papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #60 : 18.03.07 - klo:22:36:07 »
No pakko minunkin on nyt sitten kirjoittaa taas...

Eli käsinkasvatuksesta senverran. Itse olen kasvatellut neitoja osittain käsin ja sitten aratteja kaksiviikkoisista pari kappaletta ja nyt kolme avoa erikseen noin 4-6 viikon iästä. Neidoista tuli ihan ok lintuja koska saivat pitkän aikaa ruokinnan loputtua lennellä emojensa kanssa ja näin niistä tuli ihan kansalaisia (olisi toki voinut tulla muutenkin) Aratit oli sitten eräänlainen vikatikki. Tuskin kovin helposti pyrrhurasuvun edustajista kesyjä saa ilman käsinkasvatusta (toki hyvin mahdollista) Mutta mitä iloa oli sitten tästä käsinkasvatetusta ja kesyydestä. Toki minulla on aivan ihana sohvalintu joka seuraa AIVAN KAIKKIALLE ja on muutenkin juuri sellainen kun minä haluan PAITSI... Linnulta puuttuu itsesuojeluvaisto, se tunkee kaikkialle ja käy isompien lintujen ja muidenkin eläinten kimppuun ja tunkee liian lähelle ymmärtämättä väistää jos joku puree. Se myös käy silmälasipäisten kimppuun surutta ja on jopa purrut naamaan ihmisiä. Tämä lintu ei edes vahingossa puraise minua vaikka väännän sen solmuun mutta muut saa tuntea kyllä nahoissaan. Pellelle olin raaka ja jätin sen huomiotta nuorena ja päästin häkistä vähemmän kuin muita lintujani ja opetin sen näin leikkimään isekseen ja sietämään häkissä oloa vaikka ihmiset on kotonakin. Tämä lintu oli sisaruksista ainut joka on hiljainen. Ei huuda häirikkönä ja käyttäytyy melkeinpä siivoiten. Hyöty oli siis siinä että sain kesyn linnun mutta vastaavasti loin kolme hirviötä joiden kanssa elämä oli jopa niin vaikeaa näille uusille omistajille että yksi vaihtoi kämppää ja toinen perhe oli äärimmäisen kärsivällinen ja ne kestivät tätä linnun järkyttävää huutoa ja saivat selvitettyä toista vuotta kestäneen miesten päälle silmittömästi käymisen. Hedulle valitettavasti kävi vähän kurjemmin. Se ei tajunnut omaa etuaan ja sitä ehti muut linnut kohtelemaan kaltoin ja myös kyseinen lintu kävi esim kyyhkyä syömässä. Linnun kohtaloksi kävi tapaturma joka sekään tuskin olisi sattunut jos lintu ei olisi ollut niin peloton.

Avoista sitten... No käsinkasvatetut koirasavot on ollu ihan hyviä lemmikkejä kaikinpuolin ja toki myös perheet mihin linnut menee vaikuttaa asiaan todella paljon. Nyt voisin kuitenkin purkaa surumielistä sydäntäni tästä avojen käsinkasvatuksesta meillä. Meillä on vain yksi pari. Poikasia on aina jäänyt henkiin vain yksi jos edes on kuoriutunut enempää kuin yksi. Aina naaras on alkanut nyppiä poikasiaan ja nyppiminen on yltynyt niin pahaksi että poikanen on ollut täysin kalju ja siipien sulkiakin pureskeltu. Toinen avonpoikanen nypittiin jopa niin pahasti että verta valui purruista sulista. Tämä viimeinen poikanen otettiin nyt ennemmin ruokintaan kun emo söi jo untuvatkin. Nyt sitten kun ottaa poikasen käsinruokintaan niin se laitetaan lämpölaatikkoon. Lintu minun tapauksessani on TÄYSIN YKSIN laatikossa. Se on tottunut siihen että emo on jatkuvasti vieressä ja sukii ja on tukena ja turvana. Nyt lintu on yksin vieraassa laatikossa ja nostetaan sieltä pelottavasti käsillä pelottavaan valoisaan maailmaan ruokittavaksi ja ruokitaan ruiskulla joka sekin on uutta. Lintu toki tottuu tähän parissa päivässä niin että ei ole mitään ongelmia. Kuitenkin minua ainakin häiritsee ajatus että lintu joutuu olemaan yksin ensimmäiset kuukaudet laatikossa. Tämä ei voi tehdä linnun päälle hyvää. Lintu ei taatusti saa sitä määrää huomiota ja "rakkautta" mitä se olisi emojen kanssa pöntössä saanut. Kuitenkin tiedän jo edellisistä poikasista että niistä on tullut ihan kunnon lintuja ilman mitään käytöshäiriöitä, mutta silti en haluaisi tällaista tehdä. Ideaalia olisi tietysti saada muita poikasia samaan laatikkoon käsinruokittavaksi mutta sekään ei nyt ole mahdollista.

Tämän kirjoitin vain siksi että ihmiset tajuaisivat mitä he ostavat. He ostavat käsinkasvatuksena linnulta pois lapsuuden ja emon rakkauden ja turvallisuuden tunteen poikas ajalta. Onko se sitten reilua sillä verukkeella että lintu on heti ekasta päivästä asti kesy? Ei minusta... Eriasia on se kun emot ovat vahingoittamassa poikasta... Itse en enää tätä paria pesitä koska haluan parin joka pystyy hoitamaan itse poikasiaan ja siihen pyrin tulevien vuosien aikana. Tämä pari pääsee viettämään eläkepäiviään kun vain keksisin miten ;)

Käsinkasvatus ei siis ole aina pahaa ja huonoa, mutta ehdottomasti pitää miettiä mitä "hyötyä" siitä sitten saavutettaisiin.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #61 : 19.03.07 - klo:12:27:41 »
Se on miten sen määrittelee...miten ihminen suhteuttaa. Täydellisyyttä ei koskaan saavuteta, mutta parhaaseen tulisi aina pyrkiä. Ei kannata käyttää suhteuttamista vain tekosyynä.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #62 : 19.03.07 - klo:14:23:03 »
Tarkoitin yleisesti harrastajien kesken ::)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #63 : 19.03.07 - klo:16:37:39 »
pakko kommentoida kun ei aina emojen ruokkima ole "terveempi" ratkaisu, jos käsinruokinta on OIKEIN tehty tuloksena on terve ja fiksu lintu, se jos on perään huutava takertuja on melkeinpä kiinni uudesta omistajasta eikä kasvattajasta. Jos on valmis käsinruokkimaan poikasia niin täytyy opettaa niille myös lintujen elämää! Meillä jakoista  toinen on käsinruokittu ja toinen emojen kasvattama, Käsinruokittu osaa olla varovainen uusissa tilanteissa ja esim. lasten kans varoittaa niitä jos ovat liian lähellä, lapsia ei ikinä ole purrut mut aikuisia muutaman kerran jos eivät ole tajunneet varoitusta. Tää emojen kasvatti taas uhkatilanteen tullessa jähmettyy paikalleen murisemaan ja puree jos uhka jatkuu, se ei ennalta osaa varoa ollenkaa mitään tilanteita, toisten lintujen lähellekin vaa tunkee ittensä ja on saanut köniin monta kertaa kun menee väärien lintujen lähelle...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #64 : 19.03.07 - klo:17:29:15 »
Tää emojen kasvatti taas uhkatilanteen tullessa jähmettyy paikalleen murisemaan ja puree jos uhka jatkuu, se ei ennalta osaa varoa ollenkaa mitään tilanteita, toisten lintujen lähellekin vaa tunkee ittensä ja on saanut köniin monta kertaa kun menee väärien lintujen lähelle...

Jakothan luonnossa ruokailevat todella suurissa parvissa, jopa 500-800 yksilön voimin. Parven sisällä taasen on perhekuntia..Poikaset niillä pesästä poistumisen jälkeen oleilevat ja oppivat elämään/sosiaalistumaan ns. lastentarhoissa, jossa pari aikuista pitää niitä silmällä.

Jakot eivät yleensä tule toimeen muiden lajien kanssa, koska ne eivät ruokaile sekaparvissa kuten Etelä-Amerikassa arat, aratit ja amatsonit saattavat tehdä. Geneettisesti niitä siis ei ole tarkoitettu muiden lintujen kanssa kanssakäymiseen.

Muriseminen tarkoittaa, että lintu pelkää ja se on todella suuri varoitus jo. Sitä ennen sillä on esiintynyt jo luikuisa liuta merkkejä(ruumiinkielellä), jolla se on varoittanut lähestymästä. Pureminen on viimeinen keino. Kyllä käsinkasvatettukin osaa varoittaa, jos ei halua koskettavan, aivan yhtälailla kuin luonnossakin. On vain ihmisestä kiinni osaako hän lukea lintua ja kunnioittaa linnun toivetta tässä.

Kyllä tutkimusten mukaan emojen kasvatilla on terveempi lähtökohta elämälleen kuin käsinruokitulla. Käsinruokittu on paljon alttiimpi erilaisille käytöshäiriöille, joiden esiintyminen taas riippuu poikasen ottajasta. Kuten jo aikaisemmin keskusteltiin, voi yhtä hyvin emojen kasvatinkin pilata vääränlaisella käsittelyllä ja koulimisella. Tässä on kysymys siitä, mitkä lähtökohdat ovat kun poikanen kasvaa ja kun se saapuu kotiinsa. Kasvattajalla ja hänen teoillaan on suuri merkitys alkuaskeleilla ja loput sitten on kiinni uudesta omistajasta.

sanne
« Viimeksi muokattu: 19.03.07 - klo:17:39:02 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #65 : 19.03.07 - klo:19:37:57 »
Kyllä tutkimusten mukaan emojen kasvatilla on terveempi lähtökohta elämälleen kuin käsinruokitulla. Käsinruokittu on paljon alttiimpi erilaisille käytöshäiriöille, joiden esiintyminen taas riippuu poikasen ottajasta. Kuten jo aikaisemmin keskusteltiin, voi yhtä hyvin emojen kasvatinkin pilata vääränlaisella käsittelyllä ja koulimisella.

Näin juuri. Itse en käsinruokittua lintua mielelläni ottaisi, sillä sellainen ei käy pesitykseen, eikä se ole kovin mukava ihmisseurassakaan. Eniten noiden kakadujen kanssa harmittaa se, ettei käytöshäiriöihin ole voinut vaikuttaa. Joutuu vain kärsimään entisten omistajien mokat. Käsinkasvatettu on tosiaan meilläkin se ongelmaisempi tapaus, huomaa, että edellisessä kodissa on tehty juuri neidin pään mukaan ilman mitään ihmisten asettamia rajoja..

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #66 : 19.03.07 - klo:19:45:11 »
Sanottakoon vielä, että minua itseäni henkilökohtaisesti surettaa kaiken muun ohella tarkoituksenomaisessa(=päämääränä vain mah. kesy lintu) käsinkasvatuksessa, että niin älykkäältä linnulta kuin papukaija kielletään omien poikasten huolehtiminen ja kasvattaminen. Ajatelkaa mitä se merkitsee niille psykologisesti..

sanne
« Viimeksi muokattu: 19.03.07 - klo:21:24:47 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #67 : 19.03.07 - klo:20:21:20 »
 :P ja tännekkin oma mielipiteeni - eli petu on käsinruokittu ja ihmiskäteen tottunut ... petu oli jo vähän villiintynyt ja annettiin sen olla aluksi koko ajan siellä missä mekin - jossain vaiheessa sattui näitä vaaratilanteita juuri siksi että halusi kaikkialle mukaan, aloimme vähentää pikkuhiljaa huomiota ja se on tottunut olemaan häkissä vaikka olemme kotona juuri siksi ettei se liimaantuisi liikaa on kuitenkin vuosia edessä - tuo mitä kaija sanoi on täysin totta, en ainakaan haluaisi itelle sellaista lintua joka koko ajan olisi vain omistajiensa käsissä mutta muita purisi ;) joten käsinruokinnan ja emojen ruokinnan välillä olisin enemmän kyllä tuon emojen ruokinnan puolella. :P tai sitten tuo paljon puhuttu "yhteishuollettu" lintu toimisi myös.

Lainaus
Käsinkasvatus ei siis ole aina pahaa ja huonoa, mutta ehdottomasti pitää miettiä mitä "hyötyä" siitä sitten saavutettaisiin.
  ;) aivan
« Viimeksi muokattu: 19.03.07 - klo:20:23:04 kirjoittanut P@P »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #68 : 20.03.07 - klo:13:59:51 »
Pistetääs nyt omatkin ajatukset tänne perään muiden kiusaksi ;D
Eli itse en sinäsä hyväksy käsinkasvatusta kuin hätätapauksissa. Ja jos vanhemmilla on ongelmia hoitaa poikasiaan niin eikö sitten kannattaisi lopettaa tällaisten lintujen käyttö pesityksessä? En näe mikä oikeus ihmisen on ottaa linnulta sen poikaset ??? Kuka ajattelee mitä ongelmiä tällainen luo tulevaisuudessa? Miten emot kokevat tapahtuman? Entä miten käy kun tällaista toimintaa jatketaan sukupolvia ja joku haluaisikin antaa emojen hoitaa itse poikasensa? Eiväthän ne osaa niitä hoitaa kun ei ole kokemusta poikasten hoidosta. Luulen että nämä opitaan vanhemmilta pienenä. Ja lopulta meillä on kasa lintuja jotka ovat "tunnevammaisia" jotka eivät enää lisääntyä, koska eivät ymmärrä olevansa lintuja. Linnut eivät osaa enää keskenään touhuta kun luullaa että ollaan ihmisiä. Eikö lintuja oteta siksi että halutaan jotain "villiä" luontoa kotiinsa eikä että saadaan sekaisin oleva "ihminen" kotiin? Ja vaikka oma käsinkasvatettu lintu olisikin kuinka kiva niin tiedätkö oikeasti onko kasvatus aiheuttanut sille jotain traumoja? Pitääkö linnun olla sitten sellainen että se tekee juuri sitä mitä sinä haluat ja viihdyttää sinua? Eikö olisi parempi antaa vain linnun elää omaa elämäänsä kuten haluaa eli terveenä sekä fyysisesti että henkisesti?

Ja tämä ei ole osoitettu kenellekään tietylle henkilölle, mutta jokainen voi miettiä asiaa omaa kohdalla. Ei muiltakaan eläimiltä niitä poikasia/pentuja/ym. riistetä vain ihmisen "huviksi"/hyödyksi ::)

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #69 : 20.03.07 - klo:16:15:56 »
Sotketaanpa vielä yksi lusikka tähän soppaan ;D Minun henkilökohtaisia mielipiteitä siis kaikki, hyvin vähäisellä yhden amatsonin kokemuksella "ansaittuja". Hiukan hajanaisesti esitettynä vieläpä :P

Yhteishuoltajuus olisi mielestäni varsin ideaali tilanne. Tietääkseni ainakin Ellun kakadut käy ruokkimassa poikasia kun ne on käsinruokinnassa? Valitettavasti vaan amatsonin (hot3) kohdalla yhteishuoltajuus saattaisi olla lievästi sanoen vaarallista... Joten toiseksi paras vaihtoehto olisi tietenkin vanhempien ruokkima, mutta säännöllisesti käsitelty? Mikä ei muuten sekään ole helppo nakki, tai edes poikaselle terveellinen/turvallinen jos poikasten käsittely lietsoo vanhemmat hulluiksi?

Onko muuten kellään kokemusta, linkkejä tms emojen kasvattamasta, kesytetystä hot3-amatsonista? Miten murrosikä ja kevätriennot ilmenee? Luonnossakin nämä ovat käsittääkseni varsin aggressiivisia, vaikkakaan veri ei lennä. Johtuisiko vahinkojen vähäisyys tilan runsaudesta ja siitä, että vastapuoli tajuaa ennusmerkit, osaa lentää ja siten pääsee pakoon? Kyllä ihmisasunto on vaan armottoman pieni linnulle, joka on ohjelmoitu elämään ja liikkumaan 3-ulotteisessa luonnossa. Ja ihminen ihan käsittämättömän tyhmä kun ei osaa lukea selkeitä varoitusmerkkejä.

Luovutusiästä puhuttaessa tuli mieleen sellainen juttu, että jos poikanen luovutetaan vasta sitten, kun se luonnossa olisi täysin omatoiminen (siis aikaa sitten pesästä lentänyt, kun vanhemmat ovat vihdoin lopettaneet poikasen "koulutuksen"), niin senhän pitäisi olla täysin sopeutunut siihen elämään, mitä se tulee viettämään. Eli elämään uudella omistajalla!

Eihän sekään nyt tarkoitusta palvele, että poikanen on kasvanut isoksi (puhutaan nyt sitten vaikka vuoden iästä) kasvattajalla, jolla ei välttämättä ole aikaa totuttaa sitä "olohuone-elämään"? Mielestäni poikanen pitäisi totuttaa elämään silloin, kun se luonnossakin oppii toimimaan ympäristönsä kanssa. Näin ollen uuden omistajan (tai kasvattajan) tulee olla kykeneväinen tarjoamaan sitä koulutusta (tai vastaavaa, lemmikin elämää silmällä pitäen), mitä vanhemmat ja ympäristö luonnossa tarjoaisivat, siis ainakin:
- lisäravintoa turvaksi
- lentoharjoituksia
- jonkinlaiset rajat siitä, miten uudessa ympäristössä tulee elää
- tietoa siitä, miten parven (oli laji mikä hyvänsä) kanssa tulee käyttäytyä
- yms yms yms

Eli kaikkea, mitä linnun tulee tietää, että pärjää tulevaisuudessa, ja kykenee olemaan onnellinen ja tasapainoinen siinä kodissa, missä elämänsä viettää. On toki tärkeää oppia olemaan lintujen kanssa, mutta jos lintu elää koko elämänsä ihmisten kanssa, niin eikö silloin ole kuitenkin tärkeämpää tulla toimeen ihmisten kanssa? Noin linnun kannalta ajateltuna?

Jos puhutaan uudesta kodista, joka ei kykene elämän eväitä tarjoamaan, menee poikasen sosiaalistuminen pieleen. Tai jos puhutaan kasvattajasta, jonka poikaset (=tulevat lemmikkilinnut) kasvavat aviaariossa emojen kanssa kuukausikaupalla, menee tässä suhteessa taas pieleen. Ja pakostihan se jossain määrin vaikuttaa koko linnun loppuelämään, sillä tässä vaiheessa uusia hermoratoja vielä muodostuu, myöhemmin ei. Eikös se sosiaalistumisaika ole juuri sitä varten, että poikanen oppisi elämään siinä ympäristössä, missä se tulee elämänsä viettämään?

Muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä, ja ylimääräinen stressi voi aiheuttaa "taantumista" syömisessä. Siinä mielessä jokaisen poikasen ottajan pitäisi osata minimissään lämmittää niitä "käsinruokintarinkeleitä", niin että voi tarjota ruokinnan suoman turvan ja lohdun poikaselle, jolla ei muuten ole mitään linkkiä aikaisempaan elämään.

Mielestäni meidän vastuumme linnun pitäjinä on tarjota linnulle jo pienestä pitäen mahdollisimman hyvät eväät tasapainoiseen elämään. Jos elämä vietetään olohuoneessa ihmisseurassa, niin kyllä silloin ihmisen kanssa toimeen tuleminen on ensisijaista poikasen hyvinvoinnille. Ja se on parasta oppia jo pienestä pitäen. Siinä mielessä aviaariossa vanhempien kanssa kasvaneen poikasen hankkiminen lemmikiksi on varmasti kulttuurishokki linnulle. Varmasti ajan kanssa (varsinkin lempeydellä) oppii uudet säännöt ja uuden kielen, mutta ei se helppoa tule olemaan (linnulle, tähän saakka on painotettu vain omistajan hankaluuksia).

Vähän kuin jos ihminen menisi asumaan apinalaumaan, niin eipä olisi paljon hyötyä veitsen ja haarukan käytöstä. Olisiko helpompaa jos olisi vauvasta saakka oppinut apinan elämään? Varmasti! (Ei nyt ollut tarkoitus inhimillistää lintua, vaan "eläimellistää" ihminen! ;) Sosiaalistuminen, sopeutuminen ja stressi toimivat kuitenkin jokseenkin samalla tavalla kaikilla älykkäillä, pitkän kasvuajan omaavilla eläimillä. Eikö?)

Eli ei olekaan kyse enää siitä kuka kasvattaa, vaan miten hyvin kasvattaa, ja miten hyvin kasvatus palvelee tulevaa elämää. Hyvä, vastuullinen kasvattaja, pitkä kasvuaika ja vanhempien ruokinta olisi ideaali, mutta mistä sellaisen löydät?

Eri juttu on sitten se moraalinen keskustelu, pitäisikö lintua alkuunkaan kesyttää tai pitää lemmikkinä.

:)

PS. Yoyo> Aika monilta eläimiltä riistetään poikaset ihmisen hyödyksi. Mieti vaikka tuotantoeläimiä: lehmät, kanat yms.

Milla
« Viimeksi muokattu: 20.03.07 - klo:16:31:05 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #70 : 20.03.07 - klo:21:16:33 »
Eli ei olekaan kyse enää siitä kuka kasvattaa, vaan miten hyvin kasvattaa, ja miten hyvin kasvatus palvelee tulevaa elämää. Hyvä, vastuullinen kasvattaja, pitkä kasvuaika ja vanhempien ruokinta olisi ideaali, mutta mistä sellaisen löydät?

 Yoyo> Aika monilta eläimiltä riistetään poikaset ihmisen hyödyksi. Mieti vaikka tuotantoeläimiä: lehmät, kanat yms.


Hyvä tuoda tuokin puoli asiasta esille! Ainahan asialla on kaksi puolta. Toki silti olen kyllä sitä mieltä, että linnun kuuluu ymmärtää olevansa lintu eikä ihminen. Ideaali olisi, että poikasen vanhemmat antaisivat kasvattajan käsitellä poikasia, jolloin ne oppisivat tuntemaan ihmisen ja sitä kautta tulevan elämänsä. Yhteishuoltajuus on yksi ratkaisu myöskin..mutta emolintujen ehdoilla.

Sanottakoon sekin, että saatavuuteen vaikuttavat ne ostajat ja mitä he haluavat linnultaan. Ei varmasti mistään tule saamaan käsiteltyjä emojen kasvatteja tai yhteishuoltajuudella kasvatettuja poikasia jos niille ei ole kysyntää. Kysyntä taas lähtee ostajista/harrastajista. Siksi onkin tärkeätä keskustella näistä asioista, tuoda tietoa...osa näistä harrastajista myös saattavat olla tulevia kasvattajia ;)

Sanottakoon tuosta riistosta vielä, että vaikka näin raa´asti sanonkin(ja mieluiten soisin näillekin poikaset pidettäväksi), tuotantoeläimet ovat aivan eri asia kun keskustellaan lemmikeistä.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #71 : 20.03.07 - klo:23:33:19 »
Entä käsinruokintatilanne, jossa on kerrallaan useita poikasia (vert. "suuren maailman" kasvattamot, joissa voi olla kerrallaan 20 ruokittavaa amatsonia)? Mitä eroa on tällaisesta miniatyyriparvesta lähteneillä poikasilla linnunvaistoissa? Ja entäpä sitten, jos samasta poppoosta lähtee kaksi asukasta uuteen kotiin kasvamaan ja elämään loppuikänsä yhdessä? Kiinnostaisi tietää onko aihetta tutkittu ja miten vaikuttaa. ;)

Itse olen toki edelleen emojen ruokkimien kesyjen kannalla. Ja paras tilanne on, kun linnulle voi tarjota lajitoverin. Tähän huusholliin tuskin enää käsinruokittuja tulee, ei ainakaan tarkoituksella ruokittuja saati yhtään isompia. Neitokakadujen kanssa asia on toinen, mutta niiden sopeuttaminen ja villiinnyttäminen parveen ruokinnan jälkeen on sinällään melko kurja homma.

Yhteishuoltajuus kuulostaa hienolta, mutta onnistuu valitettavan harvojen kanssa. Silloin kun se on mahdollista niin lemmikeiksi menevien lintujen kohdalla sitä kannattaa hyödyntää. :) Pienten kohdalla tämä tuntuu olevan helpompaa, vaikka isojen kohdalla se olisi paljon tärkeämpää.
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #72 : 21.03.07 - klo:08:30:43 »
Sanottakoon tuosta riistosta vielä, että vaikka näin raa´asti sanonkin(ja mieluiten soisin näillekin poikaset pidettäväksi), tuotantoeläimet ovat aivan eri asia kun keskustellaan lemmikeistä.

Toki osaltaan näinkin, mutta silti mun mielestä kaksinaismoralismia parhaimmillaan on se, jos syö häkkikanojen munia tai broileria ilman tunnontuskia, ja sitten on kamalan kauhuissaan siitä, että joltain lemmikkilinnulta otetaan poikaset (jotka pyritään kuitenkin kasvattamaan hyvin ja toimittamaan hyvään kotiin). Enkä nyt todellakaan tarkoita ketään henkilökohtaisesti (Sannekin on kasvissyöjä ollut koko ikänsä, tiedoksi niille jotka ei tiedä :))!!! Vaan ihan yleiseltä kannalta. Lintuja ne häkkikanat ja "broileritkin" on.

meni vähän off-topic, mutta oli pakko sanoa... ::)

Milla

Tuija

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #73 : 21.03.07 - klo:09:05:48 »
Mua henkilökohtasesti vähän ihmetyttää, että miksi ihmisen pitäisi ruokkia poikasia käsin, jos emot antavat niille tarpeeksi ruokaa. Useilla eri eläinlajeilla on tehty tutkimuksia ja aina on tultu siihen johtopäätökseen, että poikaset kokevat äidinrakkauden tärkeämmäksi kuin ravinnon saannin. Tästä aiheesta kukin voi lukea lisää Vitus B.  Dröscherin kirjasta Pesän lämpö.

Ja kaksinaismoraalista: 1940-luvulta alkaen Harry F. Harlow teki reesusapinoilla kokeita, joissa poikaset otettiin vanhemmilta ja laitettiin erillisiin laatikoihin kasvamaan. Nykyään nämä kokeet leimataan eläinrääkkäykseksi, mitä ne ovatkin, koska poikaset tulivat kärsimään vakavista käyttäytymishäiriöistä koko lopun ikänsä, mutta eikös jotkut papukaijan kasvattajatkin tätä samaa harrasta?

Ja tästä päästäänkin toiseen mieltäni askarruttavaan kysymykseen. Onko siis tärkeämpää, että linnusta tulee kesy vai se, että se kasvaa henkisesti terveeksi yksilöksi? Oikeanlaisella kasvatuksella linnusta voi tulla molempia, mutta kasvatuksessa tulee huomioida myös, että mitä vaikutuksia liian nopealla vieroituksella on linnun henkiseen kasvuun.

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #74 : 21.03.07 - klo:09:35:07 »
Entä käsinruokintatilanne, jossa on kerrallaan useita poikasia (vert. "suuren maailman" kasvattamot, joissa voi olla kerrallaan 20 ruokittavaa amatsonia)? Mitä eroa on tällaisesta miniatyyriparvesta lähteneillä poikasilla linnunvaistoissa? Ja entäpä sitten, jos samasta poppoosta lähtee kaksi asukasta uuteen kotiin kasvamaan ja elämään loppuikänsä yhdessä? Kiinnostaisi tietää onko aihetta tutkittu ja miten vaikuttaa. ;)

Ero on siinä, että poikaset oppivat aikuisilta linnuilta käytöksen, lajityyppilliset äänet, kommunikoinnin jne. Ei käsinruokittu poikanen voi oppia kaikkea sellaista toiselta yhtä tietämättömältä poikaselta, kun kummatkin ovat leimautuneet ihmiseen ;) Toki parvesta lähteneellä on hiukan paremmat mahdollisuudet kuin eristyksissä kasvatetulla, kun se edes on tottunut toisiin lintuihin vaikkakin käsinkasvatettuihin.

Milla>totta tuokin..mutta eihän sitä silti kannata ajatella, että jos tuotantoeläimiltä riistetään, niin miksei lemmikeiltäkin(en siis väitä että sinä ajattelisit niin vaan yleisesti :)). Lemmikit kuitenkin ovat suhteessa tuotantoeläimiin paremmissa asemissa lähtökohtaisesti.

Tässä yksi ote tutkimuksesta annin kysymykseen viitaten:

"The impaired ability of isolated hand-reared lovebirds to socialize with conspecifics was demonstrated by Preiss and Franck. They hand-reared 3 lovebirds isolated from other birds and from humans, and 3 chicks which daily came into contact with the breeder and with the other lovebirds. Unlike the birds that had been hand-reared with other parrots and that were all socialized with members of the flock very well, only one bird which hab been reared isolated from parrots bonded successfully with a partner.(Preiss and Franck, 1974)"

sanne
« Viimeksi muokattu: 21.03.07 - klo:09:42:12 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...