En tiedä onko aihetta tutkittu, mutta sekalaiset lajit samassa asunnossa ainakin muuttavat hieman lintujen lajityypillistä käyttäytymistä ja ääntelyä. Toisten ääniä matkitaan, eleitäkin joskus (varsinkin yksi käsinruokittu, ikänsä lajitoveritta elänyt on täällä poiminut suurimman osan eleistään muilta lajeilta).
En usko, että esimerkiksi yksilökohtaiset luonne- ja käyttäytymiserot tulevat sen enempää tai vähempää esille nimenomaan sekaparvessa, vaan siihen luultavasti vaikuttaa muut tekijät. Ainoa käytösero, joka minulta olisi varmasti jäänyt ilman sekaparvea huomaamatta, on yhden neitokakaduni tapa pitää viiriäisiä "lemmikkeinään" (=virikkeinä). Tämä lintu siis mm. toi neitokakaduille tarkoitettuja salaatteja häkin yläosasta pohjalle asti ja seurasi kiinnostuneena, kun viiriäiset tulivat salaatinlehteä tämän nokasta närppimään. Kyseinen lintu myös ruokaili lähes päivittäin kerran neitokakaduparvessa lintujen ruokintatasolla ja kerran viiriäisten kanssa pohjalla. Muiden lintujen käytökseen viiriäisten elely samassa häkissä tuskin vaikutti.
Jos lintu on lajinsa ainoa ko. sekaparvessa, niin muiden eleet ja käytös luultavasti muuttavat senkin käytöstä vuosien saatossa. Yksineläjä luultavasti yrittäisi sopeutua vieraan lajin rutiineihin ja parveen paremmin, kuin esimerkiksi lajitoverinsa kanssa elävä neitokakadu undulaattiparvessa tekisi. Kyseenalaista onkin vain se, onko oikein pitää vaikka neitokakadua yksin undulaattien keskellä ja olisiko niistä koskaan tarpeeksi seuraa tälle yksinäiselle linnulle.
Luultavasti ääni, aktiivisuus jne. riippuvat siitä, mitkä lajit yhdistetään tai pidetään lähekkäin. Meillä ainakin amatsoni matkii neitokakaduja hyvin kovaäänisesti, minkä voin kyllä rehellisesti sanoa olevan huomattavasti hirveämpi (kimeämpi) ääni kuin amatsonin lajityypilliset huudot.
Senegal-mosambikhybridi taas tyytyy neitokakaduääniin, eikä näin pidä senegaleille ilmeisesti melko lajityypillisiä sietämättömiä kiljahduksia.
