Kuitenkin kun koira nyt on ihan yleinen lemmikki, ja heppaa taas ei välttämättä ole tutut koskaan tavanneet. Tosin eihän niiden kaikesta tietenkään tarvitse tykätä, mutta mutta..
Niimpä. Tämän asian kanssa täytyy välillä painia kun eksoottisia lemmikkejä omistaa, ja vieläpä sellaisia joiden kanssa tulee kamppailtua sellaisten asioiden kanssa, jotka ihmiset ovat tottuneet hallitsemaan lemmikkien omistamisessa; esimerkiksi sotku, jota tulee aina ja minkä tahansa linnun kanssa. Kakkoja tulee myös sille upouudelle sohvallesi, ja jos lintu sattuu asumaan samassa tilassa sohvasi kanssa, vapaanaoloaikaa ei voi karsia tämän uuden huonekalun takia, vaan asia täytyy hyväksyä. Ihmiset tunkevat hiiriä melkein umpinaisiin terraarioihin jotta ne eivät haisisi, ja joskus kanitkin laitetaan terroihin jotta ne eivät virtsaisi tai potkisi puruja ympäriinsä. Linnun kanssa sotkua ei voi hallita muutoin, kuin siivoamalla se. Tätä on yllättävän monen vaikea sulattaa, varsinkin jos on monta lintua ja vielä vaikkapa pölyäviä sellaisia (kakaduja), jolloin tulet aivan satavarmasti kohtaamaan nekin henkilöt jotka kehottavat sinua luopumaan linnuista, että se olisi ihan tyhmää pitää sellaisia elukoita kun ei ne mitään muuta sinulle anna kuin sotkua siivottavaksi - tämähän on tietysti väärin, sillä linnut antavat paljon jos on valmis vastaanottamaan ja viettämään niiden kanssa aikaa, mutta kaikki eivät sitä välttämättä näe, eikä lintu kaikille vieraille sitä halua näyttääkään.
Pidättekö lintuja useimmiten häkissä vierailun ajan?
En, mutta meillähän on tosiaan linnuilla oma huoneensa, jonka oven voin aina sulkea. Mutta vaikka niiden häkki olisi olohuoneessa en siltikään sulkisi niitä sinne, ellei vierailija ole oikeasti vakavan lintukammon omaava, tai jos linnu(i)sta on mahdollisesti jotain vaaraa vierailijalle. Esimerkkinä tästä on pikkuarani joka tuli jokunen kuukausi sitten, ja jo silloin sillä oli historiaa vieraiden päälle käymisestä, ja se oli tehnyt sen myös sisarelleni. Joten aluksi vieraiden ajan pidin sitä aina häkissä ja tutkailin sen elekieltä jos vieraat antoivat sille herkkuja pinnojen välistä tai puhuivat sille, mutta koska se ei näyttänyt agressiiviselta uskallan nykyään pitää sitä vieraidenkin läsnäollessa vapaana. Pikkuarakin saa aika paljon tuhoa aikaan vaikka onkin kokonsa puolesta aivan eri maailmoista muiden arojen kanssa, ollessaan suurinpiirtein senegalin kokoinen, mutta kyllä sekin nokka vertavuotavan haavan sai aikaan ja ihan ensipuraisulla.
Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin?
Villit neitsikat eivät sinänsä ole moksiskaan kun eivät ne tulisi kovin lähelle minuakaan, mutta neitokakadu Veeti rakastaa vieraita ja tulee laulelemaan ihan heidän kasvojen viereen, ikäänkuin omistaisi viserryksensä heille. Se rakastaa vieraita ja vieraat yleensä sitä
Pikku-Myyllä taas on tosiaan ollut historiaa edellisessä kodissaan vieraiden päälle käymisestä, ja minunkin luonani se on lentänyt sisareni kimppuun saaden aikaiseksi kaksi vertavuotavaa haavaa siskoni leukaan ja kaulaan. Tilanne eteni ja kävi niin nopeasti etten ehtinyt reagoimaan, joten häkitin Myyn vieraiden tullessa lintuhuoneeseen. Nykyään uskallan pitää sitä jo vapaana, ja Myy nouseekin vieraiden kädelle, joskin useimmiten vain herkkujen perässä haluten heti sen jälkeen pois. Todennäköisesti kyse on ihan silkasta vieraiden pelosta, ja sisareni kimppuun se mahdollisesti koki tarvetta käydä vain siksi, että siskoni seisoi minun ja Pikku-Myyn välissä jolloin Myy ei voinut lentää suoraa reittiä minun luokseni turvaan, ja lähestyvä vieras sai sen hermostumaan. Nykyään ei tosiaan tällaista ongelmaa ole, ja voin melko turvallisin mielin ottaa Pikku-Myyn olohuoneeseen myös vieraiden ollessa kylässä.
Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa? [/b]
Jos lintu on kovin kiintynyt omistajaansa eikä sitä ole sosialistettu mielellään jo nuorena vieraisiin ihmisiin, on hyvin todennäköistä että lintu tosiaan stressaa omistajansa äkillistä poistumista päiviksi ja jopa viikoiksi, ja vieraan tulemista tilalle. Tämä on tosiaan vältettävissä, ja riippuu se paljon yksilöstäkin. Meillä pikkuara ei sinänsä stressaa ainakaan siten että olisin asiaan kiinnittänyt huomiota, joskin hiljaisempi se toki on ollessani poissa. Aremmat neitokakadut eivät taas ole moksiskaan, mutta kesympi Veeti on lähinnä riemuissaan kun se saa lauleskella vieraammalle hoitajalle lauleskella sydämensä kyllyydestä!
Mua kiehtoo mutta samalla myöskin arveluttaa ajatus ihan toisenlaisesta otuksesta. Esimerkiksi heppojen kanssa osaan useimmiten kertoa millä mielellä ne on ja mitä ne tarvitsevat, ja omani kanssa tiedämme toistemme fiilikset heti. Mutta linnut on siinä suhteessa suuri kysymysmerkki. Toisaalta sen varmaan oppii sitten pikkuhiljaa, ja varmasti muutaman yhteisen vuoden jälkeen sitä omaa lintusta lukeekin jo kuin avointa kirjaa.
Noita oppii kyllä ajan kanssa lukemaan niinkuin mitä tahansa eläintä, mutta kyllä se tarvitsee myös itsenäistä opiskeluakin aluksi. Onneksi Kaijulissa on käyty niin paljon keskusteluja käyttäytymisestä, että pelkästään niiden läpi kahlaaminen antaa jo perustiedot, joilla pääsee yllättävän pitkälle. Loput onkin sitten sitä käytännön opiskelua.
Eikä tarvitse hermostua jos se lintu kotiin tullessaan näyttää ihan vieraalta oliolta, kuin toiselta planeetalta verrattaessa nisäkkäisiin, sillä sitä se todella on. Linnut eivät millään lailla muistututa nisäkkäitä, ja niiden kanssa eläessä voi tulla eteen useampaankin kertaan tilanne, jossa yleisimpien lemmikkinisäkkäiden (yleensä koirien) kanssa toimiessa opittu ns. "maalaisjärki" ei enää toimi, ja jokin uusi asia lintujen kanssa saattaa aluksi tuntua jopa tämän maalaisjärjen vastaiselta. Mutta ei Kaijuli väärää tietoa jaa, vaikkakin tieto tietysti päivittyy säännöllisesti kun lintuja tutkitaan enemmän kokoajan.
Joillain jopa vuosikymmeniä harrastaneilla on tullut seinä vastaan siinä kohtaa, kun tieto jota hän on hyväksikäyttänyt vuosia onkin päivittynyt, ja vieläpä täysin päinvastaiseen suuntaan - kuten positiivisen vahvistamisen ja dominoinnin välillä tapahtui, joka on hyvin klassinen esimerkki tästä. Vielä muutamia vuosia sitten eli vahvasti olettamus että lintu täytyy dominoida tottelemaan ihmistä, mutta sitten tieto levisi myös tänne pikkuruiseen Suomeen: lintu täytyy vapaaehtoisesti saada tekemään haluttu asia, ei pakolla. Voit vain uskoa minkälaiseen taisteluun ihmiset joutuivat sekä itsensä, mutta valitettavasti myös toistensa kanssa. Onneksi nykyään uusi tieto on jo omaksuttu meillä todella hyvin, mutta edelleen löytyy ne muutamat jotka itsepäisesti takertuvat iänkaikkisen vanhaan uskomukseen ja kylvävät virheellistä tietoa ympärilleen. Itse en luottaisi mihinkään muuhun lähteeseen yhtä paljon, kuin Kaijuliin.
