papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Ei niin hyvä temppu?
« : 11.10.12 - klo:01:56:55 »
Olen pohtinut eri temppuja linnuille opetettaviksi. Mieleeni juolahti, että onko olemassa temppuja, joiden opettaminen linnulle ei olekaan niin hyvä idea? Temppuja opettaessa saattaa toisinaan opetettua siinä samassa kaikkea muutakin huomaamattaan. Esimerkiksi koirille jos opettaa namien etsintää niin ei välttämättä ole hyvä idea piilottaa nameja kukkaruukkujen taakse (saati kukkaruukkuihin) tai tyynyjen alle ja syliin hyppäämisen opettamista saattaa katua silloin kun koira kuralenkin jälkeen märkänä pomppaa iloisesti syliin.

Elikäs löytyykö kokemuksia tempuista, jotka eivät olleetkaan niin hyvä idea? Entäs opetustavasta, joka ei ollutkaan niin toimiva tai jolla opettikin vahingossa jotain ihan muuta kuin oli alunperin tarkoitus? Entäs kokemuksia kun luuli opettavansa hyvin, mutta lintu tulkitsikin asian ihan eri tavalla tai jopa negatiiviseksi asiaksi?

Selvennykseksi: en tarkoita tapauksia, joissa tieten tahtoen on lähdetty kouluttamaan negatiivisella tavalla tai muuta. Haen pikemminkin vahinkoja, kömmähdyksiä, harmittomia erehdyksiä (toivottavasti harmittomia) ja muita semmoisia 'tämä ei ehkä sittenkään ollut hyvä idea'-kokemuksia.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #1 : 11.10.12 - klo:08:31:07 »
Meillä ainakin on yksi temppu, jonka opettamista olen ehtinyt kiroamaan... Opetin nimittäin Jakon "kippaamaan", eli kaatamaan nurin sellaisen pienen muovisen pullon. Vietiin se temppu siitä eteenpäin niin, että purnukka oli myös heitettävä pois pöydältä. Sillä seurauksella, että kerran Herra Harmaa käveli mun aamukahvimukille, sanoi itselleen tuon "kippaa", heitti mukin kahvineen alas pöydältä ja kehui päälle itseään. Vieläkään mitään purkkia/mukia/lasia ei voi jättää samalle pöydälle otuksen kanssa, sillä tuolla on pakkomielle edelleen heittää ne alas  ::)
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #2 : 11.10.12 - klo:09:22:34 »
Ymmärrän mitä tarkoitat, yksi koirilla käyvä on muka keittiötöissä auttaminen, eli kaapin ovet avaamaan (ja sulkemaan) opettaminen, tai vaan normaalin oven avaamaan opettaminen, jolloin siitä voi tulla ongelmia kun koiraa ei enää ovet pidättele. :P Fischerin mainitsema esimerkki olikin erityisen hyvä, kun se oli antaa suorilta omasta elämästä. Itselleni ei kyllä tule nyt mitään muita suorilta mieleen...

Yksi mitä joskus itse pohdin, sitten kun joskus hankkisin sen "ison" linnun, olisi opettaa sille se kamalin rääkäisy tulemaan pyynnöstä. ;D Voisi lieventää papukaijakuumetta niissä joille lintu on vaan ihana ja söpö ja kaunis puhuva koriste. Tuossakin voi olla vaarana se, että lintu alkaa tarjoamaan tätä toimintoa/temppua erilaisissa tilanteissa, kuten ymmärtääkseni useat eläimet tekevät. Joten tuo kannattaa ehkä jättää opettamatta, vaikka siitä voisikin olla "höytyä" joskus.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #3 : 11.10.12 - klo:09:59:29 »
Mä en ole opettanut pienille muutakuin kerjäämisen, joka ei myöskään ole niin kovin toivottavaa... Mut esimerkkinä voisin kertoa, et opetin hanhen hyppäämään käskystä. Temppu oli mun mielestä tosi hauska. Näytin hanhelle leipäpalaa ja sanoin "mäkihyppääjä". Inkku-hanhi olikin siinä hyvä, hyppäsi puolentoistakin metrin korkeuteen, siipiään räpytellen ja sai aina leipäpalan palkaksi. Sitten Inkku alkoihin hyppiä aitauksensa aidan yli, aina kun tulin pihalle... Vähitellen myös muulloin.  ::) Niin, meillä siis hanhet on nykyään pihalla vapaana.
Amatsonit, neitsikat, helmikset, siniviirut, tupsut, hanhet, miggikset, kanat ja muut elikot.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #4 : 11.10.12 - klo:14:42:06 »
Isäni opetti (vastusteluistani huolimatta) edesmenneelle Lyyli-neidolle 'laula'-tempun, ja koska Lyyli ei osannut laulaa, se tarkoitti kiljahtamista. Tästä johtuen joka kerta kun Lyyli sitten näki jonkun kädessä jotain herkkua, se alkoi hillittömästi kiljumaan vaikka ei edes laulamaan pyydetty.
Ja minä kun yritin saada siitä kitkettyä turhaa huutamista pois... ;D
Seuranani neitokakadut Veela ja Zeke.
Muistoissa Lyyli-neitonen.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #5 : 11.10.12 - klo:15:56:37 »
Myytä yritin opettaa ensin puremisesta pois kertomalla "lintumaisella tavalla" että se sattuu, eli rääkäisemällä AUUU aina kun Myy puri esimerkiksi leikin yhteydessä liian kovaa. Eihän se mitään auttanut, kun Myy piti siitä rääkäisystä niin paljon, että se edelleen puree ihan tarkoituksella mahdollisimman kovaa, ja huutaa itse perään "auuu!" tai "aiii!" Onhan se aika hauskan kuuloista, mutta ei aina ihan kivakaan juttu. ::) Tämän sai purettua sitten sillä, että vedin vain käden hiljaa pois ja leikki loppuu siihen paikkaan kun purema oli liian kova. :)

Olen joskus lueskellut foorumilta keskustelua siitäkin, onko opettaminen kakkaamaan käskystä kovin fiksua, vai kuuluuko sekin näihin ns. "ei niin hyviin temppuihin". Keskustelussa oli hyviä argumentteja vastaan, esimerkiksi lintu voisi (ainakin teoriassa) alkaa stressaamaan kakkaamista, tai se ei välttämättä kakkaisi enää niin usein kuin sen täytyisi, jos se alkaa kokemaan että se "saisi" tehdä sen vain käskystä.
Henkilökohtaisesti en ole tavannut näitä ongelmia koskaan Myyn kanssa, mutta ehkä varmuuden vuoksi senkin voisi tähän ketjuun listata. :)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #6 : 12.10.12 - klo:00:22:09 »
Ihanaa kun ymmärsitte hakemani oikein! Nämähän ovat aivan loistavia esimerkkejä ;D Ja ennen kaikkea hyväksi opiksi meille temppujen opettelun alkeisvaiheessa oleville, että mitä kaikkea sitä kannattaakaan ottaa huomioon ja ajatella kun saa itse 'hyvän idean' ja ennen kuin lähtee toteuttamaan tuota 'erinomaista ideaansa' ;) Kiitos todella paljon, että jaatte nämä kokemukset meille kaikille!

Lisää kokemuksia ja kömmähdyksiä?

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #7 : 21.11.12 - klo:23:14:57 »
GoldieC:n  kuvaama tilanne puremis tilanteesta; korostan ettei voi samana päivänäkään verrata lajeja toisiinsa mutta huomio hakuisuus puremalla ainakin osittain onnistuu Frisco neidolta  ::) Tällä ei oikein auta kiljahtelu, että ai kun sattuu -saa sen huomion, -yrittää ajoittain huutamalla, ei saa huomiota mutta pitää kokeilla - härnää kaveria siten että reagoin, huomio..

Oma tuntuma on että tirppa on käsinruokittu koska menee luottavaisesti eri ihmisten käteen ihan siirtämällä tai itse tai menee vain hakemaan huomiota edelleen minulta, puraisemaan toista - karkuun, kyllä tirppa oikeasti kipittää karkuun kauemmaksi. Kun Frisco tuli siltä meni vuosi hyväksyä minut täysin. Ruokia ei saanut vaihtaa, ei vettä kaikkea piti puolustaa.

Koska puremia tuli ilman varoituksia edelleen tirppa on todella hienovarainen eleissä tulin itsekin varovaiseksi ja araksi josta tuli jo ongelma sitten vain päätin että purkoot oikein kunnolla pari kertaa.. ilmeisesti elekieleni tuli niin huomiota saava ele tiurpalle että se puri huvikseen? Sitten vain päätin etten tee siitä numeroa ja kas se toimi! Kun en enää tehnyt numeroa puremisesta vaan siirsin linnun pois kädeltä puremia siis kovia ei juuri enää ole ollut vuoteen melkein. Niin no ja päätin olla pelkäämättä sitä joku eleissäni sitten auttoi kun muutos on käynyt. Ihan oikeasti kun muut lentelevät tirppa istuu ranteella tuijottamassa minua ja näyttää palvovalta..  ??? Nyt aukoo hieman nokkaa merkiksi ettei jotain halua tai perääntyy lintumaailman tyyliin ja yritän lukea tilannetta ennakkoon. Lintu on herkkä kuitenkin puolisen vuotta se on kumartanut kunnolla niskaansa rapsuteltavaksi käytän kaikilla käsimerkkiä ja sanaa rapsu. Kun kovasti huutele perään joskus huomioin Akun lisäksi enemmän kahdestaan ja kun se innostaa liikaa sitten vähemmän. On oikeasti oudoin lintu mihin olen koskaan törmännyt  - kiehtova pakkaus muiden ohella. Tämän voi siirtää kun taipumus kommentoida kas yllättäen asian vierestä

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #8 : 22.11.12 - klo:13:28:09 »
ilmeisesti elekieleni tuli niin huomiota saava ele tiurpalle että se puri huvikseen? Sitten vain päätin etten tee siitä numeroa ja kas se toimi! Kun en enää tehnyt numeroa puremisesta vaan siirsin linnun pois kädeltä puremia siis kovia ei juuri enää ole ollut vuoteen melkein.
Kuulostaa vähän samalta mitä Myyllä oli, että lintu piti sinun reaktiostasi. Oliko se sitten itse ele jota se piti viihdyttävänä, vai hakiko se sillä huomiota, vähän vaikea sanoa. Mutta hyvä että pääsitte siitä eroon! :)

Nyt aukoo hieman nokkaa merkiksi ettei jotain halua tai perääntyy lintumaailman tyyliin ja yritän lukea tilannetta ennakkoon.
Tämänkin voi muuten oman kokemuksen perusteella saada koulutettua pois vielä siihen pisteeseen, että lintu vain perääntyy kun se ei halua ihmisen käden olevan siinä, eli se ei edes aukaise nokkaansa (joka on siis agressiivinen ele). :)
Meidän Veeti-neitokakadu oli kova puremaan minulle tullessaan. Se saatiin koulutettua pois, mutta silti tämä nokan aukominen jäi esim. tilanteessa, jossa pyysin sitä kädelleni ja se koki käteni jostakin syystä uhkaksi. Sekin selätettiin sitten sillä, että vieläkin tarkemmin luin sen eleitä ja ennakoin. Jos aavistin, että jossakin tilanteessa se ei välttämättä esimerkiksi halua tulla kädelleni, olin varovaisempi, ja pyrin hoitamaan tilanteen niin ettei lintu kokisi tarvetta uhkailla. Saatoin yrittää sitä sitten myöhemmin, tai lisäsin sen motivaatiota tarjoamalla jotain super hyvää, ja asetin käden sen verran kauas että sen piti hypähtää luokseni, jolloin käsi ei ollut uhkaavalla etäisyydellä. :)

Kaiken A ja O on, että välttää sellaista tilannetta, jossa lintu alkaa käyttäytymään uhkaavasti. Tämä toimii myös puremisen poisopettamisessa. Pureminen on helppo kouluttaa pois, kun tosiaan välttää sen pureman saamista. Tämä ei tarkoita sitä ettei linnun kanssa saa koskaan olla, tai tehdä mitään sellaista jossa lintu on käyttäytynyt agressiivisesti, vaan sitä, että pyrkii hoitamaan tilanteen siten ettei linnun tarvitse niin tehdä. :)
Jos lintu kuitenkin pääsee uhkailemaan tai puremaan, sitä täytyy kuunnella ja siirtää käsi pois. Tämän tarkoitus on kommunikoida linnulle, että sitä kuunnellaan kyllä. Lintu alkaa vähentämään elekieltään vähemmän uhkaavaksi, kun se alkaa ymmärtämään ettei ihminen ole sille mikään uhka.
Tämä tosiaan vähentää agressiivista käytöstä -> koska lintu ei pidä ihmistä enää uhkaavana, lintu luottaa ihmiseen enemmän -> todennäköisesti alkaa myös pitämään ihmisen seurasta enemmän, sillä se ei enää aiheuta linnulle ylimääräistä stressiä tai epämiellyttäviä tilanteita.

Tämän voi siirtää kun taipumus kommentoida kas yllättäen asian vierestä
No jos tästä ei aleta tämän enempää keskustelemaan, niin ei tämä kovin kauaksi varsinaisesta aiheesta mene. ;) Suurimmalta osin tässä keskusteltiin siitä, mitä tapahtuu, kun lintu omistajan tiedostamatta oppiikin ei-niin-hyvän "tempun". :P Ja tietenkin "mitä sitten?"..
« Viimeksi muokattu: 22.11.12 - klo:13:31:01 kirjoittanut GoldieC »
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Ei niin hyvä temppu?
« Vastaus #9 : 22.11.12 - klo:19:48:36 »
En mitenkään tarkoituksella yrittänyt opettaa mitään, mutta umpikesy neitokakaduni Muusa oppi nipistelemään ihoani ikävästi kerjätessään rapsutuksia.

Aluksi se oli tavanomaista kesyn neitokakadun ihmisen ihokarvojen sukimista, ja varsin automaattisesti rapsutin tällaisessa tilanteessa takaisin. Pikku hiljaa Muusa alkoi kiinnostua yhä enemmän pienistä luomista ja ihon nyrhimisestä nokallaan, ja siinä tuli sitten rapsutettua lintua aina tällaisen toiminnan jälkeen. Lopulta se nipisteli ihoa ja välttääkseni jokapäiväisiä punaisia täpliä kauttaaltaan ihossani rapsutin minkä kerkesin ja nolasin itseni vielä ihmettelemällä ääneen chatissä, että miten tällaisesta pääsee eroon - oliko se nyt Anni joka sanoi, että 'niin, mitä jos et rapsuttaisi palkkioksi' :D