Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta vuotta!
Täällä aloitettiin kevät pörheilyt aikaisin ja tosissaan. Max-herra kiekui, riekkui, pörhenteli ja uhiteli. Kaikki taitonsa ja koko komeutensa esitteli amatsoni-tyylillä. Sainpa minäkin sitten osani herran hyrräämisestä. Max-herra kukkoili lempipuunsa oksalla ja minä täyttelin ruokakippoja niin kuin aina aamuisin. Sitten siirryin ripustelemaan tuoreita häkin ulkopuolella oleviin pidikkeisiin. Tapanani on ripustella tuoreita vähän sinne sun tänne niin on jotain tekemistä tirpoilla kun menevät ruokiensa ja herkkujensa perässä. No yksi ripustuspaikka on herran lempipuun vieressä ja arvaatte varmaan kuinka kävi
Max-herra oli päättänyt suurentaa reviirinsä ulottumaan lempipuulta ruokapisteelle ja kukkoilun lomassa herra iski nokkansa käteeni. Tarkennan vielä vähän, että en siis mennyt lainkaan herraa kohti vaan metrin päästä ohi (eikä kätenikään mennyt herraa kohti). Sanoin Max-herralle "HYI TUHMA" ja komensin pois. Itse tietysti pysähdin täysin liikkumattomaksi. Herra hetken uhitteli ja toistin pois-käskyn (osaa sen varsin hyvin, voi jopa pitkänkin matkan päästä komentaa herran pois ei-niin-sallituilta -paikoilta). Herra lähti häkkiinsä kovasti jupisten ja minä poistuin vastakkaiseen suuntan vähemmän jupisten. Annoin herran jonkin aikaa rauhoittua ihan yksikseen ja menin sitten häkin luo. Siellä Max-herra istui orrellaan pää riipuksissa. Kysyin ollaanko sitä rauhoituttu niin herra vastasi nätillä kurinalla, kapusi vieressäni olevalle ulkoorrelle ja pyysi rapsutuksia. Ja minähän tietysti rapsutin eikä kummallekaan jäänyt kaunoja eikä traumoja
Tuon välikohtauksen jälkeen Max-herran pörhentelyt muuttuivat täysin. Kyllä se vieläkin pörrää ja kiekuu (voi kissus, varsinkin kiekuu). Mutta huomattavasti ...hm... lempeämmin (en nyt keksinyt parempaakaan sanaa). Tiedättekös, pörrää ja hulmuttelee muttei ole ollenkaan sellaista agressiota mukana. Jospa herra ymmärsi ettei sen asemaa täällä kukaan uhkaa ja ihan turhaa herra aikaisemmin NIIN kovasti pörräsi kun vähempikin riittää. Nyt herra saattaa kesken pörräilyn haluta rapsutuksia ja hellyttelyn jälkeen jatkaa taas pörräämistään. Ylipäätään pörrääminen myös väheni huomattavasti.
Isäntä saa muuten jo rapsuttaa herraa. Isäntä kysyy "rapsutetaanko" ja Max-herra joko ojentaa niskansa tai sitten ei, riippuen millä päällä herra on. Isäntä saa silittää tasan kolme kertaa, minkä jälkeen herra ilmoittaa rapsuttelun päättyneen kopauttamalla nokallaan isäntää käteen. Ei siis nokkase varsinaisesti mutta tökkäsee kumminkin. Nykyään isäntä silittää sen kolme kertaa ja vetäytyy pois. Max-herra jää aina ihmettelemään, että eikö tulekaan enempää rapsutuksia
Valjaisiin treenaaminen edistyy oikein mukavasti: Herra työntää päänsä jo lenkistä. Lisäksi herran käsittely menee koko ajan paremmaksi ja paremmaksi esim herra tarjoaa jo itse selkäänsä, siipiään ja jopa mahan alustaa silitettäväksi. Aikaisemmin on ennemminkin sietänyt käteni kuin että olisi ollut mitenkään mieluisaa päästää kättäni arkoihin paikkoihin. Erinlaisia temppuja ja käskyjä herra jo osaakin ja lisää pitää keksiä niin ei tylsisty
Itse olen todella iloinen ja tyytyväinen puuhailuihimme. Ei me niin kamalan ahkerasti treenailla kun mielestäni herran pitää saada myös vain olla ja ...no olla (mitä nyt linnut tekevät ja olevat eli ei niin yhtään mitään varmasti monen mielestä). Ja kumminkin aina silloin tällöin huomaa jotain edistystä tapahtuneen
Max-herra lentelee tosi paljon nykyään ja mikäs sen parempaa. Kunto pysyy yllä ja maha ei pääse kasvamaan. Välillä kun herra oikein innostuu niin kyllä lentelyn jälkeen puuskutus muistuttaa aikalailla höyryveturia. Lentotaitokin on siinä sivussa kohentunut. Max-herra on myös keksinyt että märkänä on kiva lennellä (toooosi kiva minunkin mielestä kun vesitippoja on pitkin seiniä, telkkaria, kattoa yms). Max-herra haluaa nykyisin suihkutella häkin ulkona lempipuussaan (ennen oli häkin sisällä vesikupilla). Vähän aikaa herra suihkuttelee (no antaa minun suihkutella herran höyheniä) ja sitten herra käy kunniakierroksella. Lentoreitin jälkeen vuorossa on hetken huokaisu ja sitten taas koko homma uudestaan. Selkeästi nauttii touhusta.
Tänään muuten Inka-undu halusi suihkuttelua ensimmäistä kertaa sitten ikinä. Tähän mennessä nuo pikkutirpat ovat halunneet kylpeä vain ja ainoastaan salaatissa, mutta tänään Inka lehahtikin etualalle. Varovasti suihkautin Inkaa kohden ja yllätys: Inka-neiti ei pörähtänytkään pois vaan levitti siipensä
Välillä Inka kävi kauempana kuivattelemassa ja tuli sitten uudestaan ottamaan parit suihkaukset. Aku ei vielä rohjennut lähemmäs tulla, muttei sekään karkuun lähtenyt. Eli Aku-undu tuli taka-alalle ihmettelemään oliko tämä suihkuttelu hyvä asia vai ei.
Undut ovat kasvaneet kovin ja veikkaan, että ne ovat vihdoin täysikasvuisia. Kävin eräässä lemmikkiliikkeessä katselemassa lintuja ja siellä olevat undut olivat kyllä siltikin huomattavasti isompia kuin nuo minun pikkuiseni. Olivat saksalaista sukua kuulemma ja siellä oltiin selkeästi panostettu undujen näyttävyyteen (vaikka eivät nuo liikkeen tirpat mitään show-lintuja olleet). Itse kyllä taidan silti tykätä enemmän noista sirommista malleista. Olen päättänyt hankkia unduja yhden,kaksi, lisää. Haluaisin naaras-undun, sinisen valkosiiven. No kaikki sinisen muunnokset käy ja harmaasiipikin, mutta aussi sen olla pitää. Nyt muutes jos joku tietää jonkun tuollaisen tirpan etsivän kotia niin vihjatkaapas.
Tämmöistä tänne kuuluu tällä kertaa. Hyvin on vuosi alkanut ja toivottavasti sellaisena jatkuukin
