Montako kertaa tarttee sanoa sama asia uudelleen?
Enhän minä käsinkasvatusta puolusta, vaan sitä, että poikaset käsitellään pienestä siten, että ne ovat uuteen kotiin mennessään kesyjä. Ongelma jota vastaan yritän taistella, on se, etteivät kaikki kasvattajat viitsi tehdä tätä. Ja se, etteivät uudet omistajat tiedä miten homma pitäisi hoitaa.
Olen ehdottomasti vastaan käsinruokintaa, jossa linnulta riistetään sosiaalinen kanssakäyminen sekä lintujen että ihmisten kanssa, ja se dumpataan johonkin takahuoneeseen, sen kun käydään ruokkimassa välillä.
Olen myös vastaan sitä, että poikasten annetaan kasvaa villeinä (emojen kanssa, käsittelemättä, esim tarhakasvatus), sillä tällöin ne joutuvat oppimaan ensin yhden elämäntavan, ja sitten siirretään täysin toisenlaiseen, jolloin joutuvat kokemaan stressiä ympäristön muuttumisesta ja kesytyksestä.
Jokohan nyt menee perille, eikä sanomisia vääristellä enempää?
Asiallisesti asiaan taas:
Sellainen pointti tässä on jäänyt kokonaan pois, että miten kesytys vaikuttaa linnun käytökseen (huolimatta kasvatusmenetelmästä). Alkaako kesytetty lintu olemaan aina ihmisen perään, vai voiko pysyä "neutraalina" ja tykätä yhtä lailla linnuista? Jerrystä (eaglen ex-keltapää) puheen ollen en kyllä syyttäisi käsinkasvatusta. Kaveri olisi varmasti ihan yhtä sekopäinen sillä menneisyydellä, oli ruokkija sitten kuka/mikä tahansa. Ja mitenkäs sitten varsin moni käsinkasvatettu tajuaa lintujen päälle (esim Dada rakastaa muita lintuja)? Ekkukin eli elämänsä ensimmäiset kuukaudet useamman sisaruksen kanssa (ihan kuten Dadakin), joukossa myös yksi vuoden vanhempi, mutta se ei silti tajua lintujen päälle ollenkaan.
Ongelma lienee suurimmalta osin ihmisessä (kuten jm sanoikin aiemmin). Kesyyn lintuun suhtaudutaan erilailla. Kesy poikanen on niin söpö ja kiltti lällykkä, ettei tajuta, että se tosiaan pitäisi kouluttaa, ennen kun on liian myöhäistä (siis se helppo aika menee ohi). Villin poikasen kanssa ihminen on niin pihalla, että asioista on pakko ottaa selvää -> hyvä juttu. (Selittänee myös osaltaan käsinkasvatuksen haitoista tehtyjen tutkimusten tuloksia...)
Vanhempien kasvatus on mahtava juttu, ja suosittelisin kyllä jokaista kasvattajaa siirtämään vaivan sinne poikasen kunnolliseen sosiaalistamiseen käsinruokinnan sijaan. MUTTA ei sekään kaikkia lemmikkilintujen ongelmia poista, läheskään, vaan tätä koulutuksen ja sosiaalistamisen ilosanomaa pitää ihan oikeasti jakaa kaikille mahdollisille linnun ottajille.
Mistä tulikin mieleen, niin voitaisiinkohan yhdistyksen nimissä koota ja painattaa jonkinlainen "ison papukaijan ABC", jota voitaisiin sitten toimittaa kasvattajille ja (isoja lintuja myyviin) eläinkauppoihin ilmaiseksi. Siinä olisi yksi hyvä keino levittää tietoa. Suuri puutehan on ollut jo kauan se, ettei suomenkielistä kirjallisuutta ole, joten välttämättä nekään, jotka sitä tietoa haluaisivat, eivät sitä saa.
Milla
