[Tweety Viestejä: 2 Tila: Poissa]

Omistan 22 vuotiaan sini keltaran Pablon (dna testattu uros) ja olen sen 3. omistaja. Kyseinen lintu on Ruotsista tuotu ja käsin kasvatettu (vanhempien kasvatti olisi aina parempi, mutta on hienoa että joku ne vanhemmat kiertäneet tiputkin hoitaa).

Pablo käyttäytyi agressiivisesti lähes kaikkia ihmisiä kohtaan, eikä vieläkään oikein pidä yleisesti miehistä. Kosketusta ei keneltäkään sallittu, mutta kun sen tapasin ensi kerran se ihastui minuun täysin. Heti halusi rapsutettavaksi ja kiipeillä olalle. Joten tiemme yhdistyivät ja minusta tuli sen omistaja. Ihmis siedätystä on kovasti harrastettu ja usea tuttu ihminen varsinkin naispuoliset on hyväksytty niin että jalalle uskaltaa kiivetä kurkkaamaan, kun tämä istuu. Perus kehu, herkku palkinto menetelmällä.

Häkin ovi sulkeutuu vain lähinnä vain kun poistun kotoa ja yöksi, mutta tämähän tipu vaan liftaa paikasta toiseen eikä juuri ikinä lennä. Joka päivä on vähintään pientä siipi jumppaa, josta kehua ja herkkupala. On työvoitto jos tipun saa lentämään enempi kuin 1,5 metriä. Lentoharjoituksia tehdessä kestää helposti 15 minuuttiakin että toinen epävarmana uskaltaa lentää metrin tai alle kerran ja sitten uusi yritys toinen 5-15 minuuttia. Toinen ja kolmas harjoituskerta toimii nopeammalla aikavälillä kun ensimmäinen ja sitten loppuu innostus ja tulee kieltäytyminen ja kyllästyminen. Ainostaan hieman pitempi lento tulee, jos oikein säikähtää. Toki lentolihakset kaipaavat vielä lisää jumppaa.

Joten kun Pablo haluaa jonnekin se huhuilee häkin katolla "haluaa", "tule" tai vain vinkkaa kehon kielellä, sitten kyyti saapuu eli minä. Olen toki koittanut opettaa sitä itsenäisemmäksi mahdollistamalla sille reittejä, joita pitkin pääsee kiipeilemään sohvalle ja lattialle. Toimintaa" mene itse" on kovasti harjoiteltu oma toimisuuden lisäämiseksi.

Oisiko kenelläkään lisää vinkkejä,jolla saisin tipuni innostumaan lentämisestä lisää? Varsinkin kun lentotaito ja -kokemukset tekevät hyvää linnun mielelle sekä keholle.

[GoldieC Viestejä: 1837 Tila: Poissa Sukupuoli: Töyhdölliset ja pieni vihreä]

Itselläni on minuun syvästi kiintynyt pikkuara, joka ei myöskään juurikaan lennä samasta syystä. Olen saanut sen kuitenkin lentelemään edes jonkin verran jo sillä, etten käy sitä enää hakemassa lainkaan. Myy tietää etten hae sitä, ja koska se on tosiaan kiintynyt minuun, sen tulee lennettyä päivittäin joitain kertoja pelkästään päästäkseen luokseni.

Lisäksi olemme harjoitelleet sellaista, että pyydän Myytä odottamaan, menen itse kauemmas, ja pyydän Myyn luokseni. Se on sekä hauskaa yhteistä tekemistä, että tosiaan lentoharjoitusta. Aloitimme sillä että laitoin Myyn ensin johonkin tasolle, näytin käsimerkin, sanoin "odota", ja palkitsin parin sekunnin päästä. Parin toiston jälkeen menin sen verran kauemmas, että Myyn piti hypähtää kädelleni. Sitten pidensin siitä matkaa pikkuhiljaa. Nyt Myy lentää luokseni vaikka en olisi edes näkyvillä, se tulee ihan toiseen huoneeseen asti.
Ja tällä taas toivon olevan tulevaisuudessa muitakin positiivisia puolia: jos Myy esimerkiksi joskus pääsisi vapaaksi johonkin suureen ja/tai vieraaseen tilaan, tai vaikka ulos asti, sillä on paljon kokemusta lentämisestä luokseni, vaikka se ei näkisikään minua.

[Maryca Viestejä: 270 Tila: Poissa Sukupuoli: Kulti]

Itselläni on minuun syvästi kiintynyt pikkuara, joka ei myöskään juurikaan lennä samasta syystä. Olen saanut sen kuitenkin lentelemään edes jonkin verran jo sillä, etten käy sitä enää hakemassa lainkaan. Myy tietää etten hae sitä, ja koska se on tosiaan kiintynyt minuun, sen tulee lennettyä päivittäin joitain kertoja pelkästään päästäkseen luokseni.

Lisäksi olemme harjoitelleet sellaista, että pyydän Myytä odottamaan, menen itse kauemmas, ja pyydän Myyn luokseni. Se on sekä hauskaa yhteistä tekemistä, että tosiaan lentoharjoitusta. Aloitimme sillä että laitoin Myyn ensin johonkin tasolle, näytin käsimerkin, sanoin "odota", ja palkitsin parin sekunnin päästä. Parin toiston jälkeen menin sen verran kauemmas, että Myyn piti hypähtää kädelleni. Sitten pidensin siitä matkaa pikkuhiljaa. Nyt Myy lentää luokseni vaikka en olisi edes näkyvillä, se tulee ihan toiseen huoneeseen asti.

Juuri tätä olin itsekin laittamassa. Meillä ei ole siis pikkuaraa mutta yksi lintu, jonka lentotaito (jaksaminen?) on todella heikko. Aloitimme juuri samoin kuin Goldie eli ensin hyvin lyhyttä matkaa, jota sitten pidensimme pikkuhiljaa. Meidän yksilöllä alotettiin ihan sillä, että se ylipäänsä tulee kädelle. Hitaasti etenemällä pääsimme pidempiin matkoihin ja useampiin toistoihin. Lopulta lintu innostui näistä harjoituksista todella kovasti ja usein me ihmiset väsähdimme ennen lintua. Luulisin, että teilläkin kärsivällisyys kyllä palkitaan. Tärkeintä on, että ymmärtää lopettaa, kun linnun mielenkiinto lopahtaa.

Tuo on myös hyvä, että ei hae lintua, kun se pyytää kyytiä. Se kyllä ymmärtää, että sen ei itse tarvitse tehdä mitään, kun omistaja kuitenkin hakee sen. Kun sitä ei hae, se tajuaa, että nyt pitää itse tehdä jotakin. Yksi toinen meidän linnuista tekee aina silloin tällöin sitä, että nostaa jalkaansa "tuu hakee mut". Kun ei anna periksi, niin linnun herkunhimo voittaa ja se lentää itse paikalle.

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Yksi toinen meidän linnuista tekee aina silloin tällöin sitä, että nostaa jalkaansa "tuu hakee mut". Kun ei anna periksi, niin linnun herkunhimo voittaa ja se lentää itse paikalle.

Tai ihmisrakkaalla linnulla kannustimena voi olla myös lähellepääsy, huomio ja seura, eikä herkkuja (tietty linnusta riippuen) enää välttämättä myöhemmässä vaiheessa tarvita lainkaan.

En tiedä pystyykö tällaiseen tapaukseen pätemään se, mitä käytetään täysin ja mielellään lentävillä linnuilla luoksetuloharjoituksissa, jossa opetetaan lintua reagoimaan nopeasti... Eli linnulle annetaan hyvinkin lyhyt aika reagoida, ja jos se ei reagoi tarpeeksi nopeasti, kannustin lähtee pois. Eli lintua ei maanitella varttitolkulla, vaan sille näytetään kannustinta, joko herkku tai ihmisen huomio vain lyhyen aikaa, ja jos lintu ei reagoi toivotulla tavalla (tulemalla luo), kannustin katoaa, eli herkku laitetaan pois ja itse ehkä lähdetään muihin puuhiin.

Tuota ei kannata välttämättä kuitenkaan alkaa noudattamaan heti lentämään opettelevalla linnulla, sillä ymmärtääkseni tuota käytetään ehkä enemmänkin silloin, kun lintu osaa jo homman, tulla luokse, mutta jahkailee lähdön kanssa. Mutta tuosta voi ehkä saada idean, miten kokematontakin lintua voisi saada motivoitua enemmän lentämään?

Yksi juttu on myös laskeutumisalusta. Mikäli lintu on epävarma lentäjä ja laskeutuja, onko sille paras mahdollinen paikka laskeutua käsivarsi tai ihminen, tai kädellä oleva keppi? Käsivarsi on isolle linnulle hutera ja ihminenkin voi liikkua vahingossa/tiedostamattaan. Samoin, jos päästään niin pitkälle että voidaan kannustaa lintua lentämään käsivarrelta poispäin, voi käsivarsi nytkyä ja tehdä siitä kokemattomalle lentäjällä epämiellyttävän paikan lähteä. Olisiko mahdollista, että lentotreeneihin otettaisi jokin tukeva, huojumaton, mutta siirrettävä kiipeilypuu (esim. tukeva T-ständi) johon linnun olisi extrahelppo laskeutua ja tähdätä?

Onnea lentotreeneihin! Teillä ollaan sentään siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että linnun lentokyky on kuitenkin tallella!

[Tweety Viestejä: 2 Tila: Poissa]

Ajan rajoittaminen oli itse asiassa hyvä kikka ja se, että opettaa tietyistä paikoista tarvitsee tulla itse lentämällä. Kyllä nyt pari kertaa on lennetty olalle ihan 3 metriäkin, kun olen kääntynyt pois poistuakseni huoneesta tai tehnyt jotain mielenkiintoista, jota tarvitsee päästä seuraamaan. Arkuus ja epävarmuus paistaa vielä kovasti, kun se lentoon lähtö ja ponnistus on niin epävarmaa. 

Selvästikin tästä tulee pitkä projekti, kun Pablo ei ole tottunut juuri lentämään. Hitaasti hyvää tulee.

[Maryca Viestejä: 270 Tila: Poissa Sukupuoli: Kulti]

Ajan rajoittaminen oli itse asiassa hyvä kikka ja se, että opettaa tietyistä paikoista tarvitsee tulla itse lentämällä. Kyllä nyt pari kertaa on lennetty olalle ihan 3 metriäkin, kun olen kääntynyt pois poistuakseni huoneesta tai tehnyt jotain mielenkiintoista, jota tarvitsee päästä seuraamaan. Arkuus ja epävarmuus paistaa vielä kovasti, kun se lentoon lähtö ja ponnistus on niin epävarmaa. 

Selvästikin tästä tulee pitkä projekti, kun Pablo ei ole tottunut juuri lentämään. Hitaasti hyvää tulee.

Mielestäni mahtavaa edistystä, jos nyt on lentänyt noinkin paljon enemmän kuin ennen.

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Ajan rajoittaminen oli itse asiassa hyvä kikka ja se, että opettaa tietyistä paikoista tarvitsee tulla itse lentämällä. Kyllä nyt pari kertaa on lennetty olalle ihan 3 metriäkin, kun olen kääntynyt pois poistuakseni huoneesta tai tehnyt jotain mielenkiintoista, jota tarvitsee päästä seuraamaan. Arkuus ja epävarmuus paistaa vielä kovasti, kun se lentoon lähtö ja ponnistus on niin epävarmaa. 
Selvästikin tästä tulee pitkä projekti, kun Pablo ei ole tottunut juuri lentämään. Hitaasti hyvää tulee.

Mielestäni mahtavaa edistystä, jos nyt on lentänyt noinkin paljon enemmän kuin ennen.

Samaa mieltä, nopeasti on tuloksia tullut!

Itse keskittyisin nyt siihen, että lintu saa lentämisestä, lentoon lähdöstä ja laskeutumisesta vain onnistuneita kokemuksia, sillä arin siivin koetut kommellukset voivat taas laskea ja viedä lentoinnon. Kannattaa siis huolehtia, että mikäli lähtee kävelemään linnusta pois päin, tarkkailee sivusilmällä lintua, onko se sen näköinen että se olisi sittenkin lentämässä luokse. Jos siltä näyttää että lintu on lähdössä, pysähtyä vaikka lintuun selin tai ei ainakaan sitten tehdä äkkikäännöksiä, edes kääntyäkseen lintua kohden silloin kun lintu on lennossa.

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

ei ainakaan sitten tehdä äkkikäännöksiä, edes kääntyäkseen lintua kohden silloin kun lintu on lennossa.

Ison aran kanssa ei ylipäänsä kannata tehdä kun se on laskeutumassa. Mulla on vieläkin otsassa arpi kun toinen meiän puna-aroista mäjähti nokka edellä mun otsaan kun käännyin sitä kohti juuri kun oli laskeutumassa olalle....