Jukka@ me olemme tosiaan keskustelleet näistä meidän "muruistamme" joitakin vuosia sitten. Meidän Murulla ei ole mitään rengasta. Silloin sellaisesta ei minulle kukaan puhunut. Että sellainen pitäisi olla. Kiitos myöskin muista kommenteista!
-
*
Muutama vuosi siinä sitten kului opetellessa herkän linnun hoitamista. Ostin pari papukaijoja käsittelevää kirjaakin lisää.
Risa Teitlerin: Training African Grey Parrots ja
Annette Wolterin : Papukaijat/Lemmikkieläimet Jälkimmäinen suomenkielinen. Kummatkaan eivät kummoisia opuksia olleet. Varsinkin kun kielikin noissa kahdessa tuotti hieman vaikeuksia.
Murusta tuli kai enimmäkseen minun lintuni koska silloin hoidin sitä enimmäkseen. Kun Muru sai siipisulkansa seuraavassa sulkasadossa kuntoon, siitä tuli innokas lentelijä. Hän oli häkissä vain töissä olomme ajan. Kotona ollessamme Muru oli aina vapaana ja on yhä.
Murun elämän aikana nuo ruoat ovat olleet hankalia siinä mielessä että pelletin, johon Muru ensin tottui, maahantuonti lopetettiin. Siihen aikaan en vielä oikein halunnut/uskaltanut ruokia ulkomailta tilata. Ja ilman EU'ta se oli hankalampaakin. Niinpä tuli muutaman viikon/kuukauden mittainen jakso jolloin eivät uudet pelletit maistuneet. Tuntuu kuin hän olisi kovinkin nirso uusien makujen suhteen. Niitä kyllä otetaan nokkaan mutta pilpotaan innoissaan maahan kuin ne olisivat leluja. Nyt on onneksi tuota Harrisonin pellettiä saanut jatkuvasti ja se onkin Murun herkkua. Ihanan sotkuisasti osaa kyllä senkin syödä.
Nykyään on aina tarjolla myös toista pellettilaatua varmuuden vuoksi. Niin että se olisi ainakin hieman tuttua jos Harrison lopetettäisiin.
Sitten tulikin muutto uuteen kotiin. Eli muutimme koko konkkaronkka. Pelkäsin että muutto aiheuttaisi Murulle jotain traumoja tai stressiä mutta kumma kyllä mitään ongelmia ei tullut. Eleli kuin olisi aina täällä asunut.
Ulos rakennettiin isohko ulkohäkki jossa on nyt viettänyt suurimman osan kesistään. Öisin hän ei siellä ole. Se ei ole niin iso että sinne saisi turvalliset olot ilman valvontaa. Aamuisin kun Murulle avataan häkkinsä ovi, hän kesäisin miltei heti lentää pikkuisen kuljetushäkin päälle odottamaan että pääsisi ulos. Ulkona hänellä onkin sitten paljon seuraa. Siellä vipeltävät oravat ja lintuja on paljon erilaisia. Aluksi hieman pelotti että nuo luonnoneläimet toisivat Murulle joitain sairauksia, mutta onneksi ei noin ole käynyt.
Muru onkin ollut erittäin terve. Sulka/höyhenpeite on miltei virheetön. Ruokahalu on hyvä ja ulosteet
runsaita 
terveen linnun ulosteita. Yhden ainoan kerran olen silloin Murun ollessa noin kolmivuotias, soittamaan lääkärille. Muru alkoi rajusti oksentamaan vaahtomaista limaa. Yökki aika pitkään. Saimme reseptin apteekkiin. en edes muista mitä lääkettä sai. Sitä olisi pitänyt antaa useampana päivänä, mutta antaa nyt lääkettä linnulle joka on kohtalaisen arka käsittelylle, olikin varsin haasteellista. Vain kerran saimme Murun tuon lääkkeen ottamaan. Mutta niinpä se tauti meni ohi. Olisi voinut mennä varmaan muutenkin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vaivoja.
Aluksi Muru asusteli pienessä häkissä. Mutta oli siellä siis vain yöt. Ja meni innolla itse sinne iltaisin.Joskus joutui olemaan myös päivällä jos oli pidempi työrupeama. Uudessa kodissa ostimme sitten ison Montanan häkin. Ja tämä siksi kun Muru alkoi nyhtää rinta untuviaan kun jouduimme laittamaan hänet joskus päivällä häkkiin kun lapsenlapset tulivat kyläilylle. Muru kun olisi halunnut lentää heidän hartioilleen tai peräti päähänsä.
Uudessa isossa häkissä höyhenten nyppiminen loppui välittömästi. Sinne mahtui myös paremmin virikkeitä. Samoihin aikoihin ostimme myöskin lintuvalon joka palaa häkissä päivisin koko ajan. Muru kun menee häkkiin välillä päivälläkin.
Murulla on kaksi ständiä. Toinen keittiössä ison ikkunan edessä josta näkee pihan linnut ja oravat. Toinen on olohuoneessa jossa voi meidän kanssamme istuskella ja katsoa vaikka televisiota.
Meille tuli pikkuinen kääpiö mäyräkoira yli kahdeksan vuotta sitten. Aika pitkään sitä mietittiin millainen vaikutus sillä olisi Murun elämään. Mutta arvelimme että tuskin mitään suurempia hankaluuksia tulisi koska minä jäin eläkkeelle samoihin aikoihin. Ja Muru oli aina kuitenkin ollut kohtalaisen omissa oloissaan viihtyvä. Enkä tosiaan muista että muutamaa kertaa lukuunottamatta on mitään kummempaa ollut.
Yhden virheen olen (ainakin) Onnin (mäykkymme) kasvatuksessa jotenkin tehnyt. Nyt Onni luulee että hänen pitää aina mennä komentamaan Murua jos Muru lentää esimerkiksi kiellettyyn paikkan tai kun joku meillä käyvä ihminen lähtee. Silloin Onni laukkaa Murun luo ja haukkuu ja katsoo minua. Huomaan kyllä että se ärsyttää Murua.
Muru myös jutteli aiemmin enemmän kuin nykyään. Nytkin joskus kun on yksikseen toisessa huoneessa, varsinkin aamuisin, alkaa höpötys. Tulee pitkiä lauseita joista saattaa saada hieman selvää. Mutta pitäisi pystyä toistamaan ne hänelle jotta sanat selvenisivät. Kuitenkin "puhuu" selväsi joko minun tai mieheni äänellä jotakin.
Omaa nimeään toistaa usein hellällä äänellä. Samoin kun torun häntä jostakin, hän alkaa hiljaisella, pehmeällä äänellä toistella "mussu", "mussu", moneen kertaan ja nyökyttää päätään kuin anteeksi pyytäisi
. . . . jatkuu. . . . . (jos vielä jaksatte)
