papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Ah tätä meteliä
« : 31.08.10 - klo:14:05:38 »
Hohhoijjaa. Ajattelin tässä huudon keskellä yrittä pitää hermoni kurissa ja kysellä teiltä muilta kakadujen omistajilta, kuinka pidätte hermonne kurissa? Vai onko kellään teistä muulla tätä samaa. Menet toiseen huoneeseen, niin perään huutaminen alkaa välittömästi. Jos ei toinen, ni sitten toinen. Välillä kun toinen lopettaa, niin toinen jatkaa >:( Carlos, joka on ollut minulla kauemmin, on vähän sellainen"riippuu päivästä"tyyppi. Ja tänään on se päivä, kun huudetaan vaikka tunti putkeen. Ja kun se lopettaa, niin sitten onkin Claudian vuoro. Ja Claudia aloittaakin viimeistään sitten, kun ukko tulee töistä, kun on sen perään enempi. Aamuyön kun on ollut töissä ja olisi voinut aamulla nukkuakin muutaman tunnin, niin vähän alkaa pipoa kiristämään ::) Carlosta olen "harjottanut" huudon lopettamiseen tässä viimeiset 6-7 vuotta. Jopa onnistunut vähentämäänkin sitä. Kun Claudia tuli ja selvisi, että on samassa pisteessä, kun Carlos oli tullessa, väheni Carloksella perään huuto vielä lisää(huomasi, että akalla on vielä pahempi ääni ;D) Joskus olisi niiiin ihana pitää viikko vapaata näistä kiljukauloista. Jotain pitäis keksiä, ennen kun menee lopullisesti hermot itteltä ja ukolta. Terkkuja vaan kaikille, joilla on ongelmia huutamisen kanssa. Välillä ajattelen, onko tässä mitään järkeä. Siis istua kotona koneen ääressä Peltorit korvilla ;D Tosin valmistajalle voisi kyllä infota, että näidenkään teho ei ole Kakaduriittävä ;) Huh, helpottipas vähän :P Juu ja tiedän, toimintaa, leluja, puuhaa,ym.ym. Mutta kun näitä ei kiinosta, ni ei.
Tellu

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #1 : 31.08.10 - klo:14:47:22 »
Juuri tuli koulutussemmassa puheeksi se, miten hyvin satunnainen vahvistus (intermittent reinforcement, palkitaan ennalta arvaamattomin väliajoin, käytetään kun halutaan saada aikaan pitkäkestoista toimintaa) toimii erityisesti huutamisessa... Siis jos vaikka kerran kuukaudessa satut tekemään sen virheen että vahingossa palkitset huutamisen (=huomioit), niin jatkossa jaksaa taas huutaa kahta pidemmän aikaa, vaikka kuinka siinä välillä olisit onnistunut olemaan huomioimatta... :P Varmasti siis yksi vaikeimmista käytösongelmista, ja vielä vaikeampi jos huutajia on useampi.

Yksi hiljaiseksi oppimista edistävä juttu olisi, jos löytäisit hiljaa olemisen sijaan jonkun tekemisen (hiljaisen sellaisen) josta voisit palkita. Eläimen on helpompi hoksata jos palkinto tulee jostain konkreettisesta tekemisestä sen sijaan että se tulee siitä, että ei tee mitään (on hiljaa). Yleisin esimerkki on tietenkin jonkun kivan äänen päästäminen, mutta jos sellaisia ei tule, niin esim jollain tietyllä lelulla leikkiminen voisi olla myös mahdollinen "sijaistoiminto".

Voimia ja sietokykyä toivottelen sinne! :-\

Milla

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #2 : 31.08.10 - klo:14:55:06 »
Lainaus
Mutta kun näitä ei kiinosta, ni ei.

Voisivatko sitten innostua paremmin esimerkiksi ruokaleluista (oletko kokeillut miten paljon)? Siirrät hiljalleen päivittäistä ruokaa pienen työn taakse, niin voisivat olla hiljaa ainakin sen hetken, mitä ruoan kaivamiseen esille menee (jos se auttaisi edes vähän tilannetta samalla, kun ongelman kanssa työskentelee).

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #3 : 31.08.10 - klo:15:25:05 »
Kyllä, varsinkin Carloksella. Claudialla on sellainen ongelma, että ei mene häkin pohjalle ensinkään ja liikkuu vieläkin aika paljon häkin kaltereiden kautta. On herkkupiiloa ym...Mutta kun se varsinkin on tolkuton tuon miun miehen perään. Isoin ongelma meillä onkin tuo miun mies. Kun Claudia on ihan hulluna sen perään, mutta ukko taas ei ole niin kiinostunut, että viitsisi omalta osaltaan järin osallistua tähän"urakkaan" vaan keskittyy lähinnä kiroilemaan, kuinka nämä huutaa. varsinkin juuri Claudia, sillon kun hän on kotona, mutta ei huomioi. Ja tämä olenkin huomannut. Kun itse olen kotona, niin Claudia on ihan nätisti, vaikka olen toisessa huoneessa. Näin voin keskittyä hyvin Carloksen huutamiseen ja palkita helposti Claudiaa. Mutta kun ukko on kotona, ei minulla ole merkitystä. Tilanne on siinä mielessä paskamainen, että aluksi kun Claudia tuli, mies oli kiinostunut ja opettelikin vähän käsittelemään, mutta Claudia, kun oli vähän turhankin innokas, eikä oikein ollut"aloittelijan" käsiteltävä.(huono tasapaino ja liikkuminen->nokan käyttö apuna liian rajua,kun ei mies hallinnut, Claudian kiinostus luomiin ym. ja miun "kyytien" saamisen näkeminen) Homma tyssäsi, eikä mies niin paljoa enää halua touhuta sen kanssa, vaan alkaa oleen pikkuhiljaa"tukka täynnä"jatkuvaa huudon kuuntelemista. Ja voin uskoa, että kun en ole kotona, saavat nämä sitä huomiota sitten silloinkin kun ei pitäisi. Onneksi kaikki päivät ei ole pelkkää huutoa. Ja minä taas yritän senkin edestä kun olen kotona, että sopu säilyisi :P Kyllä välillä kiroilen rankasti niitä ihmisiä, jotka "saavat aikaiseksi" tällaisia lintuja  >:( Ja itteeni, ku on pitäny olla pönttö, et se sääli....tai mikä lie....
Tellu

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #4 : 31.08.10 - klo:15:44:22 »
Meillä on ollut Myyn kanssa myös peräänhuuto-ongelmaa. Sitä esiintyy epäsäännöllisesti. Alkuvuodesta se oli ehkä pahimmillaan. Lähes aina kun poistuin huoneesta/lähestyin ovea, huuto alkoi. Parvekkeella käynti aiheutti ehkä pahimmat huudot(5 min tupakan mittainen). Ja kun talvella ei kauheesti huvittais jäädä odottamaan sinne -25 pakkaseen että huuto loppuisi, se tietenkin vahvisti aina huutamista, kun joka kerta tulin takaisin. Nyt olen huomannut että huutaa vähemmän. Monesti on aivan hiljaa kun käyn parvekkeella. Tarkkailee vain häkistä hiljaa.
En ole varma, mutta voisikohan tämä johtua siitä, että olen jättänyt linnun vähemmälle huomiolle(rapsutukset,puhumiset,herkkupalojen anto). Eli olen vähentänyt linnun kiintymystä itseeni, joten ehkä se ei koe aiheelliseksi huutaa joka kerta perääni. Koiran tulokin on voinut auttaa asiaa(?). Myykkeli tykkää leikkiä häkin lattialta käsin pinnojen välistä koiran kanssa. Kun ennen joutui olemaan yksin poissaollessani. Ehkäpä koira vähän korvaa minua? En tiedä, mutta jokatapauksessa huuto on vähentynyt huomattavasti. Kotiin tullesanikaan ei välttämättä päästä pienintäkään kiljaisua.  Huutaminen on mielestäni nyt ihan normaalia, mitä nyt voi käsinruokitulta tipulta parhaimmillaan odottaa.

Onnea ja kärsivällisyyttä teille ongelman jaksamiseen ja hoitamiseen! :)

Terkuin Säde ja Myy

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #5 : 31.08.10 - klo:16:10:59 »
Lainaus
mutta ukko taas ei ole niin kiinostunut, että viitsisi omalta osaltaan järin osallistua tähän"urakkaan" vaan keskittyy lähinnä kiroilemaan, kuinka nämä huutaa.

Tuo on tietenkin iso ongelma. :/ Ja tosiaan varmasti riittää ylläpitämään huutamista tehokkaasti, varsinkin jos sille sitten joskus käydään sanomassa "hiljaa" tjs, kun et ole kotona.

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #6 : 31.08.10 - klo:20:37:34 »
Yksi hiljaiseksi oppimista edistävä juttu olisi, jos löytäisit hiljaa olemisen sijaan jonkun tekemisen (hiljaisen sellaisen) josta voisit palkita. Eläimen on helpompi hoksata jos palkinto tulee jostain konkreettisesta tekemisestä sen sijaan että se tulee siitä, että ei tee mitään (on hiljaa). Yleisin esimerkki on tietenkin jonkun kivan äänen päästäminen, mutta jos sellaisia ei tule, niin esim jollain tietyllä lelulla leikkiminen voisi olla myös mahdollinen "sijaistoiminto".

Kannatan myös sitä, että yrittää vaihtaa kiljumisen korvaystävällisempään ääneen. Sillä itse olen saanut peräänhuutoa jokseenkin korjattua, välillä kuitenkin kiljumisiakin tapahtuu...

Vihellys tai sana tms., jonka lintu toistaa helposti perässä, on mielestäni paras vaihtoehto. Tätä voi harjoitella alkuun vaikka samassa huoneessa ollessa, ja jatkossa kun on menossa muualle (ja tietää huudon alkavan) alkaa jo itse toistella "kutsua" ennen kuin kaija ehtii kiljua. Mielestäni se on parempi tarjota itse kuin odottaa, että lintu käyttää sitä (koska alkuun sitä ei tapahdu). Sitten kun kaija sattuu vastaamaan samalla (tai vaikka muullakin) "kutsulla" niin heti kehumaan ja palkitsemaan. Ajan kanssa kutsuväliä voi pidentää, ihan sen mukaan miten lintu siihen oppii. Niin, ja jos kiljuminen alkaa niin sitten se perinteinen hiljaisuus ja poissaolo, ja tauon tullessa on taas hyvä tarjota "kutsua".
Mutta joo, tämä varmaan on ihan tuttua kauraa, jos ongelmaa on ollut jo kauemmankin...  :)
« Viimeksi muokattu: 31.08.10 - klo:20:39:53 kirjoittanut sannamari »

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #7 : 01.09.10 - klo:08:14:22 »
Homma tyssäsi, eikä mies niin paljoa enää halua touhuta sen kanssa, vaan alkaa oleen pikkuhiljaa"tukka täynnä"jatkuvaa huudon kuuntelemista. Ja voin uskoa, että kun en ole kotona, saavat nämä sitä huomiota sitten silloinkin kun ei pitäisi.

Aijai... :( Kuulostaa kyllä huonolta, ja taitaa olla melkoisen yleistä, valitettavasti... Olisi varmaan hyödyllisintä keskittyä kouluttamaan miestä ensin? :P Kun ei ne linnut voi ymmärtää jos yksi tekee yhdellä lailla ja toinen toisella, kyllä siinä on koko perheen oltava samalla linjalla.

Hitsi kun olisit maininnut pari viikkoa aiemmin, olisin patistanut sut tuomaan miehen tuonne seminaariin oppiin... Barbara on aika hyvä esittämään asiat niin että myös vähemmän kiinnostunut innostuu ja oppii :)

Milla

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #8 : 01.09.10 - klo:16:06:31 »
Homma tyssäsi, eikä mies niin paljoa enää halua touhuta sen kanssa, vaan alkaa oleen pikkuhiljaa"tukka täynnä"jatkuvaa huudon kuuntelemista. Ja voin uskoa, että kun en ole kotona, saavat nämä sitä huomiota sitten silloinkin kun ei pitäisi.
Aijai... :( Kuulostaa kyllä huonolta, ja taitaa olla melkoisen yleistä, valitettavasti... Olisi varmaan hyödyllisintä keskittyä kouluttamaan miestä ensin? :P Kun ei ne linnut voi ymmärtää jos yksi tekee yhdellä lailla ja toinen toisella, kyllä siinä on koko perheen oltava samalla linjalla.

Meinasin eilen lisätä tuohon omaan viestiini samasta asiasta...
"Harjoiteltaisiinko hetki yhdessä papukaijankoulutusta, jonka jälkeen voisimme käydä ulkona syömässä..."  ;)

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #9 : 02.09.10 - klo:09:52:48 »
Sehän se, kun ei mun perään niin huuda. Nytkin olin tuossa vapaapäivän kotona. Laskin Claudian pois häkistä ja jutskailin ja touhusin sen kanssa. Isäntä tuli kotiin rapsutteli ja morjesti ja piti sylissäkin jonkin aikaa. Mutta kun sitten oli aika mennä häkkiin, alkoi samantien se kiljuminen, kun ukko meni toiseen huoneeseen. Irti ollessa ei huuda niin kauaa, vaan touhuilee ja kiipeilee ja tuhoaa lelujaan. Silloin käydään antamassa huomiota, poistutaan ja taas annetaan huomiota, kun ei huuda. Olen yrittänyt ukolle selittää, miksi sitä ei pidä huomioida millään tavalla, kun huutaa, mutta kun ne hermot palaa sillä, niin ne palaa. Aika tiukilla on välillä ittelläkin. Kun sitä kiljumista ei jaksais kuunnella joka ikinen päivä. Pakko myöntää, että välillä käy mielessä linnusta luopuminenkin. Ei tunnu mukavalta, kun tarvitsee huomiota enemmän, mitä pystyy antamaan. Nyt on kaikenlisäksi myös Carlos kahtena aamuna alkanut huutaa, tosin ei nyt täysillä, mutta tasasen tappavaan tahtiin jo aamu neljältä ja jatkaa siihen asti, kun on töihinlähdön aika. Meillä myös sitä ongelmaa, että jos saavat enemmän huomiota, lähinnä vapaapäivinä ovat enemmän irti ja touhuillaan, niin huomion vaatiminen vain kasvaa. Koiraa ollaan harkittu, mutta on sitten taas pois Carloksen ja Claudian ajasta. Tosin varmasti vähemmän Claudian, koska ei pelkää koiria, kuten Carlos. Olenkohan huono ihminen, jos nyt ihan vakavasti alkaisin miettiä ja etsiä Claudialle sellaista kotia, jossa se saisi sen huomion ja ajan jota tarvitsee. Mahdollisesti sellaisen, missä olisi jokin lintukaveri, jonka kanssa voisi olla irti yhtäaikaa ja touhuta, kun Carloksen kanssa en ole yhtäaikaa uskaltanut sitä tehdä. Tai niinhän musta taas nyt tuntuu, kun on heränny aamuyöstä ja väsyttää ja potuttaa ihan suunnattomasti  :-\
« Viimeksi muokattu: 02.09.10 - klo:11:17:03 kirjoittanut Tellu »
Tellu

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #10 : 02.09.10 - klo:11:49:33 »
Sehän siinä että ei niille koskaan ole niin paljoa huomioita (kenelläkään) kuin mitä tarttis olla. Ja tuollaisen kakadun laittaminen paikkaan jossa sitä huomioidaan "tarpeeksi" (=24/7) on melko lailla tuomion julistus sen loppuelämäksi :( Kun se tulee AINA vaatimaan sen mitä on tottunut saamaan, mitä enempi saa, sitä enempi vaatii. Ja sitten kun kodin vaihdon aika koittaa (elää niin pitkään että varmasti koittaa) niin eipä niitä koteja oikein ole joissa ihmiset ei esim kävisi töissä ja nukkuisi öisin... :-\ Enempikin tärkeätä olisi se, että lintu oppisi tutut päivärutiinit ja ajat, jolloin huomioita saa ja koska sitä ei saa. Ja silloin kun ei saa, olisi sitä omaa touhuamista esim leluja kanssa, sukimista, ruuan etsintää yms.

Tuosta yöhuutamisesta tuli mieleen, että nukkuuko ne pimeässä? Siis oikeesti ihan säkkipimeässä niin ettei pieninkään valonhäivä pilkahda? Entä onko teillä kuinka tasainen päivärytmi, siis että tiettyyn aikaan ollaan kotona ja tiettyyn aikaan poissa? Ja tiettyyn aikaan nukkumaan ja herätys? Sellaiset jutut saattaisi auttaa kanssa menoa rauhoittamaan.

Oletko muuten tuumaillut miksi huutaminen on juuri nyt ongelmana? Onko se alkanut esim kesäloman jälkeen töihin palatessa tms? Vai onko se aina ollut yhtä paha?

Milla

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #11 : 03.09.10 - klo:15:36:11 »
Huoh, eilen aamu 4 alko taas. 7 töihi klo 24. takasi ja taas tänä aamuna se alko, nyt vasta kyllä puolen viiden maissa. ja jatku kaheksaan. Siis Carlos. Juu. Nukkuvat säkkipimeässä sanoisin. Carloksella musta enstexpeitto. Joskus aiemminki on heränny ja huutanu, mutta vaiennu sitten kun on käyny rauhottelemassa. Vissiin nähny unia. Mutta nyt ei auta mikään, jos menee hyssyttelemään, niin vaan yltyy.

Ei ole ollut sellaista säännöllistä rytmiä, kun mulla työvuorot heittelee. Mies on ollu talossa ja on säännöllisemmässä työssä, eli kun minä olen ns. pidemmän vuoron töissä, niin hää sit seurustelee näiden kans. Juteltiin eilen ja nyt lupas hääki yrittää sitä Claudian huudon vähentämistä sillä huomion antamisella sillon, kun on hetkenki hiljaa, vaikka teettääki hyppäämistä. Kun sanoin, et vie jonki aikaa, et tajuu, mut pitäis aika nopeesti tajuta homman jujun ja sit helpottaa. Mut ny pipoa kiristää sit tuo Carlos. Jopa miunki. Kun sitä ei sa hiljenee millään niin ei. On hienoa yrittää saada nukkua edes 5h yöunet. Kyllä alkaa hermo mennä jo miultaki, ku aamu 5 alkaa yhtäjaksonen kiekuminen, joka jatkuu ja jatkuu...ja jopa kaks tuntia tasasta kääkkääk >:(

Leluja ja touhuttavaa on häkissä jotka ei kiinosta sillon, kun tidetään et ollaan kotona, irtiollessa ei kiinosta lelut, ei mikään touhuilu, muuta kun sylissä oleminen ja rapsutukset ja perässä kulkeminen. Kuten tuolla toisen asian yhteydessä taisin mainitakkin ja täälläki on tullu esille, niin pahin miusta onkin juuri näiden kanssa se, kun otetaan nuorena ja kun ne on kesyjä ja niiiin kivoja aluksi, näiden kanssa touhutaan tosi paljon. Sitten tulee jotain, ettei enää saakkaan sitä 24/7 huomiota, mahd.joudutaan luopumaan tai ei vain aika riitäkkään. On lopputuloksena armoton meteli.

Carloksen kanssa edistyttiinkin jo, mutta nyt on"taantunut". En käsitä tätä. Ehkä on sitten juuri sitä, että välillä sai vähemmän huomiota ja tyytyi siihen, mutta kun on taas saanut sitä vähänkin enemmän, vaatii sitä vielä enemmän. Ajattelin, että kun saatiin isot hienot ulkohäkit, niin touhuilisivat hyvillä lämpimillä keleillä ulkona ja meidänkin hermot saisi lepoa, niin pieleen meni sekin. Samanlainen huuto oli ulkonakin. Ei kiinostanut sielläkään mikään, mitä kaikkea"kivaa"oltiin häkkeihin laitettu. Paljon kiipeilypuita ja orsia ja köysiä ja leluja ja ruoka ja namipiiloja. Pa***t, roikuttiin vaan häkin verkossa ja huuettiin niin p***.perään joka päivä.

Naapurin lintubongarista lähtien kuuli koko kylä, millon kakadut oli ulkona ;D Kun sitä rättiväsyneenä, pipo kireenä pähkäilee, tuntee ittensä niiin surkeaksi linnun omistajaksi ja kun vielä lukee, kuinka toisten tirpat osaa touhuilla omiaan ja leikkivät ja touhuilevat keskenään, on itte valmis ryömimään maan rakoon ja jotakuinki lahjottamaan nämä kaks otusta jollekkin  :-\


*edit: jaottelu ja parit kirosanat*
« Viimeksi muokattu: 03.09.10 - klo:18:11:03 kirjoittanut tinttu »
Tellu

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #12 : 03.09.10 - klo:16:49:56 »
Jatka vaan kouluttamista, niin kyllä se palkinto häämöttää lopussa...

Itsellänikin alkoi taas opiskelut täyspäiväisesti ja töissä joutuu käymään, että on varaa maksaa kulut ja asunto, niin linnut joutuu väkisin vähemmälle huomiolle ja mikä oli lopputulos? Huutoa ja paljon... Mutta vedin heti kylmän linjan, vaikka pahaa teki, että en päästä häkeistä, eikä tule huomiota ennen kuin hiljenee, ja nyt ovat tajunneet pointin ja pystyvät olemaan hiljaa ja voin mennä touhuileen niiden kanssa.

Ja ala opettamaan leikkimään. Kun Carlos kerran on hirveästi perääsi, niin kun se tulee luoksesi, niin leikitä sitä eri leluilla ja räplää niitä itse. Ja tee tätä hetken aina, kun se tulee luoksesi, niin et silitäkään vaan leikitä, niin voi olla, että alkaa enemmän leikkimään.

Ja yksi konsti on, että jos ei namijemma lelut kiinnosta, niin ota melkein kaikki ruoka pois kupeista ja pistä leluihin, niin alkavat kyllä kaivelemaan ruokaa, kun nälkä yltyy ja niillä on tekemistä ja ovat väsyneempiä kun ruuan etsintään menee paljon energiaa.
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #13 : 04.09.10 - klo:09:02:39 »
Yksi juttu tuossa käytöksen sammuttamisessa on, että yleensä ennen kun loppuu, se kiihtyy hetkellisesti. Siis kun olet onnistunut vähentämään huomiohuutamista sillä, ettet anna huomiota, niin juuri ennen kun lintu lopulta "luovuttaa" ja suostuu uskomaan että tää ei tosiaan pelaa, se pistää ihan kaiken peliin ja huutaa jonkin aikaa jopa enemmän kuin ennen. Sitä voi verrata vaikkapa siihen, että uhkapelaaja, joka on hävinnyt pitkän aikaa, pistää kaikki viimeiset rahat (omat ja lainatut) peliin josko nyt voittaisi, ennen kun lopulta luovuttaa. Eli jos tulee sellainen jakso että huutaminen vaan pahenee niin älä vaan missään nimessä anna periksi, loppu on jo lähellä (ja jos annat periksi niin seuraavalla kerralla olet kahta pahemmassa lirissä) :P

Yksi mikä varmasti osaltaan lisää huutamista on se, että jos yöunet jää lyhyiksi, pinna kiristyy myös linnulla -> huutaa herkemmin... Voisitko koittaa sellaista että laittaisit ne jo aiemmin nukkumaan? Jonkin verran olen kakadukokemuksia kuullut, ja niiden mukaan se, että linnun saa nukkumaan sen 11 tuntia, vaikuttaa käytökseen todella paljon, kuten muillakin lajeilla.

Rauhoittaako muuten suihkuttelu teillä? Yleensä märkä lintu on hiljainen lintu jonkin aikaa, sitäkin voisi käyttää kun tarttee hermolepoa :)

Edit. Jos on pelkkä musta enstex-peitto eikä lisänä esim pimennysverhoa ikkunassa niin lopputulos ei todennäköisesti ole täysin pimeä... Häkin päälle on todella vaikea saada peitto viritettyä niin ettei mistään reunasta pääsisi valoa lainkaan. Jos pystyt niin kokeile niin, että menet keskellä päivää itse sinne peiton alle. Jos näkyy mistään reunasta tai rakosesta valoa, tai jos kangas kajastaa yhtään läpi, niin pimennys ei ole riittävä. Käytännön kokemuksesta voin sanoa että tarttee noin 2 kerrosta kunnon pimennyskangasta, ja niidenkin reunat täytyy saada suljettua esim naulaamalla seinään tai tarranauhalla... :P Tiedän että kuulostaa työläältä, mutta uskoisin että tuossa tilanteessa olet kypsä näkemään vaikka vähän enemmänkin vaivaa yöunien eteen. Vaihtoehtoisesti voit koittaa nukuttaa esim jossain ikkunattomassa komerossa.

Milla
« Viimeksi muokattu: 04.09.10 - klo:09:33:17 kirjoittanut milla »

Re: Ah tätä meteliä
« Vastaus #14 : 04.09.10 - klo:10:52:38 »
On hyvä lukea näitä täältä, että itse osaa sitten ennakoida! Eikä tekisi niin helposti ratkaisevia virheitä.

Rex on aiemmin ollut hiljainen, muutaman kerran päivässä kiekassu, olen sitten yrittänyt kannustaa sitä, mutta nyt se on alkanut huutaa enempi. Varsinkin kun kuulee, että ollaan lähdössä pois kotoa. Tiedän siis etten anna sille enää huomiota tästä. Ettei kohta täälläkin olla ongelmissa!