[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

Kai tässä sitten täytyy vaan hillitä innostusta tuosta linnusta ja sen oletetusta tyytyväisyydestä... ja varautua "pahimpaan" sekä alkaa etsimään niitä meiltä vielä piiloutuneita merkkejä ahdingosta.

muoks. Kai sitä itse vaan niin kovasti toivoo että lintu olisi oikeasti tyytyväinen kun ollaan niin kovasti yritetty tehdä sen elämästä mielekästä... Toivossa olisi niin paljon mukavampaa elää...

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

muoks. Kai sitä itse vaan niin kovasti toivoo että lintu olisi oikeasti tyytyväinen kun ollaan niin kovasti yritetty tehdä sen elämästä mielekästä...

Ei sitä innostusta tarvitse mihinkään hillitä ja lintu varmasti on teillä tyytyväinen ja olette kyllä tehneet mahdottoman hyvää työtä sen kanssa

pitää nyt vielä mainita, että näitä "toppuuteluja" ei kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, eikä kukaan halua latistaa innostustanne ja onnentunteita siitä, miten teillä menee, vaan kyse on pelkästään siitä, mitä tässä vuosien varrella on nähty ja kuultu. Eli pelkästään positiivisella mielellä ollaan liikkeellä, ettei sattuisi mitään suurempia takapakkeja syystä, että "ei kukaan kertonut"

Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan lisää tarinaa Ticon kotiutumisesta

tinttu

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

Tinttua kompaten. Ainoastaan vähän hillitä soittelen tänään niim selvennän pointtini

[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

Vaikka ymmärrän kyllä että positiivisin mielin ootte (tekin) liikenteessä niin tuntuu silti tosi pahalta ja surkealta tällä hetkellä. Sitä niin kovasti haluaisi uskoa voivansa olla poikkeus sääntöön ja että toimii niin hyvin linnun kannalta että se on oikeasti tyytyväinen elämäänsä jo nyt eikä ole ahdistunut/stressaantunut. Vaikka ei kait meillä ole vaadittavaa kokemusta siitä että osaisimme linnun kanssa parasta mahdollista työtä tehdä. Kaikkemme olemme kuitenkin tehneet siinä että linnun mielialaa koitetaan seurata ja tulkita ja jos se vaikuttaa yhtään ahdistuneelta niin sille annetaan tilaa, aina ja ehdottomasti, riippumatta siitä miten itse tekisi mieli innostuneena edetä.

[fischeri Viestejä: 1483 Tila: Poissa kaijaset, avot ja villasukat WWW]

Eli pelkästään positiivisella mielellä ollaan liikkeellä, ettei sattuisi mitään suurempia takapakkeja syystä, että "ei kukaan kertonut"

Juurikin näin   Ja vaikka niitä takapakkeja tulee ja ne tietää, tämä hyvä porukka auttaa onneksi niistä yli selviämään, kun sattuu. Esimerkiksi vaikka meillä tuo pesintävire... Kyllähän olin kuullut millaisia jakot voi siinä olla, mutta kun meidän jako Jako... Turvauduin siihen omaan intooni hippasen liikaa ja sitten kun se pahin kausi oli, se söi omaa itsetuntoani, kun parhaansa yrittää ja haluaa linnulle parasta, luulee tietävänsä miten asia hoidetaan, mutta silti lintu ei sitä "ymmärrä" ihan siltä kantilta. Samoin on meillä myös tuon nyppimisongelman kanssa. Nyt kun se alkuinto on itseltä tavallaan laantunut ja kolahtanut omille nilkoille monesti, huomaa kuinka lintukin on paljon rennompi, kun itse en hössötä enää asian kanssa siihen malliin kuin alkuun. Päivä kerrallaan ajan kanssa ettei tule niin suuria pettymyksiä nopeasti  

[Monica Viestejä: 408 Tila: Poissa Sukupuoli: OWA:t Domino ja Lenni]

Vaikka ymmärrän kyllä että positiivisin mielin ootte (tekin) liikenteessä niin tuntuu silti tosi pahalta ja surkealta tällä hetkellä. Sitä niin kovasti haluaisi uskoa voivansa olla poikkeus sääntöön ja että toimii niin hyvin linnun kannalta että se on oikeasti tyytyväinen elämäänsä jo nyt eikä ole ahdistunut/stressaantunut. Vaikka ei kait meillä ole vaadittavaa kokemusta siitä että osaisimme linnun kanssa parasta mahdollista työtä tehdä. Kaikkemme olemme kuitenkin tehneet siinä että linnun mielialaa koitetaan seurata ja tulkita ja jos se vaikuttaa yhtään ahdistuneelta niin sille annetaan tilaa, aina ja ehdottomasti, riippumatta siitä miten itse tekisi mieli innostuneena edetä.

Eihän tässä siitä ole kyse ettettekö toimisi oikein, vaan siitä että lintu ei välttämättä luontonsa mukaan toimiessaan (ts. mahdollista ahdistusta salaillessaan yms) ole oma itsensä. Kyllä se siitä aikaa myöden, hyvin tehty pohjatyö luottamuksen ja valinnanmahdollisuuden kanssa antaa hyvät eväät niihin tuleviin ongelmatilanteisiin ja niiden ratkomiseen. Kannattaa myös muistaa, että jakot ovat luonteeltaan kieroja kuin korkkiruuvit, joten ei olis mikään ihme vaikka elikko ihan piruuttaan hämäisi...
Jatkakaa hyvää työtä ja pitäkää mielessä se asiantuntemuksen määrä mikä jakoista tällä foorumilla löytyy. Käyttäkää sitä.

[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

Mieliala ja olotila paranikin jo kun Jonne tuossa soitti ja selvensi asioita

muoks. Nii juu ja toinen odottamistani paketeista saapui! Mutta en esittele Ticolle uusia juttuja nyt vähään aikaan... Onneks tuli tilattua myös kissoille pari lelua niin voi seurata niiden iloa uusista leluista, mieleisiä näyttävät olevan

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Mieliala ja olotila paranikin jo kun Jonne tuossa soitti ja selvensi asioita

Hyvä näin

nimittäin, aika murheellinen olo täälläkin tulee, kun vaikka miten nätisti ja ystävällisesti yrittää neuvoa, aina saa toisen pahalle mielelle...joskus tuntuu, että ei maksa vaivaa  Sitten taas, jos jättää neuvomatta ja jos/kun niitä takapakkeja tai ongelmia tulee, saa helposti kuulla syytöstä siitä, että miksei kukaan kertonut?

vähän niinkuin harakka tervakatolla, tee niin tai näin..

Mutta toivottavasti pystytte edelleenkin nauttimaan linnun edistymisestä ja kotiutumisesta joka päivä ja jaksatte meillekin vielä kertoa niistä - myös huonoista asoista, jos niitä tulee, yhdessä niistäkin selvitään

tinttu

[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

Mieliala ja olotila paranikin jo kun Jonne tuossa soitti ja selvensi asioita

Hyvä näin

nimittäin, aika murheellinen olo täälläkin tulee, kun vaikka miten nätisti ja ystävällisesti yrittää neuvoa, aina saa toisen pahalle mielelle...joskus tuntuu, että ei maksa vaivaa  Sitten taas, jos jättää neuvomatta ja jos/kun niitä takapakkeja tai ongelmia tulee, saa helposti kuulla syytöstä siitä, että miksei kukaan kertonut?

vähän niinkuin harakka tervakatolla, tee niin tai näin..

Eniten mulle ehkä pahan mielen kuitenkin aiheutti se ajatus siitä että Ticoa ahdistaa, ei sinänsä ne teijän puheet ja se miten asian esititte. Se tuntuu kauhean pahalta asialta, pelkkä ajatus siitä linnun pahasta olosta tai siitä oletuksesta että sillä väistämättä on meidän kanssa ahdistavaa. Kun en haluaisi että se joutuu meidän kanssa mitään kovin epämiellyttäviä tunteita kokemaan. Se se päällimmäinen huolenaiheeni oli... että sillä on meidän kanssa joka tapauksessa kurja olo vaikka näyttääkin jotain muuta. Kun haluaisin olla sille niin hyvä ja turvallinen kuin vaan voin olla. Mutta Jonnen kanssa kun juttelin niin olin ymmärtävinäni että ei sen sinänsä ahdistunut tartte olla vaikka kodinvaihto aiheuttaakin stressiä. Ja hän sanoi että esim. siinä videossa jonka linkitin, Tico kyllä näyttää ihan tyytyväiseltä ja rennolta. Mutta että kauheasti uutta ei kannata heti tyrkyttää, vaan antaa elon pysyä väliin tasaisenakin, ilman suuria muutoksia tai pyrkimyksiä edetä asioissa liian nopeasti.

Niin että kiitos kommenteista, jatkakaa vaan samalla tavalla ja neuvokaa. Ja pahoittelen Tinttu kun olin omalta osaltani aiheuttamassa sinulle pahaa mieltä.

muoks. Minkäs teen kun haluaisin että koko maailmalla on hyvä olla seurassani...  

[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

Miten te muuten yleisesti ottaen käsitätte sen stressi-sanan? Siis kun nyt oon tätä asiaa tän päivän mielessäni jauhanut, niin ei se mun mielestä sinänsä ole paha asia että lintu muuttuu eikä ole oma itsensä ihan alusta asti, jos sillä omalla itsellä tarkotetaan semmosta tervettä lintumaista riekkumista ja ilonpitoa ja sitä että sillä on parempi olo. Oon nyt alkanu ajattelemaan niin että kun Tico on vielä hyvinkin rauhallinen (vaikka oon sen kyllä yllättänyt jo roikkumassa orresta pää alaspäin ja siivet vähän levällään  ) niin se voi olla se merkki siitä stressistä ja siitä ettei ole vielä oma itsensä. Tosin kuka edes tietää mitä se loppujen on se Ticon "oma itse" kun aiemmin virikkeet ovat olleet hyvinkin vähäiset eikä sillä siten ollen ole ollut oikein mahdollisuuksia "toteuttaa itseään" (jos saa näin inhimillisiä sanoja tässä yhteydessä käyttää... toivottavasti ette ymmärrä väärin)... Mä yritän uskoa kuitenkin itseni takia siihen että sen meille muutto on muuttanut sen elämää jo nyt parempaan suuntaan ja että se on tyytyväisempi elämäänsä vaikka kaikki uutta onkin eikä siis ole ylenmäärin ahdistunut vaikka hämillään olisikin.

Se kuitenkin selkeästi on osoittanut olevansa kiinnostunut meistä (esim. tulee istumaan häkissään mahdollisimman lähellä sitä seinää minkä lähellä mä istun ja katselee siitä minua) ja jos ruokakippoa alkaa ottamaan pois se kipittää nopeasti seiniä pitkin kipolle odottamaan mitä sinne on laitettu kun se tuodaan takaisin ja ihan se siinä häkin seinän toisella puolella kyttää kiinnostuneena vaikka seison itse ihan siinä edessä ja avaan luukun ja asetan kupin paikoilleen. Ei näytä siltä että pelkäisi vaan on pelkästään kiinnostuneen oloinen. Toivon ettei tämä "piirre" Ticossa häivy mihinkään, semmoisessa toivossa todella haluaisin elää, mutta ilmeisesti niin usein kuitenkin käy, vaikkakin väliaikaisesti. Yritän tottua ajatukseen jotta en pettyisi, ainakaan mahdottoman paljon.

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

Miten te muuten yleisesti ottaen käsitätte sen stressi-sanan? Siis kun nyt oon tätä asiaa tän päivän mielessäni jauhanut, niin ei se mun mielestä sinänsä ole paha asia että lintu muuttuu eikä ole oma itsensä ihan alusta asti, jos sillä omalla itsellä tarkotetaan semmosta tervettä lintumaista riekkumista ja ilonpitoa ja sitä että sillä on parempi olo. Oon nyt alkanu ajattelemaan niin että kun Tico on vielä hyvinkin rauhallinen (vaikka oon sen kyllä yllättänyt jo roikkumassa orresta pää alaspäin ja siivet vähän levällään  ) niin se voi olla se merkki siitä stressistä ja siitä ettei ole vielä oma itsensä.

Ah, juuri tätä ajoin takaa. Tuo ns. rauhallisuus on juurikin merkki, että stressaa vielä kodin vaihtoa, eikä vielä käyttäydy, kuten kotiutunut terve nuori jako. Eli erittäin aktiivinen, touhukas, riehuja. Terve jako on erittäin aktiivinen ja utelias otus, joka kyllä mennä viipottaa pitkät pätkät päivästä leikkien, mesoten ja tutkien.

Olen ihan satavarma, että tähän teilläkin tullaan ajan mittaan, kun lintu kunnolla kotiutuu ja missään vaiheessa kukaan ei epäillyt, että olisitte huonompi koti kuin aiempi, vaan päinvastoin nyt Ticolla on huomattavasti paremmat olot, kun sillä on paljon virikkeitä, isompi asumas ja se saa aikaa. Koko pointti on vaan, että antakaa aikaa ja edetkää hieman rauhallisemmin, vaikka itsekin tiedän kuinka innostunut sitä on uuden linnun tulosta, ja antakaa Ticon kunnolla kotiutua ennen kuin muuttelette paljon asioita ja että ei tule liikaa uutta koko ajan...

[S@ga]

Tiedän, ja olen miettinyt yli vuoden jo hankkivani jonain päivänä Jacon

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

pahoittelen Tinttu kun olin omalta osaltani aiheuttamassa sinulle pahaa mieltä.

kaikki hyvin, tinttu selviää 

keskusteltiin Piian kanssa tässä tunnin verran asioista ja oli hyvä huomata (huomautuksena siis kaikille "konkareille") että pitää ottaa huomioon se, että eri termien käyttö voi aiheuttaa sekaannuksia varsinkin uusien ihmisten kohdalla, kuten tässä esim. sana "stressi" saattaa vaikuttaa jonkun mielestä äärimmäsien pahalta ja lamaannuttavalta tilanteelta, kun taas toisaalta sana "kotiutuminen" on erittäin laaja-alainen sana, eikä sinänsä kerro mitään. (jonkun mielestä lintu voi olla kotiutunut parissa päivässä, kun taas joku käyttää sanaa vasta siinä tilanteessa, kun lintu on ollut talossa puoli vuotta - vuoden ja näyttää jo todellisen luonteensa)

Elikkä, taas opittiin monenmoista, sekä vanhat, että uudet 

Tico-keskustelu jatkukoot..

tinttu

[Pilleri82 Viestejä: 349 Tila: Poissa Sukupuoli: Tico-jako, arat Osku ja Chico]

No niin, nyt on asiat ja käsitteet selvinneet Tässä koko mielipaha-asiassahan olikin kyse oikeastaan vaan siitä että ymmärrän käsitteet eri tavalla kuin osa kommentoijista! Esim. minulle sana 'kotiutunut' tarkoittaa sitä että joku osaa olla ympäristössä rento ja tyytyväisen oloinen, ts. 'on kuin kotonaan' siinä merkityksessä kuin puhuttaisiin ihmisen olosta. Joillekin taas tämä sana merkitsee sitä että lintu on täysin oma itsensä, reuhaa ja riekkuu ja on muutenkin oma lintumainen itsensä. Kyseessä on sama jatkumo, me vain käsitetään eri tavalla se, missä kohti tuo 'kotiutunut'-käsite siinä sijaitsee. Minä sijoitan sen jatkumon alkupäähän josta edetään aina vain syvemmälle kotiutumiseen, jotkut toiset sijoittavat sen sinne loppupäähän Teinköhän itseni tarpeeksi hankalasti ymmärrettäväksi?

Sitten tämä minun kammoksumani stressi-sana... En näe linnun stressaavan koska minulle henkilökohtaisesti stressi on yhtä kuin suorastaan lamaannuttava ahdistus. Toiset taas eivät välttämättä tarkoita sanaa noin voimakkaana asiana, vaan yksinkertaisesti linnun luonnollista reaktiota muutokseen, ja tuon reaktion vahvuus vaihtelee. Jos siis olen nyt asian ja käsitteen oikein ymmärtänyt

Kiitos paljon Jonnelle ja Tintulle jotka jaksoivat tänään jutella kanssani puhelimessa ja selventää asioita ja käsitteitä, toivottavasti ymmärrys lisääntyi puolin ja toisin Tintun kanssa totesimmekin että käsitteet eivät aina tarkoita kahdelle ihmiselle samaa asiaa, vaikka molemmat pitävät omaa käsitystään itsestään selvyytenä. Silloin tällöin saattaisi olla tarpeen että keskustellaan myös siitä mitä eri käsitteet tarkoittavat kullekin keskustelijalle, niin ei tulisi niin helposti väärinymmärryksiä  eikä tulisi näitä mielipahareaktioita toiselle tai kummallekin osapuolelle.

Juttua tulen kirjoittamaan siitä miten linnun matka 'täysin kotiutuneeksi' etenee ja luultavasti sen odotetun tapahtuman jälkeenkin Tintun kanssa jutellessani tajusin myös että meillä todella on aikaa edetä rauhallisesti, koska lintuhan tulee (toivoakseni) elämään kanssamme vuosikymmeniä.

Olipa hankala ja tunnemyrskyinen päivä! Uskoakseni kuitenkin Ticolla on ollut ihan kiva päivä tänäänkin, koska on vihellellyt, kierrellyt ympäri häkkiä, kiipeillyt orrelta toiselle, hakannut kookospähkinän kuorien puolikkaita niin että kivasti kolisee, leikkinyt nahkaremmin päässä roikkuvilla jalkaleluillaan, viskellyt siementen kuoria lattialle (siis ihan ottaa nokallisen ja viskaa päätään sivulle ja ropina vaan käy...  onneks on noi karvaiset imurit jotka putsaa lattian ) , kaivellut siemeniä ruokintalelusta ja vihellellyt vähän lisää. 

muoks. Jaha, Tinttu olikin ehtinyt ensin

[tipsu Viestejä: 864 Tila: Poissa Sukupuoli: CAG Otto, OWA Elvis ja BFA Kalle]

Tuo on kyllä hienoa, että Tico on uskaltanut puuhastella uudessa häkissään ja monillakin uusilla leluilla. Epäilemättä sillä on varsin turvallinen olo kanssanne, ja on myös aika rohkea ja reipas jako, kun noin nopeasti on tohtinut kokeilla uusia tavaroita. Eipä nuo paljon ääntelekään (ainakaan ne jakot, joita tiedän), jos niitä pelottaa tai tilanne on muuten niille jotenkin outo. Tosiaan, kuten edelläkin on ollut puhetta, linnun käytös aluksi uudessa kodissa voi olla hyvinkin erilaista kuin mitä se sitten jatkossa on, kun lintu alkaa olemaan se oma itsensä. Lienee hyvin tavallista jonkinlainen "honeymoon", jolloin lintu näyttää itsestään enemmän niitä parempia puolia, kun ei vielä uskalla kaikkea näyttää. Näitä tarinoita olen paljonkin kuullut, että useiden kuukausien kuluttua tipusen kotiin tulosta alkaa näkyä vähän ikävämpääkin käytöstä, ja se ei välttämättä olekaan sitten enää niin kiva lintu. Meille jako tuli ihan poikasena 8 vuotta sitten, joten sen kohdalla ei olla tätä päästy näkemään, mutta muuten sen päivät ovat varsin vaihtelevia, erilaisia mielialoja on paljon. Ominaista tuolle on mieletön energia ja vauhti, touhua riittää varsinkin vapaana ollessa, kekseliäisyyttä on vaikka muille jakaa varsinkin mitä pahantekoon tulee, eli todella vahdittava on. Hauskoja sen touhut onneksi enimmäkseen ovat. Joinain päivinä on kireämmällä päällä ja äkäilee, pistää kaikessa hanttiin, muutenkin aika jääräpää. Fiilis voi vaihtua ihan kesken kaiken myös, äkkiä tuleekin nokkaa, vaikka juuri oli niin hyvällä päällä. Ainakin meidän jakolla käy helposti myös niin, että jos leikit käyvät liian vauhdikkaiksi ja se niissä kiihtyy, saattaa kiihtymys lipsahtaa siitä aggression puolelle, ja lintu hyppääkin yhtäkkiä niskaan. Parittelukäytöksen kanssa saa myös olla tarkkana, ettei sitä yhtään provosoi, koska siitä seuraa myös aggressio. Ei tuo helppo tapaus ole, mutta enimmäkseen toki valloittava ja hauska tyyppi, ei sen kanssa tule aika pitkäksi. Ja hirveä sottapytty tuo jako on. Yksi sen elämäntehtävä on heitellä ja pudotella sapuskat ruokakupeista häkin pohajlle, kuivamuonat pitää juurikin paiskoa nokalla kupista ympäriinsä. Jakoille hyvin tyypillistä, en tiedä liittyykö jotenkin sen ruokailutapoihin luonnossa, koska etsivät paljon maasta ruokaa.

Joka tapauksessa, alku teillä näyttää hienolta ja Ticolla on hyvät oltavat luonanne. Ei kannata kuitenkaan säikähtää, jos vaikka puolen vuoden tai vuoden kuluttua se onkin vähän ehkä hankalampi, kierompi ja jästipäämpi, koska silloin se selvästi on kunnolla kotiutunut teille ja on oma itsensä, kunnon ketku jako ja juuri siksi niin ihanan rakastettava