papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #15 : 16.09.11 - klo:22:40:02 »
Pidättekö lintuja useimmiten häkissä vierailun ajan?

Pidän häkissä, jos vieras jotenkin linnuista häiriintyisi. Jos kylässä kuitenkin on lintuihminen (jotenkin kummassa niitä käy aika paljon ;D), niin mitä sitä suotta.

Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin?
Riippuu linnusta. Amatsonit säikkyvät uusia naamoja, mutta veikkaan ettei nuorempi säikkyisi, ellei vanhempi ensin (on tullut sijoituslintuna). Lintua voi myös paljon totuttaa vieraisiin - varsinkin poikasena. :)

Itse pyrin näyttämään kasvateilleni jo täällä mahdollisimman paljon eri ihmisiä, eivätkä ne liiemmin uusissa kodeissakaan ole tainneet ihmisiä sitten stressata. Tämän soisi kaikkien kasvattajien tekevän, mutta jos siihen ei ole syysta tai toisesta mahdollisuutta (tai halua), niin uudessa kodissa voi tehdä vielä paljon. Mukavia ihmisiä kylään, jotka ovat linnun seurassa rauhallisia ja joilta saa herkkuja (jos lintu kädestä syö), niin jo pääsee pitkälle. ;)

Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa?

Parvessa tai lajitoverin kanssa elelevät eivät sen suuremmin stressaa, kunhan hoitaja on tuttu. Kesyimmillä on tosin selvä hellyyspuuska silti palattuani. Tuo ainoa yksin asuva, Kinda (hybridi), sen sijaan on hieman epäselvä otus muutenkin. Nyppiminen (jota se valitettavasti harrastaa) tai muu ei kuitenkaan tunnu olevan sidoksissa kanssani vietettyyn aikaan tai esimerkiksi tekemiini matkoihin, joten on hyvin vaikea sanoa miten se poissaolooni on yleensä suhtautunut. Luulisin sen näkyvän sulkapuvun kunnossa, jos se siitä stressaisi.


Tosiaan oikeassa olet siinä, että linnut ovat yksilöitä. Taustat, tottumukset ja koulutus vaikuttaa myös näihin asioihin selvästi. Jos lintu on pienestä pitäen saanut hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä, se paljon todennäköisemmin sietää vieraat ja muutkin muutokset. Lajitoveri auttaa taas tuohon omistajan matkusteluun ja tässäkin on hyvä, jos hoitaja on joku, joka on linnun mielestä kiva (= herkkukone ;)).
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #16 : 16.09.11 - klo:23:44:53 »
Pidättekö lintuja useimmiten häkissä vierailun ajan?
Vapaana olohuoneessa useimmiten. Vieraan kanssa voi istua keittiössä, jos se ei niin lintuseurasta piittaa.

Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin?
No Niidu tosiaan on tuon annip:n kasvatti, eikä se kyllä kotona käyvistä vieraista stressaa. Jos vieraalla riittää mielenkiintoa, saa Niidun kyllä houkuteltua kädelle ja rapsuttamaankin saattaa päästä ihan ensitapaamisella. :)

Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa?
En kyllä kovin pitkillä lomilla ole ehtinyt olla. Viimeksi tipu oli joitain päiviä annip:llä hoidossa, eikä se minusta stressaantuneelta näyttänyt. Kotia vaan ei olisi lähtenyt.. :D

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #17 : 17.09.11 - klo:09:41:43 »
Kuitenkin kun koira nyt on ihan yleinen lemmikki, ja heppaa taas ei välttämättä ole tutut koskaan tavanneet. Tosin eihän niiden kaikesta tietenkään tarvitse tykätä, mutta mutta..
Niimpä. Tämän asian kanssa täytyy välillä painia kun eksoottisia lemmikkejä omistaa, ja vieläpä sellaisia joiden kanssa tulee kamppailtua sellaisten asioiden kanssa, jotka ihmiset ovat tottuneet hallitsemaan lemmikkien omistamisessa; esimerkiksi sotku, jota tulee aina ja minkä tahansa linnun kanssa. Kakkoja tulee myös sille upouudelle sohvallesi, ja jos lintu sattuu asumaan samassa tilassa sohvasi kanssa, vapaanaoloaikaa ei voi karsia tämän uuden huonekalun takia, vaan asia täytyy hyväksyä. Ihmiset tunkevat hiiriä melkein umpinaisiin terraarioihin jotta ne eivät haisisi, ja joskus kanitkin laitetaan terroihin jotta ne eivät virtsaisi tai potkisi puruja ympäriinsä. Linnun kanssa sotkua ei voi hallita muutoin, kuin siivoamalla se. Tätä on yllättävän monen vaikea sulattaa, varsinkin jos on monta lintua ja vielä vaikkapa pölyäviä sellaisia (kakaduja), jolloin tulet aivan satavarmasti kohtaamaan nekin henkilöt jotka kehottavat sinua luopumaan linnuista, että se olisi ihan tyhmää pitää sellaisia elukoita kun ei ne mitään muuta sinulle anna kuin sotkua siivottavaksi - tämähän on tietysti väärin, sillä linnut antavat paljon jos on valmis vastaanottamaan ja viettämään niiden kanssa aikaa, mutta kaikki eivät sitä välttämättä näe, eikä lintu kaikille vieraille sitä halua näyttääkään.

Pidättekö lintuja useimmiten häkissä vierailun ajan?
En, mutta meillähän on tosiaan linnuilla oma huoneensa, jonka oven voin aina sulkea. Mutta vaikka niiden häkki olisi olohuoneessa en siltikään sulkisi niitä sinne, ellei vierailija ole oikeasti vakavan lintukammon omaava, tai jos linnu(i)sta on mahdollisesti jotain vaaraa vierailijalle. Esimerkkinä tästä on pikkuarani joka tuli jokunen kuukausi sitten, ja jo silloin sillä oli historiaa vieraiden päälle käymisestä, ja se oli tehnyt sen myös sisarelleni. Joten aluksi vieraiden ajan pidin sitä aina häkissä ja tutkailin sen elekieltä jos vieraat antoivat sille herkkuja pinnojen välistä tai puhuivat sille, mutta koska se ei näyttänyt agressiiviselta uskallan nykyään pitää sitä vieraidenkin läsnäollessa vapaana. Pikkuarakin saa aika paljon tuhoa aikaan vaikka onkin kokonsa puolesta aivan eri maailmoista muiden arojen kanssa, ollessaan suurinpiirtein senegalin kokoinen, mutta kyllä sekin nokka vertavuotavan haavan sai aikaan ja ihan ensipuraisulla.

Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin?
Villit neitsikat eivät sinänsä ole moksiskaan kun eivät ne tulisi kovin lähelle minuakaan, mutta neitokakadu Veeti rakastaa vieraita ja tulee laulelemaan ihan heidän kasvojen viereen, ikäänkuin omistaisi viserryksensä heille. Se rakastaa vieraita ja vieraat yleensä sitä :D
Pikku-Myyllä taas on tosiaan ollut historiaa edellisessä kodissaan vieraiden päälle käymisestä, ja minunkin luonani se on lentänyt sisareni kimppuun saaden aikaiseksi kaksi vertavuotavaa haavaa siskoni leukaan ja kaulaan. Tilanne eteni ja kävi niin nopeasti etten ehtinyt reagoimaan, joten häkitin Myyn vieraiden tullessa lintuhuoneeseen. Nykyään uskallan pitää sitä jo vapaana, ja Myy nouseekin vieraiden kädelle, joskin useimmiten vain herkkujen perässä haluten heti sen jälkeen pois. Todennäköisesti kyse on ihan silkasta vieraiden pelosta, ja sisareni kimppuun se mahdollisesti koki tarvetta käydä vain siksi, että siskoni seisoi minun ja Pikku-Myyn välissä jolloin Myy ei voinut lentää suoraa reittiä minun luokseni turvaan, ja lähestyvä vieras sai sen hermostumaan. Nykyään ei tosiaan tällaista ongelmaa ole, ja voin melko turvallisin mielin ottaa Pikku-Myyn olohuoneeseen myös vieraiden ollessa kylässä.

Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa? [/b]
Jos lintu on kovin kiintynyt omistajaansa eikä sitä ole sosialistettu mielellään jo nuorena vieraisiin ihmisiin, on hyvin todennäköistä että lintu tosiaan stressaa omistajansa äkillistä poistumista päiviksi ja jopa viikoiksi, ja vieraan tulemista tilalle. Tämä on tosiaan vältettävissä, ja riippuu se paljon yksilöstäkin. Meillä pikkuara ei sinänsä stressaa ainakaan siten että olisin asiaan kiinnittänyt huomiota, joskin hiljaisempi se toki on ollessani poissa. Aremmat neitokakadut eivät taas ole moksiskaan, mutta kesympi Veeti on lähinnä riemuissaan kun se saa lauleskella vieraammalle hoitajalle lauleskella sydämensä kyllyydestä! :P

Mua kiehtoo mutta samalla myöskin arveluttaa ajatus ihan toisenlaisesta otuksesta. Esimerkiksi heppojen kanssa osaan useimmiten kertoa millä mielellä ne on ja mitä ne tarvitsevat, ja omani kanssa tiedämme toistemme fiilikset heti. Mutta linnut on siinä suhteessa suuri kysymysmerkki. Toisaalta sen varmaan oppii sitten pikkuhiljaa, ja varmasti muutaman yhteisen vuoden jälkeen sitä omaa lintusta lukeekin jo kuin avointa kirjaa.
Noita oppii kyllä ajan kanssa lukemaan niinkuin mitä tahansa eläintä, mutta kyllä se tarvitsee myös itsenäistä opiskeluakin aluksi. Onneksi Kaijulissa on käyty niin paljon keskusteluja käyttäytymisestä, että pelkästään niiden läpi kahlaaminen antaa jo perustiedot, joilla pääsee yllättävän pitkälle. Loput onkin sitten sitä käytännön opiskelua. :) Eikä tarvitse hermostua jos se lintu kotiin tullessaan näyttää ihan vieraalta oliolta, kuin toiselta planeetalta verrattaessa nisäkkäisiin, sillä sitä se todella on. Linnut eivät millään lailla muistututa nisäkkäitä, ja niiden kanssa eläessä voi tulla eteen useampaankin kertaan tilanne, jossa yleisimpien lemmikkinisäkkäiden (yleensä koirien) kanssa toimiessa opittu ns. "maalaisjärki" ei enää toimi, ja jokin uusi asia lintujen kanssa saattaa aluksi tuntua jopa tämän maalaisjärjen vastaiselta. Mutta ei Kaijuli väärää tietoa jaa, vaikkakin tieto tietysti päivittyy säännöllisesti kun lintuja tutkitaan enemmän kokoajan.
Joillain jopa vuosikymmeniä harrastaneilla on tullut seinä vastaan siinä kohtaa, kun tieto jota hän on hyväksikäyttänyt vuosia onkin päivittynyt, ja vieläpä täysin päinvastaiseen suuntaan - kuten positiivisen vahvistamisen ja dominoinnin välillä tapahtui, joka on hyvin klassinen esimerkki tästä. Vielä muutamia vuosia sitten eli vahvasti olettamus että lintu täytyy dominoida tottelemaan ihmistä, mutta sitten tieto levisi myös tänne pikkuruiseen Suomeen: lintu täytyy vapaaehtoisesti saada tekemään haluttu asia, ei pakolla. Voit vain uskoa minkälaiseen taisteluun ihmiset joutuivat sekä itsensä, mutta valitettavasti myös toistensa kanssa. Onneksi nykyään uusi tieto on jo omaksuttu meillä todella hyvin, mutta edelleen löytyy ne muutamat jotka itsepäisesti takertuvat iänkaikkisen vanhaan uskomukseen ja kylvävät virheellistä tietoa ympärilleen. Itse en luottaisi mihinkään muuhun lähteeseen yhtä paljon, kuin Kaijuliin. :)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #18 : 17.09.11 - klo:11:49:37 »

neitokakadu Veeti rakastaa vieraita ja tulee laulelemaan ihan heidän kasvojen viereen, ikäänkuin omistaisi viserryksensä heille. Se rakastaa vieraita ja vieraat yleensä sitä :D


Amen to that. :) Mutta Hulina, sulla on hyviä kysymyksiä ja olet selvästi pohtinut tätä asiaa paljon. Asuinpaikkasi ei käy profiilistasi ilmi, mutta jos liikut Uudessakaupungissa päin niin tule ihmeessä katsomaan lintuja ja kuulemaan livenä kokemuksia niiden kanssa elämisestä. Täällä siis tällä hetkellä 5 undulaattia, 5 neitokakadua + 2 bonuslintua hoidossa, koira ja kaksi pientä lasta.
Rosita&Tepa, Harmi&Makkonen, Zelda,Doris,Lola, Mystikko&Aapo, Tauno, Billy,Funny,Jimmy,Ulrik,Klaudia

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #19 : 18.09.11 - klo:12:43:23 »
Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin?

Se riippuu hyvin paljon ihmisestä oikeastaan. Joistain näen heti, että lintuni ei tule pitämään tuosta tyypistä. Joistain taas jotenkin arvaa, että henkilö osaa liikehtiä ja elehtiä siten, että lintu on rentoutunut. Yleensä opastan linnuille tuntemattomat vieraat ensin, että jos haluaa koskea lintuun, pyytää sitten vain, että opastan ensin. Esimerkiksi Wryy tulee mieluummin kaikkien viiden sormen päälle tai kämmenselälle kuin vain sormelle. Ninja taas on yksijalkainen, joten se tulee mieluummin kupin malliseen kämmeneen, koska pystyy nojaamaan silloin hieman sormiin, eikä horjahda. Jotkut linnuista taas tulevat hirssin perässä jne.

Lisäksi lintujani tuntuu ottavan päähän ne "Sano 'moi'! Sano! Puhu. Puhu jotain. Sano 'jarkko'! Sano '*kirosana*. Polly tahtoo keksin!" -ihmiset melkein yhtä paljon kuin itseäni.  ;D En tiedä, onko se jotenkin siinä topakassa käskevässä äänensävyssä, mutta yleensä linnut näyttävän hämmentyvän moisesta.

Mutta kaikki linnut ja etenkin omat poikaset on totutettu kyllä siten, että sinänsä mitään ongelmia ei vieraiden kanssa tule. Harmaapapukaijammekin on kaikkien kaveria - niin kauan, kun ei mene lääppimään ilman linnun lupaa.

Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa?

Kesymmillä tapauksilla se näkyy suuremmin. Lomailut eivät ole sinänsä olleet paha asia, mutta joutuessani (väärin diagnosoidun) linnunpölykeuhkon vuoksi olemaan yli vuoden erossa linnuista, näkyi uudelleensijoittelun vaikutukset linnuissa ihan selvästi, etenkin kesymmissä. Uudet omistajat raportoivat monesti lintujen olevan hiljaisia ja apaattisia pitkään. Kesymmät myös villiintyivät tai ujostuivat tai osoittivat hämmentynyttä käytöstä, tietämättä oikein, miten päin olla ja kehen enää pitäisi luottaa, vaikkei vieraiden kanssa ollut ongelmaa. Nyt pikkuhiljaa on palailtu kohti tuttuja rutiineja, mutta melkoisesti työtä on saanut tehdä esimerkiksi syntyneiden käytöshäiriöiden kanssa. Pikkuhiljaa mennään koko ajan parempaan suuntaan onneksi. :) Ihanaa kuitenkin oli, että linnut selkeästi osoittivat tunnistamisen merkkejä, joten siinä mielessä oli helppoa kommunikoida, kun vanhat koulutussanat palautuivat aika äkkiä linnun mieleen.
« Viimeksi muokattu: 18.09.11 - klo:12:44:54 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #20 : 18.09.11 - klo:13:21:20 »
En nyt orjallisesti vastaa oikeassa järjestyksessä enkä varmaan kaikkeen mutta mites meillä?

Mies on hieman neurompi siivoaja kuin minä. Hän myös tuli talouteen vasta lintujen jälkeen ja on sopeutunut oikein hyvin ;) Sitä paskaa tosissaan on sohvien selkänojien takana, keittiötuolien alla, miehen olkapäillä ja selässä ja tietysti niissä kalliissa puvuissa jotka jäävät mieheltä tuohon eteiseen lojumaan töistä tultua.

Vieraita tulee ja menee... Jotkut eivät tule toiste... toiset pyytävät polvet tutisten että jos nuo hornetit teljettäisiin ennen kun tulevat ovesta sisään. Joskus telkeän useimmiten en. Linnut suhtautuvat eri ihmisiin eritavoin. Aratit ovat aina vapaana kun ollaan kotona ja ne kyllä näyttävät josko pitävät tai eivät pidä vieraista.

Kasveja ei miellä tuhota koska niistä pidetään melkoisia lukuja toisinaan jos nokka niihin kajoaa. Minun selkääni ei paskota kuin muutaman kerran vuodessa... isännän päälle päivittäin.

Lomahoito on suoraan sanottuna ahterista!!! Olen jättänyt lintuni jopa 3kk ajaksi hoitoon pidemmän reissun takia eripuolille, mutta on sitten toisinaan kotiin tullut myös hoitajia (kiitos vaan äiti :) ja muutama lintuihminen lähimaastossa) Yksi linnuistamme (aratti Pelle) on todella paha ja vartioi häkkiään ruokaa vaihtavilta niin että tulee silmille pienimmästäkin kolosta. (ei onneksi ihan kaikille yhtä pahasti) Sen lomahoito on vaikeaa koska harva pystyy sen tiloja siivoamaan.... Lintu itsessään on ihanin otus minkä vaan voi saada, mutta hoidon järkkääminen on ihan hirmuinen homma.

Nyt meillä on myös peippoja (melkeinpä 20kpl aviaariossa) ja niitä ei myöskään voi siirrellä pienten hoitojen takia. Samassa huoneessa on myös avoparikaijakaksikko jotka eivät myöskään ole helppoja hoitoon laitettavia... eli hoitajaa kaivataan kotiin..

Ja mitä tulee siihen että haaveilenko joskus elämästä ilman lintuja?? No totta hemmetissä :D Kyllä se aina välillä tulee mieleen kuinka helppoa, puhdasta ja hiljaista olisi elämä ilman lintuja ja vastuuta niiden hyvinvoinnista. Se on ihan normaalia pohdintaa ja en kyllä luopuisi parvestani.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #21 : 22.09.11 - klo:11:13:02 »
Tuli eilen hauskasti ilmi, että kyllä se arki muuttuu kun hankkii lintuja. Itse tosin en asiaa edes huomaa, mutta työkaveri eilen pyöritteli silmiä, kun mietti aikataulujani. Treenaan aika paljon ja se vie aikaa, kuten vievät linnutkin. Itsellä jo vuosia on ollut ihan normaalia käydä salilla ja juoksemassa kymmenen jälkeen tai joskus keskiyölläkin on tullut salilla rautaa väännettyä, ja tämä siksi, että päivällä kun linnut ovat hereillä, niin täytyy olla kotosalla pitämässä niitä vapaana, siivoamassa etc. Koulun ja töiden viedessä jo paljon aikaa, niin ainoa vaihtoehto treenaamiselle on yö ::) Samoin moni muu asia jää myöhemmälle, kuten leffaan aina päivän/illan viimeiseen näytökseen ja kavereita tulee nähtyä iltaisin ja on sitä tullut mentyä turhan monta kertaakin juhlimisen jälkeen aamulla kasilta kotiin taksilla ruokkimaan linnut... Piti käydä samaiselle työkaverille hakemassa myös tällä vkolla pesukone, mutta ei vielä onnistunut kun pitäisi auto tyhjentää läjästä matkahäkkejä, orsia, matkastandeja ja muista enemmän tai vähemmän kurppiin liittyvistä jutuista. Että joo arki ja elämä kyllä muuttuu, jos linnut haluaa hoitaa hyvin.

Tätä ei vaan noteeraa mitenkään, koska se on ihan normia arkea mulle. Voisi tosin olla ihmettelemistä, jos nyt hankkisi linnut ja alkaisi elää näin. On linnuissa se hyvä puoli, että ne ovat päivällä vaan sen 12 tuntia hereillä ja 12 tuntia menee niiden nukkuessa, jolloin sinä aikan ei niitä tarvitse ajatella ;)

Samoin tuli eilen juteltua Christan (nikillä lillagrå) kanssa tuosta, kun moni tässäkin ketjussa kirjoittaa, että ei koskaan kiroa lintuja ja niiden hankkimista. Tuskimpa, itse välillä voisi todellakin elää ilman noita, ja arkea ilman lintuja, kun ei tarvisi niin aikatauluttaa menojaan, kämppä olisi koko ajan siisti, rahaa säästyisi ja paljon, seinät olisi ehjät, etc, etc, etc... Ei se elämä ihan ihquttelua lintujen kanssa ole. Hermot kyllä kiristelee ja usein. Jos vaikka joskus olisi aamulla hiljaista ja seesteisin rauhallista, mutta ei pahin konsertti aina pystyssä aamuisin ja väsyneet aivot valuu korvista ulos ja tekisi mitä vain, jos noiden nokat pysyisi kiinni. Mutta eipä sitä ilmankaan voisi elää. Aamut pelastaa kyllä aina, kun Nooa lentää sohvalle rinnan päälle ja alkaa sukia partaa ja änkee päänsä käden alle, ja sitten pitää rapsutella ja rapsutella ja rapsutella. On myös aina yhtä hauska kuulla Ukolta häkistä aamuisin huomenta ja vapaa ja jäädä sitten katselemaan sen riehumista ja naureskella sen jutuille, tai katsoa kun kultaposkipoikaset painii ja riehuu keskenään, jonka jälkeen isukki tai äiskä sukii pörheät vihreät pallot. Eli kyllä tämä harrastus paljon antaa, mutta niin se toisaalta myös ottaa...
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #22 : 22.09.11 - klo:11:53:16 »


Samoin tuli eilen juteltua Christan (nikillä lillagrå) kanssa tuosta, kun moni tässäkin ketjussa kirjoittaa, että ei koskaan kiroa lintuja ja niiden hankkimista. Tuskimpa, itse välillä voisi todellakin elää ilman noita, ja arkea ilman lintuja, kun ei tarvisi niin aikatauluttaa menojaan, kämppä olisi koko ajan siisti, rahaa säästyisi ja paljon, seinät olisi ehjät, etc, etc, etc... Ei se elämä ihan ihquttelua lintujen kanssa ole. Hermot kyllä kiristelee ja usein. Jos vaikka joskus olisi aamulla hiljaista ja seesteisin rauhallista, mutta ei pahin konsertti aina pystyssä aamuisin ja väsyneet aivot valuu korvista ulos ja tekisi mitä vain, jos noiden nokat pysyisi kiinni. Mutta eipä sitä ilmankaan voisi elää. Aamut pelastaa kyllä aina, kun Nooa lentää sohvalle rinnan päälle ja alkaa sukia partaa ja änkee päänsä käden alle, ja sitten pitää rapsutella ja rapsutella ja rapsutella. On myös aina yhtä hauska kuulla Ukolta häkistä aamuisin huomenta ja vapaa ja jäädä sitten katselemaan sen riehumista ja naureskella sen jutuille, tai katsoa kun kultaposkipoikaset painii ja riehuu keskenään, jonka jälkeen isukki tai äiskä sukii pörheät vihreät pallot. Eli kyllä tämä harrastus paljon antaa, mutta niin se toisaalta myös ottaa...

Minä en ole koskaan lintuja kironnut, vaikka hermoja kiristävätkin väliin, eli kun on migreeni niin jostain syystä häkissä on ihme hulinat (huudetaan ja räävytään, unohtamatta kiljuntaa ja stäkätystä). Olen sellaisen kasvatuksen saanut, että jos jotain ottaa hoitaaksen esim. lemmikin, se hoidetaan loppuun asti, eli linnut hoidetaan vaikka pää kainalossa (myös akvaariot), akvaariot on väliin kaduttanut, varsinkin kun tuo isoin allas päätti valua lattialle. Ja linnut ei kaduta siksikään, kun ei mulla ole elämää, ensin oli pienet lapset ja sitten tuli linnut, koiraa tekee mieli, vaan siinä on sitten jo enemmän huonoja puolia.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #23 : 22.09.11 - klo:13:28:36 »
Toi Jonnen kuvaus elämästä lintujen kanssa sopii aika täydellisesti myös elämään pienten lasten kanssa.  ;D  Esim että  jos haluat omaa aikaa niin sitä on sitten yöllä. Sillä erotuksella että lapsia ei voi jättää yksin eli vietät oman aikasi tosi hiljaa, yleensä pimeässä ja toinen korva suunnattuna lastenhuoneeseen päin. Samoin tuo hermoihin ottaminen. Eli kyllä ne ottavat hermoon ja lujaa ja välillä miettii että kannattiko tosiaan. Mutta sellaiset ajatukset saavat äkkiä lähtöpassit kun piiperoiset tulevat halimaan ja pyyhkimään räkää paitaasi.

On ne vaan niin ihania, linnut ja lapset ja tuo koiranrotiskokin.  :-*

Ai niin, ja onhan mulla myös aviomies joukon jatkona...  ;D
Rosita&Tepa, Harmi&Makkonen, Zelda,Doris,Lola, Mystikko&Aapo, Tauno, Billy,Funny,Jimmy,Ulrik,Klaudia

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #24 : 22.09.11 - klo:16:37:25 »
kun ei mulla ole elämää
Tähän voi välillä niin samaistua. On vain arkea.

Edit. Poistettu tuplat. -L
« Viimeksi muokattu: 22.09.11 - klo:17:25:03 kirjoittanut Lintunen »

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #25 : 22.09.11 - klo:21:07:45 »
Hmm.. Kyllä täytyy sanoa että välillä tulee itselle myös näiden nykyisten kanssa päähän niitä ajatuksia, että miten helppoa elämä olisikaan jos voisi elää ihan pelkästään itselleen. Jo pelkästään taloudelliseltakin kannalta.. voisin käydä eurooppa-lomilla kerran kuussa! Ja ajankäytöstä puhumattakaan. Se on niin totta mitä Jonne sanoi, että ne antaa mutta kyllä ne myös ottaa. Usein kun harkitsee jotakin uutta ihanaa lemmikkiä niin tuppaa miettimään vaan sitä antamista. Olen oikeastaan aika ylpeä että olen pitänyt pään näinkin kylmänä (Okei, myönnetään, aika isolta osin olosuhteiden pakosta).

Onneksi on tullut nyt (kiitos tämän foorumin) hankittua aika kattavasti tietoa siitä millaista elämä voi linnun kanssa olla. Tämäkin aihe on taas lisännyt tietoamäärää, kiitos kaikille vastailleille :) Saa sitten nähdä milloin alkaa olla aika oikeasti toteuttaa tämä lintuajatus. Niin kauan kun tässä kämpässä asun niin taitaa haaveiluksi jäädä, sitten kun pääsen väljempään tilaan.. Ehtii kivasti miettiä rauhassa sitä oikeaa lajia ja hankkia tietoa.

Lainaus
Eikä tarvitse hermostua jos se lintu kotiin tullessaan näyttää ihan vieraalta oliolta, kuin toiselta planeetalta verrattaessa nisäkkäisiin, sillä sitä se todella on.
Tämä on tilanne erittäin todennäköisesti. Muistan yhden lomamuiston, olin Espanjassa ja minun käsiini tyrkättiin harmaapapukaija. Tuntui että kädelläni olisi voinut yhtä hyvin könöttää pieni vihreä avaruusolio, se yhteisen kielen puute oli jotenkin niin kouriintuntuvaa. Ei se varmaan olisi niin hämännyt jos ei osaisi lukea nisäkkäitä (koirat, hevoset) niin vaivattomasti. Mutta ei ollut mitään hajua itä sen päästä liikkui, vaikka jotain alkeita olin jo täältä lueskellut.

Lainaus
Se riippuu hyvin paljon ihmisestä oikeastaan. Joistain näen heti, että lintuni ei tule pitämään tuosta tyypistä. Joistain taas jotenkin arvaa, että henkilö osaa liikehtiä ja elehtiä siten, että lintu on rentoutunut.
Tämän varmaan oppii ajan kanssa. Osaan kyllä omista lemmikeistäni sanoa, mutta varmaan juuri kuten tuossa äsken totesin, tulen olemaan aluksi iloisesti pihalla linnun elehdinnästä. Toivoisin että noista kokemuksista muitten eläinten kanssa olisi pikkuisen hyötyä ja ne nopeuttaisi prosessia siinä mielessä, että on (ehkä toivottavasti) hieman herkistynyt lukemaan pieniä eleitä ja tutkimaan sitä ilmapiiriä ja eläimen tunnetilaa.

Lainaus
Vieraita tulee ja menee... Jotkut eivät tule toiste... toiset pyytävät polvet tutisten että jos nuo hornetit teljettäisiin ennen kun tulevat ovesta sisään.
Hyvä. Kun talo on täynnä linnunjätöksiä on parempi ettei öiti käy enää kylässä ;D

Olen miettinyt, että kauluskaija tai jopa isokauluskaija voisi olla se minun juttu. Isokauluskaija olisikin sitten jo huomattavasti haastavampi ja kokonsakin puolesta tarvisi paljon isommat puitteet, ainakin paljon isommat mitä nyt on tarjota. Mutta kaulikset on vaan jotenkin todella vangitsevia, olen niistä tuolla niitten omassa ketjussa vähän kysellytkin. Olenpa muutamia omistajiakin häirinnyt yksityisviestein. Mutta totesin kuitenkin että ei tähän asuntoon, eihän sitä tiedä jos se minun lintuni olisikin vielä kauliksista se kovaäänisin. Lajivalinta on kuitenkin hirveän vaikea tehdä, en ole vielä aivan varma. On niin monia ihania lajeja että ei ole helppoa..

Luulen että tässä jossain vaiheessa kun on luppoaikaa tungen tosiaan jonkun linnunomistajan-paran kotiin. Tai vaikka useaankin.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #26 : 22.09.11 - klo:22:17:57 »
Sain kokea noita pieniä arjen hankaluuksia tässä hiljan, kun ilmastointianavia tultiin puhdistamaan päiväsaikaan. Lintuni ovat kaikki päivät vapaina myös poissaollessani, mutta työmiehet pyysivät, etteivät lemmikit häiritsisi - ja nämä linnut kyllä ottavat kontaktia. Eli piti pitää häkissä koko päivän ja sitten kiirehtiä stressaantuneena kotiin, ovatko nuo protestoineet kiinniolemista kovinkin äänekkäästi.

Tänään pohdimme Jonnen kanssa aihetta ja mietimme juurikin niitä hetkiä, joina sitä miettii, miksi ihmeessä harrastaa lintuja.  Pohdimme myös sitä, miten tottumuskysymys asia mahtaa olla. Esimerkiksi paljonhan sitä joutuu järjestämään omia menojaan, mutta kun siihen on tottunut, kuinka merkitsevästi se sitten häiritsee? Riippuu niin ihmisestä, stressaako siitä sitten, että joutuu vaikkapa käymään siellä kuntosalilla yöaikaan. Ja kuinka ollakaan, Nooa muistutti meitä siitä, mitä arki papukaijan kanssa on:

http://www.youtube.com/watch?v=u-wW1VlXK4M
(Varoitus, sisältää ei-niin-siveää kielenkäyttöä.  ;D)

Tuli sellainen "Siinä paha, missä mainitaan" -olo.
« Viimeksi muokattu: 22.09.11 - klo:22:19:45 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #27 : 22.09.11 - klo:22:20:38 »
 ;D Tänne ei olekaan tullut kirjoiteltua tuota, että yksi Nooan lempipuuhista on ryömiä paidan sisään ja etenkin tissien väliin, jonka moni viaton on kokenut, kun Nooa on syöksynyt paidan sisään muhjaamaan ::)
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #28 : 22.09.11 - klo:23:26:05 »
;D Tänne ei olekaan tullut kirjoiteltua tuota, että yksi Nooan lempipuuhista on ryömiä paidan sisään ja etenkin tissien väliin, jonka moni viaton on kokenut, kun Nooa on syöksynyt paidan sisään muhjaamaan ::)
Jonne!! Sää oot opettanu Nooan tissinvälilinnuksi. Toisilla on tissinvälikoiria, mut Jonnella on tissinväliamatsoni ;D
Optimisti näkee valoa pimeässäkin, mutta miksi pessimistin täytyy aina sammuttaa se?

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #29 : 05.02.12 - klo:13:41:27 »
Ohhoh. Luin koko ketjun läpi ja moni mietityttänyt ja huolestuttanut asia sai vastauksen. Jotenkin mieli muuttui vaan varmemmaksi, kun ei löydää enää kohta niitä kysymyksiä: että entä sitten jos? entä 10-vuoden päästä? mitä sitten jos?
Nyt pitää sulatella kaikki tämä tieto ja pohtia lisää :>

Aika moni on sanonut olensa "kotihiiri" tai "elämätön." Joten sen puolesta minulla varmaan olisi todella hyvät edellytykset :-DD En ole todellakaan mikään bilehile, viihdy ulkona roikkumisesta tai matkaile paljoa... Ja harrastukset? Ei niitäkään juuri kyllä ole :-D Ei ole oikein koskaan ollut mitään erityistä...
Sitä huomaa istuvansa kotona ja miettii läksyjen, harjoittelun ja muun kouluun liittyvän jälkeen: no.. mitäs nyt.

Porukoillani on aina ollut otuksia ja heiltä olen oppinut jo useaan kertaan täällä toistetun mantran: "kun otat eläimen, niin otat sen otuksen loppuelämäksi ja hoidat hyvin."
Porukoilla on iso omakotitalo maalla, joten heille uskaltaisin sydänkäpyni jättää hoivaan, jos hoitajaa tarvitsisin.

On myös hyvin huojentavaa tietää, että Suomessa on paljon AKTIIVISIA papukaijaharrastajia, joista saa tukea ja neuvoa, JOS kaikki ei menekkään ihan niinkuin strömsössä :)
Onkos Seinäjoella Kaijulilaisia? Tai ketkä asuu Hesassa? Kymenlaaksossa?