Jaa-a. Koiran puremissa tai kissan kynsissä sanoisin, että parempi jättää käsi siihen, sillä vähemmän rumaa jälkeä siitä tulee harvemmin ne itse 'raatelevat' vaan juurikin se saa pahaa jälkeä aikaan, kun ruvetaan kättä pois vetämään. Mutta siinä kohtaa kun se sormi on katki menossa, onkin toinen...
Käärmeen puremissa on kans tämä sama, että kättä ei missään nimessä saisi vetäistä irti. Hampaat kun on koukkumaiset, tarkoitettu nielemään se ruoka vattaan päin, niin irti repäisemällä saa kätensä vaan pahemmin riekaleiksi.
Koirista en tiedä, mutta kissoista olen huomannut, että pahiten sattuu just silloin, kun kiskaisee käden pois. Kissa kyntäisee toiseen suuntaan, joten lopputuloksena on koko käsi auki.
Lintujen kanssa otan pois käden, puree sitten vahingossa vai tahallaan vai mitä tekeekään. Yksi nymfini narskauttaa useinkin kynnen alta, kun sille annan herkkuja kädestä. Ilmeisesti kuvittelee syövänsä kynteni, koska välillä jos ei ole nameja kädessä, niin saattaa silti alkaa kynsiä räpläämään ja sitten ottaakin yhtäkkiä kovaa. Räplätä olen antanut, mutta jos kovempaa ottaa kiinni, niin lähtee käsi ja liukkaasti.
Sitten vain uutta herkkua perään, ettei sentään vallan luule, että namitustuokio loppuu siihen, se kun loppuu vasta sitten kun tirppa ei jaksa enempää.
Itse olen (lähinnä reaktiomaisesti) linnun purtua ihan heilauttanut sen irti ja sitten nopsaan joku ovi kiinni linnun ja itseni välistä ja hetken odotus, että tirppa hieman rauhottuu... Tuollaisella puremalla tarkoitan, että kun käy oikein päälle ja puree, minkä nokasta lähtee. Tällaista ei ole onneksi enään aikoihin itselle käynyt, mutta muutama arpi menneisyydestä on 
Huono homma on, että on tullut pari tosi pahaa haavaa, kun heilauttaa linnun irti, niin se oma liha kivasti sitten repeää, kun nokka kiinni kunnolla 
Jotkin purevat ja jäävät kiinni jyystämään, jolloin paras vaan itse rauhottua ja odottaa, että lintu korjaa otetta tai hellittää, jolloin menee vaikka äkkiä kyykkyyn, että lintu joutuu lähtemään lentoon tai tippuu maahan.
Hyi jösses, kuulostaa erittäin miellyttävältä. Rupee pelottamaan noi nokat.
Toivottavasti oman kanssa ei sentään koskaan tuohon päädytä, jäisin nimittäin alakynteen niin totaalisesti. Ei sellainen peruspurema mitään, sellainen, että lintu ottaa kiinni ja päästää irti. Sellainen on ikävä, jos tirskauttaa jo kunnon voimalla, mutta tuo täysillä päälle on se hrrr....
Sitten mahd nopsaan lintu häkkiin. Joidenkin todella kuumien amatsonien kanssa on ihmiset joutuneet jopa pyyhettämään linnun kiinni, koska tulee vaan uudelleen päälle. Jos tilanne menee tuohon, niin ei siinä ole enään positiivista ratkaisua, vaan jotenkin lintu irti ja häkkiin tai toiseen huoneeseen.
Meillä on se hyvä puoli, että tuo on totutettu aina pyyhkeeseen, antaa siis laittaa pyyhkeen päälle ja nostaakin, ei tavallaan koe sitä mitenkään pahaksi asiaksi. Eikä lähde pyyhettä karkuun tai suutu tai mitään. Pitäiskin alkaa säännöllisesti käyttämään pyyhettä linnun päällä, ettei pääse unohtumaan. Tuo tosin vapaaehtoisestikin saattaa kaivautua tyynyjen, peittojen yms alle, niin sekin edesauttanee tuota pyyhettä. Ihan vaan kun sillä kasvaa toi valtava luusaha päässään, niin oli fiksumpaa totuttaa lintu pyyhkeeseen kuin olla helisemässä jos tulee äkkilähtö eläinlääkäriin tms tapaturmaa, että on pakko ottaa kiinni ja lintu ei olekaan yhteistyötuulella. Todennäköisesti irtois sormet ennemmin kuin lintu saataisiin lääkärille asti.
Pitää vaan varoa, ettei onnistu joskus failaamaan totaalisesti tuon pyyhkeen kanssa ja säikäyttämään lintua tms. Jos sille jäis pelko pyyhkeitä kohtaan, niin...
Tosin tämähän ei (välttämättä) päde omaan tilanteeseesi kakadun kanssa, enkä oikein osaa siihen kommentoidakaan mitään henkilökohtaisen kokemuksen puutteessa.
Luulen, että tuo juttu jää mysteeriksi, tapauksesta kuitenkin hmmm... pari vai kolme vuotta aikaa. Jotain yhtä älytöntä kuitenkin, joten on tosi vaikeaa palauttaa mieleen, mitä tarkalleen tapahtui. Välillä on tosin sitäkin yrittänyt, kun alusta asti häiritsi, että miksi näin kävi. Mutta sitten taas voi olla ihan miljoona syytä, vaikka pelkästään paha päivä linnulla. Tai kuuli tai näki jotain, mitä minä en. Tosin normaalisti jos sen mielestä on joku pelottavaa, niin se hakeutuu minuun täysin kiinni turvaan. Mutta en taas sulkisi säikähtämistäkään pois. Kaikki mahdollista. Ei välttämättä ole edes tarkoittanut purra niin kovaa.
Senkin kuitenkin olen huomannut, ettei tuo tunnu tavallaan ymmärtävän voimiaan, tai siis ei tiedä, että millainen nipistely sattuu jo ihmiseen. Tai kynsillä puristaminen tai vastaava. Luulen tosin, että se alkaa ajan kanssa ymmärtämään, ettei kaikkea saa koskettaa lujaa tai ettei esineestä tarvitse heti ottaa täysillä voimilla kiinni, tuo on kuitenkin iän myötä muuttunut valtavasti lintuna. Nykyään helposti ensimmäisenä koskettaa tosi nätisti ja varovasti, sit mami tykkää ja kehuu.
Kun olen kouluttanut purevia lintuja, tämä nimenomaan on ollut avainasemassa 
Ja vielä tiettyjen yksilöiden kohdalla varominen on ollut äärimmäisen tärkeää, varsinkin alussa.
Itselläni se ikävä puoli, että tuo lintu oli aluksi - tottakai kun pieni oli - ihan eri lintu. Kun se kasvoi ja aikuistui, niin ei elämä sitä tunnekuohua mikä sille iski. Ikinä ollut ajatellut, että se voi olla
sellaista. Se räyhäsi ihan kaikille ja nokkaa tarjosi omille ja vieraille. Pahimpina aikoina meinannut saada edes vettä vaihdettua, kun se oli valmis tappamaan kenet tahansa...
Monikohan onneton onnistui nokasta saamaan kuvittelemalla, että ei se pure...
Siitä sitten tuo on rauhoittunut rauhoittumistaan, nykyään tollainen höpsö, kymmenen vuoden päästä taatusti ihan eri höpsö ja kahdenkymmenen vuoden päästä taas erilainen. Minnes tässä kiire valmiissa maailmassa - tuolta vei melkein vuoden totutella pelkästään uuteen suihkepulloon, eli erittäin hitaasti lähestyttävä lintu.
