[Ida-Emilia Viestejä: 3497 Tila: Poissa Sukupuoli: Neitokakadut, munkkiaratit, caique ja jako. WWW]

Neitojen kohdalla nyppiminen on yksi iso ongelma, ja se että naaras ei osaa lopettaa munimista.

Yritän kovasti välttää liittymästä tähän keskusteluun   harmaiden hiusten ja väärinkäsitysten välttämiseksi, mutta tästä on pakko sanoa, että ainakaan oma kokemus ei tue tuota väitettä. Kumpikin ongelma on tasapainoisesti niin emojen kuin ihmistenkin ruokkimilla.   Itse asiassa kehtaan jopa väittää, että toisin päin. Etenkin nyppimistä tuntuu esiintyvän nimenomaan aroilla vanhemmilla. En ole tainnut oikeastaan koskaan kuulla käsinruokitusta neitokakadusta, joka olisi nyppinyt poikasiaan, nyt kun tarkemmin ajattelen. (Mikä ei tarkoita, etteikö joku toinen toki olisi voinut kuulla. Mutta toisaalta saatan myös väittää, että olen ollut avustavana osallisena "muutaman" neitokakadun pesinnän ja ongelmien setvimisessä. ) Ja krooninen muninta on pikemminkin hormonaalista seurausta siitä, että neitokakadut ovat vankeudessa luonnon olosuhteisiin nähden "ylihuolehdittuja" ja elävät usein jatkuvasti ihanteellista pesintäaikaa - eli hoito tukee kaikkia merkkejä siitä, että nyt olisi hyvä hetki tehdä poikaset.

Näillä kahdella asialla ei ole minusta mitään tekemistä käsiruokinnan kanssa.

Kokemukseni kesyjen lintujen suhteen on myös se, että pesitys "villiinnyttää" jonkun verran lintua, mikä on minusta oikeastaan hyvä asia, koska se tuo enemmän sitä vaistonvaraista lintupuolta esille. Kun kumppani on se ensisijainen sosiaalinen kontakti, se voisi olla jopa hyväksi, jos halutaan muistuttaa lintua luonnollisemmasta puolestaan.

(Disclaimer: Tämä on vielä pakko sanoa, koska ihmisillä tuntuu olevan tapana välillä oikeuttaa tekojaan pienimpienkin heittojeni perusteella. Tekstissä ei ole kyse käsiruokinnan puoltamisesta, vaan siitä, että pysytään jollain tasolla tosiasioissa. Tässä asiassa ollaan menty minusta välillä vähän överiksi jo ja tehty siitä etenkin pienempien lintujen kohdalla sellainen asia, jossa etsimällä etsitään kaikki ympättävä, jonka voisi tulkita pahaksi ja jaetaan jopa virheellistä ja oletettua tietoa. Ja yhä sekoitetaan isommille kaijoille tapahtuvia asioita, vähän kuin pellettikysymyksessäkin. Ja on ehkä vaarallista minulta kertoa rehellisesti, että "Joo, itse asiassa käsiruokitut pärjäävät tuossa asiassa paremmin", mutta mieluummin olen rehellinen kuin vain backuppaan mututuntumaväittein, jottei käsiruokintaa tapahtuisi. Sanottakoon nyt kaikille uusinnokkaille, että vaikka näin sanon, ei käsiruokintaa tule ajatella hyvänä asiana, sillä siinä ihan oikeasti on ne huonot puolensa, joita onkin ketju pulloillaan. Jos käsiruokittu neitokakadu on piloille paapoteltu ja lellitty, se on surullista, ahdistavaa, raivostuttavaa ja sekä omistajan, että linnun kannalta rasittavaa.)

[tinca Viestejä: 912 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kumpikin ongelma on tasapainoisesti niin emojen kuin ihmistenkin ruokkimilla.   Itse asiassa kehtaan jopa väittää, että toisin päin. Etenkin nyppimistä tuntuu esiintyvän nimenomaan aroilla vanhemmilla.

Hmm, ihan yleisestä mielenkiinnosta (pesittäminen ei todellakaan kiinnosta muuten): tarkoitatko, että kesyillä vanhemmilla esiintyy vähemmän poikasten nyppimistä kuin ihmistä pelkäävillä vai että nimenomaan käsinruokitut olisivat jostain syystä tässä suhteessa parempia pesijöitä? Jos ensinmainittua, silloinhan se voisi selittyä sillä, että arat linnut stressaantuvat enemmän mahdollisesta häirinnästä. Jos taas kyse on nimenomaan siitä, että juuri käsinruokitut eivät nypi, onko sinulla mitään teoriaa, mistä tämä voisi johtua?

(Ja usko huviksesi, kysyn ihan mielenkiinnosta, asiasta ei ole mitään halua yrittää vääntää kanssasi. )

[Ida-Emilia Viestejä: 3497 Tila: Poissa Sukupuoli: Neitokakadut, munkkiaratit, caique ja jako. WWW]

Ei, ihan aiheellinen tarkennus! Ja oikein siis tajusit.

Eli juu, tarkoitan siis ihan yleisesti, että hiukan kesymmillä ja tottuneemmilla vanhemmilla esiintyy vähemmän nyppimistä ja juuri tuota hain takaa, että poikasten nyppimisessä on pesityksessä usein kyseessä juuri häiriötekijät ja ihmisestä ahdistuminen. Oli vain pakko korjata tosiaan tuo aiempi väite siitä, että juuri käsiruokitut tekisivät näitä asioita, kun se on melkein toisin päin.

[Tirpyset Viestejä: 823 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

Eli juu, tarkoitan siis ihan yleisesti, että hiukan kesymmillä ja tottuneemmilla vanhemmilla esiintyy vähemmän nyppimistä ja juuri tuota hain takaa, että poikasten nyppimisessä on pesityksessä usein kyseessä juuri häiriötekijät ja ihmisestä ahdistuminen.

Tämä pätee myös undulaateilla.

[jm Viestejä: 776 Tila: Poissa Sukupuoli:]

juuri käsiruokitut tekisivät näitä asioita, kun se on melkein toisin päin.

en ihan ymmärrä mitä ida tällä hakee. mikä paino sanalla melkein on?
käsinruokitut, mutta linnunomaisesti käyttäytyvät, kokevat ihmisen erilailla kuin "villit". monasti juuri "villit" eivät koe ihmistä mitenkään uhkana/kilpailija, jos niitä kohdeltu "oikein".
käsinruokittut häriintyvät taasen hyvinkin todennäköistä vaikka tekisi mitä. ja varsinkin isommilla lajeilla päällekäymiset todennäköisiä... "villit" tyytyvät uhoamaan etenkin jos kasvattaja osaa ottaa sen eleet huomioon. pikkasempien kohdalla ehkä ei vaan osata nähdä asioita siten mitä linnut yrittävät  kertoa.

poikasiin kohdistuvat nyppimiset ovat melko varmasti ihmisen aikaan saamaa. joko suoranaisena häirintänä tai sitten välillisesti vääränlaisina ratkaisuina häkkien ja muiden lintujen sijoitteluina.

[Ida-Emilia Viestejä: 3497 Tila: Poissa Sukupuoli: Neitokakadut, munkkiaratit, caique ja jako. WWW]

en ihan ymmärrä mitä ida tällä hakee. mikä paino sanalla melkein on?
käsinruokitut, mutta linnunomaisesti käyttäytyvät, kokevat ihmisen erilailla kuin "villit". monasti juuri "villit" eivät koe ihmistä mitenkään uhkana/kilpailija, jos niitä kohdeltu "oikein". käsinruokittut häriintyvät taasen hyvinkin todennäköistä vaikka tekisi mitä. ja varsinkin isommilla lajeilla päällekäymiset todennäköisiä... "villit" tyytyvät uhoamaan etenkin jos kasvattaja osaa ottaa sen eleet huomioon. pikkasempien kohdalla ehkä ei vaan osata nähdä asioita siten mitä linnut yrittävät  kertoa. poikasiin kohdistuvat nyppimiset ovat melko varmasti ihmisen aikaan saamaa. joko suoranaisena häirintänä tai sitten välillisesti vääränlaisina ratkaisuina häkkien ja muiden lintujen sijoitteluina.

Hieman pelkäsinkin, etten ehkä osaa kertoa pointtiani ihan ymmärrettävästi. Mutta niin. "Melkein" kuvastaa tässä sitä, että asia ei ole ehdoton, eikä mustavalkoinen. En voi väittää, että kaikki käsiruokitut tai että kaikki villit toimisivat tietyllä tavalla. Kyse on niin paljon siitä, mitkä puitteet ihminen linnuille antaa, miten niitä kohdellaan, millainen lintu on yksilönä yms. Ja olen sanomasi kanssa paljolti samaa mieltä. Ongelma ei ole tosiaankaan linnuissa, vaan juurikin ihmisissä. Ja siinä, ettei ymmärretä signaaleita. Viime aikoina olen pohtinut myös sitä, kuinka kannattavaa on esimerkiksi juuri neitokakadujen kohdalla pesittää vaikkapa kerrostalo-oloissa, ellei ole sitä täysin rauhallista lintuhuonetta.

Yritän vielä siis täsmentää yleisesti: Eli vaikka sanon, että en ole koskaan törmännyt käsiruokittuun neitokakaduun, joka olisi nyppinyt poikasiaan, se on vain toteamus, jolla tahdoin korjata aiemman väitteen siitä, että ne nyppivät poikasia, joka oli yleistävä ja ristiriidassa näkemäni ja kokemani kanssa. Näkemälläni ja kokemallani puolestaan taas viittaan niihin avunpyyntöihin, jotka olen käsitellyt pesittämistä koskien. Ja puhun nyt nimenomaan neitokakaduista, yhdestä lajista. Vaikka sanon, että jotain ongelmaa ei ole havaittu, ei se tarkoita, että jotain toista ongelmaa ei olisi tai että puoltaisin koko asiaa. Pitemmän selostuksen voi lukea aiemman viestin kursiivikohdasta, jos se jollain tapaa vielä avaisi.

Älkää siis takertuko tuohon nyt sen enempiä. Ei ollut mikään sen suurempi juttu. Jatkakaa.

[jm Viestejä: 776 Tila: Poissa Sukupuoli:]

käsinruokintahan ei ole oikeestaan ongelma naaraiden osalla. ne munivat ja parittelevatkin usein linnun kanssa. ongelmaksi on muodostunut monen lajin kohdalla ettei koiraalle kelpaa puolisoksi lintu, eivätkä ne täten suostu myöskään parittelemaan naaraan kanssa. siihenkin on ratkaisu kenosiemennys. se ei kylläkään vie kuin allikkoon ellei kysessä tosi harvinainen laji. suuri ongelma on myös se ettei vanhemmat hoida poikasiaan loppuun saatikka ettei pariskuntaa pysty pitämään turvallisesti yhdessä.

[yrttipurnukka Viestejä: 224 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kannatan emojen kasvattamia poikasia. Perusteena se että omasta mielestäni linnun paras kaveri on lintu. (Mielestäni lintupariskunnan kanssa on seesteisempää elää kuin yksinäisen linnun kun kyseessä on nimenomaan se pari. Pareja muodostuu huonommin jos käytöstä on ''sorkittu'')

[Sannita Viestejä: 1912 Tila: Poissa Helmiaratit, neitokakadut ja mikälie-sunnuntai]

Nyt on täällä sitten 2 "villiä" emojen ruokkimaa ja käsinkasvatettu aratti. Toinen villeistä on kahden päivän ajan yrittänyt ruokkia Feedoa (käsinkasvatettu) eikä F tajua tehdä mitään - joten toinen emojen ruokkima juoksee noutamaan "herkun". Feedoa myös pelottaa nuo toiset. Meni piiloon mun niskan taakse kun ekaa kertaa sai ottaa lähikontaktia.

[Jonne Viestejä: 3734 Tila: Poissa Sukupuoli: parveilua]

http://www.youtube.com/watch?v=7xx0T-QXGRo&feature=related

kertoo kaiken

[fouro Viestejä: 3276 Tila: Poissa Sukupuoli: Wiherkurppa WWW]

Tutkimus: Hännän jahtaus on koiran pakko-oire

Aikainen ero emosta sekä emon huono hoito altistivat hännänjahtaukselle.

Eli tosiaan aika univeraalia varsinkin tuo, että liian aikaisin emoista erottaminen aiheuttaa haittoja.

[Sannita Viestejä: 1912 Tila: Poissa Helmiaratit, neitokakadut ja mikälie-sunnuntai]

JOs sinulla on Facebook-profiili, ja haluat käydä kommentoimassa tätä aihetta englanniksi niin käy vastaamassa kysymykseen täällä  Kyselivät sunnuntaina 19.8. mitä eroa omistajat huomaavat käsinkasvatettujen ja emojen ruokkimien lintujen välillä. Olisi varmaan hyvä paikka myös vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Tuollakin ryhmällä on 700 lukijaa.

[vaapukka Viestejä: 14 Tila: Poissa]

Olen tässä selannut tätä ketjua pari päivää ja koittanut poimia kaikki pääpiirteet, käsitykseni käsikasvatetuista linnuista on muuttunut siinä määrin etten sellaista kotiini hanki ykkös vaihtoehtona.
Kuitenkin täällä puhutaan paljon siitä että ihminen muokkaa itse oman lintunsa, monet painottavat oikeita koulutusmenetelmiä yms.
Miten siis tulisi toimia JOS kotiin saapuu käsikasvatettu nuori, josta toivoisi kasvavan edes siinä määrin itsenäisen ettei se huuda sydän karrella ihmisen perään häkissään?
Onko käsittelyä ja vapaana liikkumista rajoitettava? Voiko jollain tietyllä koulutusmenetelmällä saada parempia tuloksia kuin toisilla?

[Marhinen Viestejä: 997 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Minulla on käsinkasvatettu kauluskaija Sulo, joka ei ole ollenkaan pahimmasta päästä käsinkasvatettuja, mutta sen kanssa on tehyt työtäkin. Ensinnäkin,meillä on myös muita lintuja, joiden seurassa se on paljon. Suloa on opetettu viihtymään myös ilman ihmisiä ihan positiivisen vahvistuksen merkeissä. En ole läheskään aina lintuhuoneessa. En anna sen lentää suoraan päin kun tulen sisään, vaan palkitsen sen siitä, että se odottelee orrella. Peräänhuutaminenkin loppui samoilla opeilla - palkka siitä, kun ollaan hiljaa. Tarpeeksi puuhaa ja touhuttavaa, tarpeeksi tilaa. Nykyään Sulo ei koko aikaa ole minun kimpussani, kun olen lintujen huoneessa.

[norega Viestejä: 359 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

Hommaahan siinä on aina oli kumpi tahansa mut käsinlasvatetulle on ns vaikea lajiseuraa tarjota kun on ihmiseen samaisunut. Perään huutajia saa molemmista mutta se koulutus on avain sama niin emojen ku käsinruokittujen kanssa. Käsin ruokittuja en itse "suosi"