Linnut > Arat

Ajatuksia arasta ja vähän muustakin

(1/3) > >>

Pilleri82:
Hipsan.  :)
 
Enpä oikein tiennyt, mihin keräisin ajatuksiani liittyen puna-aravauvaan josta on paraikaa ilmoitus myyntipalstalla ja yleisemmin lintujen määrään ja lajeihin ja vähän muuhunkin, niin ajattelinpa koota niitä vähän tänne. En tiiä onko paikka oikea mutta kaipa tän joku siirtää toisaalle jos aihe paremmin muualle sopii...

Puna-ara. Tai mikä tahansa ara. Mielikuvia: voimakas nokka. saa aikaiseksi suunnatonta tuhoa jos ei ole järkevää tekemistä. valtavan kokoinen. älykäs. kovaääninen. rääkäisy sattuu korviin. viheltelevä ehkä. taitaa tykätä äänensä käytöstä. höyhenpeitteinen siipieläin. mitähän muuta. syö paljon, tuhlailee ruokaa vielä enemmän. kaunis. tarvitsee paljon seuraa. ja tilaa.

Meille tuli jako. Ollaan kovin ihastuneita Ticoon. Mutta eihän se vielä olekaan oma itsensä  ;) Jotain vikaa meissä ihmisinä on, kun kaikki karvoja ja höyheniä tiputtelevat, hiekkaa sisälle kantavat, puunkarahkoita tuhoavat ja välillä mekkalaakin pitävät eläimet kiinnostavat. Ollaan ajateltu, että joskus sille ehkä hankittaisiin lajitoveri kaveriksi. Mietityttää vaan se että entäs jos ne innostuvat pesänrakennuspuuhiin  :P Se vähän kauhistuttaa. Että jos sittenkin eri lajinen. Ehkäpä. Mut jakot on kyllä kiehtovia. Niin monet muutkin linnut. Kyllä.

Ticolla on meillä ihan hyvin tilaa lentää. Pääsee lentämään ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä kun olohuoneesta  pääsee kahta kautta keittiöön. Ticon huone on aika pieni, n. 9 neliötä, mutta saa olla paljon vapaana. Kyllä sinne silti toinen häkki mahtuu. Sitten joskus. Ja kattoon ripustetaan orsia ja tuhottavaa. Häkinpäällysvirityksiä ynnä muuta. Tää on tätä meijän pesänrakentamista.  ;) Lapsia ei ole eikä tule. Eläimet riittää. Tai oikeestaan voittavat pikkuihmiset mennen tullen. Meidän mielestä... Vaikka on hekin ihan kivoja. Yleensä. Älköön kukaan tästä loukkaantuko. 

Ticolle on tilaa lentää juu. Mutta ei taida olohuone-keittiö--oma huone-rinki aran tarpeita tyydyttää. Vaikka meillä onkin aika iso olohuone, kooltaan n. 30 neliötä. Ja ehkei kuitenkaan niin isoa lintua. Sehän vaatiikin niin hirveästi. Noh, enemmän tai vähemmän kaikki eläimet vaatii. Meille ne vaan ei niin kauheasti tunnu vaatimuksilta. Pikemminkin ollaan oikeutettuja kun saadaan huolehtia noista karvaisista ja nyt tuosta höyhenpeitteisestä. Läpeensä eläimellisiä ihmisiähän me ollaan  ;) Eikä pieni sotku mikään katastrofi ole, ja sekin on suhteellista. Toiselle se tarkoittaa jotain tosi pientä, niinku pölypalloja sohvan alla, sillon tällön. Toiselle se tarkoittaa jotain muuta. Ja kaikesta sotkustahan selviää siivoamalla. Nou hätä siis, mopin varteen vaan  :)

Noh enivei. Ei tämä kauhean ajankohtainen asia ole. Ja haaveiluahan ei ole kielletty, eihän... Nuo vain vievät niin mukanaan. Kai te lintuihmiset lintujen viehätyksen tajuatte.  :) On kuin oltaisiin astuttu toisenlaiseen maailmaan. Honeymoon-vaihe päällä on ihana olla.  ;) Eipä tämän kummempia. Saattaa olla (ainakin itsestä on näin kokonaisuudessaan luettuna) aika kummallinen kirjoitus. Mutta (aitoja) ajatuksia ne vaan on, ei sen kummempia. Kunhan halusin kerätä niitä johonkin näkyviin. Luettavaksi. Jotta itse hahmottaisin paremmin. Ehkä joku muu haluaa jatkaa ja jakaa omia haaveitaan ja "hajatelmiaan". 

Kirjoitin tämän hitaasti. Niin tämä kannattaa lukeakin. Makustellen ajatuksia.

BG:
Hitaasti vastaten omilla tuntemuksilla:
Meillä pari vuotias sinikelta ja tarkoitus hommata sille kaveri sitten joskus, ehkäpä muutaman vuoden sisällä tai sitten kun on omakotitalo. Nyt asutaan tällaista 100neliöistä paritalon puolikasta eikä tuota tilaa liikaa ole, linnulla kuitenkin omahuone jossa häkki ja on aina irti kun kotona ollaan paitsi yöt nukkuu häkissään. Lentelee ympäri kämppää ja on oppinu sujuvasti lentämään oviaukoistakin toisiin huoneisiin. Mielikuvat varmaan lähellä totuutta. Nokka riittävän vahva ja saa aikaan tuhoa sielläkin missä ei pitäis vaikka kuinka sitä tekemistä sille järjestät. Huonekalut ja kaikki rapattua kivitakkaa myöten tuntuu olevan kestotestin kohteena ajoittain vieläkin, tosin parempaan suuntaan mennään ja pienet vahingot menee varauksen puitteissa tunnistettuun hävikkiin  :)  Suuret niellään itseä syytellen.
Kova ääni on todellakin, korvat vinkuu ja sattuu jos olkapäällä karjaiseen tai välillä kauempanakin. Viheltää ei tämä meidän yksilö ainakaan vielä osaa, puhuu ja pulputtaa sitäkin enemmän. Häkkiin kun pistetään ruuanlaiton ajaksi niin taukoamatta kyselee sieltä että "onko hyvvää?"
Imaisee pellettiä sellaisen 50-70g päivässä ja vähän tuoretta päälle. Tuoreet kylläkin löytyy 90% häkin pohjalta tai sitten niihin ei joku päivä kosketa ollenkaan. Tarjolla tuoreita on kuiten joka päivä. Pelkällä pelletilläkin varmaan menis vaikka moni vannookin tuoreen nimeen. Merkkinä meillä hagen tropican jossa rasvat ja proteiinit vähän reilummat kuin monessa muussa. Pieni raekoko myös hyvä, nielee kaikki kokonaisina. Ainoat lisät joita tarjolla on kalkkikivi ja savikivi, nämä näkyy riittävän vuoden per murikka. Seepiaa narskuttelee 1-3kpl/vko, tosin pääasiassa murentaa ne häkinpohjalle lähes 100%.
Hellyyden kipeä joo, vähän magneetin vikaakin on. Rapsutella ja leikkiä pitää useampi tunti/päivä. Tykkää makoilla selällään sylissä. Söpö kuin sika pienenä, halutessaan rasittava kiusankappale ja käsittämättömän itsepäinen. Saattaa kiusata tai leikkiä käymällä nappaamassa varpaasta ja juoksee lattialla pakoon. Todella ihastuttava ja antoisa niin halutessaan.
Suuri koko vaatii enemmän järjestelyjä varsinkin matkustettaessa. Kuljetusreppu hyvä autossa ja tieten riittävän kokoinen matkahäkki täytyy olla. Tosin yksi muutaman yön reissu tehtiin kesällä pelkästään repulla, valjailla ja pienehköllä ständillä, repussa oli vain automatkojen ajan. Nukkui sängyn vieressä ständillä. Hoitajaa vaikkapa ulkomaanmatkan ajaksi voi olla vaikea saada jos ei ole mahdollisuutta esim johonkin liikkeeseen (jossa häkki valmiina) viedä. Meillä lähimpään liikkeeseen taitaa olla jotain 800km, teillä varmaan vähän lähempänä.
Se mitä sotkemiseen tulee niin siitä ei näköjään selviä siivoamalla, se on jotain mistä riittää tekemistä ihan kaikille perheenjäsenille useamman kerran päivässä ja siltikin elätte puupalojen, ruuantähteiden ja lelujen kappaleiden keskellä.
Eipä kukaan ole mikään sanomaan toisten haaveiluihin ja millä sitä jaksais jos niitä haaveita ja tavoitteita ei olis. Joten haaveilla pitää mutta itse en toista ota ennenkuin nykyisen kanssa on perusasiat suht kunnossa ja käytös hiottua riittävälle tasolle. Niitä lintuvauvoja ja muita mahdollisuuksia tulee kyllä tulevaisuudessakin. Se hanimuuni menee ohi kyllä ja arki alkaa, rakkaus tuskin loppuu vaikka sellaistakin kuullut jollekin käyneen.
Jos rahapuoli kiinnostaa niin suunnilleen parin tonnin varauksella mennään kohti seuraavaa vuotta. Joku vois pitää kalliina mutta on niitä paljon huonompiakin harrastuksia (myös itsellä) joten halpaa ko saippua, ainaki siihen verrattuna mitä tästä saa.  ::)

Pilleri82:
Kiitos kun kirjoitit ajatuksiasi :) Jonne tuossa soitti kirjoitukseni luettuaan, ja oli tosi hyvä päästä purkamaan ajatuksia hänen kanssaan. Ei hän nyt kieltänyt haaveilemasta eikä puhunut mitään kummempaa pahaa aroistakaan mutta juteltiin vähän ison linnun edesottamuksista ja arjesta sellaisen kanssa, ja aika paljosta muustakin riitti asiaa... mutta eiköhän nyt ole niin ettei meille ihan hetkeen ainakaan sellaista tule. Mutta saahan sitä tosiaan haaveita olla. Ehkä se lajitoveri on kuitenkin paras Ticoa ajatellen ja eläimen parastahan meillä yritetään ajatella. Kunhan on sitten samaa sukupuolta etteivät alkaisi sitä pesää rakentamaan... Tuolla elämänkaari-osiossa kun on ihan kuvia semmoisissa puuhissa aikaansaadusta jäljestä... eihän se varmaan kyllä mitään ole verrattuna siihen, mitä ara saa aikaan pienilläkin nokkakokeiluilla... Kirjoitelkaa silti vaan muutkin jos haluatte, niin ajatuksianne... :)

GoldieC:
Meillä on siis arojen pienin jäsen, pikkuara. Eihän se toki kuulu itse aitoarojen sukuun, mutta arahan se kuitenkin on :)
Ja kyllähän tuo meidän pallero muistuttaakin kaikilla mahdollisilla tavoilla isompia sukulaisiaan: se uhkailee, kiihtyy, ja innostuu samalla tavalla mitä sukulaisensakin, pikkuara on äärimmäisen leikkisä, todella älykäs, ja kiintyy syvästi ja luo hyvin vahvan siteen yleensä yhteen ihmiseen, jota on myös valmis tarpeentullen puolustamaan. Samalla tavalla mitä isoillakin, myös pikkuarojen ruokavalio olisi hyvä perustaa tuoreruoalle toki unohtamatta laadukkaita siemeniä, ja myös nämä tarvitsevat aroille tyypilliseen tapaan jonkin verran mm. pähkinöitä ruokavalioonsa. Pikkuarat tunnetaan myös matkimiskyvyistään, ja moneen kertaan olen saanut todeta sen yhdistävän käsittämättömän hyvin oppimiaan sanoja tekoihin, sekä tekoja sanoihin.

Olin tosissaan pitkään ajatellut araa ennen Myyn hankintaa, mutta jostakin syystä nämä vähän pienemmät versiot niistä eivät olleet pysyneet mielessä kovin pitkään. Lienkö sitten alitajuisesti ajatellut ettei niitä ole Suomessa saatavilla kun foorumilla ei ole omistajia juuri yhtään, ja onhan nämä tosiaan harvinaisempia. Myös se saattoi vaikuttaa etten pitänyt niitä varsinaisesti aroina, joka näin jälkeenpäin on osoittautunut hyvinkin vääräksi luuloksi. Mutta myös tilan ja sen rahatilanteenkin vuoksi päätin etten sellaista jättilintua kykene nyt tähän hätään elättämään, ja sitten kävikin onni kun Pikku-Myy tosiaan tuli myyntiin. Tajusin, ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että tuollainen pienempi on paljon helpompi pitää tyytyväisenä, kun ei tarvitse olla jättimäistä häkkiä ja kokoajan stressaamassa saako lintu lennettyä tarpeeksi, joka on käsittääkseni yleisin stressinaihe isojen arojen omistajilla. Ison kanssa saisit myös olla ostamassa uusia leluja todennäköisesti jatkuvasti, kun vanhat pirstaloidaan melkein sekunneissa ;D Pikku-Myyn nokka on toki todella vahva verrattuna sen kokoon, mutta lelut kestävät vähän pidempään :)

En tiedä onko minulla enää mitään hinkua ostaakaan noita isompia enää, enkä näin jälkeenpäin ole oikein ymmärtänytkään miksi näitä pienempiä en ihan alussa jo ajatellut. Ja vaikka meidän arakiintiö tuntuu olevan hyvinkin täynnä Myyn täyttäessä aran paikan täysin, viimeaikoina on kuitenkin tullut kysymykseen hankkia ehkä tulevaisuudessa Myyllekin kaveri. Se oli kuitenkin tottunut elämään senegalin kanssa, joka oli satunnaisesti myös sen rapsutuskaveri, ja nyt tuntuu että jokin osa Myyn elämästä jäi puuttumaan meille muuton jälkeen. Aroilla on kuitenkin ihan omanlaisensa eleet ja luonteensa, joita muut lajit eivät osaa lukea ollenkaan.
Meiltä saattaa siis löytyä ehkä tulevaisuudessa kaksi araa, ja olen täysin pitäytymässä näissä pienemmissä versioissa. Kaveriksi Myylle olen ehtinyt miettimään joikuaraa joka on aitoarojen sukuun kuuluva ara, tai brasilianaraa, jotka tosin ovat vähän Myytä kookkaampia mutta edelleen vähemmän tilaa ja rahaa vieviä isoimpiin verrattuna :) Toinen pikkuarakin on käynyt mielessä, mutta pelkään vahinkomunien ilmaantumista enemmän, jos Myy saa omanlajisen kumppanin. Samaan häkkiin en tietystikään ihan heti ole toista lintua tunkemassa Myyn kanssa, vaikka se olisi saman lajinenkin, sillä aroille tyypilliseen tapaan Pikku-Myykin on hyvin reviiritietoinen ja häkki on sille pyhä, johon saan vain minä koskea.

Voin suositella aroja kyllä yleisesti lemmikkeinä. Ne ovat hyvin erilaisia mitä amatsonit ja jakot, omalla ihanalla tavallaan. Kunhan herättelin vain tietoa näistä pienemmistäkin, sillä kaikki eivät tule ajatelleeksi että niitä edes on olemassa. Mutta nekin ovat siis vallan mainio vaihtoehto, jos tuo koko mietityttää niinkuin rivien välistä olin lukevani :) Jokatapauksessa onnea hakuun, jos sellaista päätätte tulevaisuudessa hankkia, joko pienenä, keskikokoisena tai vaikka sitten isompanakin :D

PS: Tässä kuvassa on muuten pikkuaran ja sinikellan kokoero. Eroa toki löytyy jonkin verran koon puolesta, mutta perusluonteeltaan ja eleiltään kysymyksessä on hyvin samanlaiset lajit :)

Pilleri82:
Kiitos sullekin ajatuksistasi! En ollut itsekään tosiaan tullut ajatelleeksi pikkuaraa sen kummemmin! Täl hetkel musta kuitenkin tuntuu että se lajitoveri ois paras Ticolle, sitten joskus... Vaikka itse tekiskin mieli muuta, niin mun mielestä on ajateltava sitä mikä omalle linnulle on paras vaihtoehto... Aroilla ja jakoilla taitaa olla aika erilainen elekielikin, ymmärtäisköhän ne toisiaan ollenkaan...?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta