[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Max on innostunut leikkimään mun kanssa  Herra roikkuu eteisessä olevalla orrella ylösalaisin ja miekkailee nokallaan mun sormen kanssa. Samalla herra kehrää ja kuiskailee.  Sanavarastoon on ilmestynyt sana kuka, jota huudellaan kun leikityttää. Max on tehnyt myös lähempää tuttavuutta isännän kanssa. Vähän on nokalla tutkittu isännän sormia ja kättä. Isäntä saa nykyään myös rapsuttaa huomattavasti enemmän.

Tuossa yhtenä päivänä Max lensi taas sänkyni päälle ihmettelemään. Toinen koiristani, se isompi, seisoi sängyn vieressä. Rohkeasti Max tepasteli ihan sängyn laidalle tutkailemaan tuota valkoista karvakasaa. Hetken jo näytti, että herra saattaisi jopa kokeilla voiko karvakasan päälle nousta, mutta tyytyi kumminkin sitten vain seisomaan vieressä. Voisin veikata, että jossain vaiheessa Max kyllä tulee tekemään lähempää tuttavuutta valkkarini kanssa enkä ihmettelisi vaikka koittaisi aika, jolloin nämä kaksi olisivat ihan kaverukset.

Unduista Inka on tällä hetkellä tuhovimmassa. Kaikkea pitää nykiä ja repiä. Onneksi on tullut tehtyä noita erinlaisia virikkeitä niin toistaiseksi ei ole mitään ei-sallittua kokeiltu silputa. Aku tyytyy vain katselemaan vieressä ja kujertelemaan. Aamuisin ja iltaisin Inkakin malttaa kuherrella ja pari lauleskelee erittäin nätillä äänellä. Max tyytyy enimmikseen pulputteluun ellei aamun kukkumisia ja naukumisia oteta huomioon.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Tänne kuuluu pelkkää hyvää. Aurinko paistaa ja lauma voi hyvin. Maxilta on löytynyt lisää ääniä: palohälyytin. Tiedättehän sen piippauksen, kun palohälyyttimestä loppuu patteri? Se luonnistuu Maxilta erittäin hyvin. Onneksi täällä ei ole kovin montaa hälytintä niin oli nopea tarkistaa mikä piippaa... Myös naksahteluja, vislailuja ja kurkkuääniä on ilmaantunut lisää. Max on ottanut käyttöönsä myös hyvin hentoja ja pieniä ääniä. Mietin tuossa, että yrittääköhän herra matkia unduja? Siltä se ainakin kovasti kuulostaa. Eilen Max laskeutui ihan tyynesti veljeni koiran (joka on hoidossa täällä) pepun päälle. Yhtä tyynesti koira vain vilkaisi Maxia ja jatkoi uniaan Ja tänään Max innostui sukimaan tukkaani istuessaan olkapäälläni

Undut nauttivat selkeästi lentämisestä ja niistä onkin kehittymässä varsinaisia hävittäjiä. Vauhtia riittää ja erinlaisia ilmakiepsahduksia ja syöksyjä harjoitellaan kovin. Erinlaiset laskeutumisetkin hallitaan jo hyvin. Inka on vähän rauhoittunut säksättämisessään, pääsee kaikkien korvat vähän vähemmällä. Tuo säksätys on varmaan näistä lintujen äänistä inhottavin. Akun kujertelua kuuntelee mielellään, se kun tykkää lauleskella nätillä, aika hiljaisella äänellä. Ilokseni undut ovat alkaneet vihdoinkin syömään tuoreita. Hyvin vähän ja suppeasti, mutta jotain kumminkin jo.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Näin kauan se oppi pysyi tyttäreni mielessä. Kerroin aikaisemmin kuinka tyttäreni ei uskonut ettei Max halua rapsutuksia ja kuinka herra sitten siirsi nokallaan tytön sormen pois. No tässä yhtenä päivänä tyttö ei taaskaan uskonut vaikka kielsin ja Max selkeästi näytti ettei rapsutuksia kaivata. Tällä kertaa herra otti jo vähän lujemmin tytön sormesta, ei tosin vieläkään tullut jälkeä eikä mitään. Sattuipa kumminkin tytön sormeen. Tämän kohtauksen jälkeen on taas tyttö uskonut heti Maxia. Ihmettelen kyllä kuinka Max jaksaa aina ensiksi ilmaista tahtonsa nätisti ja siitä pikku hiljaa varoittelee enemmän ja enemmän ja vasta ihan lopuksi käyttää nokkaansa. Ja silloinkin vain sen verran, että viesti menee perille. Ajattelin jo, että seuraavalla kerralla herra käyttäisi nokkaansa huomattavasti herkemmin, mutta ei. Onneksi tyttö kumminkin uskoo lopuksi aika helpolla eikä ole myös koko aikaa lintua rapsuttelemassa. Itse asiassa yllättävän vähän tyttö yrittää rapsutella ja onneksi Max silloin tällöin rapsutteluun suostuukin. Pysyy linnut kivoina tytön mielestä kun saa sentään joskun rapsuttaa ja onpa Max jopa laskeutunut tytön syliinkin nyt pari kertaa. Nämä on tapahtunut silloin kun neiti on uskonut ettei rapsuteta ja malttanut olla aloillaan. Heh ihan kuin Max olisi palkinnut hyvän käytöksen lentämällä tytön syliin. Todella upeasti Max tulee toimeen tuon pikku neidin kanssa.

Max tulee olkapäälleni, sukii tukkaani, korvaani ja ennen kaikkea käsiäni. Ja jotenkin onnistun aina olemaan harvinaisen hankalassa asennossa juuri silloin kun Max innostuu hoivaamaan käsiäni. Sitten en millään raaskisi liikkua ettei herkkä hetki kärsi. Käsi puutuu mutta on se sen arvoistakin Max antaa minun rapsutella ja nautiskelee silmät kiinni. Ja jos jotain touhuan, herra tulee heti katsomaan. Seuraavaksi ajattelin hommata valjaat niin pääsee niitä harjoittelemaan. Ties vaikka joku kesä pääsisin viemään Maxin valjaissa ulos. Luulenpa että Max tykkäisi siitä kovasti. Eihän sitä tiedä vaikka Max olisikin tottunut jo valjaisiin aikaisemmassa elämässään... tosin epäilen kyllä että ainakin vielä tänä kesänä ulkoilemme häkissä...

[Monica Viestejä: 408 Tila: Poissa Sukupuoli: OWA:t Domino ja Lenni]

Noita ääniä löytyy varmasti vielä paljonkin lisää. Meillä Lenni-kultaposki on avartanut äänimaailmaa mm. haukkumalla, ulvomalla, narisemalla, piippailemalla, ja sanojakin tulee viikoittain uusia. Kultaposket on kyllä mainioita, Lennikin alkaa olla koko ajan helpomminluettava kuumailustaan huolimatta ja uusia metkuja punotaan päivittäin.
Onnea vielä uudesta kultamurusta! 

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Kiitos juuh noita ääniä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Nyt saatiin mukaan uusi kiekaisu, tai pikemminkin sarjatuli pieniä, lyhyitä kiekaisuja. Sen verran pirteä oli tämän uuden äänen korkeus ja volyymi, että toivottavasti tämän äänen esittely jäi tähän yhteen kertaan... Maxin suosikki-ääni on tällä hetkellä vinku-lelu, joka ei ole korville ollenkaan niin paha kuin hyvin monet muutvaihtoehtoiset äänähdykset.

Täällä aurinko paistaa ja lämmittää jo tosi kivasti. Undut ovat aloittaneet sulkasadon ja hyöheniä leijailee vähän joka puolella Pitkän mallailun jälkeen sain asennettua kylppäriin oksan sopivasti ja Max onkin pari kertaa tullut tutustumaan. Ei vielä ole suihkuun uskaltanut, mutta selkeästi on tykännyt olla suihkun höyryssä. Sain asennuttua oksan niin, että herra voi itse päättää onko suihkussa vai ei. Oksaa pitkin pääsee myös peilikaapin päälle, joka osottautui erittäin mielenkiintoiseksi paikaksi. Max maiseteli peilin yläreunaa ja maku taisi olla herran mieleen, kun piti ihan silmät kiinni maiskutella ja mutustella uutta makuelämystä. Mitä lie maistanut, kun kaappi on kumminkin pesty eikä mitään mömmöjä siellä pitäisi olla.. Tänään Max tutustui kylppärissä wc-pönttöön eikä mitään hajua miten herra sinne päätyi. Herra istui oksalla ja kun selkäni käänsi niin johan se pöhköläinen pöntössä nökötti. Eikä oksa ole lähelläkään pönttöä vaan kokonaan toisessa päässä kylppäriä Ei muuta kun käsi pönttöön ja kiltisti herra kipusi aina olalleni asti. Mietin, että oisiko ollut kylpy herralla mielessä. Tosin tuossa tuntia aikaisemmin ei kylpy kelvannut, kun sitä silloin tarjosin. Ja yleensä kyllä Max selkeästi kertoo vesikupillansa, koska haluaa kylpeä (meillä kylvetään aina kun linnut vain haluavat ja tirpoilla on lisäksi mahdollisuus kylpeä omatoimisesti vaikka koko ajan). Onneksi ei satuttanut siipiään pönttö-reissullaan.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Jee väsytysvoitto minulle! Eilen rupesi vihdoinkin uppoamaan tirpoille porkkanaraaste. Pikku hiljaa alkaa tuoreiden valikoima laajenemaan

Eilen oli niin hieno ilma, että päätin viedä Max-herran ulos ensimmäistä kertaa. Ensimmäiseksi mietin miten saan herran matkahäkkiinsä. Kun herra ei suvainnut käskystä sinne mennä, tarjosin vain kättäni ja herra otti jalalla siitä kiinni. Sitten vein käteni toisen jalan luo ja kehoitin Maxia tulemaan. Herra tuli kädelleni, mutta hieman piti osoittaa mieletään 'krrrää' äänähdyksellä. Kun sain kädessä olevan Maxin matkahäkkiin, herra ei meinannut päästää siitä irti. Nokallaan tarttui häkkiin ja jaloillaan piti kädestäni kiinni. Sain hieman keplotella ja kiemurrella kättäni ennen kuin herra suvaitsi päästää irti. Sitten luukku kiinni ja rautalangalla vielä kokonaan ympäri. Eipähän pääse karkuun. Sitten vaan ulos. Pidin kättäni häkkiä vasten ja Max painautui ihan kiinni minuun. Helpotus: herra haki minusta turvaa eikä pitänyt minua kaiken pahan alkuna. Hetken kesti ja sitten Max rupesikin jo katselemaan ympärilleen. Olin suojannut häkin puoliksi pyyhkeellä vedolta ja liialta auringolta. Lisäksi katsoin, että puolet häkistä oli koko ajan varjossa. Sitä mukaan kun siirsin häkkiä varjoon, Max siirtyi häkin sisällä aurinkoon Kovasti tuntui herra pitävän ulkoilusta.

Ulkoilun jälkeen herra sai olla vielä vapaana sisällä. Illalla herra ei olisikaan halunnut mennä omaan häkkiinsä ollenkaan nukkumaan. Jouduin tiukasti käskemään ja vielä tiukemmin herra vastasi 'KRÄÄ!' Lopulta herra suostui siirtämään höyhenensä häkin katolta häkin sisälle. Kehaisin herraa ja tarjosin namppaa kun herra oli häkissä, mutta tämäpä vain tuhahti ja käänsi minulle selkänsä. Ennen nukkumaan menoa kävin toivottamassa hyvät yöt niin kuin tapanani on ollut. Max käveli orrellaan ensiksi pois, tuli sitten erittäin nopeasti tervehtimään ja vielä nopeammin taas pois ettei kukaan vaan olisi huomannut. Herrahan vielä mökötti minulle häkkiin menosta niin eihän silloin sovi seurustella kanssani.

Tänään herra on ollut oma seurallinen itsensä. Mököttäminen jäi onneksi aika lyhyeksi

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Max on ollut erittäin seurallinen. Lentää aina perässä, tulee olkapäälle katsomaan touhujani, nauttii rapsutuksista ja sukii takaisin. Ihan ensimmäiseksi yrittää nypätä aina korvakoruni pois ellen ole niitä muistanut heti itse pois ottaa. Ilmeisesti korvakorut ovat likapaakkuja, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu kuvioon. Vaan mielettömän kätevästi se korvikset pois ottaa. Ei tunnu edes nipistystä, kuuluu vain pieni 'kling' kun lukko lentää lattialle. Arvatkaa sainko slaagin kun herra ensimmäisen kerran otti korvakorun irti. En edes huomannut, että irroitti korun ennen kuin kuulin lukon tippuvan. Sitten herra mutusteli tyynesti korua suussaan ja minä mietin raivoisesti eri vaihtoehtoja saada koru pois samalla kun mielessä pyöri kauhukuva siitä kuinka herra  nielaisee korun ja sitten se saa suolisolmun ja tukoksen ja koru tökkii koko suoliston täyteen reikiä. Onneksi herra vain yksinkertaisesti pudotti korun lattialle (oli muuten aika solmussa koko koru ). Nykyään osaan jo varoa ja otan korut pois viimeistään kun Max laskeutuu olalleni.

Ihanaa kun tulee kesä ja voi luonnosta poimia tuoreita kasveja. Tässä kumminkin herra perinteisemmän herkun kanssa

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

nokkakin alkaa näyttää jo tosi hyvältä ja muutoinkin puku ym on todella hyvän näköinen Ihan todella mukava lukea juttuja, että menee hyvin, kun Max on aiheuttanut sijoitusringille aika paljon harmaita hiuksia, kun ei ole tuntunut sopeutuvan mihinkään kotiin.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Joo Maxin nokka on parantunut oikein hyvin. Tuossa jossain vaiheessa olin vähän huolissani vasemman sieraimen takia, kun näytti että se kasvaa vähän umpeen/arpeutuu. Mutta ei, ihan nätti ja puhdas tuosta on tulossa. Oikealta puolen nokka on melkein kokonaan normaali, vasen on vielä vähän arpinen. Niin tosiaan, en olekaan kertonut kun Max meni isottelemaan edellisessä kodissaan aralle ja sai sitten muistutuksen oman kokonsa pienuudesta (pala nokasta pois). Maxilla on muuten niskassa pieni kalju laikku, lieneekö sekin arpi jostain yhteenotostaan? Muuten sulkapeite on mielestäni oikein hyväkuntoinen, kiiltää ja tuntuu elinvoimaiselta. Iho vaikuttaa myös ihan hyvältä. Tuossa välissä se näytti aavistuksen kuivalta (täällä on aika kuiva huoneilma, joutuu koirienkin ruokaan lisäämään öljyjä varsinkin talvisin).  Nyt juuri herra taisi aloittaa sulkasadon.

Eilen olimme tyttöni ja Maxin kanssa ulkona. Herra kiinnosti kovasti muitakin pihan lapsia ja kysyin haluavatko tulla katsomaan lähempää. Suosio oli taattu Todella hienosti lapset kuuntelivat, mitä kerroin linnuista ja käyttäytymisestä lintujen kanssa. Ja kaikki lapset malttoivat pysyä riittävän etäällä ja istuivat todella kiltisti paikoillaan. Tulipahan tehtyä samalla vähän valistusta perusasioista lintujen suhteen.

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Tosi mukavaa kuulla, että teillä menee edelleen hyvin, möksötyksineen kaikkineen Kovasti tuntuu herra kotiutuneen teille. Tuo ulkoilu on aivan mahtava homma, että menee nätisti häkkiin ja tykkää olla ulkona, sulkapukukin tykkää hyvää.

Mites suihkuttelut sujuu? meinaan, että jos on kovasti kuiva huoneilma, niin suihkuttelut sentään pelastaa jotain.

Pikkuihminen lienee jo oppinut lukemaan Maxin elkeitä?

tinttu

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Plääh mikä ilma. Toivottavasti tuo tuosta paranee niin päästään taas koko laumalla ulos.  Max tykkää kovasti ulkoilusta ja menee tosiaan suosiolla matkahäkkiin. Tosin vain meikäläisen pyynnöstä, muita ei uskota. Muutenkin herrasta on tullut selkeästi minun lintu. Max ei oikein välitä muiden rapsutuksista, mutta minulle tarjoaa aina niskaa. Nykyään saan silitellä herraa milloin vain haluan. Tosin pokkeiksena on mökötykset Välillä on ollut niin kiireinen päivä, että linnut ovat joutuneet olemaan häkeissään ja tästä seuraa välittömästi mököttäminen seuraavana päivänä. Herra tulee kyllä moikkaamaan, mutta hyvin pikaisesti eikä rapsutuksia huolita. Onneksi näitä "häkki-päiviä" on harvemmin.

Max nauttii suihkuttelusta paljon. Aluksi aina nautiskellaan siivet levällään, sitten hieman kiepitään orsilla ja välillä mennään yläorrelle huokaisemaan. Sieltä herra sitten kipuaa alas hakemaan lisää vettä höyheniin. Suihkuttelun jälkeen herralla on aina vähän kylmä. Nyt kesällä ei niinkään, mutta talvella selkeästi paleli. Olen miettinyt ja tutkiskellut lämpölamppuja josko semmoisen hankkisi ensi talveksi. Voisi suihkuttelujen jälkeen laittaa hetkeksi lampun päälle ja herra voisi halutessaan mennä lämmittelemään sen valoon. No täytyy vielä pohtia ja tutkia.

Pikkuneiti osaa lukea oikein hyvin Maxia. Vähän pitää välillä uhmata herraa: neiti haluaisi rapsuttaa mutta herra ei ole asiasta samaa mieltä. Neiti ei aina ensimmäisestä varoituksesta usko, mutta vetäytyy kyllä sitten viimeistään kun Max nostaa jalkaansa ja kohottaa päätään. Max itse on selkeästi luottavainen sillä herra ei vaivaudu edes siirtymään pikkuneidin käden edestä. Ensin herra varoittaa äänellä ja jos neiti ei usko, sitten nostetaan jalkaa ja nokkaa paremmin esille. Pikkuneitiä on vähän harmittanut kun Max ei ole antanut rapsuttaa, mutta onneksi neidillä on omat linnut: viisi leikkilintua, jotka ovat saaneet kodikseen undujen matkahäkin. Neidin linnuille ollaan tehty herkkupuikkoja, leluja ja tietysti annettu siemeniä ja tuoretta vettä joka päivä. Neidin linnut pitävät kaikista ihmisistä toisin kuin äidin linnut

Tuossa yhtenä aamuna isäntä herätti minut ja kertoi, että naapuristossa on tulipalo. Savupilvi tuli suoraan kohti meitä. Herätimme pikkuneidin, laitoin Maxin matkahäkkiin ja koko lauma autoon. Onneksi on sen  verran tilava tuo kosla, että undujen häkki mahtui. Päätin meinaan, että unduille olisi vähemmän stressaavaa ottaa koko häkki mukaan kuin siirtää ne ensin matkahäkkiin ja sitten vielä reissuun. Oli se kuorma: kaksi koiraa, pikku neiti, undut ja Max-herra. Ja tietysti minä ja isäntä. Ja vanhemmilleni evakkoon. Ehdimme hyvin alta pois onneksi, sillä kun olimme jo evakossa, selvisi että savu sisälsi kaikenlaisia myrkkykaasuja. Seuraava huolenaihe oli, miten linnut suhtautuisivat evakko-reissuun. Vaan eipä nuo olleet moksiskaan! Vanhempieni luona laitoin lintujen häkit ulos ja Max nautiskeli auringosta. Undut eivät olleet ollenkaan niin varmoja, että aurinko olisi niille hyväksi. Inka patisti Akua ottamaan selvää, mikä tuo kirkas valoilmiö on ja onko se vaaraksi. Eipä siinä auttanut Akun sipittää vastaan kun Inka muistutti käskyjärjestyksestä nokkaisulla ja kovalla säksätyksellä. Niinpä Aku-paran piti suorittaa pikainen aurinkoisella oksalla istuminen ja pikkutirppojen ihmetykseksi aurinko ei tappanutkaan Illan tullen palasimme kotiin eikä tosiaan ihmetyksekseni laumani lintuineen stressannut evakko-retkestä mitenkään.

Tässäpä kuva Maxista ja neidin linnuista. Neidin linnuilla on ruokahetki menossa

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Hitsi miten ihana kirjoitus ja kuvatkin! Ihanaa että pikkuneiti sai omat pikkulinnut joita saa hoitaa ja paijata sydämensä kyllyydestä, ja jotka ottavat varmasti silitykset mielellään vastaan. Hienoa että Max on saatu ulkoilun avulla tykkäämään matkahäkistä, se on tosi hyvä taito osata sujuvasti, kuten pääsitte tositilanteessakin huomaamaan! Esimerkillistä toimintaa kyllä, linnuthan ovat ihmisiä herkempiä kaikille ilman myrkyille, joten vaikka myrkyt eivät olisikaan ihmiseen vaikuttaneet, olisivat ne voineet olla linnuille silti hengenvaarallisia! Hitsi miten hienoa että evakuointi sujui noin hienosti.

[tipsu Viestejä: 864 Tila: Poissa Sukupuoli: CAG Otto, OWA Elvis ja BFA Kalle]

On kyllä ihanaa lukea tätä tarinaa. Maxin aikaisempaa elämää olen jonkin verran seurannut, ja olen niin onnellinen sen puolesta. Nyt sen asiat ovat niin hienosti, ja tyytyväiseltä vaikuttaa perhekin.

[Woodshine Viestejä: 119 Tila: Poissa]

Kiitos, ihanaa saada palautetta. Eikä mene ihan yksin puheluksi tämä tarinointi Joo olen itse aika ylpeä tuosta evakoinnista. Vartissa oli lauma kasassa ja poissa. Ja kaikki kävi hyvässä järjsetyksessä ja rauhallisesti. Itselleni tuli erittäin hyvä mieli huomata ettei lauma tosiaan edes stressaantunut vaikka olosuhteet muuttuivat äkisti. Tulipaha tuokin testattua

Huomasitteko muuten, että neidin lintujen häkin ovi on auki? Ovea ei saa laittaa kiinni sillä "linnuilla pitää olla tilaa lennellä". Neidin linnuilla on myös oma nokkakivi, jotta nokat pysyvät kunnossa. Luonnosta poimitaan kasveja niin minun kuin neidin linnuillekin. Ja isoja oksia katsellaan Max-herralle.

Maxilta löytyy kyllä luonnetta. Jotenkin odottelen, että koska herra näyttää sen pahimman puolensa, mutta toistaiseksi ollaan jääty muutamaan mielipiteen vaihtoon häkkiin menosta (Max raakkunut kuin varis ettei tarttisi mennä häkkiin, minä yhtä päättäväisenä komentanut häkkiin mars ja lopulta herra on jupisten mennyt itse häkkiin) ja satunnaisiin möksötyksiin. Ai tuossa yhtenä iltana Max yritti vaihtaa häkkiin menon rapsutuksiin. Niin kovin olisi pitänyt vain helliä herraa ja samalla sivumennen unohtaa koko häkki Olen aikalailla kallistunut ajatukseen, että sinä päivänä kun aika jättää tuosta vanhemmasta koirasta niin linnut saavat olla koko ajan häkkien ovet auki.

[tipsu Viestejä: 864 Tila: Poissa Sukupuoli: CAG Otto, OWA Elvis ja BFA Kalle]

Nuo tirpathan osaavat olla varsin kieroja. Meilläkin harrastetaan tuota huomion kiinnittämistä muihin asioihin, kun pitäisi esim mennä häkkiin  . Ja jos on ollut erimielisyyttä häkkiin menosta, ei millään herkulla saa houkuteltua eikä palkaksikaan huolita mitään herkkua, vaan pudotetaan tai heitetään pois. No, enpä toisaalta sitten myöskään palkkaa, jos tipu on tehnyt homman hankalaksi.

Tuota mahdollista evakuointia olen monet kerrat miettinyt. Jos sattuisi omassa talossa tai vaikka ihan lähellä tulipalo, miten linnut saisi pelastettua. Epäilen, että meillä ei kovin sujuvasti menisi.