[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Päästiin ulkoilemaan. Vielä tosin häkissä. Valjaissa olen tullut itselleni kriittiseen kohtaan. Siivet pitäisi saada valjaisiin myös. Itseäni huolestuttaa kovin, että Max-herra päättääkin kesken kaiken lähteä tilanteesta pois ja sotkeutuu valjaisiinsa ja sitten kaikki onkin kaaosta. Max-herra kyllä vaikuttaa hyvin suotuisalta, mutta veikkaampa että herra tulee vaistoamaan epävarmuuteni ja se taas lietsoo herraan epävarmuutta ja sitten ollaankin yhtäkkiä solmussa. Niinpä homma ei tule etenemään ennen kuin saan itse lisää varmuutta ja itseluottamusta. Tuleepahan vahvistettua valjaiden positiivisuutta tässä samalla..

Hieno homma että valjaiden kanssa todella nähdään vaivaa ja siihen panostetaan aikaa! Minkä malliset valjaat on kyseessä? Aviatoreja olen kuullut kehuttavan niiden turvallisuuden vuoksi ja se että niissä on vain hyvin vähän lukkoja (tehden niistä kevyet ja yleensä ne on lukot joita linnut haluaa näpertää) ja lukko on sellainen ettei lintu kykene sitä avaamaan. Mutta tosiaan Aviatoreiden huonous on ehkä pukeminen, sillä tuollainen kuvailemasi juttu on niillä aika mahdollinen. Toki joihinkin muihin valjaisiin verrattuna Aviatorit on lintuystävällisemmät pukea, kun lintua ei tarvitse itsessään vääntää ja kääntää pukemista varten...

Tulee vaan mieleen että treenaa siipien pientä koskettelua ja nostelua ilman että edes yrittää laittaa valjaita päälle ensinnä. Sitten ehkä harjoitella jonkun valjasmaisen nauhan kanssa, että johonkin kohtaan tulee pientä painetta tai kosketusta mitä valjaiden kanssa tulisi. En tiedä onko noi ihan liioitellun pieniä askelia, mutta noin luulisi saavan linnun tottuvan siipien koskemiseen ja nauhoihin ympärillään ilman että sotkeutuu valjaisiin (eli jos alkaa pelottaa, suora ja silmukaton nauha lähtee kuin itsestään irti linnun päältä/ympäriltä).

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Nuo Max-herran valjaat ovat Aviatorit. Muuten oikein hyvät (kevyet ja turvalliset kun ei ole lukkoja), mutta päälle laittaminen tosiaan vaatii linnun molempien siipien pujottamista omiin reikiinsä. Valjaat saa kyllä riittävän isoiksi niin ettei siipiä tarvitse taitella mistään pikku kolosta läpi. Riski tosin on, että kun on saanut toisen siiven paikalleen niin lintu säikähtääkin jotain ja lähtee räpiköimään valjaat vain puoliksi päällä ja tälläisessa tilanteessa voisin uskoa valjaiden pois ottamisen varsin haasteelliseksi. Tämän takia epäröin itse aikalailla lähteä kokeilemaan siipi-vaihetta. Aion viikonloppuna käydä ostamassa nuo lukolliset mallit niin pystyn sitten katsomaan kummat ovat kätevämmät ja ennen kaikkea Max-herralle mieluisammat. Lukot tuovat valjaisiin painoa ja luulisin, että lukot saattavat myös hangata lintua (muiden eläinten valjaissa on aina parempi ja eläimelle mukavempaa pitää valjaita, mitä vähemmän lukkoja on niin uskoisin sen olevan näin myös linnuilla)...

Tuo nauha-idea on loistava. Max-herra antaa jo käsitellä siipiään kevyellä tuntumalla. Ei siis pidä jos siivestä ottaa kiinni, mutta siipeä saa liikuttaa ja nostaa sormella. Seuraavaksi aion Lintusen ehdotuksen mukaan edetä irtonaisella nauhalla. Täytynee vain etsiä pätkä nauhaa, joka olisi suurinpiirtein saman painoista kuin valjaat. Sitten vain nauhan avulla harjoittelemaan ja mallailemaan, miltä valjaat siiven ympärilä tuntuisivat. Jos Max-herra ei tykkääkään, saan nauhan helposti pois päästämällä irti. Itse olen sitä mieltä ettei liian pieniä askeleita voi ottaa tämmöisissä asioissa. Onhan kyseessä linnun turvallisuus. Harjoittelu-aikanakaan ei saa päästä syntymään tilannetta missä linnulla olisi mahdollisuus loukata itseään.

Isäntä on suunnitellut tuohon meidän pikkuselle takapihalle häkkiä Max-herralle. Kunhan kesäloma alkaa niin sitten kuulemma ruvetaan suunnitelmaa toteuttamaan. Herra pääsee sitten nauttimaan ulkoilusta vapaammin kuin matkahäkissä huolimatta siitä onnistutaanko valjaiden kanssa vai ei. Herra on muuten alkanut tottelemaan paremmin isäntää. Herra menee jo isännänkin käskystä häkkiin ilman suurempia mielenosoituksia (minua herra on totellut aina). Ai niin. Tässä yhtenä päivänä oli ystäväni tyttärensä kanssa kylässä ja kas kummaa: Max-herra antoi tytön silittää ja rapsutella itseään. Tähän mennessä herra on hyväksynyt vain minulta pidempiä rapsutuksia ja vain silloin tällöin muut saavat silittää kerrasta kolmeen kertaan eikä sen enempää. Nytpä herra antoi ihan kunnolla rapsutella ja tyttö oli vielä täysin vieras ihminen. Ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt meillä. Kaipa jokin tytön tyylissä miellytti herraa. Eipä sen puoleen. todella hyvät otteet tytöllä olikin. Täysin avoin mieli ja rauhallinen lähestyminen.

Nyt herra on käymässä päiväunille. Herra tuli tuohon lähemmälle orrelle, pisti nokkansa siiven alle ja on ihan nukahtamaisillaan. Silloin tällöin raottaa vielä silmiään vaan kyllä uni taitaa voittaa tämän kamppailun. On se vaan niin upea

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Aion viikonloppuna käydä ostamassa nuo lukolliset mallit niin pystyn sitten katsomaan kummat ovat kätevämmät ja ennen kaikkea Max-herralle mieluisammat. Lukot tuovat valjaisiin painoa ja luulisin, että lukot saattavat myös hangata lintua (muiden eläinten valjaissa on aina parempi ja eläimelle mukavempaa pitää valjaita, mitä vähemmän lukkoja on niin uskoisin sen olevan näin myös linnuilla)...

Kannattaa harkita myös valjaiden tekemistä itse, mikäli yhtään on ompelutaitoinen. Tosiaan monissa tehdastekoisissa valjaissa on hyvin paljon lukkoja, esim. nämä valjaat on yhtä lukkoa ja klipsua. Tehdastekoisten valjaiden heikkous on usein myös todella jäykkä nauhamateriaali, joka varmasti tuntuu inhalta varsinkin pienemmillä linnuilla. Aviator onkin näihin poikkeus, sillä niissä on ilmeisesti oikeasti panostettu tekemään valjaat nimenomaan linnuille, eikä vaan otettu koiran valjaita ja modattu niitä linnun anatomialle. Aviatorissa todella on ihanan vähän lukkoja ja materiaali on pehmeämpää ja kevyempää kuin muissa isommille linnuille näkemissäni tehdastekoisissa valjaissa. Tässä pari aihetta valjaiden itsetekemiseen: Valjaiden tekeminen itse?! ja Valjaden teosta,taas jälleen.

[JaninaJ Viestejä: 1350 Tila: Poissa Sukupuoli: OWA Rambo ja Hera WWW]

Pakko kyllä tulla sanomaan etten samaiseksi maxiksi voisi lintua uskoa nyt kun näitä lueskelee ja katselee kuvia..
Hienosti on kyllä mennyt ja ilo nähdä että Max viihtyy..
Max on myös ollut mulla hetkellisesti kun kuljetin lintua paikasta toiseen, oli kyllä ihana lintu vaikkakin silloin vielä vähän ylikierroksilla käyvä

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Kivaa kun tulit moikkaamaan tänne meikäläisen kirjoituksiin JaninaJ Olen välillä miettinyt kuinka hassua elämä on. Siis kun alunperin ei minun pitänyt ottaa mitään amatsonia. Seurailin ihan vaan sivusta kuinka Max-herra etsi kotia pidemmän aikaa ja yhtäkkiä vain alkoi tuntumaan siltä, että juuri tuon linnun haluaisin laumaani. Ja kun Max-herra sitten tänne muutti niin aika nopeasti rupesi tuntumaan kuin herra olisi täällä aina ollutkin. On myös aika jännää kuinka Max-herra hyväksyi minut heti emännäkseen. Kaipa tämän lauman kaikki jäsenet ovat vähän omanlaisiaan niin tuollainen tulisempi höyhenmöykky tuntee olonsa kotoisaksi

Oi pakko kertoa: tänään Max-herra lensi pitkästä aikaa isännän olkapäälle. Viime kerrasta on kulunut jo ainakin puoli vuotta vaan tänään herra ihan yhtäkkiä lehahti tuosta noin vain isännän olkapäälle ihan kuin olisi aina viettänyt aikaa siinä. Miten tyytyväinen ilme suomalaisella jäyhäjököttäjä-miehellä voikaan olla vaikka naama on peruslukemilla

Tänään oli häkkien vuosittainen suursiivous. Huh olihan siinä hommaa vaikka ei ole kuin kaksi häkkiä. Vaan kyllä nyt lintujen taas kelpaa. Olisin laittanut kuvia, mutta minulla on vieläkin ongelmia tämän aparaatin kanssa. En saa millään kuvia sopivan kokoisiksi. Täytyy vanhalla koneella käsitellä kuvat valmiiksi sopiviksi (en tosin ikinä tee muuta kuin rajaa ja pienennä/suurenna) ja sitten tämän koneen kautta laittaa kuvat tänne foorumille. Huomenna lähdemme reissuun ja veljeni vaimoineen käy hoitamassa lintuja. Minulla on todella hyvä fiilis eikä ihme kyllä huoleta yhtään. Ei sillä, että olisin aikaisemminkaan ollut paniikissa mutta tiedätte varmaan tunteen 'mitä jos sittenkin tapahtuu..tai mitä jos ei...' No nyt ei ole sitäkään eli ehkäpä saan oikeasti rentouduttua loma-matkalla.

Muuten te, jotka Maxin tunnette niin kirjoitelkaa toki kokemuksianne herrasta. Olisi kiva kuulla millainen herra on ollut, mistä suuttunut ja mistä tykännyt. Menneestähän voi aina oppiakin jotain. Ja kirjoittakaa, kommentoikaa ja kyselkää toki ihmeessa kaikki muutkin.

HYVÄÄ JUHANNUSTA TEILLE KAIKILLE!

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

No niin nyt se sitten on tapahtunut! Max-herrasta on tullut täysi lälly! Herra kipusi undujen häkin päälle niin kuin välillä on tehnyt halutessaa vähän isotella. Tällä kertaa undut kiipesivät häkkinsä katolle myös. Max-herra katseli pöyristyneenä pää pystyssä pikkuisia. Aku-undu piiloutui Inka-neidin taakse ja oli valmis poistumaan taka-vasemman kautta takaisin häkkinsä sisäpuolelle. Vaan mitä teki Inka? Neiti katsoi ryhdikkäästi Max-herraa ja herra väisti kauemmas häkin reunalle! Ei tilanne siihen loppunut: Inka-neiti tepasteli lähemmäs Max-herraa ja herra lähti kipuamaan häkin seinää pitkin alas. Max-herra pysähtyi puoleen väliin undujen häkin seinämään. Inka-neiti kurottautui katsomaan häkin katolta herraa ja herra kipusi pikapikaa kokonaan pois undujen häkin luolta! Linnuilla oli koko ajan väliä semmoiset kymmenen, kaksikymmentä senttiä eikä minkäänlaista uhkaavaa käytöstä tapahtunut. Kaikki tuo kommunikointi kävi siis henkisellä tasolla. Ja niin hurja-Max hävisi pikkuisen Inka-neidin itsevarmuudelle. Se siitä herran isottelusta

Kävin joku aika sitten ostamassa toiset lintuvaljaat. Näissä uusissa valjaissa on soljet (aikaisemmissa ei). Max-herra selkeästi pitää näistä soljellisista valjaista enemmän. Käytös valjaita kohtaan on huomattavasti itsevarmempaa ja luottavaisempaa. Olen miettinyt mistä moinen ero käytöksessä mahtaa johtua, liekö syynä valjaiden väri (vanhat harmaat ja uudet punaiset) vai näyttääkö uudet valjaat kevyemmiltä. Tiedättekös, soljet saavat valjaat näyttämään katkonaisilta. Ilman solkia valjaat näyttävät ahtailta/sitovilta (vertaa fiilistä jos on huone ilman ikkunaa vastaan huone ikkunalla, molemmissa tapauksissa tila on suljettu mutta huone ikkunalla saa tuntumaan tilan avonaisemmalta ja mukavammalta/luotettavammalta). No jaa kaikkea meikäläinenkin miettii... Vaan joka tapauksessa uudet valjaat ovat olleet hyvä ostos. Valjaiden talutusliina on kevyt ja todellakin liinamainen, litteä. Olen pitänyt liinaa siltana ja Max-herra on mennyt liinan alta niin, että liina on koskenut herran selkää ja siipiä. Alituksesta herra on saanut palkan. Nyt olemme vaiheessa, missä herra pysähtyy seisomaan liinan alle niin, että liina on herran ympärillä. Ja tästä herra saa palkan ja nostan liinan pois. Olen kiinnittänyt paljon huomiota myös siihen, että herra on rauhallinen myös sillon, kun liina ja valjaat poistuvat herran luolta. Tarkkailen koko ajan, että herralla on mahdollisuus milloin vain poistua ongelmitta ja että kun olen antanut herralle palkan, herra jää tyytyväisenä syömään eikä tunne tarvetta 'paeta paikalta' turvallisempaan paikkaan syömään. En tiedä kumpia valjaita tulen sitten loppujen lopuksi käytämään, ainakin näin totutus-vaiheessa nuo soljelliset ovat paremmat. Soljettomat tuntuvat itsestäni vain varmemmilta, jos ajattelen ulkona olemista vaöjaat päällä. En kyllä ole asiaa edes sen enempää miettinyt, koska sen näkee sitten kun sinne asti päästään. Kyllä herra kertoo kummilla mennään.

Ai en ole muistanut kertoa kun käytiin kynsien leikkuussa. Max-herra ei suostunut tulemaan matkahäkistä ulos ennen kuin minä otin herran. Sitten oli tarkoitus, että apuri pitää herraa kiinni kun eläinlääkäri leikkaa kynnet. Vaan eipäs tämä sopinutkaan Max-herralle. Rääkkyi, esitteli suurta nokkaansa ja jopa nokkasikin. Päätin samantien, että pidän itse herraa. Pienen pieni orpo olo käväisi mielessä, koska minulla ei ollut minkäänlaisia hanskoja kädessä. Eihän minun ollut tarkoitus pitää herrasta kiinni kun viimeksikin oli kynsien leikkaus onnistunut todella hyvin niin, että apuri pitää kiinni ja lääkäri leikkaa. Vaan koska Max-herra oli nyt niin selkeästi tyytymätön heti kun ulkopuolinen herraa lähestyi, oli itsestään selvyys että pitäisin tällä kertaa itse kiinni (hui kylläpäs rupeaa kuulostamaan kamalalta tuo kiinni pitäminen, siis kyseessä ei ollut mikään väkisin lintua puolikuristusotteessa vääntäminen vaan sellainen hellä mutta päättäväinen 'sylissä' pitäminen). Mietin mahdollisia nokan jälkiä käsissäni, mutta päätin luottaa Max-herraan ja suhteeseemme. Ja Max-herra oli täysin hiljaa kiltisti sylissäni koko kynsien leikkuun ajan Ja kynsien leikkaamisen jälkeen herra käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Max-herra on nyt muutaman kerran lentänyt isännänkin olkapäälle. Ja vieraiden käydessä herra on hetken mietittyään ruvennut normaalisti juttelemaan (joskus aikaisemmin oli hiljaa jos tuli vieraita). Uskoisin siis, että herra on kaikin puolin tyytyväinen oloonsa ja tuntee olevansa turvassa vaikka olosuhteet/ympäristö hieman muuttuisivatkin.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Hei taas kaikille Syksy on kylmä ja kolea, hyi. Nyt varsinkin ilma tuntuu kovin raaalta kun tulimme juuri etelän lämmöstä loma reissulta. Loman ajaksi undut menivät hoitopaikkaan ja Maxia tuli hoitamaan ystäväni, joka on aikaisemminkin käynyt pitämässä herralle seuraa. Undut lumosivat hoitopaikassaan ihmiset täysin ja niin päätimme, että pikkuiset saavat jäädä sinne vielä hetkeksi. Max oli tullut hoitajan kanssa hyvin toimeen ja lomalta palattuamme oli hienoa nähdä, että sekä hoitaja että herra voivat hyvin. Ei tuosta tietenkään sinäänsä varsinaista epäillystä ollut sillä enhän olisi Maxia jättänyt ystäväni hoitoon, jos olisin jotain epäillyt. Mutta ainahan sitä on pieni huoli takaraivossa, jos jotakin poikkeavaa sattuu sillä välin kun itse on poissa. Vaan meidän loma auringon lämmössä oli aivan ihana ja kotiin jääneet eläimetkin pärjäsivät erinomaisesti. Ainut vaan, että rupesin taas miettimään muuttoa lämpimämpään maihin ja kaikkea, mitä moiseen muuttoon tarvittaisi ja mitenkä eläimet saisi mukaan. Sillä tietenkin koko lauman pitäisi ehdottomasti tulla mukana. Olisi se kyllä ihanaa asua jossain lämpimässä ja vähän kosteammassa ilmatilassa kuin täällä kylmässä ja koleassa Suomessa..

Olen harjoitellut Max-herran kanssa erityisesti valjaita (yhä vaan, meikäläisen pitkän ajan projekti ) ja kädelle tuloa. Herrahan tulee olkapäälle ja näin, mutta aina omasta päätöksestään, Ei siis osaa varsinaisesti mitään käskyä tulla kyytiin. No kyllähän herra esimerkiksi maasta nousee olkapäälle kun vien käsivarren lähelle ja pyydän 'kyytiin'. Mutta nyt olen harjoitellut, että herra tulisi mistä vain käsivarrelle. Tämä onkin ollut yllättävän hankala juttu. Ajattelin, että tämä olisi aika helppo tehtävä koska herra tosiaan mielellään tulee olkapäälle vaan eipäs sittenkään. Mainitsin joskus aikaisemmin, että herra kavahtaa jos käsi on tietyssä asennossa. No tämäpä epäluulo heijastuu tähän kädelle kyytiin tulemiseen. Vaikka herra sinäänsä luottaa ja viihtyy kyydissä, niin käsivarrelle tuleminen onkin herrasta paljon huolestuttavampaa. Muutin herran häkin päällä olevia oksia hieman samalla kun tein häkin suursiivouksen. Nyt oksien väliin jää pieni rako. herra tykkää mennä näitä oksia pitkin ja tuon raon yli. Nyt sitten harjoitellessamme käsivarrelle tulemista, laitan käteni oksien päälle vaakatasoon. Herra on käden toisella puolella ja vien namin käden toiselle puolen. Sitten pyydän herran kyytiin ja herra saa kurottamalla otettua namin. Pikku hiljaa olen vienyt namia kauemmas kädestäni eli herran on täytynyt hivuttautua aina vaan lähemmäs kättäni saadakseen namin. Eilen herra jo toisella jalallaan otti tukea kädestäni, jee! Ehkäpä tämä tästä, pikku hiljaa

Max-herrasta on tullut koko ajan seurallisempi ja on se vaan niin komea. Näin siellä etelässä parit lemmikkilinnut: pari kauluskaijaa (aleksanterinkaijaa), neitokakadun, avoparikoiraan, rosellan ja harmaapapukaijan (oli muuten umpirengas jalassa mikä ilahdutti minua). Ja kyllä Max-herra on niitä kaikkia komeampi. Vaan niin taitaa kaikki sanoa omista linnuistaan

 

[tomsku00 Viestejä: 92 Tila: Poissa Sukupuoli: neitokakadu rauli ja 128 litraa vettä.]

On kyllä nuo kultaposket vaan niin ihania.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Täällä tapahtuu edistystä. Jos muistatte niin herralla on ollut taipumusta kasvattaa ylipitkät kynnet ja niitä on pitänyt leikata. Olen seuraillut tässä kynsien kasvua ja ajattelin seuraavan manikyyrin lähestyvän ihan kohta puoliin. Vaan eikö mitä! Max-herran kynnet ovatkin alkaneet kulumaan normaalisti! Nokkaahan ei ole tarvinnut lyhentää. Vaikka nokka on vähän pitkähkö niin se on niin hyvän mallinen eikä ylipitkä, joten nokkaa ei kannata lähteä ronkkimaan (lintuihin erikoistuneella eläinlääkärillä tarkistettu). Ja nyt kynnetkin ovat tosiaan alkaneet kulumaan ihan itsekseen ja näyttävät oikein hyviltä. Jee

Voi olla, että kynsiä joutuu välillä siltikin vähän lyhentämään mutteivät ne ainakaan kasva enää ihan hillittömästi. Olen alkanut totuttamaan Max-herraa kynsileikkureihin niin, että herra istuu orrella ja minä saan koskea leikkureilla kynsiin. En leikkaa vielä, mutta tarkoitus olisi pystyä joku päivä leikkaamaan kynnet niin ettei herraan tarvitsisi koskea eikä pitää kiinni. Max-herra on niin hyvin hyväksynyt kynsileikkureiden läheisyyden, että rupesin miettimään josko herra olisi joskus nuoruudessaan opetettu kynsien leikkuuseen. Valjaiden kanssa ollaan edistytty myös hyvin (ja hyvin hitaasti). Max-herra innostuu kun otan valljaat esille ja tulee heti ihan tohkeissaan luokseni. Ainakin kokee valjaat ihan positiiviseksi asiaksi. Valjaat saavat olla jo selän päällä, mutta siipiä en ole vieläkään lähtenyt laittamaan valjaisiin. Vaan kädelleni tuleminen tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Siinä ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen siis koittanut opettaa Max-herraa tulemaan käsivarrelleni pyynnöstä ja tämä onkin ollut kaikista vaikeinta. Aluksi Max-herra selkeästi pelkäsi kättä ja nyt ollaan siinä pisteessä, että herra voi tulla lähemmäs ja jopa koskettaa nokallaan käsivarttani. Vaan selkeästi käsi on vielä epämielyttävä asia. Aika jännä juttu sinäänsä, koska Max-herraa saa rapsutella ja herra tulee olkapäälle istumaan vapaaehtoisesti. Noo ehkä jonain päivänä herra kiipeää kädelle.

 

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Hei taas kaikki. Vuosi on vaihtunut eikä tuo talvi tuosta näytä menevän suuntaan eikä toiseen. Olen koittanut metsästää ensi kesäksi isohkoa ulkoilu-häkkiä, mutta ei ole vielä tärpännyt. Tai olisihan noita vaikka kuinka isoja, mutta niinpä ovat hinnatkin. Olen katsonut sellaisia sopuhintaisia ja kohtuun kokoisia vaan ei vielä ole osunut sopivaa kohdalle. Valmiiden häkkiratkaisujen lisäksi olemme suunnitelleet jos jonkinmoista itserakennettua häkkiä. Vielä ei ole sitä lopullista muotoa päätetty, mutta tarkoitus olisi ensi kesäksi joku ratkaisu saada. Aikaisemmin olemme ulkoilleet Max-herran matkahäkin kanssa ja se on niin...no.. matkahäkki. Max-herran pitää päästä ulkoilemaan paremmin. Ja itsekseen. Vaikka saisinkin valjaat siihen malliin, että voisimme niiden kanssa ulkoilla, ei se olisi sama asia kuin isompi häkki jossa herra pystyisi itsekseen kiipeilemään, tepastelemaan maankamaralla (öh tosin verkko maan ja herran välissä..tai jotenkin) ja vähän jopa pyrähtelemäänkin. Nooh jatkamme asian miettimistä ja suunnittelua. Kun tila ja raha ovat rajallisia ja yritän saada parhaan mahdollisen ratkaisun niin kyllä sietää miettiä tarkkaan ettei lopputulos ole vahingossa sutta ja sekundaa.

Häkistä itse herraan. Max-herra vaihtoi sulkapeitettään hieman reilummin tuossa jokin aikaa sitten. Näytti kyllä hieman koomiselta kun herra yritti kiekua reviiriään pörhennellen pieniä sulkatupsujaan. Juuh tosiaan, herra tekee yhäkin aamuisin herättyään reviiri-tiedoitteen eli pari kertaa kiekaisee pörhennellen, jotta kaikki (myös naapurit) tietävät kuka on herännyt. Tämä tapa herralla on ollut koko meillä oloajan. Ah tuossa yhtenä iltana herra käyttäytyi kuin pahainen kakara. Oli tosiaan jo ilta ja herran nukkumaanmenoaika. Vaan eipä tahtonut herra mennä nukkumaan. Orrellaan nuokkui ja pyysin siirtymään häkkiin. Herra sai ihme hepulin ja lähti karkuun. Kipitti ylimmälle orrelleen ja sieltä kiekui ja rätisi. Sitten herra hyökkäsi lempilelunsa kimppuun ja kieppui toisella orrella pää milloin ylös ja milloin alas. Lelua herra roikotti milloin nokallaan ja milloin jalallaan. Lelun jälkeen kyytiä sai puhdistuslapio (sellainen kissanlaatikon puhdistamiseen tarkoitettu, hyvä poimia kakat ja roskat pois häkistä). Lapio-parka sattui jotenkin osumaan herran reitille. No ensin herra kyllä kiskoi lapion omalta paikaltaan herran häkin päälle, jonka jälkeen herra kiukutteli kun lapio oli puoliksi herran orrella. Aikamoisella jupinalla ja touhotuksella herra nakkasi lapion lattialle ja mulkaisi vielä perään. Sitten herra oli taas lähdössä ylintä ortta kohti ritisten ja rätisten, mutta puutuin peliin ja komensin häkkiin. Herra pysähtyi ja mulkaisi minuun. Komensin uudestaan häkkiin vähän pontevammalla äänellä ja niin herra kipusi häkkinsä sisälle kamalaa jupinaa pitäen. Laitoin häkin oven kiinni ja herra rääkäisi vastalauseensa. Sitten herra kapusi nukkuma-orrelleen ja rupesi jupisten tekemään iltasukimistaan. Toivotin hyvät unet, peittelin häkin eikä häkistä kuulunut pihahdustakaan. Taisi Max-herra nukahtaa samantien. Aika usein meinaan herra pulisee hetken hiljaa itsekseen kun häkki on peitelty, mutta ei tällä kertaa.

Olen ollut erittäin tyytyväinen kuinka Max-herra on alkanut syömään tuoreita. Nykyään kaikki kelpaa mitä vain tarjoan. Onhan toki eroja kuinka innolla herra mitäkin syö, mutta kaikkea tuoretta kumminkin syödään. Kaikin puolin olen aika tyytyväinen herran ruoka-puoleen ja terveyteen. Ruoka vaikuttaisi olevan monipuolista ja ravitsevaa eikä kumminkaan lihottavaa. Herran hengitys vähän tuhisi joulukuussa, mutta se meni parissa päivässä ohi. Pelkäsin herran saaneen hieman vetoa takaulkoovesta, se kun on samalla seinällä kuin herran häkki. Testailin ja tunnustelin ja kyllä herran häkin pitäisi olla aika suojassa myös takaovelta. Onneksi herra toipui tosiaan parissa päivässä eikä sen kummemmin ole mitään ollut. Herran sulkapeite tuntuu taas kuivuvan vähän. Herra ei haluaisi kylpeä sen enempää kuin kesäisin, mutta olen kumminkin useammin herraa suihkutellut. Max-herra aluksi protestoi kovasti näitä välsuihkuja, mutta nyt herra on ruvennut sietämään niitä. En ole märäksi asti suihkutellut vaan pyrkinyt vain kostuttamaan herran sulat. Aluksi tein vain suihkauksen tai kaksi ja nyt herra antaa suihkuttaa ihan suosiolla itsensä kosteaksi. Lopetan suihkuttelun heti, kun herra niin haluaa. Aluksi herra ilmoitti tämän kovalla rääkäisyllä, mutta nyt ääni on muuttunut ihan vain tavalliseksi 'krii'-ilmaisuksi. Tämä on ollut hyvin palkitsevaa siinäkin mielessä, että tästä on nähnyt ihan konkreettisesti kuinka herra on muokannut omaa käyttäytymistään huomatessaan minun vastaavan herran eleisiin. Elikä olemme saaneet hyvän yhteisymmärryksen ja luottamuksen luotua puolin ja toisin. Minulla on tapana aina ottaa huomioon mahdollisuus, että tulkitsenkin eläintä väärin. Tälläisistä selkeistä muutoksista saan varmuutta, että oikeilla linjolla ollaan menossa. Ja mikäs sen mukavempaa

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille!

Viime kirjoituksesta onkin hujahtanut aikaa melkein vuosi. Max-herra voi oikein hyvin: herra on pysynyt terveenä ja suurimmaksi osaksi hyväntuulisena. Luonnettahan Max-herralta on aina löytynyt, joten ei herrasta mitään mummon puudelia ole tullut

Viime kevät meni ihan omalla painollaan. Ei tapahtunut oikeastaan mitään uutta eikä ihmeellistä. Valjas-harjoittelu jatkui samanlaisena, ihan sinäänsä hyvin mutten vieläkään lähtenyt pujottamaan herran siipiä valjaisiin. Tuo valjaisiin totutteluhan on meillä pitkän ajan projekti. Kun sanon pitkän ajan niin todella tarkoitan sitä, kuten aikaisemmista viesteistä huomaa jos niitä jaksaa selata - on meinaan totuteltu valjaisiin todellakin rauhassa ja ajan kanssa Viime kesänäkään emme ulkoilleet Max-herran kanssa valjaissa.  Sain lainaksi toisen häkin kesäksi ulkokäyttöön ja Max-herra sai ulkoilla siinä aina ilmojen salliessa. Laitoin häkin suojaisaan nurkkaan seinän viereen niin, että häkki oli puoliksi taivaan alla ja puoliksi katoksessa. Lisäksi asensi häkkiin tuulen ja auringon suojat. Aluksi herra oli ihmeissään, herrahan on aikaisemmin ulkoillut vain pienessä matkahäkissä. Ei tämä laina-häkkikään iso ollut, mutta sentään minimi-mitat täyttävä. Ekalla kerralla Max-herra tuijotteli pörhöllään taivasta ja lähipuissa liikkuvia lintuja. Herra ei juurikaan liikkunut, pää kyllä liikkui kuin pöllöllä mutta kroppa pysyi paikoillaan. Toisella kerralla jo Max-herra käyttäytyi niin kuin sisälläkin, tosin huomasi että ulkona oleskelu oli herrasta varsin mukavaa. Herra kuunteli ääniä, fiilisteli tuulessa, seuraili pilviä ja nautti auringosta.

Kerran olin lenkillä kun ihmetyksekseni oli kuulevinani Max-herran...tuota miksiköhän sitä sanoisi kun ei tuo amatsonin ääntely nyt välttämättä laululta kuulosta... olkoot nyt sitten Max-herran laulua. Olin vienyt ennen lenkkiä Max-herran sisälle, joten rupesin ihmettelemään kuinka kauas herran kieunta oikein kuuluu seinien sisältäkin. Sitten mietin mahdollisuutta, että isäntä olisi vienyt herran ulos. Tämä tuntui vähän hassulta, sillä herra ei ollut niin hyvissä väleissä isännän kanssa että isäntä herraa liikuttelisi. Herra kyllä tottelee isäntää: siirtyy paikasta toiseen ja menee häkkiin, muttei ole toistaiseksi antanut muiden kuin minun siirtää itseään käsin. Noh kerta se on ensimmäinenkin ja kenties nyt herra oli suostunut isännän 'käsittelyyn' (meillä ei kukaan käsittele yhtään eläintä ellei eläin itse sitä salli). Sitten kuulin samaista laulua ihan toiselta suunnalta. Kappas toinen amatsoniko, ajattelin. Ei, kyllä tuossa ääntelyssä oli eroa ainakin herran kieuntaan. Yhtäkkiä ääni siirtyi toiseen paikkaan eikä aikaakaan kun kuului jo toinenkin samanlainen omintakeinen laulanta. Sitten tajusin: ulkoilessaan silloin tällöin lauleskellut herra oli opettanut tyylinsä parille paikalliselle ulkolinnulle. Myöhemmin loppukesästä huomasin, että herra oli myös itse opetellut muutaman uuden ulkolinnun sävelen.

Kesä meni hyvin, mutta syksy toi muutoksen: vanhempi koiristamme jouduttiin lopettamaan. Olin hieman yllättynyt kun Max-herra oli se, joka kaipasi uskollista vanhusta eniten. Herralla ja vanhuksella olikin ihan omanlainen suhde: vanhus vahti ettei herra päässyt tekemään mitään kiellettyä esim haukahti välittömästi mikäli herra laskeutui kielletylle paikalle kuten television päälle tai ruokapöydälle. Herra taas opetti vanhuksen tulemaan luokseen tietyllä äännähdyksellä. Herra kävi hakemassa herkun ruokakupistaan, kiipesi yhdelle häkin ulkopuolella olevalle oksalle, esitti kutsun ja tiputti herkun nokastaan. Sitten herra seurasi miten vanhus tähän reagoi. Aluksi vanhus ei ymmärtänyt tietenkään, joten Max-herra haki herkun, lensi koiran lähellä olevalle oksalle, äänsi ja tiputti herkun. Ahneena koirana vanhus oppi nopeasti tulemaan paikalle kun herra kutsui, oli herra sitten missä vain. Loppuaikoina herra tarkasti, että vanhus oli suoraan alapuolella sillä vanhus ei enää nähnyt oikein hyvin. Jos vanhus ei ollut alla niin herra siirtyi oksallaan sopivaan kohtaan. Eläimet Kun vanhusta ei enää ollut, Max-herra tepasteli pitkin lattioita, kävi tarkistamassa kaikki vanhuksen suosikki-paikat ja kutsui. Joka päivä Max-herra etsi vanhusta. Oli kulunut noin viikko vanhuksen lopettamisesta, kun Max-herra kiipesi omalle lempipuulleen herkku nokassaan. Herra kutsui, pudotti herkun ja jäi odottelemaan. Sitten herra haki uuden herkun, lensi toiselle oksalle, kutsui, tiputti herkun ja lattialle kuikuillen odotti hetken. Tämä toistui kaikkien kunnes kaikkien oksien alla oli herkku. Sitten Max-herra kävi tarkistamassa kaikki oksat, minkä jälkeen herra lensi häkilleen ja kapusi nukkuma-orrelleen. Siellä herra nyhjötti koko loppupäivän. Seuraavana päivänä herra ei enää tehnyt mitään näistä: ei tarkistanut vanhuksen lempi-paikkoja, ei kutsunut eikä tiputellut herkkuja.

On mielenkiintoista todeta, ettei Max-herra ole yrittänyt mitään vastaavaa toisen koiramme kanssa. Tämän toisen koiramme kanssa Max-herra selkeästi tutustuu toisella tavalla: olen huomannut että herra pikkuhiljaa on alkanut hakeutumaan lähemmäs ja lähemmäs koiraa. Olen itse aina läsnä (tietysti) ja asettunut niin, että olen eläinten välissä. Olen myös pitänyt tarkkana silmällä, että molemmilla eläimellä on mahdollisuus perääntyä/poistua kaikkiin suuntiin niin halutessaan. Nyt herran ja koiran suhde on edennyt siihen malliin, etten paljoa ihmettelisi vaikka jonain päivänä nämä olisivat täydet ystävykset.

Max-herra on nykyään hyvin seurallinen. Tyttäreni ja isäntä saavat rapsutella ja herra on jopa kavunnut tyttäreni syliin sohvalla ollessamme. Herra myöskin tottelee tyttöä. Tyttö on innoissaan kun hänen ja herran suhde on edistynyt enkä minä voisi olla tytön kärsivällisyydestä ja maltista yhtään ylpeämpi! Alunpitäen Max-herrahan ei antanut tytön koskea vaan tyttö on omalla käyttäytymisellään saanut herran luottamuksen. Max-herra seuraa minua joka paikkaan, herra lentää heti lähimmälle orrelle tai olkapäälle missä vain olenkin. No ei tämä meidän asunto mikään kartano ole, mutta pääsen minä välillä kulman taakse 'piiloon'. Jos Max-herra ei jostain syystä pääse seuraamaan touhujani, herra huutelee perään. Tähän käytökseen olen kyllä vähän puuttunut. Herralla on lupa kysellä missä olen, mutta käskystä herran tulee rauhoittua. Eli herra saa kutsua ja minä vastaan. Herra saa tämän jälkeen pitää yhteyttä tavallisella ääntelyllä mutta kieunnasta seuraa 'Max riittää' komento, jonka jälkeen tulisi olla hiljaa. Aika hyvin tämä toimiikin jo. On se vaan varsin mukavaa kun herra tykkää seurustella

Tästä tulikin pitkä sepustus, hui. Pitää kirjoitella useammin niin ei tarvitse kirjoittaa koko vuoden tapahtumia samaan syssyyn..

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Kuvassa Max-herra kananmunakenno-vessapaperikeskiö-namipiilo-hässäkän kimpussa. Eka en meinannut saada kuvaa mukaan ollenkaan ja nyt se sitten on kahteen kertaan XD Tämä on muuten otettu sulkasadon aikaan, näyttää vähän hassulta, mutten parempaakaan löytänyt tähän hätään.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Kesä. Tulisipa jo kesä. Se on niin lähellä, mutta siltikin niin kaukana. Ulkona tuulee, on synkkää ja taas on luvattu räntätihkua. Me lauman kanssa halutaan jo aurinkoa ja lämpöä.

Tänään herkistelen. Siis minä herkistelen ja Max-herra on.. no se on oma itsensä. Mutta nyt siis herkistelyä luvassa. Ajatella, että Max-herra istuu tuossa jalkojeni päällä. Meillä oli pitkä rapsutus/leikkimis/hellimis -hetki. Kaikista mahdollisista muista paikoista missä Max-herra voisi olla, herra päättää olla juuri minun jalkojeni päällä. Kaikista mahdollisista asioista mitä Max-herra voisi tehdä, herra haluaa minun rapsutuksia. Herra antaa minun rapsuttaa ja silitellä kaulasta ja mahasta, siivistä ja jaloista, päästä ja silmien ympäriltä. Olettekos pysähtyneet miettimään kuinka upeaa se on? Siis lintunne tulee juuri teidän luokse ja omasta vapaasta halustaan antaa teidän rapsuttaa ja käsitellä. Lintu, joka on saalis-eläin, nauttii silmät kiinni kun 'sukii' sen kaulahöyheniä. Ja kuinka upeasti lintu hallitsee oman nokkansa voiman. Hyvin helposti Max-herra saisi napsastua sormenpäästäni entisen, mutta herra päättää toimia toisin. Ja kuinka vaivattomasti ja hellästi se putsaakaan kynsiäni. Koirani makaa vieressäni ja Max-herra päätää sukia hurtan häntää. Hurtta nostaa päätään, katsoo herraa ja jatkaa uniaan. Saalis, saalistaja ja sohvaperuna, kaikki sulassa sovussa. Voin vain todeta, että kaikki on tasapainossa, lauma voi hyvin, joten kaikki hyvin

Tässä lötkötellessäni mietin myös seuraavaa eläinlääkäri-aikaa. Alkaisi olemaan vuosittaisen eläinlääkärin terveystarkastuksen aika. Noinkohan tällä kertaa joudutaan Max-herran nokkaa lyhentämään. Sehän on ollut siinä rajalla koko ajan, että lyhentääkö vai ei. Toistaiseksi eläinlääkäri ei ole katsonut lyhennystä tarpeelliseksi. Nokkaa miettiessäni olen hyvin tyytyväinen miten koko nokka on parantunut. Max-herraltahan puuttui ylänokasta reilu palanen kun oli aikaisemmassa elämässään isoitellut liian isolle linnulle. Nyt koko tapausta ei tietäisi ikinä käyneenkään kun herraa katsoo. Max-herralla alkaa olemaan taas sulatkin ojennuksessa ja ihan hyvännäköinen kesätakki sillä onkin. Uusi lintulamppu minun pitää hommata, tuosta edellisestä alkaa varmaan teho olemaan aika loppu. Ja kunhan tuo kesä nyt oikeasti alkaa niin päästään nauttimaan auringosta.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Nyt pörrää! Pörrää miten ei ole pörrännyt koskaan aiemmin täällä olleessaan. Kevät-huuma iski oikein tosissaan Max-herraan, jouduin jopa pitämään kahden viikon häkki-komennuksen mokomalle huuhkajalle.

Kaikki taisi saada alkunsa loppujen lopuksi hoitokoirasta. Max-herrahan on ystävystynyt todella hyvin koiramme kanssa, rapsuttelee ja tykkää olla koiran lähellä. Koiramme ei herrasta välitä, korvaansakin heilauttaa vain silloin kun herra nyplää sitä. Ystäväni koira tuli luoksemme hoitoon eikä siinä mitään. Kyseinen koira on ollut ennenkin hoidossa ja kaikki on mennyt normaalisti. Tällä kertaa Max-herra päätti tutustua hoito-koiraan ja ihastui tähän välittömästi. Herra seurasi hoito-koiraa kaikkialle, yritti putsata varpaita ja sukia kuonoa. Seuraavaksi herra olikin jo kuksimassa hoito-koiran tassua. Sai siinä kaikki olla suurin silmin: niin minä, koira kuin hoito-koirakin kun yhtäkkiä herra hinkui, pisti jalkaa tassun päälle ja yritti päästä sopivaan asentoon. Alta viiden minuutin herra oli siis edennyt suhteessaan seuraamis-nypläämis-kuksimis -vaiheeseen Nopeaa toimintaa ettenkö sanoisi.

Noh herra häkkiin ja hoito-koira lähtikin seuraavana päivänä, joten se siitä...ehei. Hoito-koiran lähdettyä odotin vielä päivän ja päästin sitten herran normaalisti häkistä. Näin heti, että jotain oli muuttunut. Herra käppäili lattioilla ympäri kämppää kovin pollean oloisena. Seuraavana päivänä sama juttu. Herra ei halunnutkaan lennellä eikä seurustella vaan käppäili lattioilla. Kului vielä pari päivää ja sitten herra päätti ruveta toimimaan: koska sopivaa koiraa ei talossa ollut (jostain syystä oma koiramme ei kelpaa), rupesivat saamaan kyytiä koiramme lelut. Ensimmäisenä rakkauden sai tuntea koiramme räsy pehmo-kettu. Voi koiramme ilmettä kun se katsoi vierestä että mitä ihmettä herra oikein yritti lelulle tehdä, eihän lelulla tuolla tavalla leikitä! Ei muuta kuin lelu pannaan ja piiloon. Pikku hiljaa kaikki koiran lelut oudosti katosivat toimestani. Tämä ei rauhoittanut herraa, vaan käppäily lattioilla jatkui.

Herran elkeet ja tyyli olivat sitä luokkaa, että yhtenä aamuna päätinkin olla päästämättä herraa häkistä ja seurata vähän mihin suuntaan herran olo menisi. Häkissä pörhentely ja isottelu lisääntyivät ja lopulta herra pisti häkin mullinmallin saadakseen pesän aikaiseksi. Siivosin häkin ja kylmästi samalla herran pesä-viritelmänkin. Laitoin uudet aluset ja herra rupesi tekemään uutta pesää. Voi sitä pörhentelyä, hinkumista ja kiekumista jos joku sattui häkin lähelle menemään Olimme jo aikaisemmin sopineet, että kukaan ei mene häkin lähelle nyt kun Max-herralla näyttää menevän lujaa. Tämä häkissä pito ja häkin lähistön rauhoittaminen osoittautuivatkin erittäin onnistuneiksi päätöksiksi, sillä muuten herra olisi mitä luultavimmin tullut päälle kuin pieni peto. Sen verran paljon herralla oli rakkautta rinnassa ja höyheniä aivoissa.

Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja herrakin rauhoittui lopulta. Nyt herra on taas oma itsensä ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Odotamme innolla, että ilmat lämpenevät ja herrakin pääsee ulkoilemaan. Toistaiseksi vain parina päivänä herra on päässyt pihalle. Ihanaa kun tulee kesä, tosin vähempikin pörräys asian tiimoilta olisi riittänyt

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Oi voi mikä tapahtuma! Helppo kyllä naureskella ruudun tällä puolella, mutta eipä ole hormonaalinen lintu päästänyt uhrejaan tai omistajiaan helpolla. Onneksi tajusitte mitä tapahtuu ja osasitte reagoida rauhoittavasti tilanteeseen ennen totaalista ylikuumenemista! Kaiken ne keksii näin kevään tullen...