papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #75 : 21.03.07 - klo:10:13:20 »
Olen kovasti samaa mieltä, että käsinruokinta, jossa poikanen otetaan yksin laatikkoon ja käydään truuttaamassa pari kertaa päivässä ruokaa kupuun, on varmasti huonoin vaihtoehto. Linnusta tulee kyllä ihmiseen leimautunut, mutta siltä jää saamatta kaikki rakkaus ja tapakoulutus, joka antaisi sille ne tarvittavat eväät ihmisen kanssa elämiseen. Verrattakoon sitten vaikka tynnyrissä kasvatettuun lapseen? Virikkeitä ja sosiaalista palautetta pienestä pitäen saanut yksilö osaa varmasti sopeutua paremmin tulevaisuudessa.

Edelleen olen kuitenkin myös sitä mieltä, ettei pelkästään vanhempien kasvattama poikanen pysty saamaan yhtä hyviä eväitä lemmikin elämään kuin pienestä pitäen myös ihmisen seuraan sosiaalistettu (kunnolla käsinkasvatettu tai pienestä asti käsitelty emojen ruokkima).

Joka tapauksessa sosiaalistaminen vaatii jo kasvattajalta huomattavaa ajan käyttämistä ja vaivannäköä. Kumpikaan vaihtoehto (emojen- tai käsinruokinta) ei sinällään takaa onnistunutta lopputulosta, minun mielestä, vaan sen takaa asialleen omistautunut kasvattaja. Lisäksi uuden omistajan on jatkettava tätä omistautuneisuutta, poikasesta huolehtimista, sen tarpeiden huomioimista, tapakoulutusta yms vielä pitkään luovutuksen jälkeen. Toisinsanoen omistajan on hoidettava vieroitus kunnialla loppuun.

Sanne> Ajattelenkin toisinpäin: jos lemmikeillä nämä asiat otetaan huomioon, niin kaksinaismoralismia välttääkseen pitäisi ainakin omilla kulutustottumuksilla pyrkiä vaikuttamaan myös tuotantoeläinten riistoon -> osta luomumunia ja jätä broileri syömättä ;)

Milla
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:10:21:02 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #76 : 21.03.07 - klo:10:34:08 »
Ei tasan mistään... eikä edes maksavia asiakkaita tuollaisen ensityörupeaman jatkoksi!
Kasvattajako tekis kutsumuksesta ilmaistyön ja tsiikais sivusta, ku metsä kutsuu, vaikka eväät oli siiven alla. Ajatus ei oikein syty näille markkinoille, jossa talteen kelpaa paremminkin reskuetta ja kiertäjää.

Tämä tarkoittanee sitä, että ison työmäärän takia poikasen hinta nousee jo niin korkealle (ellei kasvattaja harrasta hyväntekeväisyyttä), ettei kukaan sitä sitten edes osta kun on paljon halvempaakin tarjolla. Vähän samaa tarkoitin kun kyselin, mistä näitä hyvin kasvatettuja oikein saa...

harmis> oliko oikein suomennettu? ;)

PS. Kyllä varmaan tällaisiakin saataisiin markkinoille, jos ihmiset todella olisivat valmiita maksamaan kasvattajalle tämän tekemästä työstä. MUTTA eipä löydy montaa, joka olisi valmis esim tuplaamaan amatsonin hinnan (1300€ -> 2600€) siitä hyvästä, että kasvattaja luovuttaisi poikasen vasta 9kk iässä ja huolehtisi myös koulutuksesta hyvin tähän pisteeseen saakka (=ekan uhmaiän ohi). Alkaako ajatus realisoitua?

Milla
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:10:54:58 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #77 : 21.03.07 - klo:11:19:12 »
Ei tarkoitus olisi, että lintu tulisi olla melkein vuoden ikään kasvattajalla vaan, että jo se pari kuukauttakin olisi hyvä lisä! Ja kuka kumma tätä oikein työkseen tekee, tietääkseni kasvatus ei kovasti kyllä leiviksi lyö vaan on enempi harrastus monella normityön ohella ;)

En ymmärrä ajatusmaailmaa, että hinta jotenkin tuplaantuisi sen myötä, että emolinnut saisivat kasvattaa poikasensa ja se saisi olla muutaman kuukauden pidempään hoidossa? Sehän nimenomaan helpottaa kasvattajan työtä kun ei tarvitse tiuhaan tahtiin olla ruokkimassa poikasta saatikka sosiaalistamista ja muuta työtä ajatellen(jota kyllä on paljon enempi kun emot eivät ole tekemässä osaansa). Enemmän aikaa ja vaivaa menee siihen käsinkasvatukseen.

Ja mitä tulee tuohon markkinoihin, niin kuten jo aikaisemmin sanoin, ei varmasti tulekaan kysyntää jos ihmiset eivät ajattelekaan, että kesyn linnun voi saada myös emojen kasvatista. Eihän mikään muutu jos asialle ei tee mitään...

Omasta mielestäni on vain äärimmäisen itsekästä ajatella, että käsinkasvatus olisi jotenkin hyväksyttävää vain sen takia, että ihminen hyötyy siitä niin paljon kesyydessä. Sosiaalistaminen tai ihmisten tavoille opettelu tässä kyllä on mielestäni väärä vetoamus, yhtä hyvin sen poikasen pystyy sosiaalistamaan emojen hoidossa ollessa..ja muitakin vaihtoehtoja välistä on, kuten jo aikaisemmin keskusteltiin(yhteishuoltajuus jne.)

Kaunistahan se on ajatella, että käsinkasvatettukin pystyy elämään hyvin ja ilman ongelmia, kun vain ihminen sen osaa oikein kouluttaa jne. Mutta ajatelkaas nyt tosissanne normi papparinomistajaa/ostajaa..eivät kaikki ole niin valveutuneita, jotta ottavat selvää lintujen luonnollisesta käyttäytymisestä, jaksavat/osaavat ratkoa ongelmat jos sellaisia ilmaantuu tai ennakoida niitä jne Toki yhdistys yrittää tietoa levittää jne.  mutta mutta...pitää ottaa huomioon kokonaisuus. Normaalielämä on jokaisella ihmisellä ja siihen sisältyy paljon muutakin kuin vain lintu/linnut, jaksaako tosissaan moni paneutua lintunsa koulutukseen ja kasvatukseen kun eteen tulee muuta ajateltavaa(esim. työ, lapset, muut harrastukset)? Yhtä hyvin toki tällaisessa tilanteessa voi käydä huonosti sen emojen kasvatin kanssa, mutta sanon vain, että nopeammin se käy käsinkasvatetun kanssa, joka vaatii yleisesti paljon enemmän.

Esim. vaikka itse olen todella kiinnostunut papukaijoista ja kaikkeen mitä niiden käyttäytymiseen, elämään sun muuhun sisältyy ja mielelläni vietän tuntikausia selaten ja lukien erilaista niihin liittyvää kirjallisuutta, niin silti valitsisin emojen kasvattamat linnut..Kun on kolme käsinkasvatettua lintua, joiden tarpeista joutuu huolehtimaan, niin kyllä se aika rankaksi väliin käy kun on muitakin murheita(esim. muutto, remontti, opiskelu, elämänmuutokset).

Tältä kannalta itse katson asiaa...

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #78 : 21.03.07 - klo:11:27:12 »
En ymmärrä ajatusmaailmaa, että hinta jotenkin tuplaantuisi sen myötä, että emolinnut saisivat kasvattaa poikasensa ja se saisi olla muutaman kuukauden pidempään hoidossa? Sehän nimenomaan helpottaa kasvattajan työtä kun ei tarvitse tiuhaan tahtiin olla ruokkimassa poikasta saatikka sosiaalistamista ja muuta työtä ajatellen(jota kyllä on paljon enempi kun emot eivät ole tekemässä osaansa). Enemmän aikaa ja vaivaa menee siihen käsinkasvatukseen.
sanne

Mitenkäs on tällä hetkellä tuo hintapolitiikka käsinkasvatetulla ja emon kasvattamalla poikasella? Ihan kuin olisin jostain lajista lukenut että emon kasvattama olisi puolet halvempi kuin käsinkasvatettu, mutta voin olla väärässäkin. ::) 
-Toivottavasti kehitys ei lopu tyytyväisyyteen-

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #79 : 21.03.07 - klo:11:31:38 »
Käsinkasvatettu maksaa missä tahansa yleensä enempi kuin emojen kasvatti(puhuttaessa poikasista). Hintaan on lisätty poikasruokakustannukset sekä ruokinnan työhinta käsittääkseni. Paremmin tietävät korjatkoon.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #80 : 21.03.07 - klo:12:03:28 »
yleensä hintakehitys on tälläinen, halvimmasta kallimpaan.
emojen kasvattama poikanen, käsinkasvatettu aikuinen, käsinkasvatettu poikanen, emojen kasvattama aikuinen.

hintaan vaikuttaa siis kasvattamiseen kulutettu (oma) aika/vaiva, aikuisilla ongelmallisuus. hintakehityksestä voi päätellä myös kasvatusmetodin vaikutuksesta aikuiseen lintuun.
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:12:44:02 kirjoittanut jm »
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #81 : 21.03.07 - klo:13:04:14 »
Vaikka papukaijat ovat sademetsän lintuja, näistä meidän linnuista ei yksikään tule ikinä palaamaan sademetsään. Niiden 60-vuotta kestävä elämä tulee kulumaan ihmisten lemmikkinä, johtuen täysin ihmisten (=me kaikki linnunomistajat) itsekkyydestä. Meidän vastuulla on huolehtia siitä, että ne kykenevät sopeutumaan tähän elämään. "Valmista poikasta", jonka kanssa ei tarvisisi tehdä töitä, ei saa mistään eikä millään kasvatus/ruokintakonstilla. Eri vaihtoehdoissa on vaan eri alueet minkä eteen niitä töitä joutuu tekemään.

Eikä tätä vastuuta voi kiertää sillä, että otetaan vanhempien ruokkima lintu. Jos oletuksena on se, ettei linnun kouluttamiseen, seuran pitoon ja eteen tulevien ongelmien ratkaisemiseen ole aikaa, niin älä osta lintua!

Siinä mielessä Sanne on kyllä täysin oikeassa, että jos tällaisen ihmisen on ihan pakko se lintu ostaa, niin sitten vanhempien kasvatti, tai mieluiten 2 ja niille oma huone. Kesyttää/kouluttaa sitten joskus jos aikaa/halua/kykyä piisaa. Tämä on linnun kannalta varmasti parempi kuin se, että otetaan käsinkasvatettu ja jätetään opettamatta sille, miten ihmisten maailmassa eletään. Tällöinhän lintu ei opi elämään kummassakaan maailmassa! Ei ihmisten eikä lintujen.

Sanne> Kyllä se valitettavasti on niin, ettei Suomessakaan kaikilla kasvattajilla riitä mielenkiintoa/aikaa/viitseliäisyyttä sosiaalistaa poikasia kunnolla vaikka kyse onkin harrastuksesta. Lentävä, sotkeva, ilkikurinen, elämää opetteleva, koulutettava papukaijakakara (tai parvi niitä!) olohuoneessa 2 kuukauden ajan sopii kuitenkin aika harvalle kasvattajallekaan vuosi vuoden perään. Valitettavasti.

jm> Aikuisen hintaan vaikuttanee positiivisesti myös koulutus? Hyvin koulutettuja on harvemmin myynnissä, mutta hintahaitariin olisi mielenkiintoista saada myös "hyvin koulutettu käsinkasvatettu" ja "hyvin koulutettu emojen kasvattama". Vai meneekö se suoraan niin, että kaikista käsinkasvatetuista tulee susia? Toivoisinpa että ainakin yksi tapaus todistaisi tätä väitettä vastaan sitten joskus 10 vuoden päästä kun pitävää dataa aiheesta voidaan antaa ;)

Milla
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:13:17:19 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #82 : 21.03.07 - klo:13:17:23 »
Eri vaihtoehdoissa on vaan eri alueet minkä eteen niitä töitä joutuu tekemään.
tää on aika olellinen pointti. itse jätän juuri siistä syystä nykyisin poikaset emojen kasvatettaviksi, jotta vaikeimmalta (mahdottomalta) työltä välttyisi. ihmisen on aika vaikeaa kasvatta poikasesta lintua. linnun kesyttämine on helpoin tehtävä.
väittäisin myös että pienemmällä vaivalla pääsee emojen kasvattaman poikasen kanssa kuin käsinkasvatetun. käsinkasvatetun poikasen kanssa voi tehdä myös enemmän vääriä ratkaisuja, koska poikanen reagoi viivellä asioihin ja myös omistaja suhtautuu huolettomammin kesyyn kuin "villiin" poikaseen.
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:13:25:34 kirjoittanut jm »
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #83 : 21.03.07 - klo:13:24:31 »
Aikuisen hintaan vaikuttanee positiivisesti myös koulutus? Hyvin koulutettuja on harvemmin myynnissä, mutta hintahaitariin olisi mielenkiintoista saada myös "hyvin koulutettu käsinkasvatettu" ja "hyvin koulutettu emojen kasvattama". Vai meneekö se suoraan niin, että kaikista käsinkasvatetuista tulee susia? Toivoisinpa että ainakin yksi tapaus todistaisi tätä väitettä vastaan sitten joskus 10 vuoden päästä kun pitävää dataa aiheesta voidaan antaa ;)
toi laittamani vertailu on nimenomaan myynnissä olevista linnuista. eikä pelkästään lemmikkilintuna pidettävistä vaan ihan yleisenä oli linnun "käyttö" mikä tahansa.
ei käsinkasvatus tee linnutta sutta. mutta ei emojen kasvattikaan ole villi. mutta yleinen suuntaus on että käsinruokintaa käytetään yhä vähenevässä määrin siitä johtuvien haittatekijöiden vuoksi. osassa eurooppaa käsinruokinta on myös lailla kielettyä.
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #84 : 21.03.07 - klo:13:44:38 »
osassa eurooppaa käsinruokinta on myös lailla kielettyä.

Tätä lausahdusta minä olenkin jo odotellutkin ;)

Osaatko JM sanoa missä maissa näin on ja onko siitä kirjallisuutta kertoen miksi näin on päädytty? Ihan vain kysyen, että jos joku ei tahdo mennä kantapään kautta kasvattaen vaan ottaa opikseen jo alkumetreiltä.  ;)
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #85 : 21.03.07 - klo:13:54:30 »
toi laittamani vertailu on nimenomaan myynnissä olevista linnuista. eikä pelkästään lemmikkilintuna pidettävistä vaan ihan yleisenä oli linnun "käyttö" mikä tahansa.

Siinä mielessä tilasto vääristää kyllä totuutta, että onnistuneet lemmikkilinnut on juuri niitä, jotka ei mene koskaan myyntiin, sillä niille riittää ottajia lähipiirissäkin jos onnettomuus kohtaa. Toisinsanoen niitä lintuja, jotka pysyvät vuosikymmeniä samalla perheellä/suvulla.

Siinä mielessä kyllä emojen "villiksi" kasvattamalla poikasella on paremmat mahdollisuudet selvitä edes jotenkin, että pieleen menneellä tapauksella on edes sitten se lintukaverin kanssa eläminen vaihtoehtona. Käsinkasvatetulla ei oikein ole vaihtoehtoa, vaan sen on pakosti saatava opetus ja seura ihmiseltä.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla joskus sekin, missä suhteessa emojen ruokkimia "villejä" ja käsinruokittuja onnistuneita lemmikkilintuja löytyy. Eli kuinka paljon se varhaisella iällä ihmiseen sosiaalistaminen todella vaikuttaa lintuun sitten myöhemmin siinä tapauksessa, että koulutus toimii.

Milla

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #86 : 21.03.07 - klo:14:55:04 »
Eikä tätä vastuuta voi kiertää sillä, että otetaan vanhempien ruokkima lintu. Jos oletuksena on se, ettei linnun kouluttamiseen, seuran pitoon ja eteen tulevien ongelmien ratkaisemiseen ole aikaa, niin älä osta lintua!

En kyllä pidä minään vastuun kiertämisenä sitä, että ottaa yksinkertaisesti helpomman tien(ja mielestäni paljon nautittavamman haasteineen)Ei papukaijan pito lemmikkinä merkitse vain sitä, että sen pitäisi suurimman osan ihmisten vapaa-ajasta viettää heidän kanssaan ja olla täysin kesy ja hyvin koulutettu. Ei se ole ainoa oikea tapa pitää papukaijaa lemmikkinä...toinen vaihtoehto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempaa(tiedän ettei milla sitä tarkoittanut, mutta tekstistä voi kyllä saada sellaisen kuvan= kun et jaksa hoitaa lintuasi, ota villimpi ja hoida sitä silloin kun aikaa ja halua riittää)

Ajanvietosta ja paneutumisesta sen verta, että kyllä siinäkin tulee ottaa elämän realiteetit huomioon..ei se koko elämä pelkkää lintua ole, muitakin asioita on valitettavasti. Eikä se tarkoita sitä, että jos on muuta ajateltavaa, että olisi jotenkin huonompi linnunpitäjä. Ei siihen lintuun vain pysty joka ikinen 365 pv kiinnittämään yhtä paljon huomiota, ei kukaan. Jos tuolla periaatteella mentäisiin ei papukaijaa kannattaisi ollenkaan pitää lemmikkinä..itseasiassa jos itse olisin tuossa ajatusmaailmassa, meidän pitäisi etsiä parempi koti kaikille kolmelle isolle linnullemme.

Ja helppohan se on sanoa, että ei sitten pidä ottaa lintua, jos ei aika riitä..mutta oikeassa maailmassa se nyt vain ei mene niin. Onneksi tällaiset todellisen vastuulliset ostajat ovat lisääntyneet, mutta he ovat edelleen mielestäni murto-osa. Te ette nyt ajattele asiaa ihan realistisesti. Jos tuon kaltaisessa maailmassa todella oltaisiin, tuskin tarvitsisi kuulla ja lukea käsinkasvatetuiden ongelmista...tai huomata, että jotkut maat ovat jopa kieltäneet sen lailla ::)

Pätkä Steve Martinin haastattelusta, ehkä tajuatte mitä yritän sanoa(vaikka toivottavasti Suomessa ei tällaista ole):

"Most people that belong to parrot clubs are part of a rather elite group of parrot owners that want to find out more about their birds and understand them better. The average parrot owner would not join a bird club, but the average parrot owner might come to a show at a zoo. After the show he'll come up and talk to me about his birds, and I hear phenomenal things. I've heard someone tell me that if you want a parrot to talk, you have to split its tongue. That's just an old wives' tale that nobody in their right mind would believe. But imagine how many people still think you have to split a parrot's tongue to make it talk. There are so many parrot owners that say: "I don't know why my parrot won't talk. I've taken the food away. I've starved him for 2 days and I still can't make him talk." They think that you're supposed to starve a parrot to make it talk.

So many people ask me: "How am I supposed to discipline my bird when he does something wrong? Do I hit him with my hand? Do I hit him with a newspaper? Do I hit him with a fly swatter? How I am supposed to hit him?" They automatically think, "Well, you're supposed to hit a parrot, aren't you?" It is horrible, but I hear this stuff all the time.The average parrot owner is far different from the people that I speak to at bird clubs."


Ja jos sanoo, että kasvattajilla ei riitä kiinnostusta puhuttuun asiaan, niin sehän on kuin toteamus, että antaa asian sitten olla..turha yrittääkään muuttaa mielipiteitä, koska näin on tähänkin asti elelty. Katse pitäisi olla tulevaisuudessa, ja kuten jo aiemmin mainittiinkin, suuntaus on enempi tuo emojen kasvattaminen..sitä meidänkin pitäisi ennakoida. Tarkoitan sanoillani sitä, että tällainen voi innostaa niitä tulevia kasvattajia paneutumaan vielä enemmän harrastukseen. Ymmärrän kyllä esitetyt pointit sotkusta ja ajan kulutuksesta poikasten suhteen, mutta ne taasen kuulostavat puolustelulta..sille, että käsinkasvatus on hyväksyttävää ja sen takia sitä olisi jatkettava.

Tämän keskustelun tarkoitus on nyt hukkunut siinä mielessä, että alkaa tuntumaan, että toiset täällä ajattelevat tarkoituksen olevan vain mollata käsinkasvatettuja..tai todeta, että niistä automaattisesti tulisi huonoja..uskon varsin hyvin, että oikean ja asiaan paneutuvan ihmisen hoivissa tällainen lintu voi olla hyvin käyttäytyvä, terve ja iloinen lintu.

sanne


« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:15:06:33 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #87 : 21.03.07 - klo:15:45:04 »
No se nyt vaan on valitettava tosiasia, että kaikki ei tee asioita niinkuin harmaat.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #88 : 21.03.07 - klo:16:26:35 »
Sanne> En tarkoittanut sitä, että käsinruokittu on parempi, vaan sitä, että kyllä sen vanhempien ruokkimankin kanssa pitää töitä tehdä. Tästä emojen ruokkimien hehkutuksesta kun tulee jo sellainen mielikuva, että "emojen ruokkima on NIIN helppo ja vaivaton". Eihän sekään paikkaansa pidä! Ei sitäkään jätetä yksin kotiin päiväkausiksi yhtään sen enempää kuin käsinruokittuakaan, kyllä sekin seuran tarvitsee (toisen linnun jos ei ihmisseuraa saa). Eikä sekään osaa ihmisen lemmikkinä toimia ilman että sille se opetetaan. Lisäksi sen kanssa täytyy aina huomioida myös stressin vaikutukset, vähemmän sosiaalistamisen aiheuttamat mahdolliset pelkotilat yms... Siis kun puhutaan täysin emojen kasvattamasta.

Koko juttu kiertyy taas siihen jm:n aiemmin esittämään kysymykseen: Minkälainen on hyvä lemmikkilintu? Sehän on täysin subjektiivinen käsite. Ihan turha vääntää mistään niin kauan, kun eri osapuolille hyvä lemmikkilintu tarkoittaa ihan eri asioita.

Minulle hyvä lemmikkilintu on kesy ja täysin käsiteltävä, kaikkeen osallistuva ja kaikessa perheenjäsenenä mukana kulkeva lintu. Minusta sen ei kuulukaan sietää sitä, että se joutuisi esim olemaan koko vuorokauden yksin kotona ilman seuraa (ihan niinkuin koirankaan ei kuulu sietää vuorokautta ilman kolmea pissatusta). Toisaalta sen kuuluu sietää se, että perheessä elää muitakin, jotka pitävät huolen siitä silloin kun en itse pääse (ihan käytännön syistä, juuri siksi että saan pidettyä näitä standardejani yllä).

Minulle "haastava ja palkitseva" tarkoittaa koulutuksen tekemistä oikein ja ongelmien selvittämistä. Henkilökohtaisesti voin sanoa myös, ettei pinna riittäisi siihen, että linnun kanssa kuluisi vuosi ennen kun se tulee ensimmäistä kertaa kädelle. Tai että pitäisi pelätä minkä slaagin se nyt saa jos se otetaan mukaan reissuun. Siinä mielessä olen osunut kultasuoneen lintuvalinnassani.

Voin sanoa myös sen, että jos Ekku ei olisi ollut alusta saakka kesy ja peloton, niin en olisi saanut sitä mitenkään sosiaalistettua näin hyvin, sillä ensimmäiset puoli vuotta/vuosi olisi mennyt normaalielämän opetteluun ja kesyttämiseen sen sijaan että Ekun kanssa harjoiteltiin jo reissaamista sekä vieraiden ihmisten ja paikkojen näkemistä. Näin ollen se oli erinomaisen hyvin sosiaalistettu jo ennen ensimmäisiä hormonirykäyksiä (jotka tulee kyllä varmasti emojen kasvattamallekin amatsonille), ja tilannetta oli siten helpompi käsitellä.

Esitin siis vain oman mielipiteeni asiasta. Näillä jutuilla kun on hyvin selvästi ainakin kaksi eri puolta. Eikä tämä minun mielipide puolusta käsinkasvatusta, vaan hyvin aikaista sosiaalistamista ihmisten seuraan, oli ruokkija sitten kuka hyvänsä.

Milla

PS. Se sotkujuttu ei puolustele käsinkasvatusta mitenkään! Sama pätee ihan kaikkien poikasten sosiaalistamiseen, oli kyseessä sitten mikä ruokintatapa hyvänsä.

[off-topic]Aiemmin tässä ketjussa haikailin kokemuksia vanhempien kasvattamista hottiksista hormoniaikoina. Ainakin luonnosta pyydetyt Joanie Dossin amatsonikoiraat käyttäytyvät leidin artikkelien mukaan ihan samoin kuin käsinruokitutkin. Kyse lienee siis geneettisestä toiminnasta, johon kasvatuksella (ruokkimisella) ei pahemmin ole vaikutusta...?[/off-topic]
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:16:38:26 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #89 : 21.03.07 - klo:17:08:44 »
Näillä jutuilla kun on hyvin selvästi ainakin kaksi eri puolta.

On toki, ja ymmärrän kyllä pointtisi asiassa ;) Mutta aikaisemmin kyllä mainitsin moneen otteeseen, että emojen ruokkiman pystyy pilaamaan myös yhtälailla. Ihan yleisoletuksena tässä keskustelussa kyllä on, että jokaisen linnun kanssa vietetään sama aika ja tehdään sama työ, kuvittelisin ettei siitä nyt erikseen tarvitsisi mainita. JM tiivista sanat aika hyvin tähän kommenttiin, mitä itsekin ajan takaa:

käsinkasvatetun poikasen kanssa voi tehdä myös enemmän vääriä ratkaisuja, koska poikanen reagoi viivellä asioihin ja myös omistaja suhtautuu huolettomammin kesyyn kuin "villiin" poikaseen.

Milla, sinä oletkin paneutunut Ekkuun ihanteellisen omistajan tavoin...mutta joskus aiemmin mainittiin, että Ekun kaltainen yksilö olisi takuuvarmasti kiertolintu, jos ei olisi päätynyt yhtä osaavalle ihmiselle kuin sinulle. Tässä nimenomaan myös on pointti tässä keskustelussakin...kaikki eivät ole yhtä valveutuneita. Eihän sitä haluaisi asian olevan niin, mutta se vaan on totuus.

Mitä muuten tuohon kasvatustapaan, nimittäin siihen, että miten papukaija tulisi kasvattaa, jotta se tulisi toimeen ihmisasumuksessa...Eläinlainsäädännön mukaan eläin tulee kasvattaa lajityypillisesti ja sillä tulee olla mahdollisuus lajityypilliseen käytökseen..eli jos emojen kasvattama papukaija ei "sovi" asumaan ihmisen kanssa, se ei voi olla lemmikki kuin "lain vastaisesti"--->eli jo Suomekin lainsäädäntö periaatteessa kieltää käsinkasvatuksen. Muissa maissa, joissa se on kielletty, sanotaan asia teksteissä paljon tiukemmin.

muutama linkki(pitääpä verestää saksan taitoja taas ;)):

http://www.handaufzucht-und-naturbrut.de/index.php

sanne
höyhenmäistä elämää...