Plääh mikä ilma. Toivottavasti tuo tuosta paranee niin päästään taas koko laumalla ulos. Max tykkää kovasti ulkoilusta ja menee tosiaan suosiolla matkahäkkiin. Tosin vain meikäläisen pyynnöstä, muita ei uskota. Muutenkin herrasta on tullut selkeästi minun lintu. Max ei oikein välitä muiden rapsutuksista, mutta minulle tarjoaa aina niskaa. Nykyään saan silitellä herraa milloin vain haluan. Tosin pokkeiksena on mökötykset

Välillä on ollut niin kiireinen päivä, että linnut ovat joutuneet olemaan häkeissään ja tästä seuraa välittömästi mököttäminen seuraavana päivänä. Herra tulee kyllä moikkaamaan, mutta hyvin pikaisesti eikä rapsutuksia huolita. Onneksi näitä "häkki-päiviä" on harvemmin.
Max nauttii suihkuttelusta paljon. Aluksi aina nautiskellaan siivet levällään, sitten hieman kiepitään orsilla ja välillä mennään yläorrelle huokaisemaan. Sieltä herra sitten kipuaa alas hakemaan lisää vettä höyheniin. Suihkuttelun jälkeen herralla on aina vähän kylmä. Nyt kesällä ei niinkään, mutta talvella selkeästi paleli. Olen miettinyt ja tutkiskellut lämpölamppuja josko semmoisen hankkisi ensi talveksi. Voisi suihkuttelujen jälkeen laittaa hetkeksi lampun päälle ja herra voisi halutessaan mennä lämmittelemään sen valoon. No täytyy vielä pohtia ja tutkia.
Pikkuneiti osaa lukea oikein hyvin Maxia. Vähän pitää välillä uhmata herraa: neiti haluaisi rapsuttaa mutta herra ei ole asiasta samaa mieltä. Neiti ei aina ensimmäisestä varoituksesta usko, mutta vetäytyy kyllä sitten viimeistään kun Max nostaa jalkaansa ja kohottaa päätään. Max itse on selkeästi luottavainen sillä herra ei vaivaudu edes siirtymään pikkuneidin käden edestä. Ensin herra varoittaa äänellä ja jos neiti ei usko, sitten nostetaan jalkaa ja nokkaa paremmin esille. Pikkuneitiä on vähän harmittanut kun Max ei ole antanut rapsuttaa, mutta onneksi neidillä on omat linnut: viisi leikkilintua, jotka ovat saaneet kodikseen undujen matkahäkin. Neidin linnuille ollaan tehty herkkupuikkoja, leluja ja tietysti annettu siemeniä ja tuoretta vettä joka päivä. Neidin linnut pitävät kaikista ihmisistä toisin kuin äidin linnut

Tuossa yhtenä aamuna isäntä herätti minut ja kertoi, että naapuristossa on tulipalo. Savupilvi tuli suoraan kohti meitä. Herätimme pikkuneidin, laitoin Maxin matkahäkkiin ja koko lauma autoon. Onneksi on sen verran tilava tuo kosla, että undujen häkki mahtui. Päätin meinaan, että unduille olisi vähemmän stressaavaa ottaa koko häkki mukaan kuin siirtää ne ensin matkahäkkiin ja sitten vielä reissuun. Oli se kuorma: kaksi koiraa, pikku neiti, undut ja Max-herra. Ja tietysti minä ja isäntä. Ja vanhemmilleni evakkoon. Ehdimme hyvin alta pois onneksi, sillä kun olimme jo evakossa, selvisi että savu sisälsi kaikenlaisia myrkkykaasuja. Seuraava huolenaihe oli, miten linnut suhtautuisivat evakko-reissuun. Vaan eipä nuo olleet moksiskaan! Vanhempieni luona laitoin lintujen häkit ulos ja Max nautiskeli auringosta. Undut eivät olleet ollenkaan niin varmoja, että aurinko olisi niille hyväksi. Inka patisti Akua ottamaan selvää, mikä tuo kirkas valoilmiö on ja onko se vaaraksi. Eipä siinä auttanut Akun sipittää vastaan kun Inka muistutti käskyjärjestyksestä nokkaisulla ja kovalla säksätyksellä. Niinpä Aku-paran piti suorittaa pikainen aurinkoisella oksalla istuminen ja pikkutirppojen ihmetykseksi aurinko ei tappanutkaan

Illan tullen palasimme kotiin eikä tosiaan ihmetyksekseni laumani lintuineen stressannut evakko-retkestä mitenkään.
Tässäpä kuva Maxista ja neidin linnuista. Neidin linnuilla on ruokahetki menossa
