Onko oikein "pakottaa/opettaa" lintu tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa perheessä? Jos ajatellaan taas linnun näkökulmasta asiaa, niin villinä lintu valitsee puolisonsa itselleen, omistautuu kumppanilleen ja käyttäytyy agressiivisestai/uhkaavasti muita kohtaan puolustaessaan omaansa. Onko meillä silloin oikeutta yrittää muuttaa linnun luontaista käyttäytymistä?
Pakottaminen on huono sana papukaijojen kanssa, eikäs sellaisia keinoja mielestäni saisi käyttää. Opettaminen on parempi, silloin linnulla on mahdollisuus valita miten asian haluaa tehdä. Ketään lintua ei voi pakottaa/eikä pitäisi pakottaa hyväksymään ketään ihmistä/eläintä, joka ei ole sille mieleen. Eiväthän ihmisetkään pidä jokaisesta ihmisestä. Yleensä puhuttaessa sosiaalistamisesta, tarkoitetaan sillä sitä, että lintu totutetaan erilaisiin asiohin ja eri ihmisiin/eläimiin. Sen ei ole pakko niitä hyväksyä, mutta se tottuu niihin, jolloin turhaa stressiä vältetään. Tämä on hyvin tärkeätä nuorella linnulla, sillä luonnossakin ne oppivat/tottuvat/omaksuvat paljon asioita silloin(yhtenä myös oikeanlainen sosiaalinen käyttäytyminen muiden lintujen kanssa). Nuoruus on myös aikaa, jolloin asioita omaksutaan todella paljon ja väliin nopeaankin tahtiin, kuten kaikilla eläimillä.
Ja kuten sannamari sanoikin, useat papukaijat kyllä ovat pareittain, mutta pesimiskautena vain, muulloin ne liikkuvat parvessa. Vaihtelee lajeittain. Yhtenä poikkeavana esimerkkinä voidaan ottaa avoparikaijat, jotka ovat parittain vain pesimiskautena, mutta muulloin liikkuvat erikseen koiras- ja naarasparvina. Muistaakseni ne eivät myöskään välttämättä ole aina saman parin kanssa, jos en väärin muista.
Luonnossa myöskään papukaijat harvoin käyttäytyvät todella aggressiivisesti muita kohtaan, tutkijoitten mukaan harvoin purraan niin kovaa, että veri lentäisi. Ainoastaan pesimäaikana pesänpuolustus voi kirvoittaa tällaista käytöstä(taisi olla myös joku tapaus, että pesä vallattiin toiselta parilta..)
Mutta tosissaan ei tässä kukaan kivitä ketään, itseasiassa vain hurraa kun saatiin taas mielenkiintoinen keskustelunaihe aikaan!! Ja aivan totta on, että se minkä ihminen mieltää hyväksi ei välttämättä eläimen mielestä ole hyvää. Tärkeää olisi siis tutustua lajin luonnolliseen käyttäytymiseen, sitä kautta aukeaa paljon vastauksia kysymyksille ja ymmärtää omaa lintuaankin paremmin. Usein nimittäin ihmiset tekevät monen lemmikin kohdalla sen virheen, että inhimmillistävät niitä liikaa. Ovathan papukaijat todella älykkäitä, mutta ne ovat silti käytännössä villieläimiä vaistoineen. Linnun käyttäytymistä mietittäessä pitäisikin aina pyrkiä ajattelemaan linnun tavoin, ei ihmisen.
Toinen hyvinkin yleinen asia, mikä monia askarruttaa, on kaverin hankinta. Usein otetaan se yksi lintu ja ajatellaan, että hyvinhän se näinkin pärjää. Jossain vaiheessa alkaa tulla huono omatunto, koska aika ei riitä(yleisin syy) tarpeeksi linnulle ja ajatellaan hankkia kaveri sille. Mikäs sen parempaa kuin lajitoveri linnulle, mutta asia ei olekaan niin yksinkertainen. Se, että löytää linnulle kaverin vaatii aikaa ja malttia. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, eivät nekään kaikkien kanssa tule toimeen. Asiaan vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten onko käsinkasvatettu, kuinka kauan ollut yksin, mikä historia jne...tällöin homma vaatiikin aikamoista taiteilua, eikä oikeastaan voi suoraan mennä ostamaan kaveria linnulle ennen kuin on voinut kokeilla miten ne tulevat toimeen...sekään ei ole helppoa, sillä aikaa ystävystymiseen voi mennä todella kauan. Toki alussa näkee, jos hommasta vaan ei kerta kaikkiaan tule mitään ja meinaa käydä huonosti. Sitten on myös se, että minkä sukupuolen ottaa...jos otat pariskunnan, se voi muuttaa lintuja todella paljon(pesintäkäyttäytyminen, hormonit) jne. Näitä eivät kaikki tule ajatelleeksikaan..
Aihe lähtee lipsumaan vähän OT:ksi, mutta kaikkeahan näihin pohdintoihin kuuluu. Itsekin toivoisin, että emojen kasvatit yleistyisivät ja ihmisten päistä katoisi ajatus, että ne olisivat jotenkin huonompia kesyyden suhteen. Täysin kesy lintu ei automaattisesti tarkoita käsinkasvatettua. Nuoresta emojen kasvatista voi saada yhtä kesyn, jos vain jaksaa panostaa asiaan. Kesyyttäkin on monta erilaista astetta, jokainen käsittää sen omalla tavallaan..toiselle kädestä herkkua ottava on täysin kesy ja toiselle sellainen tarkoittaa arkaa lintua. Se on miten asiaa katsoo..
Ja jos sellaisen käsinkasvatetun välttämättä haluaa, niin pitäisi olla tarkkana, että lintu saisi olla kasvattajan luona tarpeeksi kauan..Amerikoissa on valitettavia esimerkkejä, kun poikaset luovutetaan liian aikaisin, jolloin omistajat syöttävät niitä itse ja aina niissä ei käy hyvin. Olisi hyvin tärkeätä, että poikaset saisivat olla mahdollisimman pitkään kasvattajan/emojensa hoivissa, yleisesti pidetty 3-4kk luovutusikä on useimmilla liian varhain ja varsinkin arat tarvitsisivat sitäkin pidemmän ajan. Poikasia ei saisi
koskaan luovuttaa ennen kuin ne ovat täysin oppineet itse syömään. Se, että itse syöttää vielä lintuaan sen tulon jälkeen ei yhtään lisää kiintymisen määrää, vaikka näin väärin usein uskotaankin. Kauemmin hyvässä hoidossa ollut kiintyy ihan yhtä lailla.
Tähän aiheeseen saa varmasti keksittyä vaikka mitä pohdittavaa
sanne
