[Charlize]

Meinaatko siis, että ensimmäinen oma asuntosi opintojen loppumisen jälkeen on omakotitalo? Aika harvalla sellaiseen mahdollisuutta ja varantoja on, ja kuten monesti jo mainittua, ei sitä kakadua oikein voi kerrostaloon ottaa jos meinaa häädöttä asua jossain. Jossain vaiheessa joku naapuri kilahtaa linnun mökään ja se on menoa sitten joko teille molemmille tai linnulle.

Mites sitten kun tulee täysi-ikäisyys ja mahdolliset baareilut, festarimatkat kavereiden kanssa, kesällä parin viikon etelänmatkat... Siinä on niin monta monessa, ja onko sinulla sitten halukasta hoitajaa linnullesi? Entä armeija (jos siis olet miespuolinen)? En mä tyrmätä halua sun haaveita, mutta kuten monet on jo neuvoneet sinua ja muitakin - kannattaa odottaa sitä isomman ja vaativamman linnun hankintaa siihen ajankohtaan kun elämä on tasaantunut ja olet asettunut hieman aloillesi. Se kärsivällisyys nimittäin ihan oikeasti palkitaan, eikä kannata mennä juosten suohon.

[Idonea]

Tässä on nyt tullut paljon kysyjälle asiaa ja ajattelemisen aihetta. Tosiasia kumminkin on että myös sinä olet vanhempiesi vastuulla vielä monta vuotta, joten myös tässä tapauksessa olen varma että vastuullinen myyjä edellyttää että vanhempasi ovat mukana lintukauppaa tehdessä. Toivonkin nyt että vanhempasi myös lukevat tämän ketjun ja nämä asiat jotka tässä ovat esillä, sillä ostajan vastuu on heillä ja heidän tulisi myös tehdä päätökset linnun ostamisesta, he eivät myöskään voi antaa sinulle koko vastuuta linnun hoidosta yms. sillä linnusta on myös kuluja joita tuskin pystyt itsenäisesti hoitamaan tai maksamaan. Kuten esim. eläinlääkärikulut, rikkoontuneiden tavaroiden, huonekalujen, ovenkarmien, seinien ja talon tai asunnon sisustusten remontointi yms, ruokakulut (tuoreruoka, pelletit ja siemenet) ja moni muu asia, häkkiä ja sen leluja ja muita virikkeitä häkin ulkopuolella unohtamatta.

Sitten myös miettimään muut perhenjäsenet myös siinä mielessä onko kenelläkään heistä allergioita tai yliherkkyyttä esim. huonepölylle tms. sillä kakadusta lähtee jatkuva kakadupölyksi sanottu hienojakoinen jauhemainen pöly joka todellakin näkyy ja tuntuu joka puolella. Ja samantien hankintoihin olisi hyvä varata rahaa myös hyvätasoiseen ilmanpuhdistimeen sekä ilmankostuttimeen. Talvikuukausina on tärkeää että kakadu suihkutetaan jopa joka toinen päivä ja läpimärkäksi mielellään (siinäkin on ihan oma aikataulunsa, joka mallintaa eteläisen pallonpuoliskon sadeaikaa -kannatta ottaa selvää siitäkin). Eli näidenkään asioiden kanssa et elä yksin kakadusi kanssa, vaan mikäli sellainen tulee teidän perheeseen on se todellakin koko perheen asia.

Kakadujen erityisyys on jo tässä tullut monta kertaa esille ja niiden näkyvät ja kuuluvat ongelmat. Ja toivottavasti uskot että ne ovat todellakin tosiasia (esim. tv-ohjelmassa Eläinsairaala, oli vasta tälläinen itseään nyppivä kakadu, joka loppujen lopuksi sai hoitoa mm masennuslääkeillä). Ei siis voi olla korostamatta että kakadu on oikeasti lemmikkilintumaailman "herkkis", se näyttää heti kun jää vaille tarpeellista huomiota ja aikaa tai että sille rakas ihminen poistuu paikalta liian pitkäksi aikaa -tuntuu siltä että kakadut elävät vain yhteydestä toiseen elävään, olipa sitten lajikumppani tai ihminen -kosketus on se tärkein elementti.

Jaana ( ja tätä juttua kirjoittaessa tanimbari kakadu Roope haukkasi taulunkehyksestä yhden ison palan  )

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Yksi juttu mitä en vielä huomannut varoitusten joukossa on se, että koko perheen, ihan pieniä lapsia (ja aikuisia puolisoita) myöten, on sitouduttava myös linnun koulutukseen. Esim huutaminen on monessa tapauksessa tullut ja jäänyt erittäin sitkeäksi pahaksi tavaksi vaan sen takia, ettei yksi ainoa perheenjäsen ole sitoutunut noudattamaan sääntöjä, vaan menee komentamaan lintua tai muutoin huomioimaan huutaessa "että se nyt lopettaisi". Kakadu on lajina vielä oikein erityisen herkkä huutamaan perään, eli sen kanssa saa luotua ison ongelman todella pienessä ajassa.

Lisäksi tuli mieleeni siivous. Kuka teillä siivoaa talon? Jos vastuu linnusta on sinulla, silloinhan otat myös koko huushollin (kaikkien linnun käyttämien huoneiden) siivouksen kontollesi, sillä linnusta tulee enemmän pölyä ja moskaa kuin yhdestäkään ihmisestä.

Milla

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Tuotanoin...ei elämä linnun hankkimiseen pääty, kyllä minäkin teen parin viikon etelänreissuja, käyn festareilla tai baarissa tai viikonloppuja viettämässä muualla niin, että linnut eivät ole mukana...elämä vaan pitää järjestää niin, että lintujen hyvinvointi on kuitenkin etusijalla ja että niillä on hyvä hoitaja. Ja, vaikka meillä on kolme kovaäänistä papukaijaa, emme ole saaneet kerrostaloasunnostamme häätöä, ei edes valituksia.

että, ei nyt pelotella mahdollista tulevaa papukaijan omistajaa henkihieveriin 

Tosin, olen kyllä kuullut tapauksesta, jossa eräs henkilö oli saamassa häädön pelkän neitokakadun kiljunnan vuoksi.

Tosiasia on kuitenkin se, että 15-vuotias ei todellakaan tiedä, millä mallilla hänen elämänsä on vaikka viiden vuoden kuluttua, saako opiskelupaikkaa omalta paikkakunnalta, saako töitä ja millaiseen asuntoon on varaa opiskelujen jälkeen, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat, tapaako ihanan tulevan aviopuolison, joka sitten ei siedäkään lintua tai on allerginen tai vaikkapa avautuisi suunnattoman hieno mahdollisuus muuttaa ulkomaille töihin

...mutta eipä tiedä moni kolme-neljäkymppinenkään  tulee avioeroja, sairauksia, lasten sairauksia, työttömyyttä, ammatinvaihdoksia...näitä voisi jatkaa loputtomiin.

Molukkien kakadu ei kuitenkaan ole aloittelijan (eikä vähän kokeneenkaan) lintu, minäkään en uskaltaisi sellaista ottaa, vaikka kokemusta noista isommista tirpoista löytyykin.

Jääräpäisyys tietyissä asioissa ei aina ole kaikkein kehuttavin luonteenpiirre, joten kannattaa varmaan vielä miettiä, voisiko se lajivalita olla joku helpompi...saatat kiittää näitä tänne kirjoittaneita vielä joskus

tinttu

[meiju Viestejä: 701 Tila: Poissa Sukupuoli: YCA Vilma]

Niin täytyy sanoa etten olisi osannut ajatellakaan 15-vuotiaana mitä teen nyt tällä hetkellä. Todella monia kiemuroita väliin mahtuu vaikkei ikää ole kun kohta 22 vasta... 

[Tintus]

Yksi juttu mitä en vielä huomannut varoitusten joukossa on se, että koko perheen, ihan pieniä lapsia (ja aikuisia puolisoita) myöten, on sitouduttava myös linnun koulutukseen. Esim huutaminen on monessa tapauksessa tullut ja jäänyt erittäin sitkeäksi pahaksi tavaksi vaan sen takia, ettei yksi ainoa perheenjäsen ole sitoutunut noudattamaan sääntöjä, vaan menee komentamaan lintua tai muutoin huomioimaan huutaessa "että se nyt lopettaisi". Kakadu on lajina vielä oikein erityisen herkkä huutamaan perään, eli sen kanssa saa luotua ison ongelman todella pienessä ajassa.

Lisäksi tuli mieleeni siivous. Kuka teillä siivoaa talon? Jos vastuu linnusta on sinulla, silloinhan otat myös koko huushollin (kaikkien linnun käyttämien huoneiden) siivouksen kontollesi, sillä linnusta tulee enemmän pölyä ja moskaa kuin yhdestäkään ihmisestä.

Milla

Lueskelin tätä viestiketjua ja mieleeni tuli, miten moni kirjoitus on negatiivinen ja linnun hankintaa vastaan. Luulisin kuitenkin, että aloittaja on puhunut asiasta perheensä kanssa ja saa ottaa linnun koska koko perhe sen hyväksyy (ainakin toivon että näin on). Ei kai kukaan, toivottavasti, edes ne perheen aikuiset tee lemmikin hankintaa niin, ettei siitä sovita koko perheen kanssa?
Millalle sen verran, ettei ainakaan meillä siivoukset ole siirtyneet lapsille vaikka heidän lemmikkinsä sotkuja ovat aiheuttaneetkin, eikä myöskään korvausvastuu tuhoutuneista tavaroista ja tiloista, joita myös melkein aina lemmikien taloon ilmestyminen aiheuttaa.
Ja kuten on kerrottu ei kukaan voi elämäänsä tietää kovinkaan pitkään eteenpäin, oikeastaan seuraavasta tunnista ei ole varmaa tietoa. Jos "lapsen" opiskelupaikka tai joku muu elämäntilanne vaatii että lintu jää vanhaan kotiin niin sekin on varmaan sovittavissa. Meillä lapsille on hankittu lemmikkejä ja aina mukana on ollut optio siitä, että vanhaan kotiin ne voivat tarvittaessa jäädä. Näin kävi tyttäreni kilpikonnalle, joka jäi äidin hoitoon kun opiskelija-asunnossa ei lemmikkejä saanut pitää. Aika hankalaa ottaa mitään eläintä joka elää mahdollisesti kymmeniä vuosia jos aina pitää ajatella ja suunnitella elämänsä niin ettei mitään voi tehdä jos tuon lemmikin hankin. Kyllä ihminen voi matkustella ja tehdä ihan kaikkea haluamaansa vaikka sitten lemmikin omistaisikin (tai lapsia syntyisi). Asioita voi ennalta suunnitella ja järjestellä ja toisaalta asioilla on myös tapana järjestyä jos niistä ei ota stressiä kymmentä vuotta ennen niiden eteentuloa.
Varoitukset siitä, että joku lintu ja sen hoito on erityisen hankalaa, ovat hyviä, mutta niissäkin tulisi muistaa vain kokoemuksen kautta saatu tieto. Se mikä ei sovi minulle saattaa kuitenkin tuolle tuntemattomalle henkilölle olla juuri se oikea valinta. Elikkä tietoa kehiin, muttei sitä, että kirjoituksissa kovasti kritisoidaan ettei sinun sitä kannata ottaa. Jokaiselle jääköön omaan harkintaan lopullinen päätös.
Itselläni kulkee aika tiukka raja noiden koukkunokkien kanssa. Kakadua haluaisin mutta jo ajatus siitä isosta nokasta pelottaa 

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Lueskelin tätä viestiketjua ja mieleeni tuli, miten moni kirjoitus on negatiivinen ja linnun hankintaa vastaan. Luulisin kuitenkin, että aloittaja on puhunut asiasta perheensä kanssa ja saa ottaa linnun koska koko perhe sen hyväksyy (ainakin toivon että näin on). Ei kai kukaan, toivottavasti, edes ne perheen aikuiset tee lemmikin hankintaa niin, ettei siitä sovita koko perheen kanssa?
Millalle sen verran, ettei ainakaan meillä siivoukset ole siirtyneet lapsille vaikka heidän lemmikkinsä sotkuja ovat aiheuttaneetkin, eikä myöskään korvausvastuu tuhoutuneista tavaroista ja tiloista, joita myös melkein aina lemmikien taloon ilmestyminen aiheuttaa.

Tämän takia olisikin toivottavaa että perheen aikuiset olisivat täällä hakemassa tietoa, ei lapsi

Iso kakadu kun ei todellakaan ole lapsen lemmikki, vaan vaatii koko perheen sitoutumisen hommaan (alkaen aikuisista). Esim tuo ison papukaijan sotkeminen on sellainen juttu mitä ei vaan voi käsittää ennen kun sen on nähnyt, se kun ei ole sitä että joskus on kakka siellä tai toinen täällä, vaan sitä moskaa tulee jatkuvaan tahtiin. Jos haluaa pitää kämpän siivossa kunnossa, on siivottava joka päivä. Vaihtoehtoisesti koko perheen on totuttava siihen että moskaa kulkee sukissa meni minne meni. Myöskään nuo kalustevahingot, listojen järsimisen tms eivät ole satunnaisia, vaan niitä tulee koko ajan (paitsi jos koko kalustus pystytään suunnittelemaan papukaijaa silmällä pitäen). Ison papukaijan hankkiminen talouteen tarkoittaa sitä, että niitä järsittyjä listoja ja ovenkulmia on sitten vaan jaksettava katsella, tai muuten niitä saa olla vaihtamassa koko ajan.

Tottakai näin nuoren kyselijän tapauksessa asiat esitetään jossain määrin inhorealistisesti. Itse teen sen ainakin siksi, että muistan vielä oman täysin ehdottoman vakaumuksellisen ajatusmaailmani 15-vuotiaana. Ja senkin kuinka äkkiä se heitti häränpyllyä kun löytyi uusi "maailman tärkein harrastus".

PS. Nokkakommenttiin sen verran, että vaikka papukaijasta tulisi 15-vuotiaan paras kaveri, se saattaa silti käydä vaikka perheen isukin päälle ja purra verille, syystä tai toisesta. Myös se on sellainen juttu joka vaatii paljon suurempaa sitoutumista kuin minkään muun lemmikin kanssa. Jos perheeseen ottaa seuraeläimeksi villieläimen, sitä ei lopeteta tai myydä sen takia että se käyttäytyy kuin villieläin.

Milla

[kaija Viestejä: 2143 Tila: Poissa Sukupuoli: Harrikat Riograndet ja Avoparikaija(t) WWW]

No lähinnä tämä lienee sen takia toppuuttelevaa ja negatiivista palautetta kun näitä perssiilleen menneitä hankintoja kiertää aika moisesti. Tuttavapiirissä ja lähimaastossa on valitettavan paljon tapauksia joissa vanhemmat ovat väsyneet eläimeen kun se on jäänyt monien eri vaiheiden jälkeen sinne kotiin ja lapsi on vaikkakin väliaikaisesti poissa mutta siltikin. Kun se lintu tarvitsisi sen arkirutiinin ja päivittäisen melko intensiivisenkin huomioinnin ja taas nuoren elämä jo kotona asuessaankin sisältää jos jonkunmoisia rientoja, teinirakastumisia ja yhteisiä rientoja suuntaan jos toiseenkin. Ensimmäiset vuodet sen linnun vuoksi tullaan vielä kotiin mutta kyllä se menojalka alkaa viemään ja uutuuden viehätyksen hälvennyttyä perheenäiti tai isä yleensä alkaa jo säälimään huomiotta jäävää eläinpoloa.

Tässä sitten tulee ne ongelmat enempi vielä vastaan ja jos on poikasena otettu lintu niin sehän alkaa olemana siinä vaiheessa sitten sukukypsä... Eli innostuksen hiipuminen osuu samaan aikaan sen eläimen luonteen ulospursuamisen kanssa ja soppa sakenee entisestään ja saattaapi palaa pohjaan. ON niitä perheitä joissa koko perhe 100 varamsti on sen linnun hoidon ottanut jakaakseen, mutta eräskin perhe otti isomman linnun ja vain äiti oli sitä hankkimassa mutta tyttärensä kanssa ajattelivat hoitaa... Nyt lintu monien mutkien ja elämänvaihtelun jälkeen alkaa aikuistua ja näyttää tunteitaan samaan aikaan kun se teini alkaa venytellä äitinsä hermoja äärirajoilleen (niinkuin ikään yleensä kuuluu) Kestäminen se on siinä kaikilla ja kärsijänä usein on se lintu joka vaan oireilee entisestään.

Tässä kohdassa fiksu vanhempi tajuaa linnun mahdollisen hoitoon laittamisen tilanteen rauhoittamiseksi joka taas on nuorelle pahin mahdollinen loukkaus... Näin teki minun äitini ja olisin voinut tapaa silloin sen eukon... Hain lintuni samalla viikolla takaisin kotiin.... ikää oli 16 tai 17v Ja sitten äiti taas hoisi lintujani kiltisti   kunnes sain kouluni loppuun ja keräsin pulut ja kamppeet ja muutin vuokrakämppään...

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Paras vinkki olisi minusta se, että ota vanhemmat mukaan ja lähde kylään johonkin lintuperheeseen, mielellään sellaiseen jossa on aikuinen iso kakadu (ollut useamman vuoden). Sano että ei tartte siivota vierailua varten, ja mene illansuussa siihen aikaan kun lintu on vilkkaimmillaan. Ole kylässä pari tuntia ja anna vanhempien jututtaa omistajaa. Jos he sen jälkeen ovat hommassa mukana, niin sitten on hankinta jokseenkin turvallisella pohjalla.

Aika monelle lintua halajavalle aikuisellekin tuollainen pikkuvisiitti olisi aika hyvä herätys todellisuuteen...

Milla

[Tintus]

Paras vinkki olisi minusta se, että ota vanhemmat mukaan ja lähde kylään johonkin lintuperheeseen, mielellään sellaiseen jossa on aikuinen iso kakadu (ollut useamman vuoden). Sano että ei tartte siivota vierailua varten, ja mene illansuussa siihen aikaan kun lintu on vilkkaimmillaan. Ole kylässä pari tuntia ja anna vanhempien jututtaa omistajaa. Jos he sen jälkeen ovat hommassa mukana, niin sitten on hankinta jokseenkin turvallisella pohjalla.

Aika monelle lintua halajavalle aikuisellekin tuollainen pikkuvisiitti olisi aika hyvä herätys todellisuuteen...

Milla

Hyvä Milla, oikein hyvä ja osuva kirjoitus!

[katisusanna Viestejä: 3 Tila: Poissa]

jos haluat tietää mitä on elämä aikuisen molukin kanssa, voin antaa numeron, niin voit soitella.

ja melko hyvin osaan kertoa oranssitöyhdöstäkin.

ihan itseäsi ja ennen kaikkea lintua ajatellen, kannattaa  o i k e a s t i   ottaa selvää mitä on tulossa jos kakadun hankit.  ja se ei vaikuta pelkästään sinuun vaan kaikkiin samassa talossa asuviin.

kati

[Charlize]

Tuotanoin...ei elämä linnun hankkimiseen pääty, kyllä minäkin teen parin viikon etelänreissuja, käyn festareilla tai baarissa tai viikonloppuja viettämässä muualla niin, että linnut eivät ole mukana...elämä vaan pitää järjestää niin, että lintujen hyvinvointi on kuitenkin etusijalla ja että niillä on hyvä hoitaja. Ja, vaikka meillä on kolme kovaäänistä papukaijaa, emme ole saaneet kerrostaloasunnostamme häätöä, ei edes valituksia.

että, ei nyt pelotella mahdollista tulevaa papukaijan omistajaa henkihieveriin 

En mäkään koittanut ihan pelotella tai mitään, koitin vaan olla realistinen että ei sitä tipua voi ihan jokaisen menohalun tullen heittää jollekin randomille hoitoon. Toki olisi hienoa jos aloittaja saisi elämän toimimaan vaativammankin linnun kanssa! Turhan paljon vaan niitä lintuja aina joutuu kiertoon jos omistaja huomaakin yhtäkkiä että onkin haukannut liian ison palan purtavaksi. 

[eagle Viestejä: 1166 Tila: Poissa Sukupuoli: valko-otsa amazon jokke.]

en sano tätä ilkeyttäni , mutta kun mulla oli mun ensimmäinen iso papukaija. se oli tupla - keltaotsa - amazon jerry nimeltään. vaikka sen äänen käyttö ei ole mitään verrattuna noihin isompiin kakduihin , mullekin  oli tulossa häätö. sain muutamia varoituksia metelistä , ja lopuksi tuli viimeinen varotus että jos lintu ei lähde lähden minä sekä lintu.eli kannatta miettiä todella tarkkaan ottaako  kakadun.

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

En mäkään koittanut ihan pelotella tai mitään, koitin vaan olla realistinen että ei sitä tipua voi ihan jokaisen menohalun tullen heittää jollekin randomille hoitoon.

tiedän  omalla kommentillani halusinkin vain korostaa sitä, että vaikka alta parikymppiset haluavat kulkea baareissa, tehdä lomamatkoja jne, niin kyllä me "mummotkin " tehdään niin, se tarkoittaa vaan sitä, että sinulla on valtava vastuu elävästä, vaativasta eläimestä ja hoito pitää järjestää sen mukaisesti.

Toki olisi hienoa jos aloittaja saisi elämän toimimaan vaativammankin linnun kanssa! Turhan paljon vaan niitä lintuja aina joutuu kiertoon jos omistaja huomaakin yhtäkkiä että onkin haukannut liian ison palan purtavaksi. 

no, 15-vuotiaalle se on täysi mahdottomuus, ellei - niinkuin tässä on jo puhuttu - koko perhe ole mukana hommassa. Kiertolintuja on tälläkin hetkellä aivan liikaa, se on valitettava tosiasia.

Kuten mainitsin tuosta kerrostaloelämästäkin, niitäkin on moneen lähtöön, toisissa ei siedetä edes neitokakadun ääntelyä, meillä taas - joka kerta, kun joltain naapurilta kysyn - ei ole ollut mitään häiriötä, vaikka ainakin siniotsa pitää tällä hetkellä ihan hlvtillistä mekkalaa..

Olen täysin samaa mieltä kaikkien "ajatusta vastustavien" kanssa, mutta, kuten moni on varmasti huomannut, aiheen aloittaja ei ole enää kommentoinut sanallakaan, silloin suurin pelko on se, että kyseiseen kotiin hankitaan pahimmassa tapauksessa se molukki, emmekä kuule heistä koskaan enää mitään...

monissa (vastaavissa) viestiketjuissa pitäisikin lähteä siitä, että kukaan ei tiedä mitään kirjoittajasta, jolloin voisi alkuun vaikka varovasti kysäistä, vaikka: "onko perheesi mukana tässä 100%?" ja vasta sitten lähteä spekuloimaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan

viimeisin kommentti ei ole sitten kenellekään henkilökohtaisesti

tinttu

[Marika_07 Viestejä: 523 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Itselleni ainakaan en isoja kakaduja uskaltaisi ottaa, on sen verran herkkäsieluisia eläimiä. Eikö jokin aratti vaikkapa olisi parempi vaihtoehto? tai jokin muu laji, joka on hieman pienempi ja ei omaa noin hankalaa luonnetta?