papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #15 : 09.03.07 - klo:21:55:30 »
Käsinkasvatuksen tarkoitus on helpottaa kanssakäymistä eikä tehdä yksilöstä mahdotonta elättiä.

ihmisen kanssa...ei toisten lintujen, todettu on!

tinttu
The early bird may get the worm, but the second mouse gets the cheese.

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #16 : 09.03.07 - klo:22:27:59 »

Ehkä ei niiden toisten vieraiden lintujen kanssa, mut samassa taloudessa asuvien samanlajisen kanssa kylläkin, jos vielä kilpailijoita ei ole lähimaillakaan.

sepä...kaikkien samassa taloudessa olevien ihmisten + lintujen (jopa senegalien) päälle käydään...jos sinulla on kerrottava käsin kasvatetuista senegaleista ja niiden käyttäytymisestä, niin kerrohan ihmeessä

tinttu
The early bird may get the worm, but the second mouse gets the cheese.

The early bird may get the worm, but the second mouse gets the cheese.

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #18 : 10.03.07 - klo:10:39:11 »
"nhan niistä... vaatii vaa aikaa, kärsivällisyyttä ja vähintäinkin pientä purkuu.
Käsinkasvatuksen tarkoitus on helpottaa kanssakäymistä eikä tehdä yksilöstä mahdotonta elättiä."

Minusta sillä kyllä olet nyt väärässä. Kyllä nämä käsinkasvatetut linnut jotka "muistavat" osittain emonsa siis lajinsa voivat sopeutua samanlajiseen kumppaniin. Esim. kyyhkyt,undulaatit,neitokakadut..Mutta näiden isompien kohdalla taas hankala sanoa jos poikanen otettu jo ihan pienenä emolta,eikä sen muistikuvaan jäänyt selvästi emolintua vaan ihminen,niin semmoisen linnun hankala tajuta mitään lajin normaalista pesinnästä,tavoista..Sillä lintu itse luulee olevansa samaa lajia kuin ihminen.. :)
Semmoiset linnut ovat vähän omissa maailmoissaan..

Esim. tiedän sorsan joka rakastaa vain ihmisten jalkoja,sandaaleita ei toisia sorsia.. ;D ::)
« Viimeksi muokattu: 10.03.07 - klo:10:41:53 kirjoittanut Sanra »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #19 : 10.03.07 - klo:13:23:08 »
Lainaus käyttäjältä: tinttu
prrkleen käsinkasvatetut, ei niistä ole toisten lintujen kanssa eläjäksi  >:(

Onhan niistä... vaatii vaa aikaa, kärsivällisyyttä ja vähintäinkin pientä purkuu.
Käsinkasvatuksen tarkoitus on helpottaa kanssakäymistä eikä tehdä yksilöstä mahdotonta elättiä.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että yksilöitä ne linnutkin. Eivät nekään tule jokaisen oman lajinsa edustajan kanssa toimeen. Ja vielä huonommat edellytykset siihen on käsinkasvatetulla. Toki löytyy monia niistäkin, jotka ovat ystäviä toisen linnun kanssa ja jopa pesivätkin(mutta ne taas ovat toisia tarinoita toisine ongelmineen)..mutta tässä tilanteessa se vaan on sula mahdottomuus, että jade kenenkään linnun kanssa tulisi toimeen.

Ja mitä tulee käsinkasvatukseen, niin mielestäni se on täysin turhaa puuhaa(jos tavoitteena on saada kesy lintu). Kyllähän ideana on kanssakäymisen helpottaminen, mutta mitä kaikkia muita ongelmia se tuo mukanaan niin...aiheesta on lukuisia tutkimuksia ja sen haitallisuus on todettu. Mielestäni enempi haastetta ja hienoutta olisi ihan emojen kasvattaman linnun ottamisessa, linnun, joka tietää olevansa lintu eikä mikään muu.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #20 : 10.03.07 - klo:16:17:41 »
Jos johtokunta sallii ni heittäsin yhden yleisesti kohdentamatta kommenttia kenenkään tipuun.
Jollakin tapaa kyllä, mut saahan sitä suuremmastakin nupista yhtälailla riesan, jos kasvatus on tarpeeksi ns. vapaata tai pellossa jo alusta alkaen.
Ei senegali oo tyhmä vaan tarvitsee rajausta siinä missä joku toinenkin. Yksilön ja väitetyn ison egon mukaan olisi kuljettava. Pelimerkit löytyy just sieltä jokaisen omasta kodista ja sopii myös muistaa, et pelaaminen on elämän pituista eikä tärkeitä alkukierroksia sovi jättää väliin kiireeseen vedoten.
Elävä pysyy tasan kurssissa, jos näin halutaan!

Tarkoitatko, että pystyt kouluttamaan käsinkasvatetun linnun (joka on omasta mielestään ihminen) ymmärtämään toisen linnun arvon? Eikä pelkästään sietämään tätä toista valvovan silmän alla? Hattua nostan jos siihen pystyt. Onko teillä linnut jo samassa häkissä?

Itse en ottaisi toista lintua. Ekku ei tajua lintujen päälle mitään (paitsi että niitä on hauska jahdata jos ne lentää), ja on "mustasukkainen" jopa kilpikonnalle (konnan ollessa sylissä tulee välittömästi vaatimaan huomiota, ilman konnaa voi leikkiä yksin vaikka kuinka kauan). Uskon kovasti koulutuksen voimaan, mutta mielestäni riskit ovat vaan kerrassaan liian suuret.

Tinttu> Kurjia uutisia :( Ei taida auttaa muu kuin eri häkeissä pitäminen? Voisikohan aviaarion jakaa osiin?

Milla

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #21 : 10.03.07 - klo:17:10:32 »
Käsinruokitun yksi kiva on jarrussa, jotta pysyis eikä lähtis lapasesta.

Miten sen nyt ottaa ja miltä kantilta katsoo...kullakin on omat mielipiteensä asiasta.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #22 : 17.03.07 - klo:01:35:56 »
Kivittäkää minut tämän kirjoituksen jälkeen ;D
Olen pohtija ja oman tieni kulkija ajatuksineni.

Onko olemassa standardia lintujen huolehtimisesta, paljon on lintuihmisiä omine kokemuksineen, mielipiteineen ja kasvatustapoineen.
Kun puhutaan huonossa elinympäristössä elävästä eläimestä (eläinrääkkäykset on asia erikseen) jää auki kysymys kenen perspektiivistä asiaa katsotaan. Onko ihmisen katsantokanta se ainoa oikea? Voiko ihminen todella tietää mitä eläin ajattelee tai tuntee? Esimerkiksi "pelastat" linnun eläinkaupasta, sydämessäsi hyvät tarkoitusperät. Useimmille ihmisille linnun pito häkissä yksin on normaalia kun käyvät päivät töissä. Linnulle se on epänormaali elintila, villi lintu ei ole koskaan elämänsä aikana yksin.  Annat "pelastetulle" linnulle rakastavan kodin, ruokaa ja seuraa 4-6 tunniksi päivässä. Jos katsotaan linnun näkökulmasta asiaa, niin tämän kaiken lintu saa 24 tuntia päivässä luonnossa lajikumppaneiltaan. Jos linnulta kysyttäisiin niin luulenpa että se valitsisi sen eläinkaupan häkin missä sillä olisi muita äänekkäitä seuranaan. ::)
Mennäänpä sitten lintujen käsittelyyn ja otetaan esim. laji joka kiintyy vain yhteen ihmiseen, mutta perheessä on muitakin ihmisiä. Onko oikein "pakottaa/opettaa" lintu tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa perheessä? Jos ajatellaan taas linnun näkökulmasta asiaa, niin villinä lintu valitsee puolisonsa itselleen, omistautuu kumppanilleen ja käyttäytyy agressiivisestai/uhkaavasti muita kohtaan puolustaessaan omaansa. Onko meillä silloin oikeutta yrittää muuttaa linnun luontaista käyttäytymistä? ::)
Tästä pääsenkin aasinsiltana tähän aiheeseen mitä täällä on käsitelty jossain vaiheessa käsinkasvatettu vastaan emon kasvattamat. Kaiken lukemani jälkeen ja omien pohtimisieni jälkeen olen tullut siihen tulokseen että jos ja kun meille joskus "tipu" (lue isompi lintunen) tulee niin se on emonsa kasvattama, josta ehkä sitten jossain vaiheessa tulee "puolikesy" ajan kanssa.  ;D  Jossain luki niin että käsinkasvattamista alettiin tehdä siksi että kysyntää oli käsikesyistä linnuista, toivottavasti nuo emon kasvattaman linnut ei kaikkoa kokonaan, että säilyy lintu lintuna kun se peiliinkin katsoo. :)

-Toivottavasti kehitys ei lopu tyytyväisyyteen-

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #23 : 17.03.07 - klo:02:43:11 »
Aina en ymmärrä ja onneksi ei minun tarviikkaan ymmärtää.

Tuossa kirjoituksessa oli niin paljon omaa näkemystäni ja periaatteitani vastaan olevia asioita, että voiko edes joku oikeasti ajatella joistain asioista noin? :o
"Nauru pidentää ikää"

Neitokakadut Poju, Typy, Vauva

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #24 : 17.03.07 - klo:07:39:58 »
Hyviä kysymyksiä minun mielestäni.  Jotain tuon suuntaista pohdin itsekin joskus.
Mutta eipä ole minusta niihin vastaamaan, oikeaa vastausta ei varmasti olekaan.  Omat mietintänikin jäävät aina tuolle kysymys tasolle, en saa niitä vietyä koskaan loppuun ::)
Siipien viemää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #25 : 17.03.07 - klo:07:48:49 »
.
« Viimeksi muokattu: 15.07.13 - klo:09:39:26 kirjoittanut sannamari »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #26 : 17.03.07 - klo:10:30:34 »
Erittäin hieno aihe. :) Kiitos asioiden esiin nostamisesta.

Minusta tuntuu, että eläimen pidossa - kuten vaikkapa lastenkasvatuksessa - on jokaisella se oma tapa. Toiset tavat ovat hyviä, toiset huonompia (ja nyt joku voisi tulla tähän sanomaan, että miten määritellä huono tapa, ettei sellaisia ole... kyllä on, väkivalta esimerkiksi ei ikinä ole hyvästä eläimen (tai miksi ihmisenkään) kohdalla).

Ihminen on eläimistä julmin. Vai oletteko nähneet esimerkiksi apinan pyydystävän muita eläimiä lemmikikseen? Aivan. ;)

Vankeudessa kasvaneen linnun pito onnellisena onnistuu, mutta vaatii työtä. Meillä on vastuu opettaa kesyt linnut leikkimään yksin, viihtymään kun emme ole paikalla. Olemme päivittäin vastuussa häkin siisteydestä, monipuolisesta ruoasta ja linnulle tarjotusta ajasta. Kaikki näistä vaikuttaa linnun terveyteen, henkiseen tai fyysiseen. Jokaisen täytyy kantaa vastuunsa huolella.

Tässä suhteessa emojen kasvatti on helpompi - sille voi hankkia kaverin (vaikka se sopeutuminen onkin linnuista itsestään kiinni) auttamaan tehtävistämme vaativimmassa: seurasta ja viihtyvyydestä. Hienoa, että olet tuota mieltä emojen kasvateista, se on erittäin hyvä valinta. :) Käsinruokinta vaikuttaa lintuun niin monin osin, ettei moni sitä tajuakaan.

« Viimeksi muokattu: 17.03.07 - klo:10:32:47 kirjoittanut annip »
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #27 : 17.03.07 - klo:10:43:55 »
Onko oikein "pakottaa/opettaa" lintu tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa perheessä? Jos ajatellaan taas linnun näkökulmasta asiaa, niin villinä lintu valitsee puolisonsa itselleen, omistautuu kumppanilleen ja käyttäytyy agressiivisestai/uhkaavasti muita kohtaan puolustaessaan omaansa. Onko meillä silloin oikeutta yrittää muuttaa linnun luontaista käyttäytymistä?

Pakottaminen on huono sana papukaijojen kanssa, eikäs sellaisia keinoja mielestäni saisi käyttää. Opettaminen on parempi, silloin linnulla on mahdollisuus valita miten asian haluaa tehdä. Ketään lintua ei voi pakottaa/eikä pitäisi pakottaa hyväksymään ketään ihmistä/eläintä, joka ei ole sille mieleen. Eiväthän ihmisetkään pidä jokaisesta ihmisestä. Yleensä puhuttaessa sosiaalistamisesta, tarkoitetaan sillä sitä, että lintu totutetaan erilaisiin asiohin ja eri ihmisiin/eläimiin. Sen ei ole pakko niitä hyväksyä, mutta se tottuu niihin, jolloin turhaa stressiä vältetään. Tämä on hyvin tärkeätä nuorella linnulla, sillä luonnossakin ne oppivat/tottuvat/omaksuvat paljon asioita silloin(yhtenä myös oikeanlainen sosiaalinen käyttäytyminen muiden lintujen kanssa). Nuoruus on myös aikaa, jolloin asioita omaksutaan todella paljon ja väliin nopeaankin tahtiin, kuten kaikilla eläimillä.

Ja kuten sannamari sanoikin, useat papukaijat kyllä ovat pareittain, mutta pesimiskautena vain, muulloin ne liikkuvat parvessa. Vaihtelee lajeittain. Yhtenä poikkeavana esimerkkinä voidaan ottaa avoparikaijat, jotka ovat parittain vain pesimiskautena, mutta muulloin liikkuvat erikseen koiras- ja naarasparvina. Muistaakseni ne eivät myöskään välttämättä ole aina saman parin kanssa, jos en väärin muista.

Luonnossa myöskään papukaijat harvoin käyttäytyvät todella aggressiivisesti muita kohtaan, tutkijoitten mukaan harvoin purraan niin kovaa, että veri lentäisi. Ainoastaan pesimäaikana pesänpuolustus voi kirvoittaa tällaista käytöstä(taisi olla myös joku tapaus, että pesä vallattiin toiselta parilta..)

Mutta tosissaan ei tässä kukaan kivitä ketään, itseasiassa vain hurraa kun saatiin taas mielenkiintoinen keskustelunaihe aikaan!! Ja aivan totta on, että se minkä ihminen mieltää hyväksi ei välttämättä eläimen mielestä ole hyvää. Tärkeää olisi siis tutustua lajin luonnolliseen käyttäytymiseen, sitä kautta aukeaa paljon vastauksia kysymyksille ja ymmärtää omaa lintuaankin paremmin. Usein nimittäin ihmiset tekevät monen lemmikin kohdalla sen virheen, että inhimmillistävät niitä liikaa. Ovathan papukaijat todella älykkäitä, mutta ne ovat silti käytännössä villieläimiä vaistoineen. Linnun käyttäytymistä mietittäessä pitäisikin aina pyrkiä ajattelemaan linnun tavoin, ei ihmisen.

Toinen hyvinkin yleinen asia, mikä monia askarruttaa, on kaverin hankinta. Usein otetaan se yksi lintu ja ajatellaan, että hyvinhän se näinkin pärjää. Jossain vaiheessa alkaa tulla huono omatunto, koska aika ei riitä(yleisin syy) tarpeeksi linnulle ja ajatellaan hankkia kaveri sille. Mikäs sen parempaa kuin lajitoveri linnulle, mutta asia ei olekaan niin yksinkertainen. Se, että löytää linnulle kaverin vaatii aikaa ja malttia. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, eivät nekään kaikkien kanssa tule toimeen. Asiaan vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten onko käsinkasvatettu, kuinka kauan ollut yksin, mikä historia jne...tällöin homma vaatiikin aikamoista taiteilua, eikä oikeastaan voi suoraan mennä ostamaan kaveria linnulle ennen kuin on voinut kokeilla miten ne tulevat toimeen...sekään ei ole helppoa, sillä aikaa ystävystymiseen voi mennä todella kauan. Toki alussa näkee, jos hommasta vaan ei kerta kaikkiaan tule mitään ja meinaa käydä huonosti. Sitten on myös se, että minkä sukupuolen ottaa...jos otat pariskunnan, se voi muuttaa lintuja todella paljon(pesintäkäyttäytyminen, hormonit) jne. Näitä eivät kaikki tule ajatelleeksikaan..

Aihe lähtee lipsumaan vähän OT:ksi,  mutta kaikkeahan näihin pohdintoihin kuuluu. Itsekin toivoisin, että emojen kasvatit yleistyisivät ja ihmisten päistä katoisi ajatus, että ne olisivat jotenkin huonompia kesyyden suhteen. Täysin kesy lintu ei automaattisesti tarkoita käsinkasvatettua. Nuoresta emojen kasvatista voi saada yhtä kesyn, jos vain jaksaa panostaa asiaan. Kesyyttäkin on monta erilaista astetta, jokainen käsittää sen omalla tavallaan..toiselle kädestä herkkua ottava on täysin kesy ja toiselle sellainen tarkoittaa arkaa lintua. Se on miten asiaa katsoo..

Ja jos sellaisen käsinkasvatetun välttämättä haluaa, niin pitäisi olla tarkkana, että lintu saisi olla kasvattajan luona tarpeeksi kauan..Amerikoissa on valitettavia esimerkkejä, kun poikaset luovutetaan liian aikaisin, jolloin omistajat syöttävät niitä itse ja aina niissä ei käy hyvin. Olisi hyvin tärkeätä, että poikaset saisivat olla mahdollisimman pitkään kasvattajan/emojensa hoivissa, yleisesti pidetty 3-4kk luovutusikä on useimmilla liian varhain ja varsinkin arat tarvitsisivat sitäkin pidemmän ajan. Poikasia ei saisi koskaan luovuttaa ennen kuin ne ovat täysin oppineet itse syömään. Se, että itse syöttää vielä lintuaan sen tulon jälkeen ei yhtään lisää kiintymisen määrää, vaikka näin väärin usein uskotaankin. Kauemmin hyvässä hoidossa ollut kiintyy ihan yhtä lailla.

Tähän aiheeseen saa varmasti keksittyä vaikka mitä pohdittavaa ;D

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #28 : 17.03.07 - klo:15:09:21 »
Aina en ymmärrä ja onneksi ei minun tarviikkaan ymmärtää.

Tuossa kirjoituksessa oli niin paljon omaa näkemystäni ja periaatteitani vastaan olevia asioita, että voiko edes joku oikeasti ajatella joistain asioista noin? :o

Kertoisitko omat näkemyksesi ja periaatteesi, sillä tietoa ja toisten mielipiteitä olen tänne tullut hakemaan. :)
-Toivottavasti kehitys ei lopu tyytyväisyyteen-

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #29 : 17.03.07 - klo:15:12:07 »
Hyviä kysymyksiä minun mielestäni.  Jotain tuon suuntaista pohdin itsekin joskus.
Mutta eipä ole minusta niihin vastaamaan, oikeaa vastausta ei varmasti olekaan.  Omat mietintänikin jäävät aina tuolle kysymys tasolle, en saa niitä vietyä koskaan loppuun ::)

Ei niihin kysymyksiin ja omiin mietintöihinsä välttämättä oikeita vastauksia koskaan löydäkkään, mutta mielestäni on hyvä pohtia asioita ja sitä kautta saada edes jonkinasteinen selkeys, parempi se puolittainen kuin ei ollenkaan. :)


Se miksi pohdin asioita on se että aikoinaan tein sen virheen että "pelastin" eläimen säälistä, josta en saanut ajan kanssa kasvatettua yhtään mitään eläimen taustojen takia (jotka ei olleet tiedossa, mutta vinkkejä pieksemiseen ym. oli olemassa) ja jouduin lähettämään eläimen sateenkaarisillalle. Silloin päätin että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ajattelematta asiaa tarkemmin ja syvällisemmin mitään eläintä otan enää elämääni. 

Pidän lintua villinä eläimenä ja sen takia katselen myöskin asioita linnun näkökulmasta. Jos tätä ei tee (siis vain minun mielipiteeni) niin pystynkö ikinä ymmärtämään lintua. Näin olen tehnyt koirienikin kanssa, ne ovat ihmisen muokkaamat mutta siltikin pohjimmiltaan ja vaistoiltaan se on villieläin, oikean ärsykkeen kohdatessa sitä, vaistot nousevat pintaan ja seuraukset voivat olla pahimmassa tapauksessa huonot.
Myönnän että olen jonkinasteinen idealisti ja sen takia olen saanut esim. koiramaailmassa vähän kummeksuvia katseita osakseni, siellä kun tuppaa moni olemaan aika fanaattinen.  Pidetään vain sitä omaa tietotaitoa oikeana, ei ajatella sitä että joku voi nähdä asiat erilailla ja pohtia asioita eri kanteilta.
Arvostan jokaisen ihmisen mielipiteitä ja peilaan niitä sitten omiini ja se ei poissulje sitä ettenkö pystyisi muuttamaan/laajentamaan milipiteitäni.  Kun meille on suotu aivot joilla ajattelemme niin on kai suotavaa niitä käyttää eläinten hyväksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi, jotta turvaisimme kanssaeläville eläimillemme sen parhaan mahdollisen elintilan, vaikka ne meidän kanssa ns. "vankeudessa" elävätkin.

Kiitokset kaikille vastanneille, sain taas ajattelemisen aihetta.  :)
« Viimeksi muokattu: 17.03.07 - klo:15:22:29 kirjoittanut Lumo »
-Toivottavasti kehitys ei lopu tyytyväisyyteen-