^ Tuossa juuri niitä hyviä vinkkejä tulikin, tuskin tarvitsee mitään lisätä

Tosiaan se syy MIKSI on se avain kaikkeen eikä tässä saa inhimillistää. Sen löytäminen aina ongelmakäytöksissä voi olla aikaa vievää ja vaatii välillä ihmisen oman näkökulman muuttamista ja laajentamista.
Kertoisitko lisää... Kuinka agressiivisesti yritti miehesi päälle? Kuinka monta kertaa pääsi iholle asti? Miten sait hyökkäämiset loppumaan? Mitä mieltä miehesi oli linnusta?
Vaikka jokainen lintu onkin yksilö, niin varmasti monelle olisi apua ihan perusteellisista neuvoista.
Olisikohan Jako louskaissut miestä 3-5 kertaa ensimmäisen vuoden aikana, näistä suurinosa ihan "tappomeiningillä" ja ihan iholle... Pääosin siksi, että mies ei ole osannut lukea lintua tai ei ole yksinkertaisesti huomannut sitä, Jakolla kun on ollut ikävähkö tapa esimerkiksi mennä sohvan alle ja sieltä hyökätä ohikulkevan miehen päälle. Osittain myös siksi, että MINÄ en ole ollut riittävän hereillä enkä päässyt puuttumaan tilanteeseen ennen hyökkäystä. Miehellä ei ole mitään käsitystä eläinten kouluttamisesta, mutta hyvin on tässä meidän kodinvaihtajien keskellä oppinut toistakymmentä vuotta selviämään ja elämään ihan ilman väkivaltaa tai kaapinpaikan näyttämistä kenellekään, pääosin myöntäen aina vian olevan hänessä itsessään, jos jonkun elukan on saanut iholleen. Ja osan syistä otan myös omalle kontolleni. Vika on liki aina ihmisen.
Jakolla tulee kohta kaksi vuotta täyteen tässä perheessä. Viimeinen purema miehelle kesällä täysin siksi, että ei huomannut linnun olevan tietyssä paikassa enkä huomannut minäkään. Meillä mielenkiinto suunnataan pois asiasta jo hyvissä ajoin ja sitä luottamusta rakennetaan edelleen hiljalleen toisen toiminnan kautta. Jako on oppinut viheltämään hyökkäyksen sijaan ja saa siitä palkinnon

Näin se samalla ilmoittaa olinpaikkansa ja mies osaa varautua ja minä osaan puuttua tilanteeseen. Varmuus toimimiseen kasvaa joka päivä. Hidas reitti, mutta on ollut sen arvoinen.
Lapsenkin kanssakin opetellaan luoton rakentamista Jakoon. Lapselle kun ehti tulemaan jo pieni kammo puremisesta. Lapsella ja Jakolla on oma juttunsa, jota tekevät ja nykyään lapsi voi siirrättää Jakoa kepillä turvallisesti. Linnun ei tarvitse purra eikä lapsen tarvitse pelätä. En muuten ole edes ajatellut antaa lastakaan pois tai teljetä lintua yksinäisyyteen eikä yhteiselo ole pelkkää lahjontaa tai temputusta...
Ei tosiaan ole yksiselitteistä tapaa joka toimisi ihan kaikilla ihan kaikissa tilanteissa, sellaisia nettineuvoja en yritä edes antaa. Jokainen eläin on persoona. Aina kuitenkin lähdetään liikkeelle mahdollisimman positiivisesti, riittävän häiriöttömässä tilassa, vastaanottavassa tunnetilassa, riittävän pienin pirstalein. Tärkeää kuitenkin on ettei jää yksin tällaisten ongelmien kanssa, vaan pyytää apua ja näkökulmia saman kokeneilta, siitäkin kiitos tälle aktiiviselle yhdistykselle, josta apua saa tarvittaessa, kun sitä osaa ottaa vastaan. Kun lähtee liikkeelle mahdollisimman positiivisesti, mitään ei häviä eikä ainakaan tee enempää vahinkoa

Eläimet toimivat pitkälle viettiensä ja vaistojensa sekä elämässä opittujen selviytymiskeinojen varassa. Me ihmiset sen sijaan voidaan pitkälti muuttaa tapojamme ja pohtia eri näkökulmia sekä myös oppia uusia menetelmiä ohjata eläinten oppimista. Jos vain haluamme.