja saada se pelko heti pois, eikä jäädä kasvattamaan sitä, niin kuin siinä Millanin uima-allas pelossa oli käynyt. Ja jos koira pelästyy jotain, ihmisen pitää olla rauhallinen AINA, johon koira voi tukeutua, jos ihminen pelästyy, koira pelästyy vielä enemmän.
Mutta aikani loppuu, täytyy jatkaa joskus toisten jos tulee mieleen jotain lisättävää, ja tähän pakollinen: En tarkoita tätä henkilökohtaisesti kenellekkään, ei saa suuttua, toin vain oman näkökantani esille.
