papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Herra Jako Harmaa
« : 26.06.11 - klo:20:38:05 »
Katsellessani tuossa elämänkaaren ja amatsonien osastoa, huomasin etten ole vielä avannut meidän harmaapapukaijalle omaa osiota, joten tehdäänpä se nyt.



Hänen hyvin persoonallinen nimensä on siis Jako, sukupuolesta ei varmuutta (vaikka ehkä koiraana häntä on aina pidetty ja hän itsekin sanoo olevansa poika  ;D), eikä alkuperästä ole täyttä varmuutta. Hän on aikoinaan ostettu eläinkaupasta ulkomailta ja tämän perheen mukana hän on kiertänyt muutamassa maassa elinaikanaan. Kun hänen alkuperäinen isäntänsä siirtyi ajasta ikuisuuteen, muutti Jakokin sitten perintönä perheen sisällä ja sieltä sitten Kaijulien sijoituslintuihin. Tämä reilu 20-vuotias kongolainen maailmanmatkaaja muutti meille tammikuussa 2011 Kaijulien sijoituslintuna ja kuten arvattavaa oli, tännehän se myös jäi.

Jako on muutamia vuosia kärsinyt nyppimisongelmasta eikä ole lentänyt enää hetkeen. Meille tullessaan ainakin toisesta siivestä puuttui kaikki pitkät lentosulat, kuten myös sulkia rinnasta ja kaulasta sekä siipien alta. Hetken esiintyi myös selkeä muuttostressi, olihan lintu aiemmin ollut ainoana lintuna ja nyt joutui talouteen, jossa siipiseuraa on kaikenkokoista. Siihen kun lisätään vielä muutkin muutokset, kuten totaalinen ruokavalion muutos, kunnon lintuvalot, oma lintuhuone kiipeily- ja lentelymahdollisuuksineen ja aivan uudet ihmiset, niin uudet sulat ja untuvat tulivat ja menivät kovaa vauhtia ensimmäisinä kuukausina.

Kevään koittaessa vihdoin tuntui, että Jako kotiutui ja otti selkeästi minusta sen oman ihmisensä. Liikunta ja aktiviteettimahdollisuudet paransivat huomattavasti jo olemustakin ja ennen niin herkkä ja veltto jalkojen ote voimistui. Lisäksi vihdoin kaulan alueelle tuli runsaasti uusia untuvia, joita ei heti nypittykään pois. Sitten tuli minun lomamatkani ja heti sen perään muutto mökille kesän viettoon. Tästä seurauksena pesimäinto (ja vieläpä minun kanssani) ja jälleen rinnan parturointi, kun ei päässyt toteuttamaan itseään, vaikka kuinka yritti minua ruokkia ja tonkia pesäpaikkoja. Pesimäinnossa tietysti vielä mukaan aggressiivisuus miestäni kohtaan, poikamme onneksi on vielä ollut suht neutraali henkilö tai jollain tapaa hyväksytty, ainakin leikittäjänä ja matkimisen kohteena.

Nyt kun viisi kuukautta yhteiseloa tulee täyteen, pitää todeta, että itselle tämä on ollut varsinainen oppimiskokemus, joka jatkuu koko ajan. Vaikka oma kokemukseni jakoista olikin aiemmin maalaisjärjen ja muiden jako-omistajien kertomien varassa, päivittäin jaksan hämmästellä tuota harmaata otusta, iloita sen pienistä onnistumisista ja paranemisista, sekä surra jokaista irti nypättyä höyhentä että nauraa tuolle uskomattomalle älykkyydelle. Jos saisin valita, en missään nimessä ottaisi mahdollisesti käsinruokittua, vain ihmisiin leimaantunutta, ainoana lintuna ollutta harmaapapukaijaa, joka aika lajityypilliseen tapaan "neuroaa" uusia asioita, esineitä ja tilanteita, ja joka vielä nyppii. Mutta ihastuessani juuri tähän yksilöön, lupasin niin linnulle kuin itselleni sitoutua tähän linnun (tai itseni) loppuelämäksi.

Nyt kesän ollessa parhaimmillaan, Jako on vihdoin kehittänyt itselleen lentosulat molempiin siipiin ja on alkanut vuosien tauon jälkeen harjoittelemaan lentämistä. Rintaan tulee satunnaisesti uusia sulkatuppeja ja joka kerran toivon, että ne saisivat vihdoin kehittyä rauhassa uusiksi suliksi. Hiljalleen myös lisää aktiviteettia on keksitty ruokavalion muutoksenkin vuoksi. Ennen hän sai pähkinät ihan kupista, nyt hän joutuu ne ansaitsemaan erilaisten lelujen sisältä. Myös hiljalleen pahvi- ja puulelut on keksitty tuhottaviksi ja luonnollisella tavalla nokkaa ja kynsiä kuluttavaksi. Pellettien syömisen kanssa käymme vielä pientä vääntöä, mutta onneksi tuoreruoka alkaa hiljalleen maistua monipuolisemmin, ja siinäkin pari ehdotonta suosikkia jo löydetty.

Siinä missä tämä on ollut itselleni myös oppimiskokemus, on se ollut myös tunteiden vuoristorata, etenkin tuon nyppimisongelman suhteen. Vaikka tiedän ettei tuollainen ongelma ole helposti ratkottavissa, joka kerran sitä vain syyttää itseään ja pysähtyy miettimään mitä voisi tehdä vielä paremmin linnun eteen. Ja kun puhutaan vielä lajista, joka ei missään nimessä ole helppo. Esimerkiksi ihon kannalta vesi on yksi parhaimmista hoitokeinoista, mutta mitäs teet, kun lintu ei siitä pidä (ja sille on aiemmin käytetty vesipulloa "rankaisukeinona")... Aktiviteetteihin totuttaminen on ollut myös eräs missiomme, jotta passiivisesta linnusta saadaan omatoimisen aktiivinen ja ymmärtämään ettei jokainen uusi lelu, uusi orsi tai huoneeseen tuotu puu olekaan jakoja syövä kapistus. Onneksi avopariemme reippaus on hieman tätä helpottanut niiden näyttäessä esimerkkiä. Johon taas sisältyy ongelma, koska Jako ei ole kovin sosiaalinen muita lintuja kohtaan.

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, enkä tuota puheliasta kälättäjääkään, vaikken koskaan ajatellut sellaista hankkia (kiitti vaan Jonne!) mutta sellaisen nyt melkein omistavana. Kiitän suuresti tässä myös niitä, jotka ovat jaksaneet antaa neuvoja, ovat tukeneet ja auttaneet, sekä jaksaneet luoda uskoa, kun itselle on iskenyt epätoivo ja paniikki tuon villasukan kanssa. Tämä persoonallinen "herra" ehkä jää ainoaksi lajinsa edustajaksi meidän taloudessamme (vannomatta tietysti paras...), mutta pienessä ajassa se on jättänyt pysyvän leimansa meidän sydämiin (ja makkarin oveen).

Oman blogimme lisäksi yritän siis tännekin väliin nyt päivitellä kuulumisiamme, etenkin tuon nypinnän suhteen, nypintä kun on sellainen ongelma, että siitä liian harvoin avoimesti puhutaan ja tälläkin lajilla sitä helposti esiintyy. Tietysti jo linnun historiassa on paljon asioita, joita olisi pitänyt tehdä toisin jo alunpitäen, mutta koetan keskittyä tähän päivään ja ongelmaan vanhemman kodinvaihtajan ja uuden jako-kokemattoman omistajan näkökulmasta.

Joten tästä lähdetään ja monia yhteisiä vuosia toivotaan vielä edestä löytyvän, vaikka kumpikaan meistä ei enää ole "poikanen"  ;)

Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #1 : 15.03.12 - klo:21:46:17 »
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #2 : 15.03.12 - klo:22:09:25 »
Voi miten suloinen. :)
Rosita&Tepa, Harmi&Makkonen, Zelda,Doris,Lola, Mystikko&Aapo, Tauno, Billy,Funny,Jimmy,Ulrik,Klaudia

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #3 : 16.03.12 - klo:08:53:10 »
Näin meillä tänään  ;D

Kylläpä yskittää... ;D Olisi kiva saada noihin tekstejä, jotain se pölisee, mutta kun ei ole tottunut kuuntelemaan Jakon puhetta niin ei ihan saa selvää kun ei tiedä mitä sanoo... Vinkulelu ainakin vinkuu mallikkaasti. "Häkkiin!"

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #4 : 16.03.12 - klo:09:56:32 »
Kaikista en ole itsekään varma mitä sanoo (kun istuin piilossa kauempana)  :P

Mutta tulee sieltä ainakin/ehkä Tusina (??), Jami hiljaa, Kukkuja (?) syömään, Hiljaa, Papu joo, Jamiii, Papukaija moimoi, moimoi voivoi, häkkihieno, Häkkiin hä häkkiin, Ego, Tuu ulos, Tuu vaan... Ja siihen väliin nuo vihellykset, naksutukset, pillin vihellystä, yskintää, huokaus... Unohtamatta noita tansseja ;)
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #5 : 16.03.12 - klo:23:55:22 »
Witsit, tämä Jako on niin huippu tyyppi, vaikka onkin varmaan kovia kokenut, niin siinä vain porskuttelee.  :)
Mitä enemmän näihin harmaisiin tutustuu sen enemmän niihin ihastuu.  :-*

Pitäis ihan kokonaan kieltää kaikki yhdistystoimita, kun tulee uusia ihastuksia....
Harmaa... olishan se kotonakin kiva. Ne on ihan huippu persoonia. ;D

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #6 : 08.05.12 - klo:18:47:16 »


Meidän hurrrjat pihavahdit  ;D Entisen koirakyltin sijaan tarvitsen kohta kyltin varoittamaan jakosta, joka kertoo että: "Täällä vartioin minä" tai että "Ehdin portille 3 sekunnissa, entä sinä?" :D
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #7 : 08.05.12 - klo:22:02:51 »
Noiden molempien katse tuossa kuvassa on kyllä sellainen että saattaisipa jäädä vierailu väliin. :)
Rosita&Tepa, Harmi&Makkonen, Zelda,Doris,Lola, Mystikko&Aapo, Tauno, Billy,Funny,Jimmy,Ulrik,Klaudia

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #8 : 18.11.12 - klo:18:51:59 »
 :o <- Herra Jakon ilme tänään, kun meille ilmestyi toinen harmaa, vieläpä samaa ikäluokkaa oleva naaras, jolla aikalailla sama historiikki ja alkuperä kuin Jakolla. Mutta tulokkaasta ja yhteiselosta lisää myöhemmin, kun tulokaskin hieman kotiutuu  ;)
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #9 : 13.03.13 - klo:20:33:42 »
Jotenkin on jäänyt tämän päivittäminen... Mutta kun käskyn sain tätä päivittää, niin toki sitä pitää noudattaa  ;D

Jako-rakas  :-*


Taas mennään nypinnässä sitä vaihetta, että uusia untuvia ja päällyssulkia on tullut. Piti ihan omasta omasta blogista tarkistaa, että näin on käynyt tänä aikana aina tähän aikaan. Mutta mikä tällä kertaa eroaa entisestä on se, että pesintävire on vihdoin pois! Reilu vuosi mentiin niin, että en voinut linnun lähelle mennä ilman pitkähihaista paitaa. Käsivarteni nähdessäni alkoi heti ähinät ja puhinat, ja kämmentäni ruokittiin, jos siihen vain oli pienikin tilaisuus.

Ne omat tunteet on kyllä jännät, kun Jako nyt jopa kieltäytyy antamasta iltapusua eikä tarjoa niskaansa rapsuteltavaksi. Järki huutaa huraata kuinka paljon parempi tämä on nyt linnun psyykkeelle kuin jatkuva pesintävire ja siinä turhautuminen. Tunteet taas huutaa, että mä haluan takaisin mun hellän herrasmiehen, joka rrrrakastaa niin rajusti ja antaa pusuja (samalla kun tunkee oksennusta mm. korvaan) ja jota pitää rapsuttaa telkkaria katsoessa koko ajan :D

Pitkä matka ollaan kuitenkin kahden vuoden aikana kuljettu ja paljon toisistamme opittu. Jakon ruokavalio on täysin uusiutunut, entinen heikko-otteinen treenaa joka päivä jalkalihaksiaan kiipeilemällä lintuhuoneessa kuin nuori tekijä. On opittu laittamaan puuta palasiksi, leikkimään leluilla, etsimään ruokaa ja ennenkaikkea on tultu huima askel eteenpäin sosiaalisuudessa toisiin lintuihin.

Mutta on se kiva selittää tuota nyppimistä ihmisille, joita Jakon ulkonäkö säälittää, että sen takana on niin monen tekijän summa + päälle jäänyt tapa, että tällä hetkellähän Herra Jakohan on etenkin nyt varsin hyvässä kunnossa ja "rumuudestaan" huolimatta on erittäin suuresti rakastettu persoona. Ja nypintään on kohta kokeiltu kaikki poppaskonstit, paitsi sitä kauluria/paitaa, jota en vieläkään ole valmis stressaavalle linnulle laittamaan. Ennemmin rakastan sitä tuollaisena, koska muutoin sen elämän perusasiat ovat muuttuneet niin paljon positiivisempaan suuntaan ja se hyvinvointi heijastuu iloisesta, touhukkaasta ja äänekkäästä linnusta.


Papunkin sulkapeite on huomattavasti parantunut, enää on pieni alue vailla päällyssulkia. Tosin Papulla on edelleen ongelma lentosulkien kanssa, kun toisen siiven pisimmät sulat ovat hieman hassut. Ruodot ovat siis ehjät, mutta höytyvät puuttuvat sulanpäätä lukuunottamatta. Odotellaan nyt sulkasatoa rauhassa ja katsotaan onko tulevan kesän ulkoilullakin vaikutusta asiaan. Minusta se tullessaan meille ei lentänyt kunnolla ja silloin jo katselin, että jotakin outoa sulissa on, mutta nyt on lentokyky ollut hetken pois. En tiedä aiheuttiko muuttostressi tätä vielä enemmän vai mikä. Mutta ehkä ei tarvitse niin kesää stressata tämän kanssa, tämä lintu kun on ihan oikeasti ollut "vapaalentäjä", kun tällä hetkellä sitä kykyä ei ole.

Herrasväki ei ole mitenkään läheisiä toisilleen vielä, mutta katua ei ole tarvinnut kahden vanhemman jakon ottamista, on niistä vain seuraa toisilleen ainakin äänen muodossa, sen verran hauskoja juttuja ne ovat kimpassa keksineet puhumattakaan vihellys- ja hyräilykilpailusta. Ääntä lähtee tarvittaessa, kun oma ääni pitää saada toisen yli!  ;D Salaa toivon, että Papun tulolla oli se merkitys siihen, että Jakon sulkapeitekin on parantunut. Aika näyttää.

Joka tapauksessa nämä kaksi on tulossa Barbaran seminaariin, jota innolla ainakin täällä odotellaan.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #10 : 08.05.13 - klo:23:11:37 »

Aito lintupuu?



Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #11 : 17.06.13 - klo:12:05:41 »




Papu, 23v., päätti vaihtaa ihmistä ja valitsi meidän pojan, 12v., omaksi ihmisekseen. Mitäpä siihen sanomaan kuin että onnea pojalle  ;D Barbaran semmasta innostuneena Jakon puhekoulutus on edistynyt nyt kahdella merkatulla sanalla, jotka toimii yksin kotona harjoitellessa 100%, mutta kun joku vieras astuu samaan tilaan, toimivuus onkin 5%. Tässä on vielä harjoittelemista ja pään tahkoamista seinään. Mutta tästä jatketaan hiljalleen sanoja lisäten ja esiintymisvarmuutta kasvattaen  ;)
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #12 : 04.11.13 - klo:14:14:11 »
No juu, ne kuuluisat viimeiset sanat: "Meille ei koskaan tule..."  ::) Ja nyt niitä ryökäleitä on jo kolme  :o


Viimeisimpänä (ja totisesti toivon tässä vaiheessa sen todellakin olevan se viimeinen) harmaana talouteen saapui hieman vanhempaa ikäluokkaa edustava Iines, joka on osalle foorumia seuranneista ja harmaita tuntevista tutumpi.

Historiasta ei ole tiedossa ensimmäistä 30 elinvuotta ja viimeiset vuodet eleli lajitoverinsa Akun seurana. Nyt leskeksi jäätyään ja eläkevuosia viettääkseen tämä pieni, siro söpösilmä sitten tuli meille ulvomaan ja pitämään seuraa Jakolle & Papulle :)

Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #13 : 04.11.13 - klo:14:57:26 »
Jokohan siinä olisi kolmen harmaan poppoo täynnä talossa johon ei pitänyt tulla sitä ensimmäistäkään. ;D Onnittelut uutukaisesta, tosi ihanat silmät kyllä, ja punaiset sulat naamalla kuin sirot pisamat. :-*

Re: Herra Jako Harmaa
« Vastaus #14 : 04.11.13 - klo:14:59:17 »
Onnea perheenlisäyksestä
- mikä söpöliini hän onkaan  :D