papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Lajien välinen kanssakäyminen
« : 22.02.11 - klo:20:43:50 »
Tulin ajatelleeksi, ettei moista aihetta ole foorumilla koskaan tainnut itsenään olla. Foorumille sikin sokin ripoteltuja kokemuksia toki, mutta mielestäni erillinenkin ketju olisi hyvä, jonne useamman lajin omistajat voivat jakaa kokemuksiaan aiheesta. :) Eli miten homma toimii? Toimiiko ollenkaan? Häkki- ja lentojärjestelyt, ruokintaerot, kommunikaatio-ongelmat ja muut aiheeseen liittyvät asiat maan ja taivaan väliltä saa siis kertoa. Ja suotavaa olisi mainita lintujen laji ja muistutukseksi vaikka manterekin, jotta tuoreemmatkin harrastajat ehkä hahmottaisivat sen vaikutusta lintujen hoitoon ja käytökseen.

Keskustelun tarkoitus ei missään nimessä ole rohkaista hankkimaan amatsonille neitokakadua kumppaniksi tai toisinpäin, sillä se on aina hyvin lintukohtaista, eikä useimmiten tosiaankaan hyvä idea. Elikkä muuta keskustelua, kokemuksia ja kertomuksia siitä, miten mahdolliset esiintyvät ongelmat on kierretty ja millaisissa tilanteissa. :)

Tarkoituksena on olla myös apuna niille, jotka ehkä uuden lajin kotiin lisäämistä harkitsevat. Tulevien ongelmien ratkominen on niin paljon helpompaa, kun voi oppia muiden virheistä, eikä niistä omista. ;) Myös näkökulmaa ajankäytöllisistä ongelmista lentovuorojen ja huomion jakamisen suhteen lie hyvä saada ennen, kuin uutta lajia parveensa lisää.
« Viimeksi muokattu: 22.02.11 - klo:20:55:57 kirjoittanut annip »
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Charlize

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #1 : 22.02.11 - klo:21:08:20 »
Meillä kotia alkoi ensin roskata kauluskaija, sittemmin vuoden vaihteessa hoitoon tuli kaksi naamiokaijasta. Kaikki alkoi hyvin, porukka pystyi ulkoilemaan samaan aikaan vaikka alkuun olikin pientä nokkapokkaa, mutta sopu säilyi silti ja isommilta ongelmilta vältyttiin. Toinen kaijasista menehtyi kuitenkin pian saapumisensa jälkeen kalkkihalvaukseen, ja toinen jäi yksin. Pitkään pohdittiin hankitaanko uutta kaveria, annetaanko uuteen parveen vai mitä tehdään. Naamiokaijanen ja kauluskaija "ystävystyivät", niistä tuli erottamattomat toisen naamiokaijasen kuoleman jälkeen.

Aluksi piti tarkkaan toki katsoa mitä tapahtuu, kaijaset kun tunnetusti ovat erittäin reviiritietoista sakkia kuorrutettuna tulisella luonteella. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kauluskaija ja naamiokaijanen alkoivat ruokailla vain kaijasen häkissä, ne leikkivät ja touhusivat sekä siellä häkissä että häkin ulkopuolella! Nyttemmin ne ovat kuin paita ja peppu, tekevät kaiken kimpassa ja nukkuvat nytkin orrella pörheinä vierekkäin, aivan kylki kyljessä. Ja miten tähän tilanteeseen päästiin? Sattumalta. Kukaan ei yrittänyt saada niitä kaveeraamaan, se vain tapahtui. Ja vaikka naamiokaijaset yleensä vaativat lajitoverinsa seuraa, mä luulen että meillä ollaan nyt siinä pisteessä kun sitä tuskin tarvitaan. :)

Itse väittäisin että meillä kävi sikamainen tuuri että kahden näinkin erilaisen lajin yhdistäminen kävi näin helpolla, koska tilanne voisi tällä hetkellä pahimmillaan olla täysi fiasko.

Naamiokaijanen siis afrikkalainen laji, kauluskaija aasian mantereelta. Molemmat umpivillejä, emojen kasvatteja.
« Viimeksi muokattu: 22.02.11 - klo:21:19:26 kirjoittanut Charlize »

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #2 : 22.02.11 - klo:21:10:40 »
Olisi hyvä kuulla näissä myös 'raporteissa' ovatko osa vaiko kaikki ns. käsikesyjä. Olen aristellut lennättää villejä kauluskaijojani hdessä käsikesyn senegalin kanssa (joka haluaa dominoida).
Zoo: An excellent place to study the habits of human beings. ~Evan Esar

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #3 : 22.02.11 - klo:21:19:05 »
Olen aristellut lennättää villejä kauluskaijojani hdessä käsikesyn senegalin kanssa (joka haluaa dominoida).

Linnuilla ei ole luonnossa parvihierarkiaa, eikä siis mitään käsitystä "dominoimisesta" - sitä ei myöskään voi oppia. Siksi ihminenkään ei saisi yrittää dominoida lintua, sillä se ei millään voi ymmärtää sellaista.

Mikäli senegalisi on käsinruokittu, voi ongelmien syy olla yksinkertaisesti se, ettei se ole oppinut tarpeellista elekieltä ilman vanhempiaan. Muutenkin lähtisin liikkeelle parin (ihmisen) puolustamisesta tai noinkin eri lajien välisestä kommunikaatio-ongelmasta loogisimpana syynä.

Lintuja voi johonkin pisteeseen asti valvottuna totuttaa olemaan sovussa vapaana mm. tarjoamalla niille paljon aktiviteettejä ja esimerkiksi opettamalla omat puut huoneesta (ensin tietysti lintu kerrallaan tämä), joissa oleskelusta palkitaan. :) Varmuutta ei kuitenkaan ole siihen, että edes sen vessakäynnin ajan ne tulisivat toimeen valvomatta.

Meillä Kindan (senegal-mosambikhybridi, alkuperämaa lajeilla afrikka) kanssa isoin vaikeus muiden lintujen seurassa on juurikin se lintumaisen käytöksen ymmärtämättömyys. Se vietti nuoruudessaan useamman kuukauden neitokakadujen häkissä (se oli neitokakadupoikueen kanssa käsinruokittu ja niin nuori, että se oli vielä suhteellisen turvallista) mutta se korkeintaan sekoittaa pakkaa näin jälkikäteen ajateltuna.
« Viimeksi muokattu: 22.02.11 - klo:21:24:37 kirjoittanut annip »
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #4 : 22.02.11 - klo:21:34:13 »
Meillä saa osittain samat tilat jakaa neitokakadut ja kanarialinnut. Kanariakoiras on alusta saakka "määräillyt" neitokakaduja, eli yrittää häätää niitä pois mieltymiltään istuma- tai nukkumapaikoilta ja valtaamiltaan ruokapaikoilta, jotka vaihtelevat. Se pitää aluksi nokka kiinni kähisevää ääntä rinta eteenpäin suunnattuna, siivet hieman harallaan. Neitokakadut, yleensä kohteena oleva Milja, eivät ymmärrä tätä käytöstä eivätkä yleensä aluksi siirry. Kanariakoiras saattaa avata nokkaansa ja voimistaa ääntelyään kunnes neitokakadu siirtyy. Pesimäkauden tultua käninä lisääntyi, mutta kanariat erotettiin tässä vaiheessa omaan tilaansa. Koen, ettei linnut voit tästä lähtien viettää pääsääntöisesti samalla alueella aikaansa, vaan pesinnän jälkeen vapaanaoloaika jaetaan ja yhdistetään vain ajoittain. Tihkun "komenteleminen" stressasi Miljaa.

Naaraskanarioilla ei ole ollut mitään vaikeuksia olla neitokakaduparvessa. Ikihurmurineitokoiras Möökö lauleli kovasti edesmenneelle naaraskanarialle. Talvikaudeksi erotan kanariat eri häkkeihin, ja tilanteen mukaan naaras voinee olla vapaana neitokakadujen kanssa.

Aluksi kaikki lintuni olivat omassa huoneessa aina vapaana, ja ongelmaksi aiheutui ruoansulatushiekan sijoittaminen niin, että kanariat osaisivat hyödyntää hiekkaa, mutta neitokakadut jättäisivät sen väliin. Nyt ulkomaalaisilta sivuilta saaneine vaikutteineni olen epävarma koko hiekan antamisesta kanarioillekaan..

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #5 : 22.02.11 - klo:21:42:48 »
En tiedä oliko tähän tarkoitettu vähän näitä "erikoisempia" lajiyhdistelmiä, mutta täällä siis 4 undulaatin ja kahden neitokakadun "sekaparvi".
Toinen neito on rapsutuskesy, muut syövät kyllä kädestä eri asteisesti, mutta en kutsuisi niitä kaikkia ihan kesyiksi.

Parvi muodostui alunperin 4 undulaatista johon sain myöhemmin mukaan yhden neidon (Rex). Joka olikin sitten hyvin yksinäinen, koska unduilla oli jo omat parinsa ja touhunsa, joten hankittiin toinen neito kaveriksi.

Aluksi oli kyllä sellaista häkkien kanssa pelaamista, ja vapaana olovuorot jaettu, kun uutta neitoa Tacoa ei aluksi voinut päästää muiden lintujen kanssa samaan tilaan. Rex tuli undujen kanssa kyllä suht hyvin toimeen, vaikka selvästi välillä oli pieniä kommunikointivaikeuksia ;D Esimerkiksi jos joku istui orrella väärällä paikkaa tms. niin tuli kauhea riita, kun toinen ei ymmärtänyt väistää  ;D
Silloinen häkki oli kuitenkin sen verran pieni, ja max. 4 undulle tarkoitettu, että öiksi unduja ja Rexiä ei voinut samaan häkkiin "laittaa". Eikä tietenk''n Tacoa kenenkään näiden kanssa.

Tilanne oli siis se, että Taco ja muut linnut pääsivät vapaaksi eri aikaan, ja tän lisäksi sai pelata kolmen häkin kanssa. Kaiken huipuksi elämän tilanteen vuoksi lintuja joutui välillä kuljettamaan kahden kodin välillä, käyttäen välissä matkahäkkiä (johon muut linnut oppineet paitsi uus tulokas)!  ;D

Parin kuukauden sekoilun jälkeen ja uuden isomman häkin kera, kaikki linnut pystyivät vihdoin olemaan samassa häkissä. Jossain vaiheessa vielä yöt erossa, mutta nykyään kaikki kuus tunkee itsensä yöksi tuohon neljälle undulle tarkoitettuun häkkiin!  ::) Ja ilmeisesti hyvin saavat sitten nukuttua, kun ei ole "yösekoiluja" tullut :)

Että pienten mutkien kautta ollaan yhteisymmärrykseen päästy! :) Vaikka Tacolla ja Rexillä vieläkin ongelmia ymmärtää miten toista kuuluu rapsuttaa, johtaen välillä pieniin "nokkapokkiin", mutta muuten tulevat jo hyvin toimeen.

muoks. ja siis kaikki syö samoja ruokia, tarjolla sekä pellettiä, undujen ruokaa, ja neitojen seoksia, ym. mutta auringonkukansiemenet olen noukkinut melkein kokonaan pois ja annan ne neidoille erikseen sitten herkkupaloina, mm kädelle tulon opettelussa :)
Ja molemmat lajit taitavat olla Australiasta.

muoks. niin siitä ajan jakamisestakin piti viel laittaa  ;D
Neidot ikävä kyllä vie sen suuremman ajan ja huomion, kun enemmän tulevat kanssani seurustelemaan ja ovat vapaana, toisin kuin unduilla on omat riehumisensa tuolla häkissä ;D eivätkä niinkään välitä siitä olenko paikalla vai en, kunhan ruokaa saavat joskus kippoihinsa :)
« Viimeksi muokattu: 22.02.11 - klo:21:53:46 kirjoittanut Unduska »

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #6 : 22.02.11 - klo:22:42:27 »
Meillä on samaan aikaan vapaana kauluskaija (kesy, käsinruokittu), persikka-aratti, neljä neitokakadua ja neljä undulaattia. Lisäksi on 7 seeprapeippoa, joita ei voi pitää vapaana samaan aikaan kauluskaija Sulon vuoksi.

Ensin tuli kaksi undulaattia, sitten neitokakadu ja sille seuraksi toinen, mikään ei ollut kesy. Undulaatit, koiras ja naaras, tunkivat jatkuvasti neitsikoiden seuraan. Neitsikat eivät juuri unduista piitanneet, mutta mitään aggressioitakaan ei ollut. Sitten tuli Sulo, puolivuotias käsikesky kauluskaija, koiras kuten molemmat neitsikatkin, ja neitsikoiden pää meni sekaisin. Ne olivat olleet ihan hyvät kaverit tähän asti, mutta nyt jopa ottivat yhteen. Sitten asiat taas oikenivat, Sulo piti enemmän Deltasta. Sulo ja Delta sukivat toisiaan ja liikuskelivat yhdessä koko ajan, mutta Sulo oli yksin omassa häkissään. Sen jälkeen meille tuli Risto, joka ensi hetkestä juoksi koko ajan Sulon perässä uskollisesti. Se ei osoittanut aggressioita Deltaa kohtaan. Draco jäi yksin. Näimme myynti-ilmoituksen neitsikasta samalla paikkakunnalla, se oli melkolailla Dracon ikäinen. Haimme sen, ja hyvin nopeasti kävi niin, että Digistä ja Dracosta tuli erottamattomat, ja ne alkoivat yhdessä etsiskellä pesäpaikkoja. Porukkaa täydensivät myöhemmin kaksi undulaattia ja vielä yksi neitsikka, joka ihastui Dracoon. Kaikki muut paitsi kaksi undua ovat koiraita, ja kaikki muut paitsi Sulo emojen kasvatteja.

Sulon vuoksi seeprapeippoja ei voi pitää vapaana, se yrittää käydä niiden kimppuun. Muut linnut eivät juuri välitä niistä. Rähinöitä tässä meidän sekaparvessa ei ole. Ainoa ongelma tuli siitä, että Deltan kosiskelueleet alkoivat ärsyttää Suloa kun se ei enää ollut poikanen. Se saattaa kiukutella joskus Deltalle, joten samaan häkkiin en niitä halua. Minulle ei tullut mieleenkään, että puolivuotias kauluskaija voisi sekoittaa noin pahasti neitsikoiden pään.

Sulo ja Risto jakavat yhden häkin, neitsikoille on oma häkki ja samoin unduille, mutta kaikki linnut ovat kyllä enemmän vapaana kuin häkeissään (häkkien pitäisi olla isompia...)

Meillä ei siis ole valtavia kokoeroja lintujen välillä (en nyt laske seepriksiä mukaan, ne ovat omassa häkissään). Isompien lintujen parvesta erottuu kolme porukkaa: undulaatit, Draco, Digi ja kolmas neitsikka Dimmu, sekä kolmantena Sulo, Delta ja Risto. Delta ja Risto menevät sinne minne Sulo menee. Uuden neitsikat hankkimisen takana oli ensisijaisesti se, että halusin sen pois sieltä, missä se oli, ja taka-ajatuksena että Delta voisi vaikka kiintyä siihen. No, näin ei sitten käynyt. Edelleen ainoa ongelma on, että Sulo joskus kiukustuu Deltalle, mutta vapaana Delta pääsee pois. Sulo ei koskaan aja sitä takaa. Ja seuraavassa hetkessä linnut ovatkin sukimassa toisiaan. Risto ei ole mustasukkainen Deltalle.

Täytyy myöntää, että minulle ei tullut mieleen, että linnut eivät pärjäisi keskenään. Neitsikoiden nahistelut Sulosta olivat yllätys. Usein kaikki linnut istuskelevat yhdessä, tai seikkailevat porukalla lattialla. Nyt olen ainakin sen verran viisaampi, että tiedän etteivät linnut automaattisesti tule toimeen keskenään ja että niiden mieltymykset ja luonteet ovat kovin erilaisia. Enkä usko, että porukka tästä enää kasvaa, koska nyt kaikki toimii hyvin.
« Viimeksi muokattu: 22.02.11 - klo:23:12:35 kirjoittanut Marhinen »
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #7 : 22.02.11 - klo:23:18:32 »
Itsellä jako (mulle täysin kesy, vieraille ei) ulkoilee yhdessä jauhoamatsonin (puolikesy, tulee kädelle, mutta ei anna koskea) ja keltaniska-amatsonin (umpikesy ja erittäin ihmisläheinen) kanssa. Jako ja jauho tulevat toimeen suht hyvin ja kunhan jauho pitää vähän hajurakoa, niin mahtuvat samalle orrellekin, mutta yleensä jauho alkaa puskea päälle, kun haluaisi vähän lähempää tuttavuutta jolloin jako sitten lentää pois. Jako on tosin parisen kertaa sukinut pinnojen läpi jauhoa. Keltaniska vihaa jakoa, mutta kunhan ovat eri standeilla (kaikilla omat standit) niin ovat rauhassa. Lähinnä keltaniska omii ihmiset ja minut ja ajaa usein jakon pois, jos se tulee mun luo, joten jako saa vähän special aikaa mun kanssa, kun keltaniska on häkissä, jolloin rapsutellaan etc. Kaikkia noita kolmea voi kouluttaa yhdessä ja aina jos linnuilla tekemistä, niin tulevat hyvin toimeen ja jos hyvät ruuat, niin jako ja keltaniska kyllä syövät samasta kupista ja joskus ovat jopa samaan aikaan mun olalla (eri puolilla tosin). Jako on muutaman ihmeellisen kerran kyllä koittanut mennä keltaniskan luo ja alkanut oksentelemaan sille sapuskaa, mutta keltaniska aina lentänyt pois tilanteesta. Keltaniska ja jauho sukivat joskus ja oleskelevat välillä samassa häkissä ja samoilla standeilla. Niillä lähinnä tulee nokkapokkaa, jos jauho alkaa tunkea liikaa kyhnäämään, kun keltaniska käsinruokittu, eikä oikein ymmärrä lintujen kieltä. Eivät tappele, vaan pahimmillaan menee pieneksi nokkien kolisteluksi, mutta yleensä vaan uhittelevat. Jakoa kiinnostaa hirveästi toiset jakot, mutta muista lajeista ei oikein hirveästi välitä, mutta osaa yllättävän hyvin lukea muita lintuja ja elehtiä niille. Jako tosin ollut pienestä asti muiden lintujen kanssa tekemisissä, vaikkakin lähinnä amatsonien. Jauho on emojen ruokkima vanha lintu ja hirveän kiinnostunut muista linnuista, ja sillä menee usein yli, kun muut ei haluakaan olla sen kanssa tekemisissä, vähän oon miettinyt sille villiä vanhahkoa amatsonia kaveriksi ::) koska jauho tule toimeen kaikkien lintujen kanssa.

Kultaposket (villi pesivä pariskunta, josta koiras kyllä tulee mun kädelle ei-pesimä-aikaan, vieraita pelkäävät, paitsi kun pesivät niin uhkailevat kyllä vieraillekin) ulkoilee aina eri huoneessa kuin muut, kun eivät tule toimeen yhtään muiden kanssa, vaan käyvät muiden päälle . Etenkin kultaposki naaras käy ihan tappomeiningillä muiden kimppuun, joten eivät ole samaan aikaan vapaana. Keltaniska ei siedä myöskään kultaposkinaarasta pätkääkään van käy sen päälle, jos tulee mahdollisuus. Kaikki linnut kyllä ovat samassa huoneessa häkeissään. Kolme häkkiä ja kultaposkilla aviaario. Juttelevat paljon keskenään ja etenkin amat kommunikoi paljon keskenään. Jauho on myös usein häkissään lintuhuoneessa, kun kultaposket vapaana, ja sitä kultaposket käyvät katsomassa pinnojen välistä ja kommunikoivat, eikä kultaposket ole aggressiivisia jauhoa kohtaan, kunhan pinnat välissä, mutta jos jauho vapaana, niin kultaposkinaaras käy sen päälle.

tällasta vähän varausta aina keltaniskan ja jakon välillä, jauho ja keltaniska tulevat ihan ok toimeen ja kultaposket ei oikein kenenkään kanssa. Mutta on noista paljon seuraa toisilleen, kun en ole kotona, kun paljon kommunikoivat keskenään (ihan suomeakin, kun osaavat puhua monta samaa juttua ;D) ja katselevat toistensa touhuja häkeissä, kun näkevät toisensa häkeistään.
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #8 : 23.02.11 - klo:05:24:30 »
Kello on 5 yöllä, toivottavasti saan jotain järkevää aikaiseksi...

Mulla on asunut samassa suuressa häkissä 4 neitokakadua ja palmuaratti Kalle joulusta 2002 lähtien. Muuttivat yhteen kun 7 kk aikana ei yhtään ainoa riitaa ollut tullut niiden välillä vaikka vierailivat toistensa häkeissä. Ei mustasukkaisuutta tms. Kalle on suurin piirtein saman kokoinen kuin neitsikat pituudeltaan (nokasta pyrstön päähän) mutta huomattavasti tukevarakenteisempi ja nokka on paljon isompi. Tuossa näkyy kokoerot: http://forum.papukaijat.net/gallery/displayimage.php?album=206&pos=5

Kun Kalle oli elellyt jonkin aikaa 3 neitsikan kanssa (sisarukset + äiti), se oli ystävystymässä meidän vanhan rouvan kanssa. Istuivat orsilla lähekkäin mutta eivät rapsutelleet tms. mutta hakeutuivat toistensa seuraan ihan selvästi.  Sitten kävi niin, että 9 vuotta maailmalla ollut poika palasi mamman hoiviin mulle takaisin. Tytti-mamma rupesi kaveeraamaan poikansa kanssa ja Kalle jäi ihan yksin. Tytti kuoli reilut 3 v sitten (oli mulla 14 vuotta, en lähtettänyt tutkittavaksi) ja orvot lapsoset menivät ihan sekaisin.Totesin, että pitäisi tasata neitsikoiden pääluku ja nuori Quinn muutti meille. Quinn:stä Kalle on saanut lento-ja touhuamiskaverin. Menevät täällä ympäri kämppää, tutkivat yhdessä kaikkea ja lentävät "kilpaa". Eivät kuitenkaan rapsuttele toisiaan tms.

Ongelmia tässä yhteiselossa on aiheuttanut ruoka. Ekat 3 vuotta Kalle tyhjensi nokallaan lapioiden neitsikoiden siemenet lattialle-olivat sille kai liian pieniä tms. Tähän oli ratkaisuna se, että siirsin kaikki ruokakupit häkin lattialle. Lattialla on 2-3 suurehkoa keraamista kippoa, missä kuivaruoka on. Jos pienet siemenet ei pysy kipossa, ne on kipon vieressä. Ruokailua "johtaa" neitokakadunaaras Blanca. Kalle, Quinn ja Blanca voivat syödä samaan aikaan, vanhat pojat syövät näiden jälkeen kamalasti kinastellen. Jos Blanca tulee samalle kupille Kallen kanssa, se nokkii Kallea päähän kunnes Kalle siirtyy - ja Kallehan siirtyy. Hyvää ruoka-asiassa on se, että aikaisemmin TODELLA negatiivisesti tuoreruokaan suhtautuneet linnut syövät nyt kaikkea kovalla innolla. Tuoreet laitan aina häkin yläosaan, silloin ne syödään. Alhaalla vain Kalle käy niitä napsimassa.

Kalle kuitenkin kaipaa arattikaveria, joka "puhuisi samaa kieltä" joten tein tutkimustyötä ja löysinkin myytävän olevan helmiaratin. Netissä löytyy sadoittain kuvia yhdessä elävistä suomu-(pyrrhurat)ja aitoarateista (aratingat) niin ajattelin, että tässäpä Kallelle nyt kaveri. Lajit ovat kotoisn suurinpiirtein samalta alueelta Brasiliasta, joten mm. ruokinta olisi samankaltainen.... Mitä vielä... Meille tuli käsinkasvatettu kiukkupää.
http://forum.papukaijat.net/gallery/displayimage.php?album=205&pos=1  tuo kuva otettiin joskus kauan sitten, nykyään ei tuollainen häkin läpi seurustelu onnistu ollenkaan. Pikku-Fedor menee Kallen päälle saman tien kun toinen tekee lähestymisyrityksiä -ja sitten veri lentää. Kalle ei hyökkää, mutta puolustautuu - ja kun nokka on saman kokoinen kuin kaverin pää niin vahinkoja on sattunut. Luulisi, että neiti olis tottunut kaveeraamaan lintujen kanssa, vaikka on käsinruokittu sillä oli kasvattajalla kaverinaan vähän isompi tyyppi. Kuva kasvattajan kotoa-> http://www.petsie.fi/pet.php?petid=73058 Ainoan kerran kun olivat samaan aikaan vapaana, tappelivat niin, että Fedorilta murtui varvas. Kalle istui ihan rauhassa kirjahyllyn päällä ja kiukkupää hyökkäsi suoraan naamalle kuin mikäkin kotka. Tulivat sieltä sitten kerien alas ja lopputuloksena paljon verta ja vieläkin kiukkuisempi pieni vihreä otus.

Välillä Kalle istuu pallona yhden kaapin ovella ja katselee ihan rauhallisesti (jos nyt laittaisin ihmisten tunteita lintuun voisin kuvitella sen haaveilevan) Fedoria n. 40 cm päästä. Ei uhoa, ei liiku, istuu vain pallona ja katselee. Ja rääpäle vetää häkissä ylös alas seinää pitkin niskahöyhenet pystyssä ja uhittelee.

Sen verran arateista on seuraa toisilleen, että ne kommunikoivat. Sanovat jotain vuorotellen, välillä sitä saattaa jatkua jopa 5 minuuttia putkeen.

Ennen joulua meillä oli ihanat neitsikat viikon hoidossa. Kalle yritti ruokkia niitä häkin läpi ja muutenkin tungetteli niin paljon, että en pitänyt niitä samaan aikaan vapaana. Mutta Fedor hakeutui näiden lintujen seuraan, eikä uhitellut ollenkaan. Ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen, se valitsi lintujen seuran ihmisen sijaan. Annoin niiden olla vapaana samaan aikaan, mutta vieraiden häkkiin en kiukkupäätä päästänyt. Mun omat neitsikat eivät Fedoria kiinnosta ollenkaan, mutta nämä vieraat olivat ilmeisesti kivempia sen mielestä.

Harmittaa, kun Kallen iästä ei ole mitään hajua. Olisi mukava hankkia sille oma aratinga-suvun kaveri. Koiras olisi varmaan paras ratkaisu. Ja Fedorille poikaystävä, naaras kun on. Tämä käsinkasvatettu otus kaipaa niin paljon huomiota minulta, että sille ja myös mulle olisi parempi että sillä olisi oma lintukaveri (omaa kokoluokkaansa). Tässä pienessä kaksiossa kun ei vakituisesti mahdu pitämään useampaa häkkiä (viittaan tässä nimimerkki Kaijan arattineitoihin, niistä löytyy oma tosi mielenkiintoinen ketju täältä) joten lintujen tulisi ehdottomasti mahduttava samoihin häkkeihin totutteluajan jälkeen.

Ja tuo iso häkki on hyvä noille 5 linnulle, en laittaisi enempää sinne. Kamalaa sanoa, mutta kun seuraava neitsikka kupsahtaa (vanhimmat pojat tosiaan 15,5 ja 14,5 v) niin alan tosissani etsimään aratingaa tuolle Kallelle kaveriksi. Myöhemmin on sitten Fedorin vuoro. Sen kaveri on tilattava ulkomailta, ilmeisesti kaikki suomen helmiaratit ovat samasta pariskunnasta lähtöisin, eli vaikka en pesittämistä suunnittelekaan, voisi varmuuden vuoksi laajentaa tuota geeniperimää noiden lintujen kohdalla.

Eli miten tämän nyt sitten jotenkin tiivistäisi... Brasilian sademetsästä oleva aratti ja australialainen neitokakadu sietävät toisiaan, mutta 8,5 vuoden jälkeenkään niistä ei ole tullut oikeita ystäviä. Huomioitavaa on myös se, että toinen laji on kosteasta ikivihreästä tropiikista kotoisin ja toinen kuivemmasta ilmastosta eri mantereelta. Ruokinta ja esim. kylpyjen/suihkutteluin tarve on aivan eri. Neitokakaduilla on luonnossa kuiva kausi, palmuaratilla ei. Ja sitten nämä kaksi arattia. Samat tarpeet yleisesti ottaen hoidon suhteen, mutta pikkuneiti on vaan päättänyt tapella jokaisen neitsikkaa isomman linnun kanssa jonka kohtaa. Hyökkäyksien kohteeksi on joutunut myös yli 2m pitä työkaveri ja siskon 40kg painava koira. Jos noi brassit olis saman kokoisia (erityisesti nokat olis saman kokoisia) antaisin tapella ja selvittää ite asiansa, mutta kun kokoero on aika suuri niin ei voi... Että sellaista menoa meillä.

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #9 : 23.02.11 - klo:08:05:32 »
Viime kesänä ulkoaviaariossa sekaisin kolmen lajin kaijaset Afrikasta, neidot ja avot Oseaniasta.

Kotona pääosin kaikki lajit omissa häkeissään ja huoneissaan (paitsi yksi kaijanen asuu neitojen kanssa omasta halustaan). Vapaana voivat olla yhtä aikaa, ainakin valvottuna. Eivät ole mitään sydänystäviä, mutta sietävät ja kunnioittavat toisiaan.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #10 : 23.02.11 - klo:10:16:36 »
Näistä vastauksista voi ainakin päätellä sen, että on vaikea arvioida, mitä tapahtuu, kun lisää uuden linnun parveen, varsinkin kun se on eri lajia. Neitsikat taitavat olla aika suvaitsevaisia muita kohtaan. Minulla sekä Sannitalla molemmilla ei ole suunnitellut kaveruussuhteet onnistuneet niin kuin kuvitteli. Ja tietenkin sen, että lintujen kokoerolla on merkitystä. Meilllä pitää ottaa huomioon se, että käsikesy Sulo saattaa olla äkkipikainen, ja vaikka se ei ole juuri neitsikkaa suurempi, niin se on paljon rotevampi ja nokka isompi. Ja Jonnen linnuista voisi ottaa opiksi , että jokaisella pitäisi olla kunnon kokoinen häkki, koska kaikki eivät voi ulkoilla välttämättä samaan aikaan. 

Tuo meidän kolmikko Sulo, Delta ja Risto on aika mainio - kaikki eri mantereelta alkuperältään. Sulo Aasiasta, Delta Australiasta, Risto Etelä-Amerikasta.
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #11 : 23.02.11 - klo:10:38:22 »
Jeps, ei voi kyllä yhtään suositella, että hankkii linnulle kaveriksi eri lajin edustajan, lähinnä kannattaa hommata samaa lajia tai edes samaa sukua oleva lintu. Yleensä nuo lajien väliset suhteet eivät mene hyvin ja linnut ehkä sietävät toisiaan, ja voivat ulkoilla samaan aikaan, mutta yleensä ei ainakaan samaan häkkiin niitä saa tai edes tulemaan toimeen, että viihtyisivät toistensa seurassa. Käsinruokitut etenkin todella vaikeita usein saada tulemaan toimeen muiden tirppojen kanssa, niin että voisivat jakaa häkin kaverin kanssa.

Eli kyllä itse suosittelen, jos joku miettii toisen linnun hankintaa, että ehdottomasti samaa sukua oleva lintu, ja niin että kokoeroa ei ole paljoa, vaan suht saman kokoiset, jos eri lajia. Aika paljon on paikkoja, jossa lintuja joutuu vuorottelemaan vapaana, kun eivät tule toimeen ja käyvät toistensa päälle. Jahka itsekin saan isomman talon, niin jako saa toisen pölypallon kaveriksi ja jos Rapa vielä silloin pelissä mukana, niin se saa myös kaverin, jollei nyt sitten ilmaannu vaikka sijoitukseen amavanhusta sen seuraksi.
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #12 : 23.02.11 - klo:11:43:01 »
Lie syytä nostaa esille vielä sekin, että joskus se sama lajikaan ei vaan toimi. Varsinkin käsinruokituilla yksin eläneillä on paha tapa olla hyväksymättä muita lintuja, koska ne eivät vaan ymmärrä toisiaan.  :-\

Itse mietin, että tuleekohan koskaan tilaisuutta hankkia Kindalle (se senegal-mosambik) kaveria (afrikankaija/mosambik/senegali tms.) vai onko se käsinruokittuna tuomittu elelemään yksin ikänsä. Se on kuitenkin vuosia asunut yksinään jo ja muiden lintujen kanssa on enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia - tosin samaa kokoluokkaa olevia lintuja ei täällä kotioloissa ole koskaan päässyt tapaamaan.

Täältähän siis löytyy kultaposkia (kaksi koirasta, ja yksi naaras, joka tosin on tällä hetkellä äitini luona hoidossa), 7 neitokakadua, Kinda ja siniviiriäisiä.

Amatsonipojat asuvat keskenään ja naaras asustelee siksi äitini luona nyt, kun se sekoitti toisen koiraan pään ja poikien välejä siinä samassa. Eli vanhempi koiras ja tuo naaras alkoivat muodostaa paria ja nuorempi koiras jäi ihan kolmanneksi pyöräksi. Tarkoituksella emme olisi koskaan kolmea amatsonia hankkineet - varsinkaan eri sukupuolia - vaan naaras on minun ja koiraat tuon toisen puoliskon, mikä sitten veti pakan nopeasti sekaisin, kun muutimme saman katon alle. Eli samaa lajiakaan ei ihan jokainen kombinaatio toimi... En halua pesivää amatsoniparia kotiini.

Neitokakaduja on 2 miehellä, 5 minulla. Amatsonipojat sietivät vielä kahta neitokakadua hyvin, mutta seitsemän linnun parvi saa vapaana aikaan sen, että neitokakadut alkavat ottaa amatsoneja pannuun ja pahasti. En tiedä onko vaaratilanteita oikeasti, mutta en lähde kokeilemaan häätävätkö amatsonit neitokakadut läheltään kiltisti vai vähemmän kiltisti, sillä kokoeroa on sen verran, että jälkimmäinen vaihtoehto voi olla kerrasta neitsikalle kohtalokas. Nykyään neitokakadut siis asuvat yli 4 neliön häkissä ja pääsevät sieltä vapaaksi muutaman kerran viikossa minun vapaapäivinäni, jolloin voin aamulla lennättää niitä ja illalla päästää amatsonit häkistä.

Kinda (hybridi) on poikasena tosiaan käsinruokittu neitokakadupoikueen kanssa ja siitä suoraan asunut neitokakadujeni (silloin 3 lintua) kanssa samassa - isohkossa - häkissä 7 kuukauden ikään asti. Aggressiivisesti se ei koskaan niitä kohtaan käyttäytynyt, mutta sen purressa ensimmäisen kerran minua tajusin, miten paljon sen nokka voi saada vahinkoa aikaan neitokakadujen kanssa kähistessä ja turvallisuussyistä siirsin pojan omaan häkkiinsä. Monta kuukautta Kinda käytti senkin jälkeen otsahöyheniään neitokakadun töyhdön tapaan - ainoa ele, jonka se oli muilta linnuilta oppinut.

Kindalla ja Rosalla (kultaposkinaaraani) on aina mennyt sukset ristiin. Rosa sietää neitokakaduja, mutta Kindan kanssa on tahtonut tulla riitaa ihan alusta asti. Luulen sen johtuvan siitä, ettei Kinda tosiaan ole käsinruokittuna ymmärtänyt väistää, kun Rosa on viestinyt että kannattaisi. Suurin osa Kindan aggressiivisemmista eleistä onkin paljon poikasiän jälkeen Rosalta opittua, eli nykyään sen elekieltä voi helposti lukea ihminenkin - se käyttäytyy kuin amatsoni. ::) Eilen otin Kindan ensimmäisen kerran vapaaksi amatsonipoikien, Kamin ja Kallen, kanssa, mikä valvottuna tuntuu toimivan kohtuullisesti. Kinda ja Kami istuivat yli puoli tuntia samalla orrella ilman uhittelua. Kerran Kami yritti viedä pähkinän Kindan nokasta, kun oma loppui, mutta ehdin onneksi väliin temputtamaan Kamin ja annoin sille oman pähkinän.

Viiriäiset ovat olleet samassa häkissä neitokakadujen kanssa viime syksyyn asti ja se homma toimi ihan hyvin (nyt ovat jaettu pareittain häkkeihin neitokakadujen aviaarion sisälle). Amatsonien tai Kindan lähelle en niitä kuitenkaan koskaan päästäisi.

Kaikkiaan siis meillä on kolme eri lentovuoroa, ellei lintuja halua oikeasti vahtia todella läheltä ja tiiviisti, mihin luonnollisesti ei oikein helposti pysty pitkiä aikoja. Jos olisin tiennyt 5 vuotta sitten sen, mitä tiedän nyt, ei minulla tosiaankaan olisi näin suurta parvea ja näin monta lajia. Asunnostamme n. 7 neliötä on häkkiä (kolmelle lajille) ja ainakin 3 kiipeilypuuta, joita ilman tämä parvikoko ei luultavasti edes toimisi. Eli harkitkaa huolella jokaisen linnun ja varsinkin uuden lajin lisäämistä parveen, homma leviää helposti käsistä - varsinkin, jos tulevalla kumppanilla on myös jo valmiiksi lintuja. ::)
« Viimeksi muokattu: 23.02.11 - klo:11:46:50 kirjoittanut annip »
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #13 : 23.02.11 - klo:12:04:44 »
Tuo mitä Anni kirjoitti onkin tärkeä juttu, jos on useampia lintuja, jotka voi pitää samaan aikaan vapaana, mutta eivät kuitenkaan oikein välitä toisistaan, että kiipeilupuita etc on tarpeeksi, jotta niistä ei tule kilpailua...

Itelläkin on häkkien ja aviaarion lisäksi kolme lattiasta kattoon olevaa kiipeilypuuta leluineen, kolme häkkien päällä olevaa leikkipaikkaa leluineen sekä playring leluineen. Näin noille läytyy aina oma paikka, kun ovat keskenään vapaana, eikä tarvi mahtua samaan puuhun, jos toisen seura alkaa ahdistelemaan ja tulisi nokkapokkaa... Oon myös jemmannut kaikkiin leikkipaikkoihin siemeniä ja pähkinöitä, jotta ei tarvi tapella samoista aktivointileluista, vaan kaikilla omansa.

Ainoa, mistä noiden tarvii välillä rähistä olen minä. Onneksi vain kaksi on ihan kesyjä, ja Ukko viihtyy onneksi pääosin leikkimässä itsekseen, eikä sitä mun seura niin kiinnosta, mutta sitten kun se päättää haluta rapsuja tai mun seuraa, niin sitten alkaa rähinä Nooan kanssa, että kumpi saa huomiota, kun kahdestaan eivät halua jakaa (todell aharvoin kököttävät sohvalla tai mun päällä kahdestaan sulassa sovussa). Rapalle riittää onneksi vaan, että käyn juttelemasa sille ja vähän otan kädelle, mutta Nooa taas viihtyisi pääosan ajastaan mun kanssa, ja jos on touhuamassa omiaan ja Ukko lentää mun luo, niin yleensä Nooankin on sitten heti pakko päästä olalle tai kädelle, ja ajaa Ukon pois, jonka jälkeen aina tarjoaa niskaa rapsuteltavaski, että kato kuin hienosti mä tein ::). Tämän vuoksi Ukko saakin sitä special aikaa välillä olemalla yksin vapaana mun kanssa ja Nooa saa odottaa häkissä, että Ukko menee touhuamaan omiaan ja se saa sitten tulla rapsuteltavaksi ja touhuamaan mun kanssa.

Kultaposket ei ihmiseurasta välitä. Helpottuu taas kunhan saan linnut pihalle, kun ulkona Ukko ja Nooa ovat sulassa sovussa keskenään jopa samoilla orsilla, ja Yleensä jompikumpi on pihalla, kun mahdollisuus. Ja Rapa ja Nooa ovat keskenään jonkun verran ulkona. Ukko lentää sitten välillä sisälle mun luo, kun Nooa rakastaa aurinkokylpyjä tai kylpeä ulkona vesisateessa, jolloin Ukko saa sitten enemmän huomiota. AH, tulisi jo kesä 8)
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Lajien välinen kanssakäyminen
« Vastaus #14 : 23.02.11 - klo:15:11:11 »
Sulon kanssa on mennyt ihmeen hyvin, vaikka se onkin käsinruokittu. Toisaalta se on ollut ikänsä tekemisissä muiden lintujen kanssa, mikä varmasti auttaa sen sopeutumista parveen. Risto vaatii ehdottomasti päästä samaan häkkiin Sulon kanssa, ja se onkin toiminut hyvin, toisin kuin olisi neitokakadun kanssa. On varmaan tosi yllättäviäkin toimivia kombinaatioita, mutta kyllä minäkin alan olla sitä mieltä, että oma laji on paras kaveri. Kun joku sen vielä saisi selitettyä Deltallekin  ::)

Dimmu ja Shaun, siis neitsikka ja undu, jotka olivat entisessä kodissaan samassa häkissä ja kavereita, liittyivät heti oman lajin porukkaan.
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki