Ollaan pikkuhiljaa pidennetty nukkumisaikaa kohti talvea. Eilisaamuna oli isäntä saanut nukkua ihan rauhassa, vaikka itte piti lähteä töihin. Samoin tänä aamuna. On taas rauha palaamassa Carloksen osalta taloon. En ymmärrä mikä sillä muutaman päivän oli. Nuo samat peitot hällä on ollu jo sen kymmenisen vuotta, mitä miul on ollu. Veikkaisin sitä, että sai tuossa muutaman päivän enemmän iakaa ja huomiota ja sitten taas palattiin siihen normaaliin"säännöllisen epäsäännölliseen". Isännän kanssa keskusteltiin vakavasti ja taisin nyt osittain ainakin saada pointin läpi, miksi toimin niinkuin toimin. No joo, oon yrittäny pitää ukon huomion ihan jossai muussa kun meteli yltyy

Ja sain nyt periksi, että koira tulee taas taloon. Tosin miulta alkaa loppua vuorokaudesta tunnit... Mutta saapahan isäntäkin sitten lepuuttaa hermoja koiran kanssa kaksistaan lenkillä. Toi ruuan vähentäminen ja piilottelu voisikin olla kokeilemisen arvoinen juttu. Mutta tuo lelujen kanssa touhuilu, eikä rapsutuksia, ei toimi. Nimittäin sitten lähtee jalkalistat ja nokka on kiinni kaikissa sellaisissa paikoissa missä sen ei tarvi olla, mun jalat ja sormet mukaanlukien. Claudia uskaltautuu jo vähän enemmän liikkumaan ympäriinsä, kun on tähän asti pysynyt vain oman häkkinsä päällä, sekä köysissä häkkien yläpuolella. Ollaankin pyritty antamaan hälle huomiota sillon, kun tulee luokse, eikä vain huuda häkin päällä perään. Hupaisinta oli eilen, kun tepasteli lattialla kohti olohuonetta ja huusi kurkku suorana

Mutta uskalsi tulla. Sillä on vaan niin onneton tasapaino ja tapa käyttää nokkaa, eikä siipiä ja on yli-innokas muutenkin nokkansa kanssa, ettei voi oikein pitää kädellä, vihoviimeiseksi olkapäällä. Kädellä on kyllä pidetty ja harjoitettu tasapainoa. Pikkuhiljaa ollaan totuteltu myös keppiin. Siis sama homma, kuin Carloksella oli tullessa, eli pelkää keppiä...Carloksen saa jo nousemaan kepille, eikä hyökkäile käteen kiinni tai pakene takavasemmalle. Aluksi ajattelin, että Claudialla vie varmasti sopeutua ja huuto johtuu siitä, kun on koko pienen ikänsä ollut samalla mummolla ja saanut olla melkein 24/7 irti ja huutamalla lisää. Sitten viikko vieraassa paikassa ja taas muutto miulle. Mutta tämä on kyllä enää sitä opittua huutamista. Vielä toistaiseksi yritetään kaikin keinoin saada se loppumaan, tai aluksi nyt edes huomattavasti vähenemään. Jotkut päivät antaa toiveita paremmasta, joten vielä jaksetaan. Mutta toisinaan kyllä iskee epätoivo ja tahtois luovuttaa. Tällä hetkellä on rivitalokin poissa asumisvaihtoehdoista, mikä taasen hirvittää, kun muutto alkaisi olla esissä jonnekkinpäin viimeistään vuodenvaihteessa
