papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.


Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #465 : 01.05.12 - klo:22:35:26 »
Wow Kiitos tosi hyvistä vinkeistä! Eiköhän näillä eteenpäin päästä :)
TeraNymphicus's Neitokakadut - Untuvia Kurkussa

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #466 : 01.05.12 - klo:22:54:26 »
Ja kun oppii tuon paikallaan olemisen voit tehdä niin, että laitat pöydälle lasin, lautasen ja haarukan.

Esimerkkitilanne:

Lintu on ständillä. Käyt "syömässä yhden lusikallisen" pöydän ääressä ja kun lintu pysyy ständillä (kiipeily puu tms.) niin käy palkkaamassa. Palaa pöytään ja "syö taas lusikallinen". Kun tämä onnistuu, "syö kaksi",  sitten kolme jne.

Parashan olisi jos teitä olisi aluksi kaksi - toinen "söisi" ja toinen palkkaisi lintua paikallaan olemisesta.
Sitten kun tätä on harjoiteltu tarpeeksi kauan (lyhyitä harjoituksia, muutamia kertoja päivässä) niin sitten voitte jo molemmat siirtyä "syömään" pöydän ääreen ja voitte käydä molemmat vuorotellen palkkaamassa lintua. Näin toinenkin perheenjäsen pääsisi mukaan koulutukseen.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #467 : 10.05.12 - klo:18:57:59 »
Meillä menee jo aika hyvin :) Tera alkaa oppimaan että kun laitan käden sen eteen ja sanon seis, se kävelee pois päin. Kyllä se vielä vähän yrittää lennellä olkapäälle ja tulla hihaa pitkin alas lautaselle. Tätä pitäis vielä saada hiottua jotenkin. En nyt kumminkaan haluias ettei se enään ollenkaan tulisi olkapäälle. Enkä oikein kädellä voi lentoa blockata kun lentää muuten päin kättä ja meinaa tipahtaa.
TeraNymphicus's Neitokakadut - Untuvia Kurkussa

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #468 : 21.11.12 - klo:08:36:20 »
Koska TÄSSÄ ketjussa kävi käsky kirjoittaa tähän osioon, niin vastaanpa sitten tänne  :)

Mielipiteeni perustui siis täysin omaan näkökantaani kyseisen tapauksen väkivallattomuudesta. Tietty sinulla voi olla parempia keinoja opettaa hyökkäävä lintu positiivisesti... Kuulen ne mielelläni. Mitä esim itse teet, jos lintusi hyökkää puolisosi päälle? Niin suurin osa varmaan pitää puolison ja linnun erillään, tai vaihtaa puolisoa, ettei lintu vain saa traumoja.  ;D

Ja kyllä suosin ehdottomasti positiivista vahvistamista kaikkien eläinten kanssa, mutta olen myös käsitellyt paljon sellaisia eläimiä, jotka on jo aikaisemmin "pilattu" väkivallalla tai dominoinnilla. Sellaisten eläinten kanssa voi olla todella vaarallista toimia mitenkään ja voi olla tarpeen saada se vaarallinen käytös pysäytettyä, ennenkuin voi edes harkita positiivista vahvistamista. Jos lintuja ajatellaan, niin vesi ja ruoka on kuitenkin saatava linnulle, vaikka lintu ei sietäisikään ihmistä parinmetrin säteellä häkistä.

Meillä on reilu parikymppinen "kiertolais"-jako, joka on mustasukkainen isännälle minusta ja kävi alkuun isännän päälle aika surutta. Eipä ole tullut mieleen vaihtaa isäntää tai mitenkään pitää noita "ukkojani" erillä toisistaan. Ei ole myöskään tarve sulkea ketään jäähyille, vaihtaa miestä tai näyttää kuka on isäntä, vaikka koirataustan omaan minäkin. Meillä on ollut monia kodinvaihtajia, joista osa selkeästi aggressiivisia tapauksia (nämä siis pääosin dobermanneja, nykyinen isoviiliskin tuli tällaisena ihmistä purreena kodinvaihtajatapauksena - mökkiviikonloppuna papukaijaihmisetkin pääsi näkemään kuinka vaarallinen tämä otus oli  ;D).

Roomaakaan ei rakennettu päivässä, joten tuskin sitä luottamustakaan. Eikä ensimmäisenä rakenneta kattoa, vaan aina aloitetaan sieltä perustuksista. Käytän nyt koirankoulutusta esimerkkinä (vaikka niin ei saisi tehdä): ei sitä koiraakaan opeteta kovassa vietissä heti häiriön alla ja oleteta, että se osaa opettamatta, vaan liikkeelle lähdetään tekniikalla ja perusteilla. Miksi siis papukaijaa, joka toimii puhtaammin viettiensä ja vaistojensa varassa? Varsinkin kun syy-yhteys on hakusessa puhumattakaan luottamuksesta. Ei kai kukaan vie ihmisaggressiivista koiraakaan heti ihmismassan keskelle ja mätä turpaan siellä näyttääkseen kuka on isäntä ja oleta, että asia on sillä korjattu?  ::)

Ihan samaa periaatetta kuin käytöshäiriöisten koirien kanssa olen käyttänyt myös tuon harmaan kanssa. Sille tehdään tilanteissa korvaava toiminto, jonka suoritettuaan se saa palkkion. Papukaijat ovat uskomattoman älykkäitä, joten kyllä ne mieluiten tekevät (ihan kuin koiratkin) jotain sellaista mikä niitä hyödyttää. Opettaminen on liikkeiden osiin pilkkomista, vähitellen häiriötä lisäten, aina positiivista ja linnun eleitä tarkkailevaa. Näin se luottamus kasvaa ja oppimista tapahtuu. Positiivisesti. Aikaa se ehkä vie enemmän, mutta on se sen arvoista.

Edelleen sanon etten ymmärrä miksi mennä siitä mistä aita on matalin. Eläinten kanssa eläessä pitää ottaa huomioon myös niiden hyvinvointi. Ja koulutuksessa myös se itsensä kehittäminen. Kouluttaessa ei opeteta pelkästään eläintä, vaan kehitytään myös itse ja opitaan tuntemaan sen oman elukan pienimmätkin eleet, jotta opitaan reagoimaan ja korjaamaan jo ennen kuin vahinko on sattunut. Siten sitä luottamusta rakennetaan.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #469 : 21.11.12 - klo:09:28:04 »
Meillä on reilu parikymppinen "kiertolais"-jako, joka on mustasukkainen isännälle minusta ja kävi alkuun isännän päälle aika surutta. Eipä ole tullut mieleen vaihtaa isäntää tai mitenkään pitää noita "ukkojani" erillä toisistaan. Ei ole myöskään tarve sulkea ketään jäähyille, vaihtaa miestä tai näyttää kuka on isäntä, vaikka koirataustan omaan minäkin.
Kertoisitko lisää... Kuinka agressiivisesti yritti miehesi päälle? Kuinka monta kertaa pääsi iholle asti? Miten sait hyökkäämiset loppumaan? Mitä mieltä miehesi oli linnusta?
Vaikka jokainen lintu onkin yksilö, niin varmasti monelle olisi apua ihan perusteellisista neuvoista.
Amatsonit, neitsikat, helmikset, siniviirut, tupsut, hanhet, miggikset, kanat ja muut elikot.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #470 : 21.11.12 - klo:09:45:13 »
Pistänpä taas lusikkani tähän soppaan vaikka aina päätän että en... Haluaisin vaan taas muistuttaa että positiivisen vahvistamisen ja dominoinnin ja muun vielä negatiivisemman välissä on paljon sävyjä. Itse haluan toimia aina niinkuin toimisi lajikumppani. Matkin siis tavallaan lintujen käytöstä ja näin olen saanut tässä viimeiset 10v hommat hoitumaan melkoisen kivuttomasti.

Esim tuo lautaselle tuleminen on asia jota meillä ei vaan suvaita (varsinkaan useimmin vapaana olevilta arateilta). Eipä meillä koukkunokat kovin usein siedä toisiaankaan ruokakupilla ja se joka on kupilla tekee toiselle selväksi että odotahan vuoroasi tai painuhan muhokselle. Pieni suhahdus siinä sekunnilla kun lintu on käymässä lautasen antimiin käsiksi tai mahdollisesti kädellä blokkaaminen jos ei väisty... ja ohjaaminen kauemmaksi auttaa oikein mainiosti eikä mitään traumoja synny. Pian riittää pelkkä tuijotus. Kyllähän sitä sitten aina tullaan välillä testaamaan ja vieraiden lautaset varisinkin on helpompaa riistaa, mutta kuitenkin.

Yltiöpositiivisella pelkästään ruokalahjontaan perustuvalla opetuksella on hienoa opettaa temppuja... Siihen se toimii paremmin kuin mikään muu... Mutta arkipäivän perusjutut on vaikea opettaa juuri tuolla mennään muualle ja saat herkun. Ne linnut kun ovat niin pirun fiksuja että tietävät kyllä saavansa herkkuja kun ensin käyvät tekemässä sitä kiellettyä niin sitten siirrytään sinne toiseen paikkaan ja sitten tulee se herkku... ja kun menen uudestaan niin sama kaava toistuu.... Eli olkaa varovaisia miten palkitaan ja varsinkin jos tilanne toistuu usein pitää alkaa miettimään ruokkiiko sittenkin vain sitä väärää käytöstä.

Tässäkin taas jos on pureva tai lentokyvytön lintu kyseessä niin eihän sen kanssa samat asiat käy... Ei missään nimessä käy... Sitten pitää hoitaa asia jollain muulla konstilla... Meilläkin on Tico avo joka ei lennä (paitsi tiiliskiveä) sen kanssa on kaikki tällainen paljon hankalempaa... Onneksi luonne on kultaa eikä kukaan ole mennyt pilaamaan sitä lintua. Hän on rohkea ja hieman silppelin oloinen pakkaus, joka ei vaan tajua että ruokaa ei viedä lautaselta... Hän ei kuitenkaan koskaan ole agressiivinen ja herran voi ohjata pois oman ravintonsa päältä tarpeen tullen.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #471 : 21.11.12 - klo:09:53:36 »
Niin se vielä... että meillä mennään kielletyiltä paikoilta aina orrelle... Orrelle käskynä on petettu tietysti temppuna ja palkintojen kera... Ja se on ollut aina ensimmäinen temppu minkä kukaan täällä oppii... Sen jälkeen kun käsky ja paikka on 100 varmasti tuttuja on alkaneet käskyt toisinaan vihaiseenkin sävyyn soimaan orrelle jos ollaan pahanteossa tai väärässä paikassa... Tai tehdään jotain todella kiellettyä. Meiltä mennään orrelle koiranruuan syömisestä, telkkarin päälle laskeutumisesta ja muutamasta muusta kielletystä paikasta. Meillä myös mennään (lue mentiin) orrelle aina kakkimaan ja siitä tuli palkkio tai kehut... Palkkio tulee myös temppuna tehtävistä orsituksista (lintu on saanut nähdä palkkionsa etukäteen jotta tietää sen olevan tulossa) mutta pahanteosta orrelle lähdetään käskystä ja siitä ei palkkaa heru. Orrella myös pysytään jos ei lupaa poistumiseen anneta... Jos ei pysytä niin mennään takaisin ja odotetaan kunnes vapautus tulee. (jotta tilanne mikä ikinä onkin ollut päällä ehtii rauhoittumaan ja lintu rentoutuu) Hyperaktiivista venkovaa ja kiihtynyttä lintua kun ei ole kovin järkevää mennä härppimään vaan on parempi ohjata se turvalliseen paikkaan ja antaa kierrosten laskea.

Puolison päälle agressiivisesti käyvästä linnusta ja sen koulimisesta en voi sanoa mitään sen parempaa... Meillä oli harmaa joka kiusasi silloista poikakaveriani ja kävi purra jurnauttamassa sitä aina iltaisin. Lintu nimenomaan itse lähestyi ja kävi kylmänviileästi ihoon kiinni. Oli se sitten reisi tai käsi tai mikä tahansa. (pyrki häätämään pois sohvalta ja sängystä tämän miehen) Taustalla oli jotain mystistä mistä emme tienneet. (se ei riippunut pätkääkään siitä olinko itse sohvalla tai edes kotona) Edellisessä kodissa moista käytöstä ei kuulemma ollut, eikä meille tullessa ollut mitään syytä mistä se olisi alkanut. Tämä mies sai myös harmaan usein päähänsä häkkiä siivotessa...
Tämä oli ehkä vähän oudompi agressiivisuuden näyttötapa kun mitä esim amatsonien perinteinen hyökkääminen on... Se pitää tietää mikä käytöksen laukaisee ja pyrkiä totuttamaan lintua siihen tai jos mahdollista niin poistaa laukaiseva asia hetkellisesti tai pidemmäksikin aikaa ennen kun sen taas tuo takaisin. Kun kilahduksia pystyy välttelemään pidemmän aikaa oppii lintu mahdollisesti rauhallisemman elämänasenteen ja kynnys kilahtamiseen saattaisi nousta. Siihen asti kuitenkin on turvallisinta turvata omat rakkainpansa ja keskittyä pohtimaan MIKSI? Aina sitä miksi asiaa ei vaan pysty ratkaisemaan. Pääasia on että ei agressiivista tai potentiaalisesti agressiivista lintua ahdistele, pakota tai dominoi millään tavalla varsinkaan tilanteissa joissa se on kiihtynyt. Helposti kiihtyvä olisi hyvä opettaa kepillä käsiteltäväksi jotta kierrosten noustessa linnun voi ohjata parempaan paikkaan kepillä ja silloin taas se palkitseminen ja keskittymisen ohjaaminen rakentavampaan toimintaan on oikea asia (kunhan kilahdusta ei ole vielä tapahtunut)
« Viimeksi muokattu: 21.11.12 - klo:10:03:53 kirjoittanut kaija »
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #472 : 21.11.12 - klo:11:52:10 »
^ Tuossa juuri niitä hyviä vinkkejä tulikin, tuskin tarvitsee mitään lisätä ;) Tosiaan se syy MIKSI on se avain kaikkeen eikä tässä saa inhimillistää. Sen löytäminen aina ongelmakäytöksissä voi olla aikaa vievää ja vaatii välillä ihmisen oman näkökulman muuttamista ja laajentamista.

Kertoisitko lisää... Kuinka agressiivisesti yritti miehesi päälle? Kuinka monta kertaa pääsi iholle asti? Miten sait hyökkäämiset loppumaan? Mitä mieltä miehesi oli linnusta?
Vaikka jokainen lintu onkin yksilö, niin varmasti monelle olisi apua ihan perusteellisista neuvoista.

Olisikohan Jako louskaissut miestä 3-5 kertaa ensimmäisen vuoden aikana, näistä suurinosa ihan "tappomeiningillä" ja ihan iholle... Pääosin siksi, että mies ei ole osannut lukea lintua tai ei ole yksinkertaisesti huomannut sitä, Jakolla kun on ollut ikävähkö tapa esimerkiksi mennä sohvan alle ja sieltä hyökätä ohikulkevan miehen päälle. Osittain myös siksi, että MINÄ en ole ollut riittävän hereillä enkä päässyt puuttumaan tilanteeseen ennen hyökkäystä. Miehellä ei ole mitään käsitystä eläinten kouluttamisesta, mutta hyvin on tässä meidän kodinvaihtajien keskellä oppinut toistakymmentä vuotta selviämään ja elämään ihan ilman väkivaltaa tai kaapinpaikan näyttämistä kenellekään, pääosin myöntäen aina vian olevan hänessä itsessään, jos jonkun elukan on saanut iholleen. Ja osan syistä otan myös omalle kontolleni. Vika on liki aina ihmisen.

Jakolla tulee kohta kaksi vuotta täyteen tässä perheessä. Viimeinen purema miehelle kesällä täysin siksi, että ei huomannut linnun olevan tietyssä paikassa enkä huomannut minäkään. Meillä mielenkiinto suunnataan pois asiasta jo hyvissä ajoin ja sitä luottamusta rakennetaan edelleen hiljalleen toisen toiminnan kautta. Jako on oppinut viheltämään hyökkäyksen sijaan ja saa siitä palkinnon ;D Näin se samalla ilmoittaa olinpaikkansa ja mies osaa varautua ja minä osaan puuttua tilanteeseen. Varmuus toimimiseen kasvaa joka päivä. Hidas reitti, mutta on ollut sen arvoinen.

Lapsenkin kanssakin opetellaan luoton rakentamista Jakoon. Lapselle kun ehti tulemaan jo pieni kammo puremisesta. Lapsella ja Jakolla on oma juttunsa, jota tekevät ja nykyään lapsi voi siirrättää Jakoa kepillä turvallisesti. Linnun ei tarvitse purra eikä lapsen tarvitse pelätä. En muuten ole edes ajatellut antaa lastakaan pois tai teljetä lintua yksinäisyyteen eikä yhteiselo ole pelkkää lahjontaa tai temputusta...  ::)

Ei tosiaan ole yksiselitteistä tapaa joka toimisi ihan kaikilla ihan kaikissa tilanteissa, sellaisia nettineuvoja en yritä edes antaa. Jokainen eläin on persoona. Aina kuitenkin lähdetään liikkeelle mahdollisimman positiivisesti, riittävän häiriöttömässä tilassa, vastaanottavassa tunnetilassa, riittävän pienin pirstalein. Tärkeää kuitenkin on ettei jää yksin tällaisten ongelmien kanssa, vaan pyytää apua ja näkökulmia saman kokeneilta, siitäkin kiitos tälle aktiiviselle yhdistykselle, josta apua saa tarvittaessa, kun sitä osaa ottaa vastaan. Kun lähtee liikkeelle mahdollisimman positiivisesti, mitään ei häviä eikä ainakaan tee enempää vahinkoa  ;) Eläimet toimivat pitkälle viettiensä ja vaistojensa sekä elämässä opittujen selviytymiskeinojen varassa. Me ihmiset sen sijaan voidaan pitkälti muuttaa tapojamme ja pohtia eri näkökulmia sekä myös oppia uusia menetelmiä ohjata eläinten oppimista. Jos vain haluamme.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #473 : 21.11.12 - klo:12:33:15 »
Ja ilman että elää tai on paaaaljon tekemisissä isompien ja erittäin älykkäiden ja juuri näiden ns. Potentiaalisesti hankalien lajien kanssa, niin ei voi edes ymmärtää mitä ne ongelmat voivat olla tai miten asian kanssa edetä. Esim. neitsikoita pitämällä ei ole hajuakaan mitä on elämä esim amatsonien kanssa.... onhelppo kommentoida ja osin hakea provoakin täällä, mutta kuten olen miljoonakertaa aiemminkin kirjoitellut että esim neitsikan tai undulaatin pito on ihan eri planeetalta kuin vaikka jakon, kakadun, aran tai amatsonin pito. Ja helppo se on asiasta toiseen vääntää vastaan jos oma kokemus aiheesta on nolla vaikka muutoin pitäisi vaikka laumaa norsuja himassa... ja ei eihän ne vuosia harrastaneet ja ne monen montaa ongelmstapausta nähneet ja niiden kanssa touhunneet ja ongelmia ratkoneet  mitään voitietää ja osata...
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #474 : 21.11.12 - klo:12:53:14 »
mites toimitte, kun se ISO ja HURJA lintu sit tulee päälle? Seisotte vain ja otatte mitä ansaitsette, pakenette, vai vahvistatte käytöstä positiivisesti?  ;D

« Viimeksi muokattu: 21.11.12 - klo:14:37:12 kirjoittanut tinttu »
Amatsonit, neitsikat, helmikset, siniviirut, tupsut, hanhet, miggikset, kanat ja muut elikot.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #475 : 21.11.12 - klo:12:59:22 »
No tää tyhmä neitsikoiden pitäjä kysyy lisää, et mites toimitte, kun se ISO ja HURJA lintu sit tulee päälle? Seisotte vain ja otatte mitä ansaitsette, pakenette, vai vahvistatte käytöstä positiivisesti?  ;D

Hmm, hyökkäystilanne ei mielestäni ole koulutustilanne, mikäli lintu on jo niin kiihtynyt, että se ylipäätään tulee päälle. Ennemminkin keskittyisin kouluttamaan lintua silloin kun se malttaa siihen keskittyä, ja itse koulutuksella (ja omalla käyttäytymisellä, eikä pelkästään siis aktiivisella koulutustilanteella vaan jokapäiväisellä arkielämällä) pyrkiä vähentämään tilanteita jossa lintu kokee tarpeelliseksi lähteä hyökkäämään päälle.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #476 : 21.11.12 - klo:13:00:57 »
Lintunen tuo ei vastannut yhtään kysymykseen.
Amatsonit, neitsikat, helmikset, siniviirut, tupsut, hanhet, miggikset, kanat ja muut elikot.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #477 : 21.11.12 - klo:13:14:38 »
No, periaatteessa Lintunen kyllä vastasi: tilanne ei saisi koskaan edes mennä siihen, että lintu tulee päälle, koska jos tulee, on jotain linnun lukemisessa jäänyt huomioimatta, kuten tässä nyt on jo moneen kertaan mm. Fischeri kertonut.

Jos käy niin, että lintu tulee jo päälle, niin eipä siinä vaiheessa enää mitään muuta voi tehdä, kuin pyrkiä rauhoittamaan sekä tilanne, että lintu ja opetella seuraamaan linnun eleitä niin, ettei tarvitse hyökätä.

Mutta näistä jutuista voisi kertoa enemmän esim. Jonne, joka on tehnyt loistavaa työtä Nooan kanssa. Olen itse tuntenut Nooan tosi kauan ja nähnyt sen pahimmassa ja agressiivisimmassa vaiheessaan ja myös sen muuttumisen Jonnen avulla tämän päivän kiltiksi löllykäksi :) eipä edes uskoisi, ellei tietäisi, että kyseessä on sama lintu.

Ei siis kannata sekoittaa koulutusta tilanteeseen, jossa agressiivinen eläin tulee päälle, ei kukaan isolle verenhimoselle koirallekaan mene hyökkäysvaiheessa tuputtamaan nameja, että "rauhotus nyt". Vaan kyse on nimenomaan siitä, että pyritään käsittelyllä siihen, ettei eläimen edes tarvitse tulla päälle, painotus sanalla "tarvitse"  ;)

tinttu
The early bird may get the worm, but the second mouse gets the cheese.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #478 : 21.11.12 - klo:13:48:52 »
Just. Mä ymmärsin kyllä edelliseen topiikkiin tulleet vastaukset siihen malliin, että se lintu olisi hyökkäystilanteessa pitänyt positiivisellavahvistamisella saada hallittua, kun kerta sen siirtäminen hanskan avulla häkkiin oli niin tuomittu.

*lisään
Itse vielä toisessa topiikissa kirjoitin, että tietty paras olisi selvittää, että miksi lintu hyökkää, mutta en todellakaan koe tapaa mihin he päätyivät huonoksi, koska se ei kuitenkaan ollut mitenkään väkivaltainen. Ja koska mä olen surkea kirjoittamaan omia ajatuksia selkeästi, niin esim Sulka siinä sai asian paljon nätimmin muotoiltua foorumille sopivaksi.
« Viimeksi muokattu: 21.11.12 - klo:14:07:09 kirjoittanut tinttu »
Amatsonit, neitsikat, helmikset, siniviirut, tupsut, hanhet, miggikset, kanat ja muut elikot.

Re: Positiivinen koulutus vs. dominointi
« Vastaus #479 : 08.03.14 - klo:15:32:24 »
Miss Koponen nukkumaan meno aika. Tässä esimerkki, kuinka helposti "mahdoton tehtävä tälle linnulle" saada hänet takaisin häkkin ja onnistuu vain puhumalla. Ei makupaloja yms. mutta taustalla on muutaman kuukauden luottamuksen saavuttaminen, ystävyys, linnun tarpeiden ymmärtäminen, välittäminen. Rakkaudella ja kärsivällisyydellä saa ihmeitä aikaan. 

http://www.youtube.com/watch?v=DwO3PguKpZk
KaijaKoo