papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #105 : 02.03.11 - klo:22:19:29 »
Viilaa vaan, Tinca, näinhän se on, kyllä minunkin mielestäni tänään Sulo näytti onnelliselta kun tulin kotiin ja annoin sille hirssiä  ;D
Höh. No voi harmin paikka. Mä kun olin niiin valmistautunut vääntämään tästä lopun yötä.  ;D ;D

Mun kunto ei oikein enää salli yövalvomisia. Muuten kyllä vääntelen ihan mielelläni asioita  :P
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #106 : 02.03.11 - klo:22:25:06 »
Mun kunto ei oikein enää salli yövalvomisia. Muuten kyllä vääntelen ihan mielelläni asioita  :P
Tylsä.

Unduska: niin mäkin aina mietin, että pistäsköhän tohon ruokakippoon vaikka noita siemeniä vai rotanmyrkkyä. En mä sillä että kaikkien aina pitäis syöttää linnuilleen rotanmyrkkyä, mutta onhan se yksi vaihtoehto muiden joukossa. Vois olla. Voi.

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #107 : 03.03.11 - klo:07:31:58 »
Luulen, että jos minulle sattuu jotain, niin koti löytyy jonkun lapseni luota.

Lapset voivat olla tässä harrastuksessa se lintujen pelastus ja siunaus, etenkin näillä isommilla ja pitkäikäisemmillä. Linnullekin varmasti henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi sen muuttostressin aikana, jos omistajan kuoleman jälkeen on kuitenkin tuttu henkilö huolehtimassa. Meillä poika 9v on jo valinnut parvestamme ne linnut, jotka hän ottaa (arvatkaa vaan mikä oli ykkösvalinta? ;D). Sitä ainakin uskottelee itselleen tämän olevan linnuillekin hyvä vaihtoehto, kun saa itse opettaa lapselleen miten hoidetaan ja mitä kukin yksilö vaatii. Saa jonkunlaisen mielenrauhan siitä, että jos jotain sattuu, linnuilla ainakin on kaikki hyvin eikä joudu ainakaan huonoon paikkaan.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #108 : 03.03.11 - klo:10:12:45 »
Onko terveenä kuoleminen jotenkin tärkeää? Ja mahtaa olla koiralle aikamoinen stressi ennen kuolemaa kun yhtäkkiä raahataan pihalle ja sihtaillaan kiväärillä kuonoon

"On parempi, että se elää elämänsä loppuun asti onnellisena, saatika että se elää elämänsä onnellisena ja mahdollisesti kärsii (esim. se stressi tai ikävä, sen tuomat mahdolliset sairastumiset ym.) esim. sen omistajan kuoltua."

Koska mistä me sen tiedämme miten se eläin tulee tulevaisuudessa reagoimaan siihen omistajan (tm.) kuolemaan? Onko se sitten parempi, että se lopetetaan vasta silloin,kun on ensin saanut kärsiä?
Unduska, tuossahan tuo on. Parempi siis lopettaa, kun ei tiedä miten se lintu stressaa, eli sinun mielestä ei kannata antaa mahdollisuutta edes. Kyllä minun mielestä ensin kokeillaan eikä ensin lopeteta. Minulla on sellainen käsitys, että eläimet, linnutkin selviää stressistä, jos annetaan mahdollisuus. Muutenhan ne periaatteessa pitää lopettaa koko porukka, jos parvesta yksi kuolee, koska eikö sekin stressiä aiheuta ?

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #109 : 03.03.11 - klo:10:31:21 »
Mitä linnuilleni tapahtuu jos ja kun joskus heitän lusikkani viimeisen kerran nurkkaan? Enpä tuota tiedä, mutta enhän olisi sitä silloin itse murehtimassa. Jos kohtuullisen hyväkuntoisena saavuta iän joka täytyy kirjoittaa kolmella numerolla, niin tuota ongelmaa ei nykyisten lintujen kanssa edes tule. ;)
Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja jos etukäteen arvaisin että hengitystoimintani lakkaisi esim. tänään tai huomenna niin lintujeni kohtalo ei kuuluisi 10 tärkeimmän asian joukkoon. Ennemminkin miettisin miten puolisoni ja jälkikasvuni pärjäisi.
Yleensä asiat aina jotenkin järjestyy ja lintujenikin täytyisi vaan sopeutua uusiin oloihin. Jos sopeutuminen uusiin oloihin ei millään onnistuisi, niin niille varmaan koittaisi elokuun viimeinen päivä. :o Ei siinä sen kummempaa ole. 

Sijoitusringissä aina silloin tällöin jonkun hyvin pitkäikäiseksi elävän lintulajin edustajalle etsitään uutta kortteeria edellisen omistajan kuoltua tai jos hän ei enää kykene hoitamaan lintuaan. Tällä tavoin on ymmärtääkseni muutamalle linnulle löydetty uusi hyvä koti.
BFA&TAG

Zicko

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #110 : 03.03.11 - klo:10:45:06 »
Itse ajatellut testamentata oman lintuni (Ja tulevat muut lemmikit) jollekkin eläinrakkaalle läheiselle, joka osaa hoitaa ja on innostunut hoitamaan eläimiä. Oma äiti olisi läheisin jonka kanssa voisin tehdä sopimuksen. Olen varmuuden vuoksi mahdollisi matkoja vartenkin jo opettanut äidilleni lintujen hoidon tärkeimpiä seikkoja ja sun muuta lintuihin ja niiden hoitoon liittyvää tärkeää asiaa. Hän osaa, ja on innokas.

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #111 : 03.03.11 - klo:13:06:23 »
Ihan näin uteliaisuuttani kysyn, että kuinka moni ihan _oikeasti_ on nyt tehnyt virallisen testamentin ja kirjoittanut sinne oikeesti lintujensa kohtalostakin?  :o Siis tehnyt sellaisen testamentin, mikä nyt sitten kuoleman jälkeen esim. oikeudessa pätisi?

Vai onko "testamentti" ihan vain pikkuinen lappu jossain lokerossa, jossa olet toiveesi kirjoittanut? Tai suullinen sopimus jonkun kanssa?  :P

Entä kuinka usein tuota testamenttia sitten päivittelee, jos eläimet talossa muuttuvat tai oletetun uuden kodin tilanne muuttuu?
Meillä terrorisoi keltaotsa-amatsoni Papu

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #112 : 03.03.11 - klo:13:58:30 »
Ihan näin uteliaisuuttani kysyn, että kuinka moni ihan _oikeasti_ on nyt tehnyt virallisen testamentin ja kirjoittanut sinne oikeesti lintujensa kohtalostakin?  :o Siis tehnyt sellaisen testamentin, mikä nyt sitten kuoleman jälkeen esim. oikeudessa pätisi?
Etkai luule että pelkästään asianajajan kanssa tehty sopimus on virallinen tai pätevä?
Lain mukaan pelkkä suullisestikin tehty sopimus on pätevä, esimerkiksi minun työsopimukseni on pelkästään suullinen, eli minusta ei ole mitään paperia tehty. Silti minulla on ihan samanlainen oikeus saada minulle luvatut työtunnit, ja aluksi tämä ei ollut varmaa työvuorojen tekijälle, sillä hän ei tiennyt suullisen sopimuksen olevan yhtä virallinen kuin kirjallinenkin (joskin vain vaikeammin todistettavissa), mutta ilmoittaessani tästä korkeammalle tasolle hän myönsi virheensä. Siitä asti olen tasan saanut ne työtunnit jotka sopimuksessani sanotaan, vaikka minusta ei olekaan mitään kirjallista jälkeä olemassa.

Vai onko "testamentti" ihan vain pikkuinen lappu jossain lokerossa, jossa olet toiveesi kirjoittanut? Tai suullinen sopimus jonkun kanssa?  :P
Toistaiseksi omani on suullinen, mutta tosiaan ihan yhtä pätevä kuin mikä tahansa muukin sopimus, oli se kirjoitettu tai ei, vaikka kirjoitettuna se on tietysti todistettavissa helpommin. Mutta se tullaan kyllä kirjoittamaan mustaa valkoiselle toivottavasti hyvin pian (vain jotta se olisi helpompi todistaa, vaikka perheeni tai joku muu laittaisikin aluksi hanttiin), jotta asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.

Entä kuinka usein tuota testamenttia sitten päivittelee, jos eläimet talossa muuttuvat tai oletetun uuden kodin tilanne muuttuu?
Sanavalintoja tai muuta yksityiskohtaisempaa emme ole vielä miettineet, mutta todennäköisesti testamentti tullaan kirjoittamaan koskemaan talouteeni ja minun omistukseeni luettavista linnuista, riippumatta siitä ovatko ne sijoituksessa, omiani, hoidokkeja tms. mutta ne joita en omista, siirtyvät vain väliaikaisesti lintuni perijälle. Ja ainoa joka kumoaa testamentin on jo olemassa olevat, allekirjoittamani sopimukset (joko suulliset tai kirjalliset), esimerkiksi hoitolinnuista tai sijoituslinuista (jos vaikka yksi lintu on yhdistykseltä, jonka ostosopimuksessa sanotaan että jos en kykene sijoituslintua pitämään se palautuu yhdistykselle, silloin se myös palautuu yhdistykselle, ei lintuni perintönä saaneelle, sillä koska testamenttiin kirjoitettu henkilö ei ole perheessäni, katsotaan linnun vaihtaneen omistajaa, jolloin yhdistyksen sijoituslintuja koskevien sääntöjen mukaan lintu palautuu yhdistykselle).

Vaikka tilanne muuttuisi niin että minulla olisikin kolmen linnun sijasta 20, testamentin saaja-osapuoli saa vaikka myydä linnut mikäli ei kykene pitämään kaikkia, sillä koko omistajuushan siirtyy hänelle, siis ihan kokonaisuudessaan. Hän tietää tämän, ja minä luotan häneen täysin joka on tässä tapauksessa tietysti hyvin tärkeää.

Vieläkö on kysymyksiä? :)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #113 : 03.03.11 - klo:14:21:45 »
Etkai luule että pelkästään asianajajan kanssa tehty sopimus on virallinen tai pätevä?
Testamentin kohdalla ilmeisesti pitää olla asiasta vähintään yksi todistaja taustalla?

Muutenhan kuka tahansa pystyisi väittämään, että on tehnyt kahdestaan suullisen sopimuksen, että kuollut henkilö tyyliin testamenttasi talon hänelle ja tästäpä siitä sitten riemu syntyisi.

Eli luulen/ (tiedän?), ettei pelkkä suullinen sopimus tule pätemään silloin, kun henkilö on kuollut.

*LISÄYS*

Mitä testamentin tekoon vaaditaan?

Virallisen testamentin täytyy olla tehty kirjallisesti ja allekirjoitettu. Testamentilla täytyy myös olla kaksi esteetöntä todistajaa. Todistajien täytyy olla yli 15-vuotiaita, eivätkä he saa olla testamentin tekijän lähisukulaisia. Todistajat eivät myöskaan saa olla edunsaajia testamentissa, tai sukua edunsaajille. Todistajien täytyy olla tietoisia siitä että kyseessä on testamentti, mutta testamentin tekijä voi itse päättää näyttääkö hän testamentin sisällön todistajille.
On myös mahdollista tehdä ns. hätätestamentti siinä tapauksessa että testamentin tekijä on hyvin sairas tai jostain muusta syystä kykenemätön tekemään virallista testamenttia. Tällaisissa tapauksissa testamenttaaja voi joko sanella testamentin suullisesti kahden todistajan läsnäollessa, tai kirjoittaa sen käsin ja allekirjoittaa. Tällaiset hätätestamentit menettävät lainvoimansa jos testamentin tekijä olisi ollut vähintään kolme kuukautta tarpeeksi hyvässä kunnossa tehdäkseen virallisen testamentin.

Lähde:
http://www.neolex.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=48&Itemid=83&lang=fi
« Viimeksi muokattu: 03.03.11 - klo:14:24:42 kirjoittanut Ice »
Meillä terrorisoi keltaotsa-amatsoni Papu

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #114 : 03.03.11 - klo:14:31:49 »
Itselläni on tilanne, jossa ei testamenttia tarvitse tehdä, perijänä ainoastaan yksi täysi-ikäinen poika. Pojan kanssa olen suullisesti sopinut, mitä linnuille tapahtuu kuolemani jälkeen ja ne olen myös kirjannut listaan, jossa on "ohjeet" kaikista muista asioista, jotka hänen tulee hoitaa. Ohjeet ja sovitut asiat ovat paikassa, jonka poika tietää.

Jos omaisuuttaan testamenttaa jollekin muulle, kuin lailliselle perijälle, kannattaa kaikki tehdä kirjallisena ja pyytää vielä todistajien allekirjoitukset paperiin, ellei halua ihan varsinaisen virallista testamenttia tehdä.

tinttu
The early bird may get the worm, but the second mouse gets the cheese.

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #115 : 03.03.11 - klo:15:36:52 »
Testamentin kohdalla ilmeisesti pitää olla asiasta vähintään yksi todistaja taustalla?
Totta, ja tämäkin on jo sovittu. Alunperin puhe oli että molempien puolelta tulee olemaan vähintään yksi, laillisesti pätevä todistaja.
Silkassa kahden ihmisen tehtävässä sopimuksessa tämä ei kuitenkaan olisi välttämätöntä, mutta varotoimenpide.

Muutenhan kuka tahansa pystyisi väittämään, että on tehnyt kahdestaan suullisen sopimuksen, että kuollut henkilö tyyliin testamenttasi talon hänelle ja tästäpä siitä sitten riemu syntyisi.
Niinhän se on, ja monen muunkin syyn vuoksi on ensiarvoisen tärkeää myös luottaa henkilöön, jonka luokse testamenttaa eläimiään tai mitä tahansa, oli se sitten talo, kallisarvoinen kokoelma - mitä vain. Sillä riitoja saattaa syntyä kun joku muu tajuaa haluavansa toisen perimän asian.. Tästä syystä jos/kun kyse on kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, vaarana voi olla ettei sopimus ole lainvoimainen ilman todistajia, allerkirjoituksia ja pätevää todistetta.

Laki24.fi -sivuston mukaan sopimuksesta, josta lähinnä oli kysymys:
Lainaus
Sopimus on sitova oli se sitten solmittu suullisesti tai kirjallisesti. Molemmat velvoittavat periaatteessa yhtä paljon sopimuksen mukaisen suorituksen täyttämiseen. Sopimusoikeudessamme on lähtökohtana vapaamuotoisuus. On kuitenkin huomattava, että yleensä sopimukset kannattaa tehdä kirjallisesti. Riitatapauksessa nimittäin suullisen sopimuksen olemassaoloa ja sisältöä saattaa olla vaikea tuomioistuimessa näyttää toteen. Kirjallinen sopimus auttaa myös palauttamaan mieleen, mitä oikeastaan sovittiinkaan.

Mutta sen verran tämä on vähän monimutkaisempi asia, että oikean testamentin, jossa siis erotellaan koko omaisuus talosta autoon jne., ja jota ilmeisesti Ice tarkoitit, niin sellaista en ole tehnyt, enkä usko että kovin moni laittaa siihen eläimiään muutenkaan mukaan. Linnut menevät erikseen, ei suinkaan samaan paperiin rahojen, omistamieni kalusteiden, asunnon jne. kanssa.
Tämä keskustelu on sinänsä ollut harhaanjohtava, että sanalla "testamentti" tarkoitetaan lähinnä kaikkien tuntemaa kirjallista testamenttia, joka täytetään usein asianajajan kanssa (siksi, että he osaavat tehdä siitä laillisesti pätevän):

Lainaus
Testamentin lainvoimaisuus edellyttää sitä, että testamentti on asianmukaisesti annettu perillisille tiedoksi eivätkä nämä sen jälkeen määräajassa ole testamenttia moittineet. Jollei testamenttia anneta tiedoksi, ei testamenttia voida laillisesti panna täytäntöön. Testamentin saajan on annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti.

Suullisesta (voidaan siis myös tehdä suullisesti) näin:
Lainaus
Jos testamentti on tehty suullisesti, on perillisille annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentin todistajien kuulustelusta laaditusta tuomioistuimen pöytäkirjasta tai muu kirjallinen selvitys testamentin sisällöstä.

Minulla ei ole vielä edes varsinaista pohjaa tälle testamentille, mutta senhän vuoksi tulen pyytämään että eräs tärkeä ystäväni tekee sen, sillä ainakin hänen miesystävänsä on kuulemma mukana sen verran lakiasioiden kanssa, että he osaavat tehdä sopimuksesta varmasti lainvoimaisen.
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen?
« Vastaus #116 : 03.03.11 - klo:18:49:28 »
Linnut onkin ainoa omistamani asia, jolla on arvoa. Siis ainakin minulle.
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: Mitä tapahtuu linnulle omistajan kuoleman jälkeen? Uusi
« Vastaus #117 : 03.03.11 - klo:20:21:00 »
Olen monesti miettinyt testamentin tekoa, minua on myös pyydetty sellainen tekemään vasta 24-vuotiaana, jolloin hankin lainarahalla ensiasunnon. Tarkoituksena oli taata ettei omaisuuteni menisi automaattisesti vanhemmilleni vaan veljelleni. Olin tyhmä, enkä silloin tehnyt virallista paperia, vaikka oli todella painavat syyt näin tehdä ettei kaikki omistamani olisi päätynyt realisoiduksi ja vanhempieni lainojen maksuun. Suosittelen siis testamentin tekoa, ihan jo nuorenakin - jos on jotain erityistä syytä kuten välittäminen siitä mitä lemmikeille tapahtuu tai ettei omaisuus kuten lemmikit päädy kokonaan realisoitavaksi (aika karua..). Olen vasta jälkeenpäin tajunnut tämän kunnolla.

En ole puhunut vanhemmilleni (automaattisille perijilleni), mitä tapahtuu, jos en olekaan enää täällä. Sen perusteella, että mitä vanhempani kysyvät ensimmäisenä mesessä (voi jee, nekin elää nykyajassa  ;D), että miten linnut voivat / joko kaikki nukkuvat tms, tiedän että rakkauteni lemmikkeihini ymmärretään. Valitsee siis sanaton sopimus asiasta, että ainakin vanhempieni silmäterä Maili (hehe, se puuttuva lapsenlapsi  ::)) on aina heille tervetullut.  He ovat kiinnostuneita linnuista ja myös ymmärtävät, että kauluskaijaparini on syytä pysyä yhdessä ennen muuta - ja heillä on tietämys siitä että en pahastu vaikka pariskunta löytäisi yhdessä hyvän kodin - ilman että olen puhunut testamenttaamisesta. Olemme keskustelleet asiaa yleisellä taholla senkin takia, että yllättäen voi puhjeta allergia.

Mutta siis suosittelen testamenttia ja muistan lakitiedon tunneilta, että riittää kun se on ihan vapaamuotoinen paperi, jos haluaa mustaa valkoiselle ilman että vaikeista asioista pitää puhua (tietenkin muuten varmistaen että tuleva perijä olisi innostunut ja sitoutunut lemmikistä huolehtija). Tietenkin kannattaa tallettaa paperi (tai tiedosto) sellaiseen paikkaan, mistä se voi löytyä helposti - sekä toiseen paikkaan, varmuuden vuoksi, esim. tulipalon ja vesivahingon varalta.

Itse kannan lompakossa elinluovutustestamenttia. Yhtä hyvin voisin taitella sinne pienen lapun lemmikeistäni, just in case... Se olisi jo ihan pätevä dokumentti viimeisestä tahdostani.
« Viimeksi muokattu: 03.03.11 - klo:20:23:15 kirjoittanut helistin »
Zoo: An excellent place to study the habits of human beings. ~Evan Esar